Te jotka ette enää koskaan ota koiraa

Päätin etten enää ota koiraa, mutta kuukauden päästä aloin jo etsiä uutta koiraa. Parin kuukauden päästä löysin maailman ihanimman koiran. Ei olisi uskonut, kun edellinenki koira oli niin ihana. Siinä vaiheessa, kun enää jaksa lenkkeillä vanhuuttani, en enää ota uutta koiraa.

Miksi ei enää koiraa:

- ajanpuute

-koirien jalostus/näyttelytoimita, koiran esineellistäminen ja kaupallisuus

- edellisestä johtuva kasvava terveysongelmien määrä

- koirien inhimillistämisestä johtuva yleiset asenteet; ei haluta ymmärtää että koira on ensisijaisesti eläin ja toimii sen mukaisesti. Pienet kinat koirien kesken on ihan normia, tappomeinigillä toisen päälle menevä koira ei ole normi. Koiria ei osata enää kouluttaa. Ne yritetään jutella ja syöttää namuilla toimiviksi

- koirien irtipito on lähes rikollista, ja koiratarhoista saa koirallensa kaikki taudit ja loiset.

- terve, järkevä suhtautuminen koiraan on havinaista.

Kyllästynyt lenkkeilyyn ja muihin ihmisiin.

Koiran kanssa kulkiessa se vetää muita ihmisiä puoleensa. Toiset haluaa lääppiä "kun hän niiiiin tykkää koirista" ja toiset kohtelee kuin rikollista "siihen se tulee paskottaa sitä rakkiaan!"

Koira on kiinni ja käytän kakkapusseja, mutta näin kaupungissa ei voi vältellä muita ihmisiä. Yksin kulkiessa on niin vapauttavaa, kun saa liikkua rauhassa, eikä kukaan välitä.

Ehkä joskus jos pääsen jonnekin syrjempään asumaan, niin voisi hankkia taas koiran.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt lenkkeilyyn ja muihin ihmisiin.

Koiran kanssa kulkiessa se vetää muita ihmisiä puoleensa. Toiset haluaa lääppiä "kun hän niiiiin tykkää koirista"

Tämä. Itselläni on suht harvinainen, mutta yleisesti tunnistettavaa rotua oleva koira, joka on kuin magneetti, kun sen kanssa liikkuu. Asuimme vuosia nukkumalähiössä, jonka kaduilla kulki samat ihmiset kesät talvet - koirani ei ollut mikään nähtävyys, koska harvemmin tuli vastaan ketään, joka ei olisi sitä jo nähnyt. Syksyllä muutimme kaupungin keskustan tuntumaan, jossa on runsaasti läpimenoliikennettä, eli päivittäin kohtaan ihmisiä, ketkä eivät ole koiraani vielä koskaan nähneet. On ihan hemmetin ärsyttävää kulkea ulkona ja saada jatkuvaa huomiota, ihmettelyä, ihastelua ja kyselyitä. Haluaisin olla rauhassa, eikä koiranikaan niin kovin vieraista ihmisistä välitä. En osannut ennen muuttoa edes arvata, että tämmöisen asian saisin riesakseni.

Toista koiraa ei tule puolestaan monista jo täälläkin mainituista syistä, tämä nykyinen koira on viimeinen.

Minulla kaksi suurta koiraa, tosin toisen jo päästänyt menemään. Yksi vanhus siis vielä jäljellä.

Koirat on ollut suuri osa mun elämää. Vaeltelin niiden kanssa milloin missäkin kansallispuistossa ja pöpelikössä. Ne oli mun elämäntapa - arki rytmittyi niiden mukaan. Rahaa paloi laadukkaaseen ruokaan, leluihin, aktivointiin, harrastuksiin, sairasteluun yms. Joitakin vuosia nautin tästä kaikesta, mutta hiljalleen kehittyi uupumus jatkuvaan lenkkeilyyn ja mielenkiinto koiranomistamista kohtaan alkoi hävitä. Tässä minun syyni:

- Oi jestas sitä ilon määrää, jos voisin töistä suoraan lähteä kaverille, kaupunkiin tai edes jonnekin. Vaan ei, äkkiä kotiin viemään koira lenkille.

- No jos kuitenkin vien koirat pikaisesti pissalle ja lähden viettämään vapaa-aikaa, kalvaa huono omatunto kun koirilla ei ole tekemistä

- Voisinpa piipahtaa lenkillä kaupassa tai kahvilassa... ainiin, se koira on mukana

- Voi jos olisi edes yksikin vapaapäivä, kun voisi nukkua pitkään ja nauttia hitaasta aamusta ilman, että joutuu pukemaan vaatteet ja menemään ulos. No ei ole.

- Vain kasvattajat ottaisivat koirat pidemmäksi aikaa hoitoon (kaveripiiri "pelkää" suurta koiraa) ja he asuvat toisella puolen Suomea

- Olisipa mukavaa, jos koirahoitolan maksu ei olisi ulkomaanmatkaa suurempi

- Oi kun imurointi kerran viikkoon riittäisi, eikä tarvitsisi kurakausina pestä asuntoa kolmesti päivässä

- Voisinpa sisustaa asuntoa tai edes käyttää kauniita mattoja (kura, hiekka, ripulipaska...milloin mikäkin)

- Sattuipa minulle atopinen koira, eikä rotukoirissa enää montaa tervettä kappaletta olekaan

- Sairas koira kotona toisinaan vastaa sairasta lasta - täytyy jäädä töistä kotiin

- Oi jos saisin kävellä koirieni kanssa ihan keskenäni ilman perässä juoksevia lapsia, jotka ja joiden vanhemmat olettavat kiltin koiran olevan yleiseen lääppimiskäyttöön tarkoitettuja

- Puhumattakaan niistä lapsista, jotka tulevat soittelemaan ovikelloa ja pyytävät tulla leikkimään "koirilleni kylään"

- Kenelläkään ei ole kristallipalloa käsissään, kukaan ei voi ennustaa millaisia muutoksia koiran eliniän aikana tulee ja koirasta luopuminen tuntuu olevan koiramaailmassa suurin häpeä

Nyt vanhan nivelrikkoisen koiran pidossa pääsee paljon helpommalla, mutta välillä pienet korttelitöpöttelyt turhauttavat kun ulkona mennään täysin koiran ehdoilla matkan pituuden ja vauhdin suhteen. Koira ei enää tule "siinä sivussa". Lisäksi nykyinen eläinlääketiede on niin kehittynyt, että eläinten eteen ollaan valmiita tekemään lähes mitä tahansa ja eläinlääkäriasemilla tuntuu olevan oletus, että jokainen omistaja haluaa käyttää lemmikkiin kaikki mahdolliset hoitomuodot mitä on saatavilla.

Rakastan koiraani ja vien sen hautaan asti hyvin hoidettuna. Mutta ikinä ei seuraavaa. Kaikkea aikansa.

En ottaisi koiraa jos itse saisin päättää. Valitettavasti en ole saanut viimeiseen kymmeneen vuoteen tästä päättää ja aina on ollut koira.

Vaikeinta on se sitovuus. Lyhyitäkään reissuja ei voi tehdä koska ei ole hoitopaikkaa.

Toiseksi vaikeinta on jatkuva sotku ja haju kotona.

Kaikille ihmisille lemmikki ei ole stressinpoistaja vaan päinvastoin.

Asun yksin, ei autoa.

Siis ei edellytyksiä koiran pitämiseen.

Muuten ottaisin.

Koirassa on niin kiinni. Jos mun pitää olla seiskalta töissä, niin joudun heräämään neljältä lenkittämään koiraa. Tunnin lenkki, siihen päälle koiran putsaus, itse suihkuun, aamupala, aamuaskareet ja matka töihin. Töistä taas kiire kotiin koiran luo. Koiriin saa myös uppoamaan uskomattoman paljon rahaa vaikei hifistelisikään. Mitään ex-tempore reissuja ei voi tehdä ja jos lähtee matkoille viikoksi kahdeksi, niin koirahoitola maksaa aivan älyttömästi. Tietenkin, jos olisi joku pieni sylikoira, niin sille voisi saada kaverilta hoitopaikan, mutta tykkään isommista koirista mitkä tuo turvaa.

Koiran vanhetessa tulee kaikenmaailman pissa ja kakkaongelmia eikä koira voi niille mitään. Kärsii ja häpeää vain raukkaparka.

Säässä kuin säässä mentävä ulos. Aidattu piha auttaa, mutta ei oikeasti saa vietyä koiran energiaa oikein mihinkään. Ainakaan jos se on yksin siellä ja sit taas jos mä leikitään sitä pihalla, niin samalla käyn sen lenkin.

Seuraahan niistä on, yksinäinen ei ole koskaan eikä tarvii isomman koiran kanssa pelätä varkaitakaan ja pimeässäkin uskaltaa lenkkeillä ihan missä vaan.

Ottaisin koiran mieluusti, jos voisin elellä vapaarouvana eikä työt häiritsisi elämää. 😂

Kiitos tästä ketjusta. Aika oli kullannut muistot. Osa asioista oli unohtunut.

Kuitenkin tuntuu että lapseni jäävät paitsi jostakin tärkeästä kun meillä ei ole koiraa.

Itselleni koira oli paras tuki ja turva lapsena. Introvertille luonteelle sopiva seuralainen kun ei jaksanut ihmisiä varsinkaan koulun jälkeen. Ei ollut halipulaa kun koiraa sai halata ja rapsutella. Ei ollut tylsiä hetkiä kun piti viedä lenkille tai muuten hoitaa.

Toki myös siitä koirasta luopuminen oli kamalin asia jonka olin kokenut elämässäni siinä vaiheessa.

Siis eikö koiraa oikeasti voi jättää yli 8ksi tunniksi kotiin? Miten kukaan työssä käyvä edes pystyy pitämään koiraa?

Sori, jos ja kun tyhmä kysymys.

Se haisi pahalle ja paskansi matolle.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö koiraa oikeasti voi jättää yli 8ksi tunniksi kotiin? Miten kukaan työssä käyvä edes pystyy pitämään koiraa?

Sori, jos ja kun tyhmä kysymys.

9 tuntia vielä useimmiten menee, 10 on jo siinä ihan äärirajoilla voiko jättää, itse en jättäisi päivittäin niin pitkäksi aikaa. Eli onnistuu työssäkäyvältä jos työmatka ei ole kovin pitkä ja on valmis aina kiitämään töistä suoraan kotiin koiraa lenkittämään. 

Itsellä on ollut työssäkäyvänä sinkkuna koira kohta 14 vuotta ja se on arkisin vajaa 9 h yksin. Ei tästä ikinä mitään ongelmia ole tullut. Mutta tosiaan, sen yksinolon jälkeen koiraa ei voi jättää taas yksin mennäkseen vaikka harrastuksiin, baariin tms vaan sitä on oltava siellä kotona ja viihdytettävä päivän aikana energiaa kerännyttä koiraa: lenkitettävä, leikittävä jne.  

Aikuisen, normaalisti käyttäytyvän, terveen koiran voi jättää yli 8 tunniksi yksin. Ja moni on sen 8 tuntia itse töissä, siihen päälle matkat, kaupassakäynnit, kaikki hoidettavat asiat jne.

Itselle tuli huono omatunto, kun ajattelin, että koira odottaa kotona milloin tulen kotiin. Mieti nyt itse, haluaisitko olla joka päivä 8-10 tuntia pissaamatta, jos ei ole yö? Ja olla yksin odottaen vain, että maailman ihanin ja rakkain ihminen tulee kotiin. 😂 Nukkuvathan koirat suurimman osan ajasta, mut noin kärjistetysti ajatellen.

Täällä on kommentteja et koira on enemmän rasite ku ilo.

Se on just niin et LAPSI on rasite eikä todellakaan ole mikään ilo elämälle.

Itseasiassa suositus on ettei koira olisi yksin yli 6 tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen koira on 10v ja tuskin otan enää koskaan koiraa, koska

a) kukaan ei ikinä tule tuon koiran tilalle sydämeeni, se on tärkein asia elämässäni.

Lapseni jäävät kakkoseksi ja tietävät sen.

b) muutaman vuoden kuluttua asun yksin, teen paljon töitä, eikä ole muita eläimenhoitajia. En ota eläintä olemaan yksin kotona odottomassa, vaikka periaatteessa tarjoaisin milelläni kodin sitä vailla olevalle löytöeläimelle.

 

Vanha ketju

Tuo viesti oli outo. Miten jollakulla voi koira olla ykkönen ja lapset vasta kakkosena. Olen itsekin tavannut tällaisen henkilön. En vaan käsitä. Tyyppi perusteli, että "kun olen ne pennusta asti itse kouluttanut. Ne ovat raikkaampia kuin lapseni. " Kyllähän se lapsikin pienestä asti koulutetaan. En vaan käsitä,

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen, normaalisti käyttäytyvän, terveen koiran voi jättää yli 8 tunniksi yksin. Ja moni on sen 8 tuntia itse töissä, siihen päälle matkat, kaupassakäynnit, kaikki hoidettavat asiat jne.

Itselle tuli huono omatunto, kun ajattelin, että koira odottaa kotona milloin tulen kotiin. Mieti nyt itse, haluaisitko olla joka päivä 8-10 tuntia pissaamatta, jos ei ole yö? Ja olla yksin odottaen vain, että maailman ihanin ja rakkain ihminen tulee kotiin. 😂 Nukkuvathan koirat suurimman osan ajasta, mut noin kärjistetysti ajatellen.

Pitäisi keksiä koiran vessat. Olen tätä täällä ennenkin ehdottanut.

Hankalaa olla riippuvainen koiran pissa-ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt lenkkeilyyn ja muihin ihmisiin.

Koiran kanssa kulkiessa se vetää muita ihmisiä puoleensa. Toiset haluaa lääppiä "kun hän niiiiin tykkää koirista"

Tämä. Itselläni on suht harvinainen, mutta yleisesti tunnistettavaa rotua oleva koira, joka on kuin magneetti, kun sen kanssa liikkuu. Asuimme vuosia nukkumalähiössä, jonka kaduilla kulki samat ihmiset kesät talvet - koirani ei ollut mikään nähtävyys, koska harvemmin tuli vastaan ketään, joka ei olisi sitä jo nähnyt. Syksyllä muutimme kaupungin keskustan tuntumaan, jossa on runsaasti läpimenoliikennettä, eli päivittäin kohtaan ihmisiä, ketkä eivät ole koiraani vielä koskaan nähneet. On ihan hemmetin ärsyttävää kulkea ulkona ja saada jatkuvaa huomiota, ihmettelyä, ihastelua ja kyselyitä. Haluaisin olla rauhassa, eikä koiranikaan niin kovin vieraista ihmisistä välitä. En osannut ennen muuttoa edes arvata, että tämmöisen asian saisin riesakseni.

Toista koiraa ei tule puolestaan monista jo täälläkin mainituista syistä, tämä nykyinen koira on viimeinen.

Veikkaan, että tämä koira on dalmatialainen. Itse ainakin kiinnitän aina huomiota jos jossakin näen, mutta en tietenkään mene häiritsemään tai puhumaan mitään. Se vaan on niin kaunis rotu, joskin niitä harvoin näkee missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt lenkkeilyyn ja muihin ihmisiin.

Koiran kanssa kulkiessa se vetää muita ihmisiä puoleensa. Toiset haluaa lääppiä "kun hän niiiiin tykkää koirista"

Tämä. Itselläni on suht harvinainen, mutta yleisesti tunnistettavaa rotua oleva koira, joka on kuin magneetti, kun sen kanssa liikkuu. Asuimme vuosia nukkumalähiössä, jonka kaduilla kulki samat ihmiset kesät talvet - koirani ei ollut mikään nähtävyys, koska harvemmin tuli vastaan ketään, joka ei olisi sitä jo nähnyt. Syksyllä muutimme kaupungin keskustan tuntumaan, jossa on runsaasti läpimenoliikennettä, eli päivittäin kohtaan ihmisiä, ketkä eivät ole koiraani vielä koskaan nähneet. On ihan hemmetin ärsyttävää kulkea ulkona ja saada jatkuvaa huomiota, ihmettelyä, ihastelua ja kyselyitä. Haluaisin olla rauhassa, eikä koiranikaan niin kovin vieraista ihmisistä välitä. En osannut ennen muuttoa edes arvata, että tämmöisen asian saisin riesakseni.

Toista koiraa ei tule puolestaan monista jo täälläkin mainituista syistä, tämä nykyinen koira on viimeinen.

Veikkaan, että tämä koira on dalmatialainen. Itse ainakin kiinnitän aina huomiota jos jossakin näen, mutta en tietenkään mene häiritsemään tai puhumaan mitään. Se vaan on niin kaunis rotu, joskin niitä harvoin näkee missään.

Palasin lukemaan vanhaa ketjua. Tämä ihmismagneetti on eräs molossirotu, takavuosien leffatähtenä tuttu. :) Mutta jos joskus vielä koiran otan, tulee se olemaan dalmatialainen. Kauneuden lisäksi ovat yleensä kuulemma pitkäikäisiä ja suht terveitä.

Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että nykyinen mummokoira jää viimeiseksi koiraksi. Kyllä koiran omistaminen kaikkine kommervenkkeineen alkaa vuosien jälkeen enemmän tuntua ottavan kuin antavan.

Koirat on liian suloisia, fiksuja ihania. Ne kärsii ihmisen vankina, talutusnuorassa, yksin kotona, monet eivät saa edes haukahtaa nähdessään jotain jännittävää. Koiran elämä ihmisen seurassa on jatkuvaa pettymystä ja vaistojen tukahduttamista. En halua että niitä pidetään lemmikeinä. Vastustan myös akvaarioita ja häkkieläimiä, varsinkin häkkilintuja. Terraarioeläimet kärsivät myös liian ahtaissa olosuhteissa kun luonnossa elinalueet ovat neliökilometrejä. Tuotantoeläimistä nyt puhumattakaan.