Noniin :( 12- ja 15-vuotiaat haluavat muuttaa isälleen asumaan

Sun pitää yrittää saada exäsi kieltäytymään ajatuksesta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 11:26"]Sun pitää yrittää saada exäsi kieltäytymään ajatuksesta.

[/quote]

Onko vinkkejä?

Ja en ole ollut huono äiti, parhaani olen kyllä tehnyt.

Ap

On varmaan kamala tunne mutta jos ovat näin päättäneet ja ilman manipulointia, niin kai olisi pakko suostua.

Ettekö tosiaan pysty järjestämään heille omia huoneita? Oletan että teillä ei ole mikään suurperhe? Murrosikäisenä on todella tuskallista jakaa huone sisaruksen kanssa, siinä iässä kaipaa omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

Anna lapsesi päättää. Isä on ollut ennen samassa tilanteessa, johon kerrot joutuvasi. Jos tämä on isälle OK, anna mennä. Taas yksi itsekäs YH itkemässä täällä.

He ovat myös isänsä lapsia, et voi omia heitä. Käykää keskustelua siitä jos vaikka olisikin mahdollisuus vaihtaa ykköskotia.

Miehen ex teki meille päin tämän vaihdon, kun murrosikä alkoi. Lapset eivät enää olleetkaan pieniä ja suloisia. Aiemmin ei olisi millään päästänyt edes lomilla isän luokse ja yhtäkkiä olivatkin laukkuineen ovella, että me tullaan tänne. Ei siinä kyselty edes onko tilaa tai jaksamista, sen oli vain käytävä.

Pitääkö niitä lapsia tehdä tuollaisiin sekasotku suhteisiin. Miksi teit lapsia sen narsistisen, väkivaltaisen, läskipaskan kanssa. Sen mikä kelpaa lapsille ja toiselle naiselle, mutta ei sinulle ??

Onneksi niillä on ainakin yksi täysipäinen perhe. Mitä haluat ? Tsemppiäkö ? Miten huonoa äitiyttä pitää tsempata ?

Ryhdy valehtelemaan ja vieraannuttamaan lapsia. Sen nuoremman kanssa ei ole vielä myöhäistä. Onnea matkaan, toivottavasti onnistut. 

Muuttakoot isälleen jos haluavat. Osaavat varman neuvotella asian isänsäkin kanssa. Tapaat heitä viikonloppuisin. Eivät he montaa vuotta muutenkaan olisi kotona enää. Ja ehdit tavata lapsiasi vielä kymmeniä vuosia.

He haluavat muuttaa, koska kuvittelevat että siellä on kivempaa. Esim oma huone jo riittää syyksi haluun muuttaa. Eiköhän muuton jälkeen selviä heillekin ettei isän luona olekaan niin täydellistä elämää kun perusarki koittaa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 11:24"]

Ovat olleet viikonloput- ja osat viikoista isällä. Nyt näistä nuoremman täytettyä 12 ilmoittivat että tahtovat muuttaa isälleen. Perusteluina oli pitkä lista. Mm. se että isän luona pystytään puhumaan asioista, kehutaan, äitipuoli osaa auttaa läksyissä ja tekevät asioita yhdessä. Niin ja saisivat molemmat omat huoneet. meillä heillä on yhteinen huone.

Olen ehdottomasti muuttoa vastaan, mutta mitä tässä tilassa voi tehdä? Lapset eivät ole kysyneet asiaa isältä, mutta tuntuu hirveältä että näkisin heitä vain joka toinen vkl+ "silloin kuin heille sopii".

[/quote]

Antaisin muuttaa. Tuon ikäisillä lapsilla on monesti tapana haluta sinne, missä on mukavampaa.

Näin teki eräs tuttuni lapsikin murrosiässä. Asui isänsä luona ja siellä oli kuri. Halusi äitinsä luo, kun siellä sai olla vapaasti ja siellä sai kaikkea kivaa.

Routa ajoi porsaan aika äkkiä kotiin, kun huomasi, että kivan vastikkeena oli sitten myös välinpitämättömyys.

Miksi laitat hanttiin, jos lapset näin haluavat tehdä? Katkeroituvat vielä sinulle, jos et anna muuttaa pois. Selvästi lapset ovat kuitenkin asiaa pohtineet, jos syitä on pitkä lista. Pidät vain mahdollisimman tiiviisti yhteyttä ja yrität pitää mahdollisimman läheiset välit.

Anna muuttaa.Ja kiva, että sinun lapsilla on noin hyvä äitipuoli. Minun lasten äitipuoli lähtee omille vanhemmilleen, kun lapset tulevat...

Minä antaisin muuttaa. Lapset ovat vain lainaa ja viimeiset vuodet asumista vanhempien kanssa on menossa muutenkin. Kohta vanhin asuu jo omillaan. Suhde lapseen kestää vuosikymmeniä vielä tästä eteenpäinkin eli tämä yhdessäasuminen on vain yksi vaihe elämässä. Päästä irti ja voit saada paremman suhteen heihin pitkällä tähtäimellä kuin nyt estäminen. Kun annat heidän valita ja tuet heitä, he muistavat sen aina. Jos nyt laitat kampoihin, he ovat siitä ehkä katkeria loppuikänsä. Kumman valitset?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 11:28"]Ettekö tosiaan pysty järjestämään heille omia huoneita? Oletan että teillä ei ole mikään suurperhe? Murrosikäisenä on todella tuskallista jakaa huone sisaruksen kanssa, siinä iässä kaipaa omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

[/quote]

Minulla on uuden mieheni kanssa 2 lasta, jotka hekin asuvat samassa huoneessa. Joten ei, ei ole mahdollista. Isompaan asuntoon ei ole resursseja. Isän luona heillä on yksi sisarus, ja tällä hetkellä yhteinen huone, mutta nuorempi toivoi että saisi työhuoneesta oman huoneen. Eivät ole vielä keskustelleet isän kanssa. Sanoin että tehkääpä se ennen kuin tulette mulle enempiä puhumaan niin soittivat nyt äitipuolensa hakemaan.

Ärsyttää, itkettää ja surettaa.

Ap

12- vuotias ei päätä itse muuttamisesta.Häntä pitää kuunnella.jos sopimukseen ei päästä voi asia mennä käräjille asti.

Minäkin sanoisin, että anna muuttaa. Ja samaan aikaa odotan kauhulla omieni kasvamista ja sitä, että nämä myös ilmoittavat muuttavansa isälleen... Kannattaa ennen muuttoa kuitenkin lasten kanssa vielä keskustella käytännön jutut läpi, kaverit, koulut, harrastukset jne. Ja muistuttaa lopuksi, että kotiin saa aina tulla takaisin :)

jos ne tosissaan tahtoo muuttaa, niin kieltämällä pilaat vaan oman suhteesi lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 11:26"]No tuon ikäiset saavat päättää itse missä asuvat. Mitäs olit huono äiti

[/quote]

Mistä ihmeestä te tällaisia harhaluuloja oikein kaivatte? Ei todellakaan saa päättää. Häntä täytty kuunnella, mutta kyllä ne vanhemmat ovat aikuisia ja päättävät!

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 11:49"]

Lapsen täytettyä 12v, lapsella on oikeus päättää kumman vanhemman luona asuvat. 

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Alle kahdeksantoista vuotiaan lapsen asumisesta päättävät huoltajat, ei lapsi itse. Lasta voidaan kuulla päätöksenteossa, mutta missään tapauksessa alaikäinen ei päätä niin suurta asiaa kuin asumispaikkansa itse.

Käsittämätöntä, etä tämä myytti elää vieläkin. Näin suuressa asiassa kannattaa tutkia muitakin tietolähteitä kuin netin keskustelupalstoja. esim. Suomen laki on hyvä paikka aloittaa www.finlex.fi

Ikävältähän se tuntuu, jos lapset haluavat pois luotasi. Toisaalta teillä on aika vähän tilaa, jos teinin pitää jakaa huone 12-vuotiaan kanssa. Ehkä se vaikuttaa asiaan. Jos isän perhe on turvallinen ja muutoinkin hyvä, niin kaipa sinun olisi ainakin harkittava tuota vaihtoehtoa. Tietenkin pitää varmistaa, että lapset ymmärtävät seuraukset ja myös sen, että tällaiset päätökset ovat suhteellisen lopullisia. Hyvä myös kertoa, että äiti rakastaa heitä edelleen, mutta on vähän järkyttynyt/ihmeissään/surullinen. Lisäksi isän ja uuden vaimon on sitouduttava asiaan 100%.

Olen ollut itsekin samantyyppisessä tilanteessa. Vaikeaa oli olla olematta tuomitseva ja olla näyttämättä järkytystäni. Exäni ei edes ole koskaan ollut aktiivinen isä. Ei tapaa lapsiaan säännöllisesti. Tyypillisesti 2-3 kk välein 1-2 pv, pisin tauko oli 11 kk. Tulkitsin tilannetta niin, että murrosikäinen lapsemme oli stressaantunut kouluasioista ja ajatteli pääsevänsä näin pakoon. Uskon, että ratkaisu jäädä minun luokseni oli hyvä. Isän luona olisi ollut kyllä enemmän rahaa, mutta myös alati matkustava ja useille omille harrastuksilleen omistautunut isä.

Voisitko ajatella 50-50-ratkaisua? Tuon ikäisille varmasti ihan toimiva ratkaisu.