Te jotka ette enää koskaan ota koiraa

Yleiset vaatimukset koiranpidossa tuntuvat nousevan koko ajan. Jotta saa hyvän koiranomistajan tittelin, täytyy juosta tuntitolkulla metsissä ja harrastuskentillä rodunomaisissa tehtävissä. Pitää aktivoida ja virikkeellistää päivittäin ja ykisnollessaankin on hyvä jättää pähkinöitä purtavaksi. Koiralle ei saisi ikinä olla vihainen ja koulutuksen on oltava niin positiivista kuin olla ja voi. Täytyy syöttää kallista ja laadukasta ruokaa lisäravinteineen, käyttää koiraa fysioterapiassa ja hieronnassa millon mistäkin syystä. Tulee omistaa tuhansia euroja säästöjä lääkärikuluja varten ja olla valmis kuluttamaan koiraan omaisuuden, koska hoitaa pitää ja lopetus on itsekästä. Joidenkin mielestä pitäisi olla valmis muuttamaan vanhan koiran kanssa kerrostalosta rivariin tai omakotitaloon, jotta koiran on helpompi käydä pihalla.

Kun minulla oli koiria, suurin murheeni oli juurikin huono omatunto. Kun itseä työpäivän jälkeen väsytti, oli surullista katsoa energistä kaveria, joka odotti toimintaa. Koiran takia sitä tuli möllötettyä kaatosateessa ulkona, joustua koko Suomen lenkkipolut ja seisoskeltua tunti tolkulla koirapuistoissa kahenviiden asteen pakkasessa. Kyllä se antoi, mutta kyllä se veikin. Kun koirat kävi vanhaksi, totesin, etten enää jaksa ottaa vastuuta niin energisen eläimen elämästä. Raskainta oli kuitenkin ottaa vastuu kuolemasta.

Niin se mennee.

Ei mitään sellaista. Päätökseni ei ole millään muotoa koirani syytä, se on aivan ihana. Johtuu ainoastaan itsestäni. Koira on hyvin sitova, varsinkin yksin asujalle. Ei voi kuvitellakaan töiden jälkeen menevän mihinkään tai että arki-iltana kävisi harrastuksissa, jos koira on jo työpäivän ollut yksin kotona.

Minulla on ongelmia saada koiralle hoitajaa tarvittaessa tai lenkittäjää, ei ole ihmisiä joilta pyytää apua. Pelkään myös sitä tilannetta, jos koira sairastuu äkisti niin, että sen joutuisi viemään päivystykseen, joka saattaa täällä olla yli sadan kilometrin päässä. Ja minulla ei tietenkään ole ketään, jota pyytää kuskiksi. Olen myös liian kova stressaamaan ja olemaan huolissani.

Muuten joo mutta ei ole rahaa enää ottaa uutta koiraa, pienetkin koirat maksaa jo 3000 euroa. Ja kyllä, kypsyin siihen että koira haukkui koko elämänsä yötä päivää ja toinen raapi oven lähes puhki. Haluan olla nyt ilman mitään lemmikkiä.

Aion ostaa mutta vain puhdasrotuisia rotukoiria eikä tyttökoiria. Jäiks.

Meinasi itseltä henki lähteä surusta, kun koira kuoli 3v sitten. En enää kestäisi samaa surua. Tästä syystä ei koskaan enää koiraa meille. Oli maailman paras koira ja rehellisesti sanottuna rakkaampi kuin oma puoliso <3