Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka ette enää koskaan ota koiraa

Vierailija
20.03.2014 |

Mitä nykyinen koiranne on tehnyt, että olette täysin kypsyneet sen pitoon ja päättäneet, ettei koskaan enää koiraa? Kuinka vanha koiranne on ja rotu?

Kommentit (66)

Vierailija
1/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kuinka etukäteen harkitsisi, lukisi kirjallisuutta, ottaisi pariksi viikoksi koiran hoitoon tuttavien matkoilla ollessa jne., kukaan ei voi täysin tietää, mitä on kun itsellä on koira se 10-15 vuotta. Ei siihen voi valmistautua mitenkään. Kun lapset kasvaa ja itsenäistyy ja se hoiva-aika on rajallinen, koira pysyy "hoidokkina" alusta loppuun ja se on tosi rankkaa kun on itse sairas, hirveässä flunssassa tai jalka kipsissä, selkä kipeänä ja mitä nyt 15 vuoteen kerkeää mahtumaan. Ja se, ettei koskaan voi tehdä mitään spontaania matkaa, mennä työkavereiden kanssa töiden jälkeen jonnekin, kun pitää kiiruhtaa koiran luo. Koirassa on kiinni 24/7.

Koirat on ihania,  mutta kyllä ne sitoo liikaa. Siinä syy.

Vierailija
2/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nro3:lla oli aika hyvä lista. En viitsi kaikkia jo tässä keskustelussa mainittuja asioita toistaa. Lisäksi Helsingin Kerrostaloasujan näkökulmasta tämä asumismuoto on hyvin ankea sekä omistajan että koiran puolesta.

Minulla on ollut näiden 25 elinvuoden aikana aina koira kotona. Olin muutaman kuukauden koirattomana kun "lainasin" omia koiravanhuksiani ystävälle "harjoituskoiriksi". vaikka olo oli todella orpo, niin se vapaus oli yllättävän ihanaa. Siis töiden jälkeen saatoin mennä kaverin kanssa kahville eikä ollut kiirettä kotiin. Aamuisin ehdin kihartaa hiukset ja lenkillä sain pinkoa ihan sellaista vauhtia kuin itseä huvitti.

Vaikka ilomielin otin koirat takaisin, on kyllä tullut sellainen olo, että näiden nukuttua pois, ei tässä kodissa koiraa enää näy.

Jos joskus se haave onakotitalosta maalla toteutuu, saatan harkita vakavasti asiaa uudelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehen koira, jota ei ikinä kouluttanut. Nyt jo 12 vuotias sekarotuinen pikku räkyttäjä. Haukkuu kaikille ja kaikelle, näykkii, ärisee. Kusee lattioille, kiusaa vauvaa ja muita lemmikkejä. Kukaan ei halua hoitoon jos reissataan. Repii lapsen lelut, aikuisten alusvaatteita. Pitäisi trimmata säännöllisesti, mutta niin tehdessä purii, raapii, hyökkii. Suojelee lenkillä = hyökkii polkupyörien ym. Kimppuun. Kerran kusi ohikulkijan jalalle, kun tämä pysähtyi ihastelemaan koiraa. Jos lepää jossain, rähisee kun joku kulkee ohi. Jos pyytää siirtymään, kauhea rähinä. Ei ole leikkisä, ei oppinut \opi temppuja tai peruskäytöstä kun pari vuotta sitten mentiin miehen kanssa yhteen ja yritin. Olkoon.

Osaa myös olla ihana, hellyydenkipeä ja mukava. miehelle todella rakas. Itse odotan vain, milloin kuolisi pois. En ole muutenkaan koiraihminen, saati tämä pomottaja.. Huhhuh

Vierailija
4/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyinen koira on 10v ja tuskin otan enää koskaan koiraa, koska

a) kukaan ei ikinä tule tuon koiran tilalle sydämeeni, se on tärkein asia elämässäni.

Lapseni jäävät kakkoseksi ja tietävät sen.

b) muutaman vuoden kuluttua asun yksin, teen paljon töitä, eikä ole muita eläimenhoitajia. En ota eläintä olemaan yksin kotona odottomassa, vaikka periaatteessa tarjoaisin milelläni kodin sitä vailla olevalle löytöeläimelle.

 

Vierailija
5/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monetmeidänkin syyt jo tulleet esille aiemmissa viesteissä. Koirat on ihania ja niistä on seuraa, mutta on paljon helpompaa, kun ei tarvi suunnitella omia menojaan koiran mukaan. Eikä tarvi potea huonoa omatuntoa, kun ei ehdi eikä jaksa aktivoida koiraa tarpeeksi.

 

Vierailija
6/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän koiravanhus kuoli kolmisen vuotta sitten, ei mitään vikaa koirassa, aivan ihana tyyppi oli mutten enää halua sitä vaivaa ja vastuuta joka koiran mukana tulee. Kyllähän se paljon sitoo. Nykyään meillä on kaksi marua lasten lemmikkeinä, ovat paljon huolettomampia ja helppo viedä hoitoon lomienkin ajaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

otan kyllä koiran mutten seurakoiraa

Vierailija
8/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakastan koiraani MUTTA kyllä se vaan niin on kun alkaa itse porsia koiran hoidosta tulee ajoittain hyvin rankkaa. Ne monet lenkitykset pienten lasten kanssa,kiukkuavien lasten pukeminen lenkille ym. Olen kokenut sen haasteellisena. Koirani oli 2v. Aktiivinen rotu, kun lapsia alkoi tulla. Olisi pitänyt tehdä vain 1 lapsi jos olisi halunnut jatkaa aktiivista koiraelämää. Mä tein lapsia 4. Koira on nyt 10 ja ehtoopuolella,rauhallinen nykyään ja ihana ja lapset rakastaa sitä ja se lapsia, mutta kyllä se vähemmän stressaantuneen omistajan ja parempaa aktivointia olisi saanut lapsettomassa kodissa. Välillä oli aikoja kun mietin ettei koirasta ole kuin riesa ja varsinkin rajoittaa lomailua tosi paljon. Mutta toisaalta ne useat kilometrit ja metsälenkit mitä sen kanssa on mennyt ovat olleet rentouttavia ja jos ei kuntoa nostavia niin ainakin ylläpitäviä ja myös lapset ovat tottuneet koiriin, niistä ei tule niitä ärsyttäviä pentuja jotka joko pelkäävät koiria tai kiusaavat niitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/66 |
21.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei koira tosiaan mitään pahaa ole tehnyt, mutta olen kiintynyt niin valtavasti noihin turreihin ja kun niistä aika jättää, suru ja ikävä on valtava. Jokainen niistä on oma persoonansa, rakastaa pyyteettömästi, suojelee, niiden iloa ja tohellusta on mahtava seurata ja pitää minut pinnalla pahimpina aikoina vaativuudellaan. Sijaiskodin antajaksi voin ryhtyä tulevaisuudessa, mutta omasta en enää pysty luopumaan.

Vierailija
10/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edellinen rakas koiravanhus, joka sopi täydellisesti perheeseen ehti olla 16v. kanssamme. Pelkään, etten voisi olla vertaamatta uutta pentua edelliseen koiraan ja pettyisin pahasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä koira vielä hengissä, viimeisiä vuosiaan tässä köpöttelee. Vimeiseksi koiraksi taitaa jäädä. Tässä syitä, eivät ole "tärkeysjärjestyksessä"

- koira elää jopa 15 vuotta. Sinä aikana moni asia elämässä ehtii muuttua, ja voi tulla tilanteita että koira on enemmän rasite kuin ilo.

- meillä ei ole koiralle hoitopaikkaa, ja koira sitoo matkustelua

- töistä/muista menoista on tultava heti kotiin viemään koira pissalle

- siitä on jumalattomasti sotkua,, imuroin joka päivä ja silti karvaa on kaikkialla

- lasten allergiset kaverit eivät voi tulla käymään

- kun lapsilla ramppaa kavereita ovella, pitää aina olla vahtimassa ettei koira karkaa

- asumme vuokralla, emmekä saa yksityiseltä vuokra-asuntoa koska täälläpäin niissä on poikkeuksetta lemmikkikielto

- koira on vanhuuttaan usein kipeä ja näille satasille olisi muutakin käyttöä

- sen perushoito on melko työlästä, koska se on jo vanha ja infektioherkkä

- koira on yliystävällinen vieraille ja kuolaa innostuessaan. Se on useimpien ei-koiraihmisten mielestä ällöttävää ja minustakin oikeastaan. En halua  kutsua meille vieraita koska stressaan koiran hösellyksestä ja kuolasta.

- koira ei ole tuhonnut koskaan mitään tahallaan. Kuitenkin meillä on mennyt tänäkin syksynä uusi keittiön pöytä pilalle, kun koira rimpuili sen päälle ja pilasi kynsillään lakkapinnan. Näitä vastaavia esimerkkejä löytyy.

- koiraa pitää käyttää pihalla viimeisenä illalla ja ensimmäsenä aamulla. Minulla olisi muutakin käyttä sille puolelletoista tunnille mikä koiran lenkityksiin menee päivittäin. 

 

 

Tässä siis joitakin syitä. Ei koirassa ole mitään vikaa, se on vaan täysin hoidettava ja ihmisestä riippuvainen, karvainen ja sotkeva ja häseltävä otus kuten monet koirat ovat. Pidän koirista, mutta olen helpottunut ettei meille enää sellaista tule tämän jälkeen.

Vierailija
12/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei ainakaan ole kyse siitä, että koirassa olisi jotain vikaa. Olen vain huomannut, että lasten saannin jälkeen koiralle ei ole riittävästi aikaa, se ei saa riittävästi treeniä eikä sen elämä ole enää yhtä hyvää koiran elämää kuin ennen. Varmasti se saa perheessämme ihan ok hoitoa edelleen, mutta minusta ihmisen vastuulla on se, että lemmikki saa mahdollisimman hyvän ympäristön.

 

Tosin en ehkä kuulukaan niihin, jotka ei enää koskaan ota koiraa, ajattelen ennemminkin niin, että toistaiseksi tämä saa olla viimeinen koira. Jos joskus on tilanne, että on taas enemmän aikaa paneutua koiraharrastukseen, niin sitten ehkä harkitaan uudestaan. Nykyinen koira on 9-vuotias ja vielä ihan hyväkuntoinen, mutta pikku hiljaa eläkeläisen päivistä ehkä jo nauttivakin. Nuori koira tarvitsisi vielä paljon enemmän huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entisellä koiralla todella paha eroahdistus. Kävin EL. Juttelemassa asiasta ja kaikki keinot tuli käytettyä.

Viimenen niitti oli kun koira kävi päälle.

Olin nukkumassa ja heräsin siihen että koira oli naaman edessä ja nappas kiinni. Ei enään ikinä.

Vierailija
14/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun meidän vanhus-koira lopetettiin, sanoimme ettei enää ikinä koiraa! Se sitoo niin paljon, aina pitää olla viemässä lenkille ja ottaa huomioon matkustuksessa ja menojen suunnittelussa. Haluttiin olla vapaita (niin joo, tosi vapaita, kolme lasta...)! Vannottiin tosiaan, ettei enää koskaan.

Kolmen kuukauden päästä meillä oli pentu. Siis elämä ei tuntunut elämältä, jos perheessä ei ole koiraa. Se vaan jotenkin kuuluu tähän perheeseen, tähän taloon. Meillä oli tyhjä paikka. Olemme niin tottuneet koiraan, aikuiset ja lapset, että ei osattu olla kauempaa ilman. Nyt niitä on kaksi. Me vaan olemme koiraharrastajia, eipä tuota auta rimpuilla vastaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikään ei erota minua koirista <3

Vierailija
16/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän koita OLI pieni seurakoira, piti lapsista ja oli kaikin puolin ihana mutta,

ei enää koiraa tähän elämäntilanteeseen. Lapset ovat kouluikäisiä ja harrastavat paljon, me vanhemmatkin olemme aloittaneet taas harrastuksia, olemme innostuneet taas matkustelemaan. Koira.. pitää ulkoiluttaa väh kolme kertaa päivässä, pitää olla kotona tiettyyn ulkoiluaikaan, pitää pitää seuraa pitkän hiljaisen päivän jälkeen, pitää keksiä aktiviteetteja, pitää hoitaa turkkia, pestä tassuja, mahaa ja lattioita. Koira kipeänä sotkee matot ja patjat. Koiran lääkärimenot maksavat enemmän kuin ihmisten, ruokinta maksaa ja jos taas sattuu huonosti niin erikoisruuat ne maksavatkin. Mahdollinen trimmaus maksaa, varusteet ja luut ym maksaa. Uudet huonekalut ja ovet maksaa, uudet kengät ja patjat maksaa...(tämä kauhukuva, mutta pennun kanssa ei ollenkaan mahdotonta)

Vierailija
17/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole ollenkaan kypsynyt koiriin, rakastan niitä, mutta en näiden nykyisten (10 ja 14-vuotiaat) jälkeen enää ota uusia. Syy on, että haluan nyt keski-iässä elää vapaammin kuin mitä sinkun koiranomistajuus sallii. Matkustella, lähteä ehkä töistä työkavereiden jälkeen tuopille päivän jälkeen jne.

 

Minulla on ollut koiria aina, ja nyt vaan sanon että aika aikaa kutakin. Opiskeluajankin vietin biletyksen sijaan hoitaen kahta koiraani ja kilpaillen niiden kanssa koiraharrastuslajeissa. Ja sittemmin kasvatustyötä, näyttelyitä, agilityä, tottelevaisuuskoulutusta... Nyt minä haluaa välillä bailata, matkailla, elää ilman velvollisuuksia :)

Vierailija
18/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole ollut koiraa tai kissaa. Sen takia, että en halua laiskuuttani niitä kusettaa

ja ulkoiluttaa.

Tykkään kovasti koirista ja kissoista, mutta en voi ottaa tuollaista hoitovastuuta

itselleni.

Vierailija
19/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ollut viisi koiraa, kaksi niistä vanhoja mutta vielä elossa..syy miksi en aio ottaa enää koiraa on se että mikään muista koiristani ei ole ollut ensimmäisen koirani veroinen. Ajattelin että kyllä sieltä vielä yhtä fiksu ja persoonallinen tapaus osuu kohdalle mutta ei, nämä seuraavat ovat olleet hyvin laimeita tapauksia ensimmäiseen verrattuna, ehkä ensimmäinen oli erikoisen fiksu mutta se on se mitä koiralta haluan.

Vierailija
20/66 |
20.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotan kovasti että meidän kahdesta isosta koirasta aika jättää! Meille on syntynyt lapsia ja koirat vievät hirveästi energiaa. Monta kertaa päivässä lenkitystä ja helvetisti ylimääräistä siivoamista!! Vituttaa nytkin luututa toisen juoksuisen veritahroja lattiasta, vaikka sillä on juoksupöksyt. Ei osaa itseään pestä, kun juoksusuojat on yllä, mutta ilman niitä sotku on aivan hirveä. Hirveää yleistä häsellystä, vinkumista, haukkumista. En jaksa enää. Jos ukko antaisi, niin niistä voitaisiin luopua välittömästi. Toista ei olla saatu koulutettua haukkumattomaksi ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä pahempi on vieraille. En edes halua että meille tulee ketään kylään. Jos tulee joku vähän vieraampi vien sen autotalliin piiloon. Joo ei olla mieheni kanssa mitään koirankouluttajia ja täytyy myöntää, että enää ei ole mitään mielenkiintoa yrittää, ikää koiralla on jo yli 10 vuotta.. Ei koskaan enää koiria meille!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kuusi