Matala libidoni pilaa muuten täydellisen avioliiton. Voinko muuttua?
Olen 43-vuotias, pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa olevan nainen ja kahden lapsen äiti. Elämäni on oikein mallillaan, olen terve ja hyväkuntoinen ja rakastan miestäni kovasti. Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Olen aina ollut ns. hitaasti syttyvää sorttia oleva nainen, jolle seksiin virittäytyminen ei ole ollut koskaan erityisen helppoa. En esimerkiksi juurikaan itse ajattele seksiä spontaanista eikä minua käytännössä "paneta" koskaan ovulaatioiden ulkopuolella. Pidän kuitenkin seksistä paljon, jos/kun vain saan itseni sopivaan tilaan viritettyä. Saan myös orgasmeja hyvinkin helposti. Ongelma on siinä, että tuohon tilaan pääseminen on erittäin työlästä ja vaatii paljon myös aikaa. Tämä ei ollut iso ongelma nuorempana, kun yhteistä parisuhdeaikaa oli paljon ja seksiin voitiin yhdessä virittäytyä rauhassa. Oli esimerkiksi aikaa silittelylle ja sille, että mies esim. hieroo minua ensin vaikkapa puoli tuntia. Tässä elämäntilanteessa, kun aikaa on vähemmän ja lapset jo sen ikäisiä, että valvovat usein reilusti yli kymmeneen illalla ja viikonloppuisin puolilleöin, ei käytännössä koskaan ole tilaisuutta tällaiselle hienoviritteiselle lämmittelylle. Tämä on johtanut siihen, että meillä ei ole seksiä käytännössä koskaan tuon ovulaatiopäivän ulkopuolella (tuolloin siis pystyn kiihottumaan ja harrastamaan seksiä ilman suurempia seremonioita) ja tämä on alkanut hiljalleen vaikuttamaan suhteeseemme. Kuten sanoin, pidän seksistä ja haluaisin haluta sitä enemmän. Mies puolestaan haluaisi, että seksi olisi helpompaa eikä aina vaatisi niin suuria ennakkovalmisteluja, koska niihin ei yksinkertaisesti arjessa ole koskaan aikaa.
Olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen ja kaipaisin vinkkejä erityisesti samanlaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Voiko omaa seksuaalisuuttaan näin perustavanlaatuisen ulottuvuuden osalta ylipäätään muuttaa?
Kiitos!!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen ja olen samanlaista hitaasti lämpeävää sorttia, että kaipaisin ensin silittelyjä ym. vähän erotiikkaan vihjaavaa, mutta mies taas alkaa pökkimään ja olettaa minun lämpiävän sillä, vaikka olen sanonut, että silittelisi ja hellisi ensin. Mutta kun on ns. pakko kiihottua, ei se silittelykään enää välttämättä saa lämpeämään. Kiihotun lähinnä tuhmia ajattelemalla, joten ajattelen sitten tuhmia samalla kun mies kourii ja pökkii. Annan aikansa tehdä mitä lystää ja jos en lämpeä ns. kohtuullisessa ajassa, käytetään liukuvoidetta.
Eli meillä liukuvoide on ratkaisu siihen, etten lämpiä tarpeeksi nopeasti. Pääkoppa nimittäin kyllä virittyy tunnelmaan, mutta kroppa ei vain seuraa (kohtuullisessa ajassa) perässä, joten käytän sitten liukuvoidetta. Sen kanssa seksi/yhdyntä on molempia miellyttävää ja vaikka en saa orgasmia enää nykyään yhdynnässä, hoitelen itseni sitten alapesulla seksin jälkeen. Aina ei tee mieli, mutta yleensä sen kerran kun mies seksiä haluaa, annan vaikka ei kiinnostaisi, voitelen itseni liukkarilla ja pyllistän. Minulle kelpaa, eikä mieskään valita, vaikka olisinkin vähän lahnana. Ei se optimaalinen tilanne, mutta parempi kuin ei seksiä ollenkaan. Sitten taas jos ei oikeasti tee yhtään mieli, niin silloin kyllä kieltäydyn, mutta aika harvoin on niitä päiviä, etten antaisi toiselle tilaisuutta viritellä edes sitä pääkoppaa oikeaan tunnelmaan, vaikka kroppa ei perässä pysyisikään.
Anteeksi kun kysyn, mutta miten miehesi suostuu tuollaiseen seksiin?
Ilmiannoin tämän, koska tää kuuluu mielestäni seksialueelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen ja olen samanlaista hitaasti lämpeävää sorttia, että kaipaisin ensin silittelyjä ym. vähän erotiikkaan vihjaavaa, mutta mies taas alkaa pökkimään ja olettaa minun lämpiävän sillä, vaikka olen sanonut, että silittelisi ja hellisi ensin. Mutta kun on ns. pakko kiihottua, ei se silittelykään enää välttämättä saa lämpeämään. Kiihotun lähinnä tuhmia ajattelemalla, joten ajattelen sitten tuhmia samalla kun mies kourii ja pökkii. Annan aikansa tehdä mitä lystää ja jos en lämpeä ns. kohtuullisessa ajassa, käytetään liukuvoidetta.
Eli meillä liukuvoide on ratkaisu siihen, etten lämpiä tarpeeksi nopeasti. Pääkoppa nimittäin kyllä virittyy tunnelmaan, mutta kroppa ei vain seuraa (kohtuullisessa ajassa) perässä, joten käytän sitten liukuvoidetta. Sen kanssa seksi/yhdyntä on molempia miellyttävää ja vaikka en saa orgasmia enää nykyään yhdynnässä, hoitelen itseni sitten alapesulla seksin jälkeen. Aina ei tee mieli, mutta yleensä sen kerran kun mies seksiä haluaa, annan vaikka ei kiinnostaisi, voitelen itseni liukkarilla ja pyllistän. Minulle kelpaa, eikä mieskään valita, vaikka olisinkin vähän lahnana. Ei se optimaalinen tilanne, mutta parempi kuin ei seksiä ollenkaan. Sitten taas jos ei oikeasti tee yhtään mieli, niin silloin kyllä kieltäydyn, mutta aika harvoin on niitä päiviä, etten antaisi toiselle tilaisuutta viritellä edes sitä pääkoppaa oikeaan tunnelmaan, vaikka kroppa ei perässä pysyisikään.
Kuulostaapa hirveältä teidän seksielämä. Miksei s mies tyydytä sinua suulla, leluilla tai sormilla, jos et tule yhdynnässä vaan itse pitää hoidella jossain alapääpesulla?
Isompi kysymys minusta on se, miten mies voi harrastaa seksiä naisen kanssa, josta näkee ttei tämä halua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen ja olen samanlaista hitaasti lämpeävää sorttia, että kaipaisin ensin silittelyjä ym. vähän erotiikkaan vihjaavaa, mutta mies taas alkaa pökkimään ja olettaa minun lämpiävän sillä, vaikka olen sanonut, että silittelisi ja hellisi ensin. Mutta kun on ns. pakko kiihottua, ei se silittelykään enää välttämättä saa lämpeämään. Kiihotun lähinnä tuhmia ajattelemalla, joten ajattelen sitten tuhmia samalla kun mies kourii ja pökkii. Annan aikansa tehdä mitä lystää ja jos en lämpeä ns. kohtuullisessa ajassa, käytetään liukuvoidetta.
Eli meillä liukuvoide on ratkaisu siihen, etten lämpiä tarpeeksi nopeasti. Pääkoppa nimittäin kyllä virittyy tunnelmaan, mutta kroppa ei vain seuraa (kohtuullisessa ajassa) perässä, joten käytän sitten liukuvoidetta. Sen kanssa seksi/yhdyntä on molempia miellyttävää ja vaikka en saa orgasmia enää nykyään yhdynnässä, hoitelen itseni sitten alapesulla seksin jälkeen. Aina ei tee mieli, mutta yleensä sen kerran kun mies seksiä haluaa, annan vaikka ei kiinnostaisi, voitelen itseni liukkarilla ja pyllistän. Minulle kelpaa, eikä mieskään valita, vaikka olisinkin vähän lahnana. Ei se optimaalinen tilanne, mutta parempi kuin ei seksiä ollenkaan. Sitten taas jos ei oikeasti tee yhtään mieli, niin silloin kyllä kieltäydyn, mutta aika harvoin on niitä päiviä, etten antaisi toiselle tilaisuutta viritellä edes sitä pääkoppaa oikeaan tunnelmaan, vaikka kroppa ei perässä pysyisikään.
Kuulostaapa hirveältä teidän seksielämä. Miksei s mies tyydytä sinua suulla, leluilla tai sormilla, jos et tule yhdynnässä vaan itse pitää hoidella jossain alapääpesulla?
Isompi kysymys minusta on se, miten mies voi harrastaa seksiä naisen kanssa, josta näkee ttei tämä halua yhtään.
Juuri näin! Tuosta syystä koko velvollisuusseksiin konsepti on mielestäni täysin mahdoton.
Voisiko se halu herätä nopeammin jollain muulla keinolla kuin hieronnalla?
Ensimmäinen rakastumiseni oli sellainen, jonka kanssa ei ehditty lainkaan tositoimiin asti, mutta sytyin sekunnissa. Seuraavat suhteet sitten olivat sellaisten tavallisten suomalaisten miesten kanssa, että mikäli minulla ei olisi ollut tuota kokemusta alla, en ehkä olisi syttynyt myöskään kuin jonkun ikuisuuden silittelyn ja hieronnan avulla, jos sittenkään, mutta sain itseni herätettyä itseni avulla, kun tiesin, miten se voisi tapahtua intohimoisemmassa kanssakäymisessä.
Kolmas suhde sitten onkin sellainen, että syttyminen tapahtuu taas itsestään kädenkäänteessä.
Auttaisiko hieronnan sijaan joku tietty flirtti, katse, kosketus, teko, puhe? Nämä kaksi, jotka eivät minua niin nopeasti sytyttäneet eivät koskaan flirtanneet, puhuneet mitään suorasukaista seksiin liittyen eivätkä myöskään itse antaneet mennä villisti ja vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti erään biologin lausunto että eläimet parittelevat vain kun naaras on kiimassa. Ihminen on nisäkäs, jolla kiima-aika on kerran kuussa. Siinä ei ole mitään outoa jos ei paneta kuin muutaman päivänä kuussa, se on ihan luonnon mukaista. Miehelle se määrä ei yleensä riitä koska mies on kiimassa koko ajan jos ei ole stressiä tai testot alhaalla. Voihan sitä alkaa miehen vuoksi, äkkiä alta pois muutaman kerran viikossa ilman odotuksia.
Ei. Päinvastoin tuo on tosi outoa. On tosi outoa että kiinnostaa vain kerran kuussa ja vielä oudompaa on verrata itseään eläimiin.
Pillereillähän sitä kiimaa ei tule sitten edes kerran kuussakaan, jos niikseen tulee.
Hieroa puolituntia ennenkuin seksiä irtoaa?? Ei herranjestas sentään. On joillakin tekosyy saada mies hieromaan itseensä. Ja kyllä se seksiin syttyminen tapahtuu ensi sijaisesti korvien välissä.
Mihinköhän eläinlajiin minä sitten 50+ naisena kuulun, kun minua panettaa joka päivä? Joten ihan turha höpöttää jostain biologiasta ja eläimien kerran kuussa kiimasta.
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti erään biologin lausunto että eläimet parittelevat vain kun naaras on kiimassa. Ihminen on nisäkäs, jolla kiima-aika on kerran kuussa. Siinä ei ole mitään outoa jos ei paneta kuin muutaman päivänä kuussa, se on ihan luonnon mukaista. Miehelle se määrä ei yleensä riitä koska mies on kiimassa koko ajan jos ei ole stressiä tai testot alhaalla. Voihan sitä alkaa miehen vuoksi, äkkiä alta pois muutaman kerran viikossa ilman odotuksia.
On myös ihan luonnonmukaista että valtaosaa naisista haluttaa myös muulloin kuin vain ovulaation aikana. Nämä "tämä on vain luonnollista" ajattelijat vetävät yleensä mutkat suoriksi ja vain silloin kun se heille sopii. Jos esitettäisiin että on vain luonnon mukaista että mies panee missä vain ja kenen kanssa vain niin äkkiä perustelu olisikin että "emmehän me sentään eläimiä ole".
Kyllä ahdistaisi olla ap tai ap:n mies. Miten työlästä. Tai tuo jonka pitää seksin jälkeen hoidella itsensä suihkulla. Miksei mies hoitele? 😑
Miehet ovat liian itsekkäitä. Antaisivat suuseksiä naiselle eikä heti mentäisi pane.aan miehen ehdoilla. Sitten ihmetellään jos naista ei huvita. No ei miehiäkään huvittaisi jos aina vain nainen saisi ja itse jäisi ilman orgasmia!
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös päätöksestä. Itse on PÄÄTTÄNYT, että minulla on säännöllinen seksielämä. Kokemuksesta tiedän, että seksi herkästi jää, jos kovaa himoa alkaa odoteleemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa itse ehdotan miehelleni seksiä lasten nukahdettua, vaikka sitä ei itsellä tekisi mieli. Koskaan ei ole tullut pahempi olo tuosta, vaikka nyt ei tietenkään aina taivaatkaan erityisesti aukea.
No ei se nyt kyllä kaikilla noin mene. Mulle ainakin tulee vain ällöttävä, jopa hyväksikäytetty olo, jos alan seksiä harrastamaan ilman että sitä itse jo lähtökohtaisesti haluan. Siinä ei etikäteispäätökset auta yhtään kyllä.
No näinhän se on ollut sun esiäideilläkin eikä ne ole siihen kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
No olisi se oikeasti aivan hirveää, jos kumppani haluaa aidosti kerran vuodessa. Yritä nyt ymmärtää vähän muitakin. Kylmältä tuollainen ihminen tuntuu, jääkylmältä. Eihän asia sillä korjaannu että kumppania sanoo kylmäksi vaikka se totta olisikin. Mutta ymmärrän hyvin sen epätoivon ja katkeruuden mikä saa sanomaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
No olisi se oikeasti aivan hirveää, jos kumppani haluaa aidosti kerran vuodessa. Yritä nyt ymmärtää vähän muitakin. Kylmältä tuollainen ihminen tuntuu, jääkylmältä. Eihän asia sillä korjaannu että kumppania sanoo kylmäksi vaikka se totta olisikin. Mutta ymmärrän hyvin sen epätoivon ja katkeruuden mikä saa sanomaan noin.
Sinulta nyt meni ohi pointti ihan kokonaan. Kyse ei ole siitä ettei halua seksiä vaan siitä että ei tunne spontaania halua jo valmiiksi. Tunnen kyllä suurtakin halua oikeaa miestä kohtaan kun minut vain osaa siihen virittää. Se vain kysyy jonkin verran vaivaa ja ymmärrystä. Sitten kun minut saa syttymään niin osaan kyllä olla varsin estoton ja näyttää haluni.
Osa miehistä ei tätä taas ymmärrä ja ei siinä mitään. Mutta en silti ymmärrä miksi siitä pitäisi jotain haukkua. Jokainen on mitä on.
Sitäpaitsi uskon että kaltaiseni nainen voi olla pitkässä parisuhteessa jopa hyvä vaihtoehto. Jos seksiä on vain kun rouvalla tekee kauheasti mieli niin siinä jää arjen pyörityksessä kyllä usein se seksielämä vähälle. Meillä taas mies tietää että sopivalla lämmittelyllä saa minut kyllä mukaan ainakin yhdeksän kertaa kymmenestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
No olisi se oikeasti aivan hirveää, jos kumppani haluaa aidosti kerran vuodessa. Yritä nyt ymmärtää vähän muitakin. Kylmältä tuollainen ihminen tuntuu, jääkylmältä. Eihän asia sillä korjaannu että kumppania sanoo kylmäksi vaikka se totta olisikin. Mutta ymmärrän hyvin sen epätoivon ja katkeruuden mikä saa sanomaan noin.
Sinulta nyt meni ohi pointti ihan kokonaan. Kyse ei ole siitä ettei halua seksiä vaan siitä että ei tunne spontaania halua jo valmiiksi. Tunnen kyllä suurtakin halua oikeaa miestä kohtaan kun minut vain osaa siihen virittää. Se vain kysyy jonkin verran vaivaa ja ymmärrystä. Sitten kun minut saa syttymään niin osaan kyllä olla varsin estoton ja näyttää haluni.
Osa miehistä ei tätä taas ymmärrä ja ei siinä mitään. Mutta en silti ymmärrä miksi siitä pitäisi jotain haukkua. Jokainen on mitä on.
Sitäpaitsi uskon että kaltaiseni nainen voi olla pitkässä parisuhteessa jopa hyvä vaihtoehto. Jos seksiä on vain kun rouvalla tekee kauheasti mieli niin siinä jää arjen pyörityksessä kyllä usein se seksielämä vähälle. Meillä taas mies tietää että sopivalla lämmittelyllä saa minut kyllä mukaan ainakin yhdeksän kertaa kymmenestä.
Ei. Ymmärsin kyllä ihan täysin. Juuri tuo spontaanin halun lähes täydellinen puute on osoitus siitä kylmyydestä. Minä tulisin hulluksi jos kumppani olisi tuollainen jääpala, joka ei koskaan halua minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti erään biologin lausunto että eläimet parittelevat vain kun naaras on kiimassa. Ihminen on nisäkäs, jolla kiima-aika on kerran kuussa. Siinä ei ole mitään outoa jos ei paneta kuin muutaman päivänä kuussa, se on ihan luonnon mukaista. Miehelle se määrä ei yleensä riitä koska mies on kiimassa koko ajan jos ei ole stressiä tai testot alhaalla. Voihan sitä alkaa miehen vuoksi, äkkiä alta pois muutaman kerran viikossa ilman odotuksia.
Ei. Päinvastoin tuo on tosi outoa. On tosi outoa että kiinnostaa vain kerran kuussa ja vielä oudompaa on verrata itseään eläimiin.
Ihmisellä ei ole mitään biologisia kiima-aikoja. Ihminen ei tässä mielessä ole kuin mikä tahansa muu nisäkäs.
On totta, että jotkut naiset saattavat haluta seksiä helpommin tai syttyä nopeammin ovulaation aikaan, mutta mistään kiima-ajasta ei biologisestikaan ole kyse.
Ihminen vertautuu lähimpiin olemassaoleviin eläinsukulaisiin, eli bonoboihin, joiden sosiaalisessa käyttäytymisessä seksillä on erittäin tärkeä rooli. Niiden seksuaalisen käyttäytymisen muodot ovat monipuolisuudessaan hyvin samankaltaiset kuin ihmisellä (suuseksi, naaraiden välinen seksi, urosten välinen seksi, kielisuudelmat, lähetyssaarnaaja-asento, naaraiden seksuaalinen aktiivisuus LÄHES koko kuukautiskierron ajan jne).
Miksi sitten (kaikki) ihmiset eivät ole yhtä seksuaalisia? No varmaankin olemme suurilta osin ns. vieraantuneet luonnosta. Meidän päivämme koostuvat erilaisista työtehtävistä, aamusta iltaan asti. Työelämä, lasten hoito, kotityöt, harrastukset, sosiaalinen kanssakäyminen, kodin kunnossapito, ym. Velvollisuutemme ja toisaalta myös harrastuselämämme ja erilaiset "ylimääräiset" ajanvietteet ja virikkeet (mm. media) kuluttaa aikamme ja energiamme.
Jos me eläisimme alkuperäisessä ekologisessa lokerossamme (yhteisöllisinä metsästäjä-keräilijöinä vähäpuustoisella savannilla Itä-Afrikassa), ei ravinnonhankinta, lapsista huolehtiminen, asumusten rakentelu tai turvallisuudesta huolehtiminen ym. tehtävät eivät veisi niin paljon aikaa eivätkä olisi jakautuneet niin luonnottomasti kuin ne nykyisin ovat. Tällöin olisi meidänkin elämämme todennäköisesti sekä sosiaalisesti vahvempien siteiden että seksuaalisesti tyydyttävämpien kokemusten sävyttämää.
Tuntuu, että tämä on jonkinlainen tabu yhteiskunnassamme. Siis se, että ei oikeasti ole mitenkään poikkeavaa että ei halua seksiä koko ajan tai että halua ei ilmesty spontaanisti. Eikä tietysti sekään, jos haluaa. Biologiselta kannalta keskivertomies tosiaan on aina "kiimassa" eli lisääntyminen on mahdollista. Naisille seksi on biologisesti turhaa ovulaation ulkopuolella, joten ei ole ihme että about kaikille seksi kelpaa ovulaation aikaan mutta muuten on sitten suurta vaihtelua.
Luulen, että naisilla on paljon yleisempää että halut vaihtelee kierron, tilanteen, hormoniehkäisyn käytön jne. mukaan. Itse huomaan juuri tuon, että nyt kun jätin minipillerit pois niin alapää syttyy ovulaation lähiaikoina mukaan seksiin noin 100x nopeammin kuin pillereillä. Mulla on tilanne myös se, että jos en ole kiihottunut niin seksi sattuu aivan kauheasti, ei tule mitään. No, olenpa säästynyt elävänä Fleshlightina toimimiselta.
On todella valitettavaa, että sekä miehille että naisille syötetään jo teinistä asti perusoletus, että ihmisen ehdottomasti kuuluisi harrastaa tai ainakin haluta seksiä joka päivä. Jotkut toki haluaakin, eikä siinä mitään. Mut veikkaan, että monen seksielämä pitkässä suhteessa olisi onnellisempaa, jos normaalia olisi että seksiä harrastetaan yhdessä silloin kun molemmat haluaa, vaikka kerran viikossa, eikä niin, että suhteessa on naisen velvollisuus huolehtia että miehen kassit pysyy tyhjänä. Minua ainakin yököttää tuo ajatus että annetaan miehen tyydyttää itsensä naisen kropalla samalla kun nainen miettii ostoslistaa, ja mies on vielä niin elukka ettei kiinnosta, onko seksikumppani yhtään henkisesti mukana. Jatkossa todennäköisyys että haluaisin seksiä sellaisen miehen kanssa olisi entistä pienempi.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö naisen (tai ylipäätään sen vähemmän halukkaan osapuolen) kannata ja pidä suostua siihen että yhdessä koitetaan saada tunnelma syttymään, kuten ap on tehnyt. Mutta se on ihan eri asia kuin seksin harrastaminen ilman, että toinen on yhtään kiihottunut.
Ihmisillä on ilmeisesti usein joku vaikeus ymmärtää, että haluttomuudessa ei ole kyse siitä että haluaa seksiä muttei halua antaa sitä partnerilleen. Kyllä minä ainakin haluaisin haluta spontaanisti joka päivä, mutta kun en halua. Tällaisessa kuviossa on tosi tärkeää, että kun se hitaammin syttyvä osapuoli sitten tekee aloitteen, niin toinen ei ole heti käymässä alapäähän kiinni tyylillä "no vihdoinkin vihreä valo, kaasu pohjaan". Se on ahdistavaa ja vaivalla sytytetty halu kuolee siihen, kun huomaa että toinen on yhteydessä vain omiin pakottaviin palleihinsa eikä yhtään partnerin mielentilaan.
Onneksi nykyinen mies ymmärsi tämän ihan sanallisesti selitettynä, ja seksielämä on ollut varsin hyvää molempien mielestä jo vuosia. Kuinka ollakaan, minäkin haluan seksiä useammin, kun mies malttaa välillä antaa kuuman suudelman ja jättää sitten ITSE tilanteen siihen, eikä niin että jokainen vähänkään eroottinen hetki etenee seksiin jos en erikseen kiellä!
Pakko sanoa etten hitaasti syttyvänä naisena ole samaa mieltä. Ymmärrän kyllä varsin hyvin ettei mieheni jaksa joka kerta tehdä puolen tunnin valmisteluita, jotta saa seksiä. Varsinkin jos on juuri jo myöhäinen ilta ja aamuheräämkset jo mielessä. Eli tavallaan olen itsekin sitä mieltä, että sen pitäisi olla helpompaa. En vain tiedä miten sen saisi helpommaksi.