Lue keskustelun säännöt.
Onko 70-luvulla syntyneille omaa muisteluketjua?
18.11.2020 |
Luin tuota 60-luvulla syntyneiden ketjua ja nostalgia iski. Mitä te muut 70-luvulla syntyneet muistatte lapsuudestanne?
Mulle elävimpänä muistuu mieleen tietysti Pikku Kakkonen ja aivan erityisesti Pikku Kakkosen posti, postilokero 347, 33101 Tampere 10.
Kommentit (46)
Kauhealla mankumisella isä suostui viimein tilaamaan Aku Ankan, mutta peruutti tilauksen sitten myöhemmin, koska "luimme sitä liikaa". Höh. Vieläkin ketuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja ekat omppukoneet ja kasibittinen Nintendo. Kaikki aika, mitä ei oltu koulussa tai heppatallilla, istuttiin koneella pelaamassa.
80-luvulla? En tuntenut ketään, joka olisi pelannut koneella!
...en viitsinyt ees lukea loppuun, kun olin niintohkeissani tulossa sulle vastaamaan, että todellakin oli pelikoneita 80-luvun puolen välin jälkeen. Niitä pelejä ladattiin ensin joku puoli tuntia, ja sitten vaan pelaamaan joikkari sauhuten.. meillä oli jotain pölhöjä ninjapelejä sen ajan grafiikalla,joku tosi surkea autopeli,ja se,missä rakennetaan tippuvista palasista sitä muuria. Missä ihmeessä ei viel sillon kukaan pelannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja ekat omppukoneet ja kasibittinen Nintendo. Kaikki aika, mitä ei oltu koulussa tai heppatallilla, istuttiin koneella pelaamassa.
80-luvulla? En tuntenut ketään, joka olisi pelannut koneella!
...en viitsinyt ees lukea loppuun, kun olin niintohkeissani tulossa sulle vastaamaan, että todellakin oli pelikoneita 80-luvun puolen välin jälkeen. Niitä pelejä ladattiin ensin joku puoli tuntia, ja sitten vaan pelaamaan joikkari sauhuten.. meillä oli jotain pölhöjä ninjapelejä sen ajan grafiikalla,joku tosi surkea autopeli,ja se,missä rakennetaan tippuvista palasista sitä muuria. Missä ihmeessä ei viel sillon kukaan pelannut?
Commodore 64 oli kovassa käytössä 80-luvulla. -ohis
Olin kova lukemaan, opin isonveljen vanavedessä lukemaan jo ennen koulua. Olin myös kokeellisessa eskarissa, kun semmonen oli vielä silloin uutta. eskarissa ollessa sain kirjastokortin, ja pääsin lainaamaan kirjoja. Voi sitä onnea. Kirjoja tulikin ahmittua, ensin lastenkirjoja,sitten hevoskirjoja, kaikenlaisia nuorten sarjoja lopulta dekkareita, rakkausromaaneja jne. Kävin myös tallilla hoitamassa hevosia. Ala-asteikäisenä vaan mentiin johonkin,missä oli nähnyt hevosia laitumella, ja kysyttiin,saisiko alkaa hoitaa niitä. Siitä vaan nummelan ponitallista opituilla neuvoilla hevosenhoitajaksi. Ei ehkä enää toimisi tuo. Yläasteella aloin käydä nuokulla discossa, poltin salaa tupakkaakin kunnes täytin 16, jolloin sitä sai ihan itse ostaa kiskalta.
Ala-asteella järjestettiin "hippoja". Jumppasalista sammutettiin valot ja siellä sitten hämärässä tanssittiin Whamin ja Madonnan tahdissa. Hippojen varsinainen tarkoitus oli kerätä rahaa luokkaretkeä varten. Hippoihin oli pieni pääsymaksu, ja siellä myytiin paikallisten kauppiaiden lahjoittamia karkkeja sekä kaikkien kotonaan poppaamia popcorneja ja muistaakseni myös leivonnaisia. En muista mitä, mutta ehkä jotain mokkapalatyyppisiä.
Jotkut rajuimmat ja uhkarohkeimmat "alkoivat oleen" jonkun kanssa ja ero tuli sitten seuraavalla viikolla. Suurin osa oppilaista oli kuitenkin ihan lapsia vielä tuossa iässä. Leikittiin legoilla ja barbieilla ja touhuttiin kaikkea muutakin lapsille ominaista. Vasta joskus yläasteella pojat alkoivat tosissaan kiinostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli luokilla 5 ja 6 todella laiska musiikinopettaja, joka ei viitsinyt opettaa meille juuri mitään. Useimmiten meillä olikin sitten levyraati joka musiikintunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli autona Kupla. Takapenkillä lauma lapsia eikä suojavöitä. Sillä sitten kaahattiin ja pompittiin mummolaan joka viikonloppu. Tiet olivat kuoppaisia, mutkaisia ja täynnä nimismiehenkiharaa.
Tämä on sellainen asia jossa kulttuuri on muuttunut täysin.
Vielä 80-luvun alkupuolella oli täysin normaalia, että lapset leikkivät farmariauton tavaratilassa täysin vapaasti, kiipeillen takaistuimen selkänojan yli jne.
Vanhemmat istuivat etupenkillä vöissä, koska turvavyöpakko.
Tänäpäivänä ei useimmille tulisi mieleenkään lähteä edes pihasta, ellei lapset istu nelipistevöissä turvaistuimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli veljen kanssa aina suorastaan eeppiset riidat auton takapenkillä. En tiedä miksi. Muutenkin riideltiin, mutta ei muualla yhtä paljon. Ehkä siellä oli vaan niin tylsää. Tapeltiin aina siitä, että toisen lelu tai kirja tai käsi oli livahtanut hetkeksi pois omalta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella järjestettiin "hippoja". Jumppasalista sammutettiin valot ja siellä sitten hämärässä tanssittiin Whamin ja Madonnan tahdissa. Hippojen varsinainen tarkoitus oli kerätä rahaa luokkaretkeä varten. Hippoihin oli pieni pääsymaksu, ja siellä myytiin paikallisten kauppiaiden lahjoittamia karkkeja sekä kaikkien kotonaan poppaamia popcorneja ja muistaakseni myös leivonnaisia. En muista mitä, mutta ehkä jotain mokkapalatyyppisiä.
Jotkut rajuimmat ja uhkarohkeimmat "alkoivat oleen" jonkun kanssa ja ero tuli sitten seuraavalla viikolla. Suurin osa oppilaista oli kuitenkin ihan lapsia vielä tuossa iässä. Leikittiin legoilla ja barbieilla ja touhuttiin kaikkea muutakin lapsille ominaista. Vasta joskus yläasteella pojat alkoivat tosissaan kiinostaa.
Meillä ne oli sukkadiskoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulun ruokalassa oli vielä ns. possuämpäri, johon kaavittiin perunankuoret ja mahdolliset muut tähteet. Ne vietiin ihan oikeastikin johonkin läheiseen sikalaan possujen ruoaksi. Enää näin ei ilmeisesti tehdä jonkun EU-säädöksen mukaan?
Yleensä oli kuitenkin hienoinen painostus, että lautanen piti syödä tyhjäksi. Mitään pakottamista ei meidän koulussa sentään ollut. Onneksi, koska monilta olen kuullut, miten siitä tuli lähtemättömät traumat.
Meillä oli kyllä possuämpäri vielä lukiossa 90-luvulla, ellen väärin muista.
Vierailija kirjoitti:
Tv-lähetys alkoi vasta joskus iltapäivällä. Sitä aikaisemmin ei kannattanut telkkaria avata, kun sieltä taisi tulla pelkkää lumisadetta tai virityskuvaa.
Tv1:ltä onjelma alkoi arkisin alkuiltapäivästä mustavalkoisilla suomifilmeillä, niitä katselin aina kun tulin koulusta vuosina -86-87.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja ekat omppukoneet ja kasibittinen Nintendo. Kaikki aika, mitä ei oltu koulussa tai heppatallilla, istuttiin koneella pelaamassa.
80-luvulla? En tuntenut ketään, joka olisi pelannut koneella!
Meillä oli 80-luvun puolivälissä ennen commodoren ja nintendon hankkimista joku sellainen tv-pelikonsoli, johon laitettiin joku läpyskä jossa se peli oli. Meillä oli vain yksi peli, sellainen sokkelo jossa semmosilla pikkutyypeillä syötiin jotakin. En muista nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja ekat omppukoneet ja kasibittinen Nintendo. Kaikki aika, mitä ei oltu koulussa tai heppatallilla, istuttiin koneella pelaamassa.
80-luvulla? En tuntenut ketään, joka olisi pelannut koneella!
...en viitsinyt ees lukea loppuun, kun olin niintohkeissani tulossa sulle vastaamaan, että todellakin oli pelikoneita 80-luvun puolen välin jälkeen. Niitä pelejä ladattiin ensin joku puoli tuntia, ja sitten vaan pelaamaan joikkari sauhuten.. meillä oli jotain pölhöjä ninjapelejä sen ajan grafiikalla,joku tosi surkea autopeli,ja se,missä rakennetaan tippuvista palasista sitä muuria. Missä ihmeessä ei viel sillon kukaan pelannut?
Commodore 64 oli kovassa käytössä 80-luvulla. -ohis
Se oli Suomessa jopa niin suosittu kone että sai nimityksen "Tasavallan tietokone".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko muilla tällaista mutta minun piti siskon ja veljen kanssa aina tulla kohteliaasti tervehtimään vanhempien vieraita. Annoimme käsipäivää ja esittelimme itsemme ja vieraat saattoivat kysyä jotain, vaikkapa mitä harrastat. Sen jälkeen lapset ajettiin omiin huoneisiinsa, etteivät häiritse aikuisten keskustelua. Se oli helpotus, koska tilanne oli aina jotenkin kiusallinen.
Joskus aikuisille vieraille piti esiintyä. Näin erityisesti syntymäpäiväjuhlissa, joita järjestettiin perheen lasten lisäksi myös aikuisille. Vieraina näissä oli isovanhemmat, tädit, enot, sedät ja serkut. Lapsille järjestettiin vielä erikseen lastenkutsut samanikäisille kavereille. Tarjolla oli jäätelöä sekä täytekakku, jossa oli välissä marjoja pakastimesta ja päällä säilykehedelmiä, kuten persikoita. Suolaisena tarjottavana oli voileipiä ja kinkku- tai muu piiras. Mutta siitä esiintymisestä. Sisko joutui aina säestämään viululla ja muut lapset lauloivat. Kaikki inhosivat esiintymistä mutta ei tullut kyseeseenkään, että voisi kieltäytyä.
Kesäisin poljettiin melkein joka päivä monta kilometriä lammelle uimaan. Siellä oli pieni tönö, jossa sai vaihdettua vaatteet. Siellä oli kaikkien vaatteet, kengät ja tavarat sekaisin, mutta mitään ei koskaan varastettu. Muistan, kun leikin kaverin kanssa vedessä kaikenlaisia leikkejä, esimerkiksi delfiiniä esitettiin ja jotain merenneito-prisenssaa myös. Monen tunnin uintien jälkeen vaatteet päälle ja takaisin pyörän selkään ja kotiin syömään. Äiti ei ihmetellyt, missä olimme niin pitkään, sellainen vain oli tapana silloin, lapset juoksentelivat ulkona vapaina eikä ollut kännyköitä, joilla ilmoittaa, missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja ekat omppukoneet ja kasibittinen Nintendo. Kaikki aika, mitä ei oltu koulussa tai heppatallilla, istuttiin koneella pelaamassa.
80-luvulla? En tuntenut ketään, joka olisi pelannut koneella!
No totta kai 80-luvulla, koskas luulit? Itse taas en tuntenut ketään kuka ei olisi pelannut. Kaikilla oli kotona pelikone (yleensä c64), myöhemmin myös konsoli.
Eniten pelattiin pöytäkoneella. Pac-Man, Arkanoid, Prince of Persia. Tietokone oli ainoa, joka jaksoi pelata kanssani shakkia, joten ei haitannut vaikka hävisin sille joka kerta. Isoimmaksi lemppariksi nousi kuitenkin Giana Sisters. Meinaa lihasmuisti vieläkin viedä kädet mennessään tätä katsellessa:
Myös Summer Gamesistä tykkäsin erityisen paljon. Hinkkasin uimahyppyäni yhden kokonaisen kesän, sisätiloissa. Olin kahdeksanvuotias, vuosi oli 1986 ja pelikone Apple II. Vaikka mitä olisin tehnyt, yksi tuomari antoi aina seiskan.
Automatkatkin pelattiin, käsikonsoleilla Donkey Kong Junioria. Se oli ainoa tapa saada meidät olemaan tappelematta takapenkillä. Tällainen se peli oli, omani oli juuri samanlaisessa vihreässä kuoressa:
Kotikonsoleista meillä kaikilla oli ekaksi Nintendo (NES) ja sittemmin ysärille tullessa osalla myös Sega (Megadrive). Olisi ollut suorastaan noloa jos ei olisi ollut. Se piti olla.
https://m.youtube.com/watch?v=yjw6MKzuhSE
Eihän me muuta oikeastaan tehty vapaa-ajalla kuin pelattu. Pari kertaa viikossa ratsastin, iltaisin ennen nukahtamista luin jotakin kirjaa tai tuijotin leffaa, mutta muu aika tuli vietettyä peliruudun ääressä. Kun meidät raahattiin Puuhamaahan, mentiin sielläkin koko päiväksi pelihuoneeseen. Eli jos jotakin pitää lapsuudesta nostalgian nimissä mainita, niin ne on kyllä nuo linkitetyt edeltä.
Ja ne pelikoneet jäi sitten samaan aikaan kuin hevosetkin – kun rupesin yläasteen lopulla pyörimään bileissä ja juoksemaan poikien perässä.
Pikkukylässä oli grilli, jossa oli myynnissä hampurilainen, juustohampurilainen, ananashampurilainen, ananas-juustohampurilainen ja porilainen. En muista, oliko ranskalaisia. Irtokarkit olivat myynnissä siinä samassa kopissa ja niissä oli aina vähän sellainen rasvainen lisämaku. Ei tosin haitannut yhtään.
Muistan, kun Jättis tuli myyntiin. Se tuntui käsittämättömältä. Oltiin totuttu siihen, että kaikkien herkkujen annokset oli pieniä. Karkit karkkiaskeissa ja jäätelöt eskimo-puikkoja jne. Himoitsin Jättistä enkä koskaan saanut, koska se oli liian iso äidin mielestä. Äiti oli toki oikeassa, mutta silloin harmitti. Nyt aikuisenakin ostan usein Jättiksen, vaikka se ei mielestäni maistu enää samalta kuin lapsuudessa.
Koulun ruokalassa oli vielä ns. possuämpäri, johon kaavittiin perunankuoret ja mahdolliset muut tähteet. Ne vietiin ihan oikeastikin johonkin läheiseen sikalaan possujen ruoaksi. Enää näin ei ilmeisesti tehdä jonkun EU-säädöksen mukaan?
Yleensä oli kuitenkin hienoinen painostus, että lautanen piti syödä tyhjäksi. Mitään pakottamista ei meidän koulussa sentään ollut. Onneksi, koska monilta olen kuullut, miten siitä tuli lähtemättömät traumat.