Saako 25-vuotias vielä olla tyttö?
Onko sopivaa että 25-vuotias tuntee, kokee ja ehkä kutsuukin itseään vielä tytöksi vai pitäisikö siinä iässä jo suostua/tyytyä olemaan nainen? Enkä tarkoita tyttönä olemisella nyt mitään typerän lapsellista käyttäytymistä mutta sellaista pientä lapsekkuutta olemuksessa/pukeutumisessa ja käytöksessä kuitenkin.
Kommentit (23)
Itse 25-vuotiaana koen olevani tyttö vielä :) Olen kyllä melko lapsellinen ja nuoremman näköinen.
Ei. Nainen on nainen jo 18-vuotiaana.
Minäkin koen itseni tytöksi, olen 26. Työpaikalla toki olen aikuinen henkilö enkä siellä tytöttelyä siedä.
Minä ainakin haluaisin juuri lapsenmielisen naisen. Saisi olla samaa ikäluokkaa kuin minä (mieluiten vähän nuorempi) mutta sellainen, jonka kanssa ei tarvitsisi pingottaa eikä miettiä jokaista lausetta hienoon kieliasuun. En siis tarkoita että käyttäytyisi karkeasti ja huolimattomasti, vaan sellaista vapautta ihmetellä myös maailman pienempiä asioita ja olla kiinnostunut siitä mistä on. Nyt kun asiaa ajattelee, luulisi ettei tämä ole naiselle mikään kovinkaan vaikea tehtävä täyttää mutta miehelle kyllä.
-Mies 28v-
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:58"]
Itse 25-vuotiaana koen olevani tyttö vielä :) Olen kyllä melko lapsellinen ja nuoremman näköinen.
[/quote]
Et siis esim nussi miesten kanssa? Kun seksihän ei ole mitään tyttöjen puuhaa vaan aikuisten naisten.
Mä ainakin koin olevani tyttö vielä tuon ikäisenä.
Nyt 31-vuotiaana en edelleenkään kunnolla miellä itseäni naiseksi, mutta ei tämän ikäinen (etenkään näkyvästi raskaana...) mikään tyttökään enää ole.
Mä oon 38-vuotias tyttö. ;) Ainakin omassa mielessäni.
Minä olen 32-vuotias ja joka tavalla vielä tyttö. Naiseksi en halua edes tulla.
Eikös se Pupulandia-Jennikin sano itseään tyttöseksi?
Koen itseni aika tyttömäiseksi. Näytän myös ikäistäni nuoremmalta. Eli joo. Mutta väheksyvässä mielessä ei saa tytötellä. Ikää 24
Minusta on hassua, jos tuon ikäinen haluaa olla nuoren naisen sijasta tyttö. Ehkä se liittyy tähän nykyiseen venytettyyn nuoruuteen. Keski-ikäiset (esim. 35-vuotiaat) saattavat juuri ja juuri luokitella itsensä aikuisiksi, kuitenkin ehdottomasti nuoriksi aikuisiksi.
Meidän kylällä viimeistään eläkeiässä ruvetaan uudestaan tytöiksi ja pojiksi, joillakin saattaa tulla täysi-ikäisenä jossain vaiheessa pilkunnussintavaihe ja loukkaannutaan jos ei ollakaan naisia tai miehiä mutta yleensä se menee ohi kun hoksataan että ne kaikki muut ovat ihan tyytyväisiä tyttöinä ja poikina.
Pilkettä silmäkulmaan ja hameen helma hulmuamaan!
Nyt kun muistelen taaksepäin, niin olin ihan tyttö vielä 25-vuotiaana. Voi kuinka saisin edes päiväksi tuon huolettoman ajan takaisin, nauti! :)
Bussissa kuuntelin, kun kaksi yli 80-kymppistä
rouvaa puhuivat itsestään tyttöinä, joten ei se varmaan niin vakavaa ole itseään tyttönä pitää.
minäkin tunnen olevani 25v. tyttö.. asiaa ei helpota se, että olen vastavalmistunut, ja työpaikoilla minua luullaan ( ja kohdellaa ) kuin 18v:tä. Olen naimisissa ja minulla on 3v. lapsi, että periaatteessa ei pitäisi olla mikään tyttö enää, mutta osittain se on jotain alemmuuskompleksia etten koe olevani aikuinen.
No minulla ei ole kyllä yli 30-vuotiaanakaan mitään syytä pitää itseäni "aikuisena naisena". Innostun monista asioista kuin 12-vuotias ja olen aina tehnyt ihan omia juttujani enkä mitään "aikuisten juttuja". En ole koskaan juonut alkoholia. En ole koskaan harrastanut seksiä. Minulla ei ole lapsia (no, tämä tuli varmaan tuosta edellisestä ilmi). En ole koskaan omistanut autoa. En ole koskaan ajatellut, että elämälläni olisi jokin tietty päämäärä, jolloin olen "valmis". MINULLA on monia päämääriä, joiden eteen teen työtä, mutta ne eivät ole minun ELÄMÄNI päämääriä vaan sellaisia asioita joiden tekemisestä aidosti nautin.
Miksi en siis kutsuisi itseäni tytöksi? Ei kukaan minua oikeasti aikuisenakaan pidä. Voivat ehkä luuserina ajatella, mutta eivät aikuisena kuitenkaan.
Mä ainakin olen nainen. Teen kaikkea mitä naiset, harrastan seksiä, opiskelen yliopistossa. Tytöt eivät moista tee.