Onko tämä normaalia vai skirtsofreniaa?
Tiedän, ettei tämä ole ehkä paras paikka kysellä, mutta menköön.
Olen 17-vuotias nainen, kahden lapsen äiti, perheessä on kaikki kunnossa ja olen onnelisesti naimisissa.
Ongelma on se, että käyn pääni sisällä jatkuvasti "keskusteluja" olevinaan jonkun ihmisen kanssa.
Kun olen yksin kotona saatan höpistä olevinaan kameralle, olen olevinaan televisio ohjelmassa ja esittelen kotiani tai ruuan laittoa.
Keskustelen mielessäni lähes koko ajan yksin ollessani milloin mistäkin ja olevinaan milloin kenenkin kanssa.
Tätä tapahtuu siis vain silloin, kun olen yksin.
En siis tiedä, että "kuulenko" ne mielikuvitus vastaukset, vai ajattelenko ne vain. Onko tämä ihan normaalia, vai onko mulle puhjennut tai puhkeamassa jokin mielenterveys ongelma?
Nuorempana tätä oli todella paljon enemmän, olin aika yksinäinen ja aina läksyjä tehdessäni olin olevinaan opettaja joka istui luokan edessä ja neuvoi oppilaita tehtävissään. Mulla oli jopa nimilistat näille "oppilaille" ja merkitsin aina kuka on paikalla ja kuka ei.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:19"]
Siis 27-vuotias!! :D
-AP
[/quote]
höh, olin tulossa jo kommentoimaan 17v kahden lapsen äidin skitsofreniaa :(
Teen tuota samaa kyllä itsekin, mutta minut leimattiinkin tänään täällä skitsofreniaa sairastavaksi, joten älä kuuntele minua ;)
Minunkin mielestäni oikein hauska tapa selättää liika yksinäisyys.
Mukava kuulla että muutkin tekevät samaa :)
Aloin jo vähän huolestua kun aloin tätä miettimään, mutta nyt ei enää huolestuta.
Mitenhän tämä mielessään yksin puhelu sitten eroaa skitrofreniasta?
-AP
Mitä sitten jos juttelee itsekseen. ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa :)
Siten, että skitsofreniassa sä todella kuulet ne äänet ja luulet niitä oikeiksi.
On ihan normaalia "näytellä kohtauksia" päässään, itsekin teen sitä joskus jos on tylsää. Ne on vaan yhdenlaisia ajatusleikkejä, ja voi olla ihan hyödyllisiäkin – joskus keskustelu itsensä kanssa on hyvin antoisaa! Minusta myös yhdenlainen luovuuden merkki :)
Tietääkseni kaikkiin mielen sairauksiin liittyy se tärkeä erottava seikka, että oireet häiritsevät ja rajoittavat normaalia elämää. Esimerkiksi skitsofreenikot eivät pysty pitämään verhojaan auki pelätessään jonkun tarkkailevan ikkunasta, masentuneet eivät pysty esim. huolehtimaan hygieniastaan, anorektikot eivät pysty syömään...
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:28"]Mukava kuulla että muutkin tekevät samaa :)
Aloin jo vähän huolestua kun aloin tätä miettimään, mutta nyt ei enää huolestuta.
Mitenhän tämä mielessään yksin puhelu sitten eroaa skitrofreniasta?
-AP
[/quote]
Täällä kans yks joka jutttelee itsekseen! Googletapa skitsofrenian oireet, niin huomaat ettei itsepuhelun perusteella pidä huolestua :D ja skitsofreniaa sairastava harvoin itse tajuaa olevansa mielisairas.
Kiitoksia vastauksista jatkan siis höpöttelyjäni ihan rauhassa! :)
No hullua tai ei harrastan ihan samaa! :D Ja ääneen selitän ties kenelle (usein kuvittelen esim. selittäväni jotain vaikeaa asiaa etukäteen kaverille, ''harjoittelen''), välillä oon ties mikä rokkistara jne. Ihan harmitonta omituista yksinäisyyttäni selättävää touhua. En oo huolissani, sepittelen itelleni aina kaikennäköstä. Noloa kylläkin jos vahingossa joku ajatus tulee julkisella paikalla. Haha :D
Teen ihan samaa ja olen tehnyt sitä pikkutytöstä lähtien.
Olin ainoa lapsi 12-vuotiaaksi asti, joten aika yksinäinen olin aina kotosalla.
Nykyään olen kotiäiti ja aika yksinäistä tämäkin on ja nuo keskustelut, tv-showt, omat iholla ohjelmat päässäni (joskus puhun jopa ääneen) ovat vain tapa selättää yksinäisyys.
Joskus kerroin tästä miehelleni ja hän ei ymmärtänyt alkuunkaan, mutta toisaalta hän kasvoi 6 lapsisessa perheessä, on töissä hyvin sosiaalisella alalla, missä puhuu ja on vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa jatkuvasti.
Mäkin harrastan tuota joskus, jos ei ole muutakaan juttuseuraa! :D Luulen, että on itse asiassa aika normaalia... Siinä vaiheessa pitäisi huolestua jos ei erottaisi, mikä on mielikuvitusta ja mikä todellista ja elää niissä kuvitelmissa. Mutta siis pelkkä mielikuvittelu ei tee kenestäkään skitsofreenikkoa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:39"]
Teen ihan samaa ja olen tehnyt sitä pikkutytöstä lähtien.
Olin ainoa lapsi 12-vuotiaaksi asti, joten aika yksinäinen olin aina kotosalla.
Nykyään olen kotiäiti ja aika yksinäistä tämäkin on ja nuo keskustelut, tv-showt, omat iholla ohjelmat päässäni (joskus puhun jopa ääneen) ovat vain tapa selättää yksinäisyys.
Joskus kerroin tästä miehelleni ja hän ei ymmärtänyt alkuunkaan, mutta toisaalta hän kasvoi 6 lapsisessa perheessä, on töissä hyvin sosiaalisella alalla, missä puhuu ja on vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa jatkuvasti.
[/quote]
Mäkin vedän välillä tuota "omaa iholla-sarjaa" mielessäni! :D
-AP
Toi yksinpuhelu on normaalia ja syy miksi yksinelävät mummot hankkivat kissoja seurakseen :D
Todella skitsofreniassa ne äänet kuulee, mutta useasti pään sisältä tulevina ääninä, mutta se eroaa huomattavasti tuosta että kuvittelee vastauksen. Usein skitsofreenikot myös kuulevat esim jonkin jääkaapin hurinan äänenä, joka puhuu, silloin ääni tulee tavallaan ulkopuolelta.
Jotkuthan siis terveet, kuvittelee esim sellaisia vastauksia, että eivät aktiivisesti itse keksi sitä vastausta, vaan saavat päänsisäisesti keskustelussaan ns yllättävänkin vastauksen mieleen, siis vastuksen, jota ei ole ite aktiivisesti ajatellut. Alitajunnasta pompahtaa joku ajatus vastauksen mieleen. Tuo on kuitenkin eri asia kuin kuulla ääniä päässään. Esimerkiksi jotkut hihhulit tai ns kuolleitten kanssa keskustelevat harrastavat ilmeisesti tuota että kysyvät itse tai alkavat keskustella jotain mukamas päässään ja sitten saavat jonkin ahaa-elämyksen ns vastuksen jota eivät itse aktiivisesti tietoisesti olleet ajatelleet. Edelleen sekin on eri asia kuin psykoottinen äänien kuuleminen. Toisaalta, jotkut sanovat että skitsofreeniseksi luokiteltu äänien kuuleminen ei ole sinällään pelkästään sairaus tai skitsofreniaa laisinkaan. On olemassa ääniä kuulevien yhdistyskin netissä, jossa korostetaan, että äänien kuuleminen ei ole tauti tai oire taudista. Tuosta en menisi takuuseen, mutta onhan olemassa ihmisiä, joiden ainoa psykoottinen oire on skitsofreenistyyppinen äänien kuuleminen, eikä muita mielisairauden oireita heillä ole. Tai äänien kuuleminen jää esimerkiksi ainoaksi oireeksi ns ohimenevän psykoosin jälkeen.
Mä höpöttelen itsekseni päivittäin. Työni on yksinäistä, mutta en ole yksinäinen. Höpöttelemällä testaan ajatuksiani, se on mulle myös leikkiä (leikki-identiteetti, mielikuvitusystävät). Joskus vähän nolottaa kun höpöttelen kaupan hyllyjen välissä, että "tarvitaanko me tota" tai "tekeekö mieli tota". En nim. ole aivan varma miten äänekkäästi harrastan ääneen ajattelua julkisilla paikoilla. :)
Skitsofrenia on erittäin vakava sairaus, jota ei voi keksaista itselleen elämänsisällöksi tai viihteeksi.
Juuh, samat harrastukset minullakin. Minulla tosin on myös stressaantuneena pakkoajatuksia, joista en ole kertonut kenellekään, joten enpä käy ihan täysillä minäkään. En kuitenkaan usko, että kukaan meistä sairastaa mitään erityisen vakavaa, koska se ei häritse päivittäistä elämää ja kanssakäymistä muiden kanssa eikä huononna elämänlaatua - päinvastoi saattaa jopa parantaa sitä ;)
Täällä toinenkin hollywood stara/ iholla tähti/ laulaja/ reality tähti!
:D Ei hätää. Tämä on normaalia.
Siis 27-vuotias!! :D
-AP