Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni on lapsi, josta emme tienneet mitään! Mitä ihmettä teemme?
27.07.2006 |
Siis ei tiennyt mieskään. Nyt sitten miehelle soitti 19-vuotias poika, joka väittää olevansa mieheni lapsi ja on kyllä niin mieheni näköinen, että enemmän kuin todennäköistä isyys on. Miehelläni oli ihan nuorena lyhyt suhde tämän pojan äitiin ja ei sitten kuullut naisesta sen enempää. Nainen seurusteli ja seurustelukumppani oli luullut olevansa isä ja on juridinenkin isä. Oli kuitenkin häipynyt äidin ja pojan elämästä aika pian, mutta äiti ei ikinä ottanut yhteyttä mieheeni. Pojalleen kertoi teini-iässä biologisen isän nimen ja nyt poika sitten halusi ottaa yhteyttä.
Mieheni haluaisi tietysti tutustua poikaan paremmin ja teettää isyystestit ja tunnustaa isyytensä, jos isä on, mutta kaikkihan riippuu pojan haluamisista. Emme vielä tiedä, halusiko hän vain uteliaisuuttaan kerran tavata vai haluaako hän oikeasti tutustua. Meillä on pienet lapset, joten on vaikea päättää, mitä heille kerrotaan vai kerrotaanko ainakaan vielä mitään. Omat tunteeni ovat vähän sekaisin. Jotenkin olen jopa mustasukkainen tilanteesta, vaikka poika on saanut alkunsa useita vuosia ennen kuin edes tapasin mieheni ja muutenkaan mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä tässä tilanteessa. Miestänihän minun pitää tässä asiassa tukea, mutta on tämä kyllä omituinen tilanne. Vaikea uskoa, että tällaista voi edes oikeasti käydä muualla kuin saippuasarjoissa.
Ja emme ole Porvoosta, vaikka viisi ensimmäistä vastaajaa sitä varmaan epäileekin...
Kommentit (37)
Mutta jos kerran tuli esittäytymään, niin testit on kyllä tehtävä, ei tuollaista pommia pudoteta ilman todisteita!
Sen jälkeen tietysti suunta vapaa, jos ei halua isäänsä enempää tuntea niin ei voi mitään.
Teidän pienille lapsille asian voi esittää ihan toteamalla, kun te ette tee siitä numeroa, eivät hekään pidä sitä mitenkään erikoisena. Paljon on lapsilla sisaruspuolia, eikä niiden kaikkien kanssa olla kauheasti edes tekemisissä.
Onhan se tietysti sopeutumisen paikka kun on luullut elävänsä perinteisessä ydinperheessä, mutta tervetuloa uusperheiden moninaiseen kirjoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille kerrotte tietenkin totuuden, ja varmaan tosiaan riippuu pojasta minkä erran haluaa olla tekemisissä. Uskon että tilanne tuntuu omituiselta ja tunnet mustasukkaisuuttakin, mutta varmastikin pääset sinuiksi asian kanssa. Pienille lapsille voi olla huippujuttu saada isoveli!
Ottakaa rauhallisesti ja kysykää mitä poika haluaa, mitä hävittävää miehelläsi, sinulla tai lapsillasi on jos hän saisi yhden ihmisen lisää elämäänsä? Tilanteessa on hyvätkin puolensa, ellei poika ole moottorisahamurhaaja :)
lasta tunnustanut niin ei ole oikeutettu perintöön...... ? Mun isällä nimittääin avioton tunnustamaton lapsi nuoruusvuosilta, eikä ole oikeutettu mihinkään... tarkistetttu on.
En ole varma, mutta kannattaa kysyä välittömästi asiantuntijalta jotta teidän lapsille ei tule isoa yllätystä pesänjaossa eikä kukaan pety. Kannattaa siis kertoa avoimesti kaikille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika on jo aikuinen, että ei mitään elatusmaksuja ole kysessä.
Ymmärrettävää että olet mustasukkainen, ikävää se on tietysti pojan kannalta.
Minun tietääkseni lapsella on kyllä aina oikeus vaatia isyyttä tunnustettavaksi. Isällä ei tosin ole määräajan jälkeen samaa oikeutta, jos lapsi vastustaa tunnustusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna itsekin itsellesi aikaa sopeutua. Täysin inhimmillistä, että aluksi tuntuu kummalliselta. Mutta kyllä se siitä, vähitellen " vähemmän järkevä minäsikin" tajuaa, että mustasukkaisuuteen ei ole tarvetta.
Loppujen lopuksi tuollaisesta tilanteesta voi kummuta pelkkää hyvää! Ketäänhän ei sinänsä ole petetty tms (paitsi ehkä miestäsi, kun ei aiemmin saanut tietää).
Joskus ennen vanhaan tilanne on ehkä ollut toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen tavattiin. Mieheni ajatteli, että hän kirjoittaisi pojalle meiliä. Se tuntuisi jotenkin vähiten painostavalta tavalta alkaa tutustua paremmin ja selvittää missä mennään.
Ap
Varmasti pojalle vielä hämmentävää kuin teille eikä tilanne ole millään tavalla hänen syynsä. Elämä on yllätyksiä täynnä, teille sattui tälläinen. Antakaa suhteen muodostua ajan kanssa, helppoa se ei varmaan ole.
Omille lapsillenne kannattaa varmaan kertoa totuus alusta alkaen -pikkuhiljaa ja aluksi ehkä vain vastata lasten kysymyksiin totuudenmukaisesti mutta menemättä liikaa yksityiskohtiin, lapset aistii salaisuudet ja kiertelyn tosi nopeasti ja kehittää mielissään vaikka mitä teorioita.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani olisi tilanteesta tosi onnellinen - hän kun on perheemme esikoinen ja aina valittaa, ett miks mulla ei oo ISOVELJEÄ!! :) :)
mistäs tiedät että poika on miehesi näköinen jos ette ole edes tavanneet kuten viestistäsi kävi ilmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikkea voi sattua ja tapahtua. Mulla on jossain isosisko, ainakin näin oikeus asian pääti. Isäni ei lasta ole tunnustanut koska nainen oli " yleinen kylähuora joka kävi kaikki panemassa" (isäni sanoin). Oikeus kuitenkin päätti että isäni on elatusvelvollinen mutta koska tämä tapahtui ennen vuotta 1976 ei tämä lapsi tule perimään isääni koska isä ei ole häntä tunnuttanut. Elatusmaksut isä kyllä maksoi. Isä ei ole tavannut lasta kuin kerran ihan vauvana eikä haluakaan tavata.
Voin kuvitella että tämä on ollut mahdolliselle siskolleni ikävä asia mutta en osaa isääni tuomitakaan sillä minulle hän on ollut hyvä isä.
Tämän juridisen isän juridinen isyys vain kumoutuu, kun uusi isyys vahvistetaan. Ideana on se, että isyyden vahvistaminen on lapsen oikeus ja kuitenkin käytännössä aina sitä koskevat päätökset tekee lapsen äiti. lapsella pitää aikuistuttuaan olla oikeus korjata äitinsä mahdollisesti moitteenvaraiset päätökset, jotka koskevat hänen omaa oikeusasemaansa. Niinhän Ap:nkin tapauksessa on käynyt. Äiti on valehdellut isyyden selvityksessä ja riistänyt lapseltaan tämän oikeuden oikeaan isyyteen. Toki lapsella pitää olla oikeus hakea korjaus tähän äidin vilppiin.
että ei ole oikeutta perintöön. Ahneet haluavat saada kaiken itselleen!
Ei sitä tiedä, vaikka itselläni olisi hiukan samantyyppinen tilanne.
Tosin lapseni biol. isä tietää olevansa isä ja miesystäväni taas tietää että EI ole biol. isä. Lapsellekin kerrotaan kunhan hän hiukan vanhenee.
Mutta anna nyt pojan ja isän tututustua rauhassa, en sinuna änkeäisi tilanteisiin ja tapaamisiin mukaan; heillä molemmilla on parempi " rauha" katsella ja kuunnella kun et ole paikalla.
Kyllä se siitä ajan kanssa!
pojalle on ollut varmasti kova paikka ottaa yhteyttä isäänsä.
teidän ei kannata varmasti vielä hätäillä yhteisille lapsille kertomista. anna miehen ja pojan pähkiä rauhassa mitä meinaavat.