Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni on lapsi, josta emme tienneet mitään! Mitä ihmettä teemme?
27.07.2006 |
Siis ei tiennyt mieskään. Nyt sitten miehelle soitti 19-vuotias poika, joka väittää olevansa mieheni lapsi ja on kyllä niin mieheni näköinen, että enemmän kuin todennäköistä isyys on. Miehelläni oli ihan nuorena lyhyt suhde tämän pojan äitiin ja ei sitten kuullut naisesta sen enempää. Nainen seurusteli ja seurustelukumppani oli luullut olevansa isä ja on juridinenkin isä. Oli kuitenkin häipynyt äidin ja pojan elämästä aika pian, mutta äiti ei ikinä ottanut yhteyttä mieheeni. Pojalleen kertoi teini-iässä biologisen isän nimen ja nyt poika sitten halusi ottaa yhteyttä.
Mieheni haluaisi tietysti tutustua poikaan paremmin ja teettää isyystestit ja tunnustaa isyytensä, jos isä on, mutta kaikkihan riippuu pojan haluamisista. Emme vielä tiedä, halusiko hän vain uteliaisuuttaan kerran tavata vai haluaako hän oikeasti tutustua. Meillä on pienet lapset, joten on vaikea päättää, mitä heille kerrotaan vai kerrotaanko ainakaan vielä mitään. Omat tunteeni ovat vähän sekaisin. Jotenkin olen jopa mustasukkainen tilanteesta, vaikka poika on saanut alkunsa useita vuosia ennen kuin edes tapasin mieheni ja muutenkaan mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä tässä tilanteessa. Miestänihän minun pitää tässä asiassa tukea, mutta on tämä kyllä omituinen tilanne. Vaikea uskoa, että tällaista voi edes oikeasti käydä muualla kuin saippuasarjoissa.
Ja emme ole Porvoosta, vaikka viisi ensimmäistä vastaajaa sitä varmaan epäileekin...
Kommentit (37)
nimittäin jos on vaikka firma, tai maatila, tai suvussa kulkenut kesämökki, täytyy miettiä miten sitten jaetaan kun onkin kahden sijasta kolme jakamassa. Että mitä esim. myydään että saadaan kolmannelle maksettua osansa. Ei ole mikään pikku juttu joutua antamaan perintönä kolmannes kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis kolme lasta, niin yhdelle ei tarvitse antaa kuin 1/6.
Kyllä siinä mun mielestä isälläkin on jotain sana valtaa.
Tosin aikuisia ovat molemmat.
Minusta ei ole mikään pakko kummankaan puolelta saada biologisia sukulaisuussuhteita juridisiksi. Toki ymmärrän, että molemmat voivat haluta tutustua toisiinsa ja poika mahdollisesti enemmänkin biologisen isänsä sukuun, mutta antakaa aikaa kaikki itsellenne.
Kyse ei ole mistää rikoksesta, joten tilanne ei ole vakava eikä siihen täydy tieten tahtoin etsiä " oikeaa" ratkaisua.
Isä ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja kerron totuuden kun lapsi on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan että on mahtanut olla aikamoinen paukku sille isälle joka on luullut omaksi biologiseksi lapseksi...
että oli vain yhden yön suhde ja raskaus tuli muka kertalaakista.
Se on ollut pitkää kuumaa intohimoa, toinen nainen on voihkinut miehesi syleilyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan en heti aluksi soittelisi kavereita läpi. En myöskään varmaankaan heti paukkaisisi miehelle, että olen mustasukkainen. Täällä tällaiset voi kertoa anonyymisti, esimerkiksi ap:n kertomilla tiedoilla ei ole mitään tunnistamisvaaraa. Ja jollekin tai jossakin varmaan minäkin tuntisin tarvetta kertoa.
Antakaa nyt ainakin pojalle viikkorahat, jotka on jäänyt häneltä saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäni ja äitini halusivat aikanaan ainoastaan minut ja veljeni. Rakastivat toisiaan, mutta isäni oli naimisissa, eikä halunnut jättää perhettään. Äitini halusi minut ja veljeni, samoin isäni, ja näin me n. 25 vuotta sitten saimme alkumme.
Mitään yhteyttä ei pidetty 18 vuoteen, kunnes sinä päivänä kun täytin 18v, kirjoitin isälleni kirjeen, jossa kerroin omasta elämästäni ja omista asioistani. Isäni on siis ulkomaalainen.
Kuukauden päästä tästä tuli soitto, ja se oli isäni. Hän kertoi, että oli syvästi liikkuttunut kirjeestäni, ja että haluaisi tavata meidät kaikki pian.
Jutteli äitinikin kanssa, ja sovimme, että matkustamme hänen luokseen parin kuukauden päästä.
Sain myös tietää, että hänen vaimonsa oli kuollut VIIKKOA ennen kirjeeni saapumista, joten tästä syystä yhteydenotto oli kestänyt.
Matkustimme hänen luokseen - äiti ja isä viettivät paljon aikaa yhdessä - matkustimme takaisin kotiin - vietettiin joulua yhdessä, jolloin äiti ja isä ilmoittivat kihlauksestaan - menivät naimisiin seuraavan vuoden elokuussa!
Mulla on veli, josta olen aina tiennyt, mutta me tulimme hänelle yllätyksenä. Oli vain isälle todennut, että " sellaistahan se elämä joskus on" ja halannut kovasti. Veljeni otti meidät avosylin vastaan.
Isä ja äiti ehtivät olla naimisissa kaksi vuotta, kun isäni kuoli syöpään.
Sori jos loukkaa, mutta tein erikseen aloituksen sun tarinasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eipä tuo haittaa, että aloituksen teitkin.
mielelle tästä... raha ei ole tärkeintä vaan totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä olisi halunnut meidät tunnustaa, mutta loppujen lopuksi sovittiin niin, että veljeni perii isän ja me sisarukset äitimme. Tämä vuoksi isyyttä ei tunnustettu.
Sopi meille kaikille hyvin, eikä mitään pahaa ajateltu kukaan.
Ei se raha tosiaan ole mitenkään tärkeää tällaisessa tilanteessa, vaan se totuus ja yhdessäolon mahdollisuus. Elämä on kovin lyhyt...
-43-
torjuvasti suhtaudu. Mutta edetkää asiassa siihen tahtiin, kun pojalle tuntuu hyvältä. Vaikka onkin jo juridisesti aikuinen, niin tämä isä/isättömyysasia on varjostanut hänen koko elämäänsä tähän asti.
Tietenkin halusi tavata ja toivoi sydämestään välejen lähentyvän. Isä ei halunnut tutustua poikaansa, koska hänellä oli perhe, jossa on pieniä lapsia. Itsetunnolle todella otti ja koki, että hänet on petetty. Isä myös koki saman tunteen ystäväni äitiä kohtaan... Mutta rahan perässä ystäväni ei ollut. Eiköhän se ole normaalia, että lapsi haluaa tutustua isäänsä?
n kovin. eikä tuo miehen poikaan yhteyden pitäminen maililla huono ajatus ole. kirjoittaminen kumminkin on monesti helpompaa kuin kasvotusten puhuminen. mailin kirjoituksen voi lopettaa ja jatkaa myöhemmin jos se on ajoittain liian vaikeaa. kasvotusten on vaikeampi häipyä jos tulee ahdistava hetki.
toivottavasti miehelle ja pojalle muotoutuu jonkinlaiset välit :)Vierailija: