Lue keskustelun säännöt.
Matala libidoni pilaa muuten täydellisen avioliiton. Voinko muuttua?
20.11.2020 |
Olen 43-vuotias, pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa olevan nainen ja kahden lapsen äiti. Elämäni on oikein mallillaan, olen terve ja hyväkuntoinen ja rakastan miestäni kovasti. Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Olen aina ollut ns. hitaasti syttyvää sorttia oleva nainen, jolle seksiin virittäytyminen ei ole ollut koskaan erityisen helppoa. En esimerkiksi juurikaan itse ajattele seksiä spontaanista eikä minua käytännössä "paneta" koskaan ovulaatioiden ulkopuolella. Pidän kuitenkin seksistä paljon, jos/kun vain saan itseni sopivaan tilaan viritettyä. Saan myös orgasmeja hyvinkin helposti. Ongelma on siinä, että tuohon tilaan pääseminen on erittäin työlästä ja vaatii paljon myös aikaa. Tämä ei ollut iso ongelma nuorempana, kun yhteistä parisuhdeaikaa oli paljon ja seksiin voitiin yhdessä virittäytyä rauhassa. Oli esimerkiksi aikaa silittelylle ja sille, että mies esim. hieroo minua ensin vaikkapa puoli tuntia. Tässä elämäntilanteessa, kun aikaa on vähemmän ja lapset jo sen ikäisiä, että valvovat usein reilusti yli kymmeneen illalla ja viikonloppuisin puolilleöin, ei käytännössä koskaan ole tilaisuutta tällaiselle hienoviritteiselle lämmittelylle. Tämä on johtanut siihen, että meillä ei ole seksiä käytännössä koskaan tuon ovulaatiopäivän ulkopuolella (tuolloin siis pystyn kiihottumaan ja harrastamaan seksiä ilman suurempia seremonioita) ja tämä on alkanut hiljalleen vaikuttamaan suhteeseemme. Kuten sanoin, pidän seksistä ja haluaisin haluta sitä enemmän. Mies puolestaan haluaisi, että seksi olisi helpompaa eikä aina vaatisi niin suuria ennakkovalmisteluja, koska niihin ei yksinkertaisesti arjessa ole koskaan aikaa.
Olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen ja kaipaisin vinkkejä erityisesti samanlaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Voiko omaa seksuaalisuuttaan näin perustavanlaatuisen ulottuvuuden osalta ylipäätään muuttaa?
Kiitos!!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti erään biologin lausunto että eläimet parittelevat vain kun naaras on kiimassa. Ihminen on nisäkäs, jolla kiima-aika on kerran kuussa. Siinä ei ole mitään outoa jos ei paneta kuin muutaman päivänä kuussa, se on ihan luonnon mukaista. Miehelle se määrä ei yleensä riitä koska mies on kiimassa koko ajan jos ei ole stressiä tai testot alhaalla. Voihan sitä alkaa miehen vuoksi, äkkiä alta pois muutaman kerran viikossa ilman odotuksia.
Ei. Päinvastoin tuo on tosi outoa. On tosi outoa että kiinnostaa vain kerran kuussa ja vielä oudompaa on verrata itseään eläimiin.
Ihmisellä ei ole mitään biologisia kiima-aikoja. Ihminen ei tässä mielessä ole kuin mikä tahansa muu nisäkäs.
On totta, että jotkut naiset saattavat haluta seksiä helpommin tai syttyä nopeammin ovulaation aikaan, mutta mistään kiima-ajasta ei biologisestikaan ole kyse.
Ihminen vertautuu lähimpiin olemassaoleviin eläinsukulaisiin, eli bonoboihin, joiden sosiaalisessa käyttäytymisessä seksillä on erittäin tärkeä rooli. Niiden seksuaalisen käyttäytymisen muodot ovat monipuolisuudessaan hyvin samankaltaiset kuin ihmisellä (suuseksi, naaraiden välinen seksi, urosten välinen seksi, kielisuudelmat, lähetyssaarnaaja-asento, naaraiden seksuaalinen aktiivisuus LÄHES koko kuukautiskierron ajan jne).
Miksi sitten (kaikki) ihmiset eivät ole yhtä seksuaalisia? No varmaankin olemme suurilta osin ns. vieraantuneet luonnosta. Meidän päivämme koostuvat erilaisista työtehtävistä, aamusta iltaan asti. Työelämä, lasten hoito, kotityöt, harrastukset, sosiaalinen kanssakäyminen, kodin kunnossapito, ym. Velvollisuutemme ja toisaalta myös harrastuselämämme ja erilaiset "ylimääräiset" ajanvietteet ja virikkeet (mm. media) kuluttaa aikamme ja energiamme.
Jos me eläisimme alkuperäisessä ekologisessa lokerossamme (yhteisöllisinä metsästäjä-keräilijöinä vähäpuustoisella savannilla Itä-Afrikassa), ei ravinnonhankinta, lapsista huolehtiminen, asumusten rakentelu tai turvallisuudesta huolehtiminen ym. tehtävät eivät veisi niin paljon aikaa eivätkä olisi jakautuneet niin luonnottomasti kuin ne nykyisin ovat. Tällöin olisi meidänkin elämämme todennäköisesti sekä sosiaalisesti vahvempien siteiden että seksuaalisesti tyydyttävämpien kokemusten sävyttämää.
Muuten olen suht samoilla linjoilla, paitsi että Afrikan heimoissa ei todellakaan kysellä naiselta että kelpaako seksi, vaan jossain dokkarissa jota katsoin asia toimi niin että mies vaan tuli illalla naisen vuoteeseen, avasi jalat, tyhjensi kassinsa ja poistui omaan sänkyyn.
Perinteisesti seksi on ihmisyhteisöissä nimenomaan ollut naisten velvollisuus jota miehet ovat kontrolloineet. Nykyään yritämme sitten keksiä sellaista ratkaisua, jossa naisillakinnon ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus, ja siksi nykyään raiskaus on raiskaus myös avioliitossa.
Toki bonobojen tavoin monet naiset pystyvät käyttämään seksiä myös sosiaalisten suhteiden hoitovälineenä, mutta en nyt tiedä oliko tuo ketjussa esitetty "jos en lämpeä, otetaan liukkari käyttöön" myöskään niin hekumallisen kuuloinen ratkaisu. Ei sillä, itse tykkään käyttää aina liukkaria, mutta en kiihotuksen korvikkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tämä on jonkinlainen tabu yhteiskunnassamme. Siis se, että ei oikeasti ole mitenkään poikkeavaa että ei halua seksiä koko ajan tai että halua ei ilmesty spontaanisti. Eikä tietysti sekään, jos haluaa. Biologiselta kannalta keskivertomies tosiaan on aina "kiimassa" eli lisääntyminen on mahdollista. Naisille seksi on biologisesti turhaa ovulaation ulkopuolella, joten ei ole ihme että about kaikille seksi kelpaa ovulaation aikaan mutta muuten on sitten suurta vaihtelua.
Luulen, että naisilla on paljon yleisempää että halut vaihtelee kierron, tilanteen, hormoniehkäisyn käytön jne. mukaan. Itse huomaan juuri tuon, että nyt kun jätin minipillerit pois niin alapää syttyy ovulaation lähiaikoina mukaan seksiin noin 100x nopeammin kuin pillereillä. Mulla on tilanne myös se, että jos en ole kiihottunut niin seksi sattuu aivan kauheasti, ei tule mitään. No, olenpa säästynyt elävänä Fleshlightina toimimiselta.
On todella valitettavaa, että sekä miehille että naisille syötetään jo teinistä asti perusoletus, että ihmisen ehdottomasti kuuluisi harrastaa tai ainakin haluta seksiä joka päivä. Jotkut toki haluaakin, eikä siinä mitään. Mut veikkaan, että monen seksielämä pitkässä suhteessa olisi onnellisempaa, jos normaalia olisi että seksiä harrastetaan yhdessä silloin kun molemmat haluaa, vaikka kerran viikossa, eikä niin, että suhteessa on naisen velvollisuus huolehtia että miehen kassit pysyy tyhjänä. Minua ainakin yököttää tuo ajatus että annetaan miehen tyydyttää itsensä naisen kropalla samalla kun nainen miettii ostoslistaa, ja mies on vielä niin elukka ettei kiinnosta, onko seksikumppani yhtään henkisesti mukana. Jatkossa todennäköisyys että haluaisin seksiä sellaisen miehen kanssa olisi entistä pienempi.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö naisen (tai ylipäätään sen vähemmän halukkaan osapuolen) kannata ja pidä suostua siihen että yhdessä koitetaan saada tunnelma syttymään, kuten ap on tehnyt. Mutta se on ihan eri asia kuin seksin harrastaminen ilman, että toinen on yhtään kiihottunut.
Ihmisillä on ilmeisesti usein joku vaikeus ymmärtää, että haluttomuudessa ei ole kyse siitä että haluaa seksiä muttei halua antaa sitä partnerilleen. Kyllä minä ainakin haluaisin haluta spontaanisti joka päivä, mutta kun en halua. Tällaisessa kuviossa on tosi tärkeää, että kun se hitaammin syttyvä osapuoli sitten tekee aloitteen, niin toinen ei ole heti käymässä alapäähän kiinni tyylillä "no vihdoinkin vihreä valo, kaasu pohjaan". Se on ahdistavaa ja vaivalla sytytetty halu kuolee siihen, kun huomaa että toinen on yhteydessä vain omiin pakottaviin palleihinsa eikä yhtään partnerin mielentilaan.
Onneksi nykyinen mies ymmärsi tämän ihan sanallisesti selitettynä, ja seksielämä on ollut varsin hyvää molempien mielestä jo vuosia. Kuinka ollakaan, minäkin haluan seksiä useammin, kun mies malttaa välillä antaa kuuman suudelman ja jättää sitten ITSE tilanteen siihen, eikä niin että jokainen vähänkään eroottinen hetki etenee seksiin jos en erikseen kiellä!
No onneksi kaikilla ei ole noin ylivoimaisen vaikeaa ja ihan hyvä että tuollainen ei ole normi, mitä odotetaan kaikilta.
Kuulostaa samalla tavalla vääristyneeltä kuin joidenkin suhde ruokaan. Kalorien laskemista, aikatauluja, syyllisyyttä, ahdistusta, sairaalloista lihavuutta. Kun hyvän ruoan pitäisi olla ilo ja nautinto, ei tuollaista tappelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
No olisi se oikeasti aivan hirveää, jos kumppani haluaa aidosti kerran vuodessa. Yritä nyt ymmärtää vähän muitakin. Kylmältä tuollainen ihminen tuntuu, jääkylmältä. Eihän asia sillä korjaannu että kumppania sanoo kylmäksi vaikka se totta olisikin. Mutta ymmärrän hyvin sen epätoivon ja katkeruuden mikä saa sanomaan noin.
Sinulta nyt meni ohi pointti ihan kokonaan. Kyse ei ole siitä ettei halua seksiä vaan siitä että ei tunne spontaania halua jo valmiiksi. Tunnen kyllä suurtakin halua oikeaa miestä kohtaan kun minut vain osaa siihen virittää. Se vain kysyy jonkin verran vaivaa ja ymmärrystä. Sitten kun minut saa syttymään niin osaan kyllä olla varsin estoton ja näyttää haluni.
Osa miehistä ei tätä taas ymmärrä ja ei siinä mitään. Mutta en silti ymmärrä miksi siitä pitäisi jotain haukkua. Jokainen on mitä on.
Sitäpaitsi uskon että kaltaiseni nainen voi olla pitkässä parisuhteessa jopa hyvä vaihtoehto. Jos seksiä on vain kun rouvalla tekee kauheasti mieli niin siinä jää arjen pyörityksessä kyllä usein se seksielämä vähälle. Meillä taas mies tietää että sopivalla lämmittelyllä saa minut kyllä mukaan ainakin yhdeksän kertaa kymmenestä.
Ei. Ymmärsin kyllä ihan täysin. Juuri tuo spontaanin halun lähes täydellinen puute on osoitus siitä kylmyydestä. Minä tulisin hulluksi jos kumppani olisi tuollainen jääpala, joka ei koskaan halua minua.
No sinä saat olla sitä mieltä. Ihmiset nyt vain syttyvät eri tahtia. Minä haluan mutta haluan vasta eri vaihessa kuin joku muu. Ja kyllä miehenikin on varsin ylpeä siitä että hän on se yksi harvoista joka on osannut minut "avata" kun monet muut eivät ole. Kuka vain saa naisen joka on jo valmiiksi valmis mutta vaatii mieheltä paljon enemmän osaamista ja mielen yhteyttä että saa sellaisen joka ei ole jo valmiiksi valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla samanlainen nainen kuin sinä. Tai ehkä minun ei ole ihan yhtä vaivalloista kiihottua mutta muuten tunnistan itseni kirjoituksestasi hyvin. Minunkaan ei tee spontaanisti mieli juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa tai niillä main. Enkä juurikaan ajattele seksiä tai harrasta itsetyydytystä. En vain kaipaa sellaista.
Mutta kun seksiä sitten on niin se kyllä tuntuu aina hyvältä eikä koskaan epämielyttävältä. Laukean varsin usein eikä se ole mitenkään kovin vaikeaa kun vain pääsee vauhtiin. Tästä iso kiitos miehelleni joka on ollut aina koko 20 vuotisen yhdessäoloni ajan aivan mahtava ja saanut minun rentoutumaan ja hyväksymään että olen tällainen kuin olen ja tällä mennään. Ja hän on myös ymmärtänyt että vaikka en tee juuri koskaan aloitteita niin se ei tarkoita ettenkö pitäisi häntä haluttavana. Kun hän tekee aloitteen niin en juuri koskaan sano ei joten seksiä meillä kyllä on.
Häntä ennen ei miehiltä juuri herunut ymmärtämystä ja sain kuulla olevani rajoittunut, kylmä tai mitä milloinkin kun en osannut olla aina valmis ja näkyvästi halukas. Sanomattakin selvää että tämä vei ne vähäisetkin halut jotka minulla oli.
No olisi se oikeasti aivan hirveää, jos kumppani haluaa aidosti kerran vuodessa. Yritä nyt ymmärtää vähän muitakin. Kylmältä tuollainen ihminen tuntuu, jääkylmältä. Eihän asia sillä korjaannu että kumppania sanoo kylmäksi vaikka se totta olisikin. Mutta ymmärrän hyvin sen epätoivon ja katkeruuden mikä saa sanomaan noin.
Sinulta nyt meni ohi pointti ihan kokonaan. Kyse ei ole siitä ettei halua seksiä vaan siitä että ei tunne spontaania halua jo valmiiksi. Tunnen kyllä suurtakin halua oikeaa miestä kohtaan kun minut vain osaa siihen virittää. Se vain kysyy jonkin verran vaivaa ja ymmärrystä. Sitten kun minut saa syttymään niin osaan kyllä olla varsin estoton ja näyttää haluni.
Osa miehistä ei tätä taas ymmärrä ja ei siinä mitään. Mutta en silti ymmärrä miksi siitä pitäisi jotain haukkua. Jokainen on mitä on.
Sitäpaitsi uskon että kaltaiseni nainen voi olla pitkässä parisuhteessa jopa hyvä vaihtoehto. Jos seksiä on vain kun rouvalla tekee kauheasti mieli niin siinä jää arjen pyörityksessä kyllä usein se seksielämä vähälle. Meillä taas mies tietää että sopivalla lämmittelyllä saa minut kyllä mukaan ainakin yhdeksän kertaa kymmenestä.
Ei. Ymmärsin kyllä ihan täysin. Juuri tuo spontaanin halun lähes täydellinen puute on osoitus siitä kylmyydestä. Minä tulisin hulluksi jos kumppani olisi tuollainen jääpala, joka ei koskaan halua minua.
No sinä saat olla sitä mieltä. Ihmiset nyt vain syttyvät eri tahtia. Minä haluan mutta haluan vasta eri vaihessa kuin joku muu. Ja kyllä miehenikin on varsin ylpeä siitä että hän on se yksi harvoista joka on osannut minut "avata" kun monet muut eivät ole. Kuka vain saa naisen joka on jo valmiiksi valmis mutta vaatii mieheltä paljon enemmän osaamista ja mielen yhteyttä että saa sellaisen joka ei ole jo valmiiksi valmis.
Jos auto ei käynnisty ilman apuvirtaa, kyllä akku on tyhjä vaikka sen saakin apuvirralla käyntiin.
Minulle tulee aina ristiriitainen olo kun joku kertoo, että on kyllä rakastunut kumppaninsa ja kaikki on muutenkin hyvin. Mutta sitten tulee se mutta kun seksi on jotenkin vaikeaa.
Itse olen sellainen, että jos kumppani ei ole sopiva, oli se sitten puuttuva kemia tai muu syy niin ei tee yhtään mieli. Tai seksi on puisevaa. Toisaalta juuri usein niin, että kun on joku muu syy niin silloin myös kemia puuttuu.
Mutta jos olen rakastunut ja vetovoima pelaa, tai siis ilman vetovoimaa en voi edes rakastua, niin seksi on helppoa ja spontaania.
Tietenkin on joskus väsynyt, stressaantunut, jotain riitaa tms.
Mutta noin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee aina ristiriitainen olo kun joku kertoo, että on kyllä rakastunut kumppaninsa ja kaikki on muutenkin hyvin. Mutta sitten tulee se mutta kun seksi on jotenkin vaikeaa.
Itse olen sellainen, että jos kumppani ei ole sopiva, oli se sitten puuttuva kemia tai muu syy niin ei tee yhtään mieli. Tai seksi on puisevaa. Toisaalta juuri usein niin, että kun on joku muu syy niin silloin myös kemia puuttuu.
Mutta jos olen rakastunut ja vetovoima pelaa, tai siis ilman vetovoimaa en voi edes rakastua, niin seksi on helppoa ja spontaania.
Tietenkin on joskus väsynyt, stressaantunut, jotain riitaa tms.
Mutta noin yleensä.
Minulle taas riittää että kumppani miellyttää silmää. Ei ole pakko olla elämää suurempia tunteita. Näin me olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös päätöksestä. Itse on PÄÄTTÄNYT, että minulla on säännöllinen seksielämä. Kokemuksesta tiedän, että seksi herkästi jää, jos kovaa himoa alkaa odoteleemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa itse ehdotan miehelleni seksiä lasten nukahdettua, vaikka sitä ei itsellä tekisi mieli. Koskaan ei ole tullut pahempi olo tuosta, vaikka nyt ei tietenkään aina taivaatkaan erityisesti aukea.
No ei se nyt kyllä kaikilla noin mene. Mulle ainakin tulee vain ällöttävä, jopa hyväksikäytetty olo, jos alan seksiä harrastamaan ilman että sitä itse jo lähtökohtaisesti haluan. Siinä ei etikäteispäätökset auta yhtään kyllä.
Meitä on kovin erilaisia. Itse en ole juuri koskaan fyysisesti kiihottunut kun alamme harrastaa seksiä, mutta kiihotun tosi nopeasti ja saan orgasmin. Oikeastaan en kiihotu muusta kuin itse yhdynnästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon auta muu, kuin että järjestätte aikaa siihen virittelyyn. Et ole viallinen. Olette erilaisia.
Yhtä hullu kysymys kuin:
"Miehen korkea libido pilaa muuten täydellisen avioliittomme. Miten hän voisi muuttua?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen ja olen samanlaista hitaasti lämpeävää sorttia, että kaipaisin ensin silittelyjä ym. vähän erotiikkaan vihjaavaa, mutta mies taas alkaa pökkimään ja olettaa minun lämpiävän sillä, vaikka olen sanonut, että silittelisi ja hellisi ensin. Mutta kun on ns. pakko kiihottua, ei se silittelykään enää välttämättä saa lämpeämään. Kiihotun lähinnä tuhmia ajattelemalla, joten ajattelen sitten tuhmia samalla kun mies kourii ja pökkii. Annan aikansa tehdä mitä lystää ja jos en lämpeä ns. kohtuullisessa ajassa, käytetään liukuvoidetta.
Eli meillä liukuvoide on ratkaisu siihen, etten lämpiä tarpeeksi nopeasti. Pääkoppa nimittäin kyllä virittyy tunnelmaan, mutta kroppa ei vain seuraa (kohtuullisessa ajassa) perässä, joten käytän sitten liukuvoidetta. Sen kanssa seksi/yhdyntä on molempia miellyttävää ja vaikka en saa orgasmia enää nykyään yhdynnässä, hoitelen itseni sitten alapesulla seksin jälkeen. Aina ei tee mieli, mutta yleensä sen kerran kun mies seksiä haluaa, annan vaikka ei kiinnostaisi, voitelen itseni liukkarilla ja pyllistän. Minulle kelpaa, eikä mieskään valita, vaikka olisinkin vähän lahnana. Ei se optimaalinen tilanne, mutta parempi kuin ei seksiä ollenkaan. Sitten taas jos ei oikeasti tee yhtään mieli, niin silloin kyllä kieltäydyn, mutta aika harvoin on niitä päiviä, etten antaisi toiselle tilaisuutta viritellä edes sitä pääkoppaa oikeaan tunnelmaan, vaikka kroppa ei perässä pysyisikään.
Anteeksi kun kysyn, mutta miten miehesi suostuu tuollaiseen seksiin?
Miten kumpikaan suostuu?
Olen samanlainen kuin ap. Tiettyinä kiertopäivinä seksi kiinnostaa paljon, muuten vaatii juuri tuota virittäytymistä.
Olen sanonut miehelle, että pikainen seksi liukasteen kanssa sopii välillä, mutta mies ei halua seksiä jos en ole kunnolla kiihottunut. Hänellä on vahva libido ja voisi harrastaa seksiä joka päivä.
Mies on kokeillut eri tapoja saada mut lämpenemään, ja esim. hieronta lämpimällä öljyllä auttaa. Hän on hyvä mies ja ymmärtää, että haluja on monenlaisia. Kun mulla on oikea hetki, paneudumme asiaan kunnolla, noin kerran pari viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies tässä kuvaillun kaltaisesta suhteessa. Yhteistä liittoa on takana kohta kaksikymmentäviisi vuotta. Vaimoni on keskusteluihimme perustaen nainen ”jolle seksi ei tule mieleen”. Hän suostuu jos teen aloitteen. Seksi on upeaa ja nautinnollista molemmille.
Olen onnellinen, rakastan vaimoani ja pyrin osoittamaan sen sanoin ja teoin ihan päivittäin.
Vaimoni saattaa, saatuaan muutaman lasin viiniä, pahoitella ettei osaa kehua tai sanoittaa rakkauttaan. Olen vakuuttanut että ymmärrän ja kaikki on kunnossa. Varmasti näin onkin.
Olen kuitenkin itse hyvin sulkeutunut ihminen. Minulla ei ole läheisiä ystäviä. Ystäviä kyllä ja kavereita. En kuitenkaan puhu tunteistani koskaan kuin vaimolleni. Syynä on varmasti sama kuin hänellä, eli kotonani tälläinen ei ollut tapana.
Tämän miettiminen on rankkaa. Itse kerron rakastavani ja teen aloitteita koska ne tunteeni ovat hyvin voimakkaita. En kykene ”sulkemaan” niitä tai menemään tilaan jossa en haluaisi vaimoani.
Tuntuu uskomattomalta ”ettei vain tulisi mieleen”. Miten voisi olla tulematta mieleen jos rakastaisi näin paljon?
Kaipaan vaimoltani halua joka on suurempaa kuin arjen askareet ja triviaalit vaatimukset. En tietysti voi sanoa tätä koska ”ei ole ollut tapana”. Lisäksi ei ketään voi määrätä osoittamaan intohimoa. Mistä tunnistaisin aidon halun jos pyytäisin sitä vaimoltani.
Miksi ”luonnollisuus” olisi peruste vain naisen halulle.
Kai mies myös saisi toimi ”luonnollisesti”.
Bonoboissa oltiin oikeilla jäljillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko Ap miehesi kanssa yrittäneet järjestää arkea vähemmän kiireiseksi? Aina pystyy jonkun menon jättämään väliin, jos haluaa rakastella. Ollessani avioliitossa, löysimme aina sieltä täältä pienen tauon seksille. Laitettiin esim lapsille leffa pyörimään, kylpärin ovin lukkoon, housut pois vaimo saunan lauteelle ja hoidettiin hommat siinä. Tai toinen katsoi lapsia ja toinen otti 15-30 minsan päiväunet ja sama toisinpäin kohta. Molemmilla oli energiaa illalla niin, kun oltiin saatu lapset nukkumaan. Ja se toinen toisensa huomioiminen.. Pitäkää kivoja vaatteita kotona päällä, toisesta syttyy helpommin kun vaimo ei kulje crocseissa ja lökäverkkareissa. Eikä mies ole kuin turhapuro kaljatölkki toisessa ja kaukosäädin toisessa kädessä reikäisine paitoineen. Ajatelkaa ettei se puoliso ole itsestäänselvyys, kuvitelkaa hänet yökerhossa parhaimmillaan jonkun toisen kanssa tanssiessa, komeana tai kauniina. Jos seksihaluja on, niin ne pitää kaivaa esiin eikä keksiä selityksiä, että arki on niin kiireistä ja uuvuttavaa. Yrittäkää edes tehdä muutosta.
Minulla on matala kiinnostus kotitöihin ja arjen askareisiin. Ehkä kerran kuussa innostun jonkun homman hoitamaan jos vaimo ensin hieroo ja lepertelee 45min. Vaimo ei ymmärrä että mä en vain syty sellaisesta nyt heti hommiin asenteesta.
Vaimo aina lykkää heti imurin kouraan vaikka pitäisi ensin lämmitellä.
Vaimon mielestä meillä on ongelma mutta hän ei vain ymmärrä ettei luolamiehellä ollut imuria.
Useinhan näissä tapauksissa käy niin, että jostain elämään tulee ihminen jolta sitä ihailua/kehuja/rakkautta/tunnustusta saa ja se vie mukanaan.
Olen myös mies tulllaisesssa liitossa. Kyllä ajoittain korpeaa. Olisin itsekkin mielelläni haluttu.
Miksi se ettei mies kerro rakastavansa tai osoita sitä on koettu ongelmaksi jo vuosikymmeniä, mutta naiselta tälläinen käytös on ihan normaalia ja se hyväksytään.
”Mieheni kyllä ymmärsi kun selitin asian”.
Onko kokemuksia miehiltä tälläisestä liitosta? Oletteko oppineet elämään kumppanin kanssa joka ei osoita halua teitä kohtaan. Oletteko ”ymmärtäneet” asian kuten viesteissä mainittu?
Eläimiin ei kannattaisi verrata siitäkään syystä, että eläinten käyttäytymisen tutkimus on ihan lapsenkengissä. Esim luontodokumenttien tulkinta eläimistä pelkkinä lisääntymiskoneina on naurettava. Jos ihmisellä on ollut kissa tai koira, tietää että eläin on paljon, paljon enemmän.
Luin juuri artikkelin missä pohdittiin, miksi lepakkotutkijat eivät ikinä maininneet että lepakoilla on suuseksiä. Siinä epäiltiin että tutkijoita nolotti :D Itse veikkaan että tuo jätettiin pois, koska se ei sopinut käsitykseen että eläimet ovat vain lisääntymiskoneita.