Tunnetko asperger aikuisia? Miten heidän kanssa pärjää töissä?

No olen itse asperger. En tiedä työelämästä juurikaan koska en ikinä ole työtä saanut vaikka olen erittäin tunnollinen ja fiksu, ei tulisi mieleenkään käyttäytyä huonosti, varsinkaan työpaikalla. Ilmeitä en osaa kunnolla lukea, mutta mielestäni se ei ole mikään syy heittää ihminen työelämän ulkopuolelle.

meidän työpaikalla asperger on ainoa  joka ei juoruile ja puukota selkään toisia. Keskittyy työntekoon ja tauoilla kertoo mielellään mitä ruokareseptiä aikoo kokeilla viikonloppuna. Arvostan.

Niin ja kommenttini ei oikeastaan tähän liittynytkään, minua vain ahdistaa älyttömästi kaikki ennakkoluulot meistä asseista. T:2

Yleensä erittäin hyvin, siis asiallisilla työpaikoilla, joissa töissä tehdään töitä eikä pelata sosiaalisia pelejä. Sellaisissa peleissä asperger on yleensä huono ja voi joutua kiusatuksi. Mutta työnsä hoitavat, eivät yleensä häiritse ketään, eivät juoruile tai selkäänpuukota, ja pystyvät kyllä kommunikoimaan sen verran kuin työ vaatii. 

Aspergerit eivät ole tunnekylmiä, toki niissäkin niitä on kuten kaikissa muissakin. Mun ex-työkaveri oli asp. Erilainen, kiltti, erikoisia mielipiteitä, mutta ei halunnut loukata, tosin jotkut kollegat välillä tulkitsi häntä väärin. Mä tunsin hänet hyvin, oltiin samassa huoneessa.

Minulla on myös asperger-luonne, tosin ei diagnoosia, ja olen huomannut tuon, että jättäydyn kyllä kaikenlaisen sosiaalisen pelin ulkopuolelle hyvin mielelläni. En pidä klikkiytymisestä enkä osaa ottaa puolia työpaikan eri kiistatilanteissa, joihin minulla ei ole varsinaisesti asiantuntemusta.

Miehelläni on vielä pahemmat as-piirteet kuin itselläni, ja hän on ihan hirveä työnarkomaani ja käyttää varmaan työhönsä 30 prosenttia enemmän aikaa ja vaivaa kuin kollegansa, koska on tosi tarkka yksityiskohtien kanssa. Siksi on ehkä myös väsyneempi kuin muut, ja siksi kiukkuinen.

Tjaah, asun aspergerin kanssa, enkä mielelläni tee töitä hänen kanssaan. Työskentelytyylimme sovi ollenkaan yhteen, hänellä kun eivät pysy asiat ja aikataulut hanskassa. Mutta sellaisia on paljon neurologisesti tyypillisissäkin. En ole koskaan ajatellut, että tämä nimenomainen asia johtuisi aspergerista.

Ap:ta neuvoisin käyttäytymään mahdollisimman normaalisti ja selkeästi. Kannattaa sanoa mitä tarkoittaa eikä jättää tulkinnan varaa. Assi voi kokea itsensä helposti uhatuiksi jolloin vetäytyy, eli kannattaa varoa kaikkea, minkä voi kokea painostamisena, uhkailuna, vaatimisena tai ahdisteluna. Kiihtynyttä äänensävyä on hyvä välttää. Rauhallisuus ja selkeys ovat hyvästä. Raivokohtauksiin ei kannata kiinnittää huomiota. Sanot, että palataan myöhemmin asiaan ja poistut paikalta.

Täällä oli aiheesta ihan vasta (ehkä viikko sitten) pitkä keskustelu!

Kuka muistaa millä otsikolla?

Hoh hoijakkaa. Nämä "en juoruile ja olen ujo, silti pärjään työelämässä" -tapaukset ovat pelkkiä wannabe-aspergereita. Kyllä ns. normaalillakin ihmisellä voi olla aspergertyyppisiä piirteitä, mutta se EI TARKOITA että on asperger! Siis tällaisia piirteitä voivat vaikka olla just suoraviivaisuus, introverttius, silmiin katsomisen vaikeus... silti nämä ihmiset eivät ole aspergereita.

Ne ainoat tapaamani kaksi ihmistä, jotka minusta ovat vaikuttaneet tyylipuhtailta aspergereilta olivat kyllä jotenkin niin kujalla että heille varmaankin on vaikeuksia selviytyä työpaikoilla. Ja ei siis sinänsä työsuoritusten puitteissa, vaan nimenomaan sosiaalisten taitojen osalta. Kyllä varmasti joku kokoonpanotyö tai numeroiden tarkastaminen aspergerilta sujuu, mutta ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ei.

Esimerkki tilanteesta aspergerin kanssa: työpaikan kälkättäjä valittelee kahvihuoneessa suureen ääneen olevansa paksu ja syövänsä siksi vain banaanin. Asperger lausuu ystävällisesti "niin, sinusta on tosiaan tullut melkoisen pullukka, on varmasti ihan hyvä ajatus laihduttaa". Työkaveri vetää kilarit ulkomuodon haukkumisesta, asperger ei taas voi käsittää koko juttua - hänhän vain ystävällisesti osallistui keskusteluun juuri siitä aiheesta minkä työkaveri itse aloitti. Ja tääkin nyt oli suhteellisen lievä esimerkki, oma lukunsa ovat sitten ne vielä vaikeampia sosiaalisia ongelmia omaavat.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:57"]

Epäilen, että kollegani on asperger. hän on tosi sulkeutunut, yksityiskohtiin paneutua, rutiineja rakastava ja tunnekylMä. Saa outoja raivokohtauksia. Miten tuollaisen kanssa pärjää vai. Kannattaako edes yrittää tehdä yhteistyötä?

[/quote]

Antaa hänen tehdä rauhassa oman työnsä ja jättää raivokohtaukset huomiotta. Eikä nuo piirteet välttämättä mistään aspergerista johdu, voi olla ihan perusluonnekin, tai sitten on jostain syystä hyvin ahdistunut ja stressaantunut nykyisessä elämäntilanteessaan.

Mieheni on asperger, ja kuten on jo aikaisemmin todettu, viestinnän pitää olla suorasanaista ja mustavalkoista jotta turhilta väärinkäsityksiltä vältytään. Tulkintaa ei aspilla ole. 

Mieheni pärjää työelämässä hyvin, koska on alalla jossa tiedot ja taidot ratkaisevat. Sosiaaliset taidot ovat toissijaisia. Eli uraohjusta hänestä ei tule, mutta pystynee säilyttämään asemansa asiantuntijana omalla alallaan. 

Työkaverina ja elämänkumppanina aspi on haastava, mutta kun tottuu ja löytää niitä omia pikku oikoteitään, yhteiselämä työssä ja kotona sujuu ihan hyvin. 

Terveisin 14v aspin kanssa naimisissa ollut. 

Asiantuntijana oikeinkin päteviä. Hankaluuksia tuli, kun aspergerista tehtiin esimies. Kyvyttömyys tulkita kasvonilmeitä ja muiden tunnetiloja johti suoraan sanottuna katastrofiin.

Työkaverina raivostuttava, kun pitää kaikki asiat selittää kieli keskellä suuta eikä voi heittää mitään läppää. Meidän työpaikan as säikähtää helposti ja tietenkin myös kilahtaa helposti kun ahdistuu jostain tilanteesta, mitä ei ymmärrä.

Entisessä työpaikassa eräs työntekijä sanoi minulle että epäilee minulla olevan Asperger ja kysyi onko minulla diagnoosia.

Asiaa ei ole koskaan tutkittu eikä ole diagnoosia.

Mutta ihmissuhteet ovat vaikeita.