Vihaan seksiä!!!
Siis oikeasti vihaan niin, että en kestä enää!
En itse seksin harrastamista. Tahdon seksiä usein, erilaisia juttuja, kiihotun, nautin, saan orgameja - mutta vihaan sitä samaan aikaan silti. Jos voisin valita, en koskaan ikinä elämässäni tahtoisi enkä harrastaisi seksiä.
Meillä on miehen kanssa aktiivinen ja estoton seksielämä ja mies on aina ihan onnessaan, eikä tajua, miten missään voi olla mitään vikaa. Kun kumpikin haluaa seksiä ja saa seksiä ja vielä saa siitä fyysistä nautintoa, niin missään ei voi olla mitään vikaa. Ja mä melkein vihaan miestänikin sen takia, kun se tahtoo seksiä ja nauttii siitä.
Joka päivä kun ajattelen asiaa, teen vakaan päätöksen, että koskaan en enää ikinä elämässäni harrasta seksiä. Sitten joka ilta sitä tahdon kuitenkin.
Tiedän, että pitäisi mennä jonnekin terapiaan ja ties mitä. Sekin vaan v*tuttaa.
Mikä ihmeen idea siinä seksissä edes on? Ei me olla lapsia yrittämässä, ja vaikka oltaisiinkin, seksi on harvinaisen tehoton keino lisääntymiseen, jos eläinmaailmaa ajatellaan. Se on epäsiistiä, epäloogista, kerrassaan ihan naurettavaa ja älytöntä. Urgh. Ei koskaan enää seksiä.
Kommentit (22)
Oma on asiasi jos koet ettei asia haittaa elämääsi mutta eikö olisi mukavaa pystyä nauttimaan seksistä rakastamansa miehen kanssa. Todennäköistä on että ongelmasi pahenee ajan kuluessa.
Jotenkin kuulostaa aika normaalilta aikuistumiseen liittyvältä kriisiltä, kyllä se siitä.
Se selvästi aiheuttaa sinulle hirveitä ristiriitoja. Se että inhoat sitä että haluat kuulostaa jo tosi vaikealta.
Onhan ihmisiä jotka elää selibaatissa, mutta kieltämättä harvempia parisuhteita joissa se onnistuu.
inhottaako sinua eniten se " likaisuus" ?
vai se, että nautit seksistä, vaikka se on hyvin eläimellistä toimintaa?
Siis lakanathan saa aina pestyä, vai mitä tarkoitit? Se on vain yksi ylimääräinen ärsytys koko asiassa. Siis ihan kaikki seksissä vaan ärsyttää ja tuntuu naurettavalta.
Ja juu, hoitoon en ole menossa.
ap
Millaisen kotikasvatuksen olet seksin suhteen saanut? Oliko se tabu?
Mä yritin oikeesti selittää tätä asiaa miehelleni verraten sitä syömiseen. Eli inhoan syömistä ja se on musta varsin typerä ja huonosti järjestetty tapa hommata energiaa ihmiskehoon. Paras olisi, jos voisi itse päättää, tahtooko syödä koskaan vai ei. Siis että ei olisi mitään typerää fyysistä pakkoa tunkea ruokaa sisäänsä ja puskea jätettä ulos toisesta päästä. Silti himoitsen ruokia ja rakastan suklaata jne. Vaikka siis inhoan samaan aikaan.
ap
Ei siitä nyt kotona ihmeemmin puhuttu suuntaan eikä toiseen, mutta ei ollut mikään iso juttu. Vanhemmat oli ihan taviksia, liberaaleja ateisteja. Selittivät seksin aikuisten väliseksi kivaksi jutuksi. Enpä ole sitä vaan itse sellaiseksi kokenut.
ap
Ne on niitä fyysisiä toimintoja, joita ihmisruumis haluaa/tarvii...
Psykiatri-ystäväni kertonut miillaisia ongelmia ihmisillä oikeasti voi olla, joten luultavasti sinullakin on jotain.
Auttaisko jos yrittäisitte lasta, tuleeko sille seksille silloin merkitys?
Jos pystyisin, vaihtaisin kaikki orgasmini ja sarjaorgasmini ja muut siihen, että koskaan ei enää tarvitsisi tuntea mitään seksuaalista ketään kohtaan, eikä miehenikään tuntisi.
ap
En siis missään tapauksessa ole menossa kenellekään " puhumaan" . Miettikööt omia ongelmiaan. En ollenkaan nimittäin hyväksy sitä, että mun pitäisi jotenkin muuttua siihen " normitilaan" . Jos joku psykiatri tahtoisi auttaa siinä, että en enää koskaan elämässäni tahdo seksiä, sitten voisin harkitakin.
ap
Onko kyse kuitenkin siitä että fyysinen kosketus ei innosta?
Ja ei se lapsen yritys mitään muuttaisi.
Ja siis fyysisesti tosiaankin sytyttää. Toivon vaan, että ei sytyttäisi.
ap
Tietenkin jos haluatte molemmat kilvoitella selibaatissa, niin sitten.. Mutta jos oikeasti pelottaa, ettet kestä itseäsi, niin suosittelen oikeasti, että kävisit juttelemassa jonkun kanssa. Ihan vaan senkin takia, ettet sitten päädy itsemurhaan.