Jos ruoka on niin hyvää, (tai leipä tai mikä tahansa syötävä) että tekisi mieli santsata, santsaatko vai pystytkö hillitsemään itsesi?

Itsehillintää pystyy harjoittelemaan. Ite olen ahmatti, ja piti oikeesti opetella annoskokojen hallintaa, ja sitä, että lisää ruokaa ei tarvitse ottaa enää sen yhden normaalikokoisen annoksen jälkeen. Se helpottuu ajan kanssa, mutta alkuun se on todella hankalaa, jos on tottunut antamaan itselleen periksi. :D

Santsaan, koska en keksi mitään syytä kieltäytyä.

Perusruokavalio on kunnossa ja olen normaalipainoinen enkä liho helposti, joten voin huoletta syödä vatsani täyteen jos siltä tuntuu.

Minä hiukan vahdin syömisiä ja harjoittelen itsehillintää. ;) Tuossa tilanteessa (jos olisi jotain todella herkullista pääruokaa) ottaisin ruokalusikallisen lisää ja maistelisin sitä vielä huolella. Saa mieliteon täytettyä eikä lusikallinen ole liikaa eikä tuo ähkyä.

Jos on nälkä joo

Jos ei niin ei

Santsaan. Juoksen / uin sitten pidempään. Kivaa sekin.

Nykyään kyllä. Ajattelen niin että hyvä ruoka ei maailmasta lopu kesken vaikka pysyttelisin kohtuudessa. Että vaikka nyt otan vain tämän verran, voin myöhemmin ottaa lisää, tai tehdä vaikka huomenna tai viikon päästä samaa ruokaa jos tämä nyt loppuu siihen että muut syövät loput herkkuruuasta. 

Saman tein herkkujen kanssa. En ota koska en oikeastaan halua reikiä hampaisiini(minulla havaittiin hammasongelma) enkä halua elimistööni sokeria, ja jos haluan jostain syystä jossain välissä syödä sokeria, niin voin sen tehdä sitten kun itse valitsen, että tämä jonukn tarjoama kakkupala ei nyt ole se itse päätetty sokerinsyönnin aloitus, vaan turha mielihalu, johon tarjotaan salakavalasti tässä tilaisuutta.

En ole sen koomin herkkuja syönyt.

Koitan opetella etten syö ähkyyn asti. Ei ruoka maailmasta syömällä lopu ja aina tulee uusi ateria lähitulevaisuudessa.

Santsaan, ilman mitään omantunnon tuskia. Kerran täällä vain eletään.

Joskus santsaan ahneuttani vaikka bulimiataustan vuoksi liian täysi maha pakottaa oksentamaan. :( Siinä menee sitten hyvä ateria ihan hukkaan ja hyvä kokemus muuttuu huonoksi.

Onneksi tätä tapahtuu enää vain pari kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Santsaan. Juoksen / uin sitten pidempään. Kivaa sekin.

Tätä kutsun hyväksi asenteeksi : )

Vierailija kirjoitti:

Joskus santsaan ahneuttani vaikka bulimiataustan vuoksi liian täysi maha pakottaa oksentamaan. :( Siinä menee sitten hyvä ateria ihan hukkaan ja hyvä kokemus muuttuu huonoksi.

Onneksi tätä tapahtuu enää vain pari kertaa vuodessa.

Millanen tuo tarve oksentamiselle on tai miten se tulee.

Opettelen parhaillaan, että en santsaisi. Yli 45-vuotta santsannut ja kyllä valitettavasti näkyy selvästi painossa. Noin 3 kuukautta harjoitellut kohtuullisuutta, paino tippunut 13 kg ja edelleen opettelu jatkuu. Ei ole helppoa: joka ikisen ruokailun jälkeen alkaa itseni kanssa taistelu. Ainoa mikä kannustaa jatkamaan on tuo painon tippuminen.

Vierailija kirjoitti:

Santsaan, koska en keksi mitään syytä kieltäytyä.

Perusruokavalio on kunnossa ja olen normaalipainoinen enkä liho helposti, joten voin huoletta syödä vatsani täyteen jos siltä tuntuu.

Sama täällä. BMI 19 joten ihan rauhassa saan syödä lisää jos tuntuu että haluan. Ei tarvitse laskea kaloreita kun en ole mikään löllöläski enkä muka leikisti laihduttele kuten löllöläskit.

Pystyn vaikka mihin mutta en neuroleptimyrkyillä.

Vierailija kirjoitti:

Opettelen parhaillaan, että en santsaisi. Yli 45-vuotta santsannut ja kyllä valitettavasti näkyy selvästi painossa. Noin 3 kuukautta harjoitellut kohtuullisuutta, paino tippunut 13 kg ja edelleen opettelu jatkuu. Ei ole helppoa: joka ikisen ruokailun jälkeen alkaa itseni kanssa taistelu. Ainoa mikä kannustaa jatkamaan on tuo painon tippuminen.

Santsannut minäkin, muttei ole vielä tullut haluja vähentää. Kiloja/kokoa on kyllä vaikka muille jakaa.

Riippuu tilanteesta. Jos en ole sinä päivänä syönyt niin paljon kuin kulutukseen nähden voisin, santsaan. Mutta jos on tullut jo syötyä tarpeeksi, en santsaa.