Lue keskustelun säännöt.
Insinööri Paavo, 25 v. haluaa omistusasunnon HKI kantakaupungista ja myös käydä lomilla, festareilla ja ravintoloissa.
18.11.2020 |
Paavo haluaa ostaa vähintään 30 m2 asunnon Helsingin kantakaupungista, mutta ärsyttää kun eriarvoisuuden vuoksi hänellä ei ole varaa ostaa esimerkiksi Sompasaaresta 414.000 € valmistumassa olevaa, upouutta yksiötä.
Paavo jätti juuri 3300 € /kk vakituisen palkkatyön jatko-opiskelujen vuoksi (jatko-opiskelu tietty ihan plussaa). Hänen säästämistään haittaa se, että haluaa välillä käydä lomamatkoilla, festareilla ja ystävien kanssa ravintoloissa. Paavon mielestä nämä ovat investointeja henkiseen hyvinvointiin, mutta silloin säästöön jää vain joku satanen ja sekös harmittaa.
"Jos käy töissä ja elää tosi tarkasti, ei osta ylimääräistä eikä käy tapahtumissa, niin silloin saa säästettyä. Mutta kuinka monta vuotta sitä jaksaa tehdä? Se on pitkän päälle henkisesti raskasta elää koko ajan tosi sniidusti, Nurmesniemi pohtii."
Pienenä vinkkinä Paavolle: se, että ei pysty asumaan Helsingin kantakaupungissa, ei ole mikään ihmisoikeus eikä tasa-arvokysymys. Ei siellä pysty moni hyvätuloinenkaan asumaan, jos haluaa samalla käyttää rahaa festareihin ja muihin rientoihin. Heti kun lähtee pikkuisen sivuun, vaikka Pohjois-Haagan, Pitäjänmäen (tai nousussa olevan Pajamäen), Kannelmäen tai vaikka edes Pikku-Huopalahden tai Pasilan suuntaan, niin yksiöstä ei tosiaan tarvitse maksaa + 400.000 ja kokea eriarvoisuutta kun ei pysty maksamaan luksuskämpän hintoja. Ja silti sinne kantakaupunkiin pääsee ryyppäämään julkisilla edullisesti ja nopeasti.
Nää milleniaalit on kyllä hauskoja tapauksia.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
H:gin kantakaupunki on pikkuisen laajempi kuin Kluuvi, Sörnöinen jne.
Veteen piirretty raja menee jossain Käpylän, Meilahden ja Ruskeasuon tuolla puolen. Ei kyllä tuollakaan määrittelyllä n.30-40m2 yksiötä saane paljon alle 300 000e.
Paavolla on lupa haaveilla kämpästä vaikka Kaisaniemenkadulla siinä missä tt-tuen saaja voivoittelee kun kukaan ei maksa hänen Thaimaan matkaansa.
Jutun ydin ei ole Paavon epärealistiset haaveet vaan keski- ja vähän suurempikin tuloisen mahdottomuus omistusasuntoon Helsingissä, suurimpana syynä sijoittajat jotka vetävät ne asunnot kuormasta.
Kaiken lisäksi ei ole kovin fiksua ostaa se asunto yhtiöstä, jossa paljon heidän omistuksiaan.Jutusta olisi saanut vain uskottavamman, jos esimerkit olisivat olleet realistisimpia. Nythän keskityttiin vain tähän kantakaupunkiin.
Toiseksi, joku niissä sijoittajienkin kämpissä asuu. Kun pohjahinnat on noinkin hulppeita, niin vuokrien pitäisi olla myös. Olisikin kiinnostavaa tietää, millaisille ihmiset näitä kohteita oikein vuokraa.
Sellaisille joiden vuokranmaksajana on isot hartiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinan opetus: Kannattaa naida sukuun anoppi, jolla varaa miljoonakämppien puuttuvaan takaussummaan.
Tai niin kuin hälläväliäaho, asuu anopin asunnossa ja kiitokseksi huoruloi lehtolapsen vaimon ja aviolasten iloksi. Hieno mies tämä mestari.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni artikkeli antaa vähän kummallisen kuvan Helsingin asuntojen hinnasta. Kyllä, on totta että uudisrakennuksista pyydetään välillä ihan käsittämättömiä summia (jopa 400K) mutta suuri osa yksiöistä ja kaksioista on kyllä tuossa 200K nurkilla. ASP-tilin kanssa tuo vaatii 20K oman pesämunan tai jonkun henkilön lainantakauksen.
En sano että on helppo kerätä 20K, mutta jopa tuolla 300e kuussa säästää vuodessa 3600. Tällöin kestäisi reilu 5v että saisi 20K kokoon. Mikäli henkilö asuu vähän halvemmalla ja saa säästöön jopa 500e kuussa, on 20K koossa jo 4v aikana.
Ongelmana ei ole varsinaisesti se, että saa sen 20 tonnia kokoon vaan että tuo 200 tonnia ei enää riitä asuntoihin Helsingissä. Jos ei tahdo putkiremonttipommia, on karistettava hihasta parikymmentä tonnia lisää. Jos vanhemmilla ei ole laittaa kesämökkiä kiinnitykseksi, onkin moni sormi suussa miettimässä millä lisälaina takaillaan. Seuraava ongelma on sitten se, että se laina pitää maksaa takaisin. Eikä vain lainanlyhennykset, vaan myös hoitovastike sekä tonttivuokra sillä Helsingissä puolet asunnoista on rakennettu kaupungin vuokratontille. Itse näin kolmekymppisenä Helsinkiläisenä olen huomannut monen ystäväni muuttaneen ympäryskuntiin juurikin asuntojen hintojen takia, kenenkään ei tee mieli maksaa pikkulaatikosta satoja tuhansia euroja kun voi ostaa isomman ja viihtyisämmän asunnon hieman kauempaa. Tietty siinä karsiutuu palvelut ja kulkuyhteydet, mutta ainakaan ei tarvitse valita sängyn ja sohvan välillä asuntoa kalustaessa.
Joo en tunne kyllä ketään, joka ajattelisi noin ja olen milleniaali :D
Vierailija kirjoitti:
Tossa näkyy kyllä pari tosi suurta epäkohtaa nyky yhteiskunnassa.
- miten 30m2 koiran koppi voi maksaa 414 tuhatta euroo?
- miten 3300e palkalla on varaa 414 tonnin asuntoon? Miksi pankit lainaavat?
Vastaus molempiin kysymyksiin on oikeastaan nollakorot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paavolle terkkuja: jos tulot ei riitä toivottuun elintasoon ja -tyyliin, täytyy joko laskea vaatimuksia tai löytää keinoja tienata lisää.
Itse asun tässä Kalasatamassa asumisoikeusasunnossa, jossa on 20 neliötä noita Paavon toivomia enemmän. Ei ole velkaa ja kuukausivastike alueen vuokriin nähden hyvin edullinen. Palkkaa tulee vajaa 2000e/kk, lomat olen aina reissussa. Festareiden sijaan käyn yksittäisillä keikoilla joille liput jotain 3-30 euron väliltä. Saan satasia säästöön kuukausittain ja elämä on aivan hyvää näin.
(Tietysti lomat ja keikat ”normaalitilanteessa” eikä nyt koronan aikaan).
Voisi muakin v*tuttaa jos täytyisi saada jotain usean sadan euron Flow-lippuja, juoda kalliita pienpanimo-kaljoja Karhun sijaan, ja asua OMISTUSASUNNOSSA SOMPASAARESSA. Onneksi omassa elämässä tarpeet vastaa tuloja niin ei tarvitse määkiä. Oon muuten myös melkein 10 vuotta Paavoa vanhempi.
Joo ap luin juuri samaisen "artikkelin" ja olin ihan että ei jeesus mitä sakkia ja mitä roskaa Yle julkaisee. Nyyh olen ihan yhteiskunnan ulkopuolelle hyljeksitty uhri kun en Helsingin keskustasta saa halvalla kämppää. Voi ei! Missä on Unicef!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös 25v opiskelija ja pahasti syrjäytynyt. Syrjäytyneisyys meillä monilla opiskelijoilla johtuu siitä, että opiskelija-asunnot eivät sijaitse esimerkiksi kantakaupungissa ja emme saa viikon lomia etelään, käyttörahoista puhumattakaan. On ihan hirveää joutua asumaan lähiössä ja maksamaan omat huvinsa. Vielä parempi olisi, jos opiskelijat saisi vaikka heti alkuun omistuskämpän vaikka sieltä eirasta niin estettäisiin tätä eriarvoistumista.
Paavo voi kyllä vetää päähänsä ja kokeilla sitä oikeeta vaikeeta elämää esim 100 euron kuukausi budjetilla ja miettiä muuttoa vaikka vantaalle.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, että semmoiset suuren ikäluokan massunrapsuttelut tällä kertaa.
Todellisuudessa homma menee niin, että Paavo joutuu ensin yrittämään korkeakouluun sisään pari vuotta, sillä tunku on kova ja paikkoja rajoitetusti, pääsykoeuudistuksen jälkeen on vielä kovempi kiista aloituspaikoista joista iso osa keskeyttää kun ala ei ollutkaan sitä mitä lukiossa ajatteli. Seuraavaksi Paavo opiskelee 5-6 vuotta, sillä on käytävä töissä rahoittaakseen opiskelut ja totta kai on maksettava PK-seudun vuokrat. Paavo saattaa saada ensimmäisen työpaikkansa jo ennen valmistumista, jolloin valmistuminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen sillä työviikot venyvät uraansa aloittelevalla pitkäksi. Ylityöt ovat jatkuvia, sillä aloittelija joutuu kirimään kokeneempien työkavereiden tahtia. Kun Paavo lopulta pääsee muuttamaan opiskelijakämpästä yksityisille vuokramarkkinoille, on valittava 800 euron yksiö itä-Helsingin lähiöstä tai muutettava Espooseen tai Vantaalle.
Mikäli työnantaja ei potki koeajalla pois säästösyistä ja Paavo saa pitää vakityönsä, onkin oiva mahdollisuus säästää omaan asuntoonsa kuten vanhemmatkin aikoinaan tekivät. ASP-lainaanhan kuuluu valtiontakaus ensiasunnon ostajalle. Mutta kas - pankki myöntää korkeintaan 180 000 euroa lainaa ensiasunnon ostajalle ja sitäkin varten on kerättävä ensin kasaan 10% asunnon ostohinnasta. Paavo selailee Helsingin tarjontaa ja toteaa, että 2300 euron nettopalkasta täytyy maksaa 800 euron vuokra ja muut kulut sekä saada vielä asuntosäästötilille talteen. Helsingissä asuntoa ei enää saa alle 200 000 euron edes kaukaisimmissa rappiolähiöissä, joten Paavo laskee että säästötahdillaan käsirahat olisi kasassa ehkäpä viiden vuoden päästä.
Noiden viiden vuoden aikana asuntojen hinnat tosin vain nousevat nousemistaan ja Paavo asustelee 30 neliön vuokrayksiössään joutuen aina vain nostamaan säästötavoitettaan. Kerran viikossa Paavo käy ravintolassa tapaamassa ystäviään, sillä pikkuyksiöön on kurja kutsua ihmisiä kylään. Festareilla Paavo ei ole käynyt vuosiin, sillä kokee ne menneen maailman huvituksiksi - paikallisella Blockfestillä hän ehkä käy kuuntelemassa musiikkia, mutta siihen ei montaa kymppiä uppoa. Lopulta Paavo päätyy säästösyistä ostamaan asunnon Vantaalta eikä ymmärrä, kenellä on varaa ostaa 400 000 euron yksiö Sompasaaresta. Varmaan isänsä ikäisellä asuntosijoittajalla, joka rohmusi itselleen 20 vuotta sitten kymmenen HITAS-yksiötä vuokrattavaksi eteenpäin. Sellainen sen 400 000 euron yksiön lopulta ostaakin, jotta saa tonnin vuokralla laitettua tarjolle.
Tarinan pointti? Ihan samat kokemukset minulla paitsi että en koe itseäni niin arvohenkilöksi että pitäisi oikein kerran viikossa päästä ulos syömään. Ulos syömään kerran viikossa on ihmisille jotka on hoitaneet ne keljut elämänvaiheet alta pois, ajan kanssa ja hiljalleen kärsivällisesti. Meillä on näköjään Suomessa nyt käsissämme ainakin 1-2 sukupolvea jotka kipuilee sitä että ei viittis siitä lapsuudenkodin elintasosta luopua mutta mites se sitten rahoitetaan opiskelijana ja nuorena aikuisena? No hei yhteiskunnan velvollisuus tietenkin olla lapsuudenkodin jatke!
Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vika on jossain muualla kuin Paavossa jos tänä päivänä ei keskituloinen työssäkäyvä pysty ostamaan edes yksiötä kantakaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vika on jossain muualla kuin Paavossa jos tänä päivänä ei keskituloinen työssäkäyvä pysty ostamaan edes yksiötä kantakaupungista.
Totta. Näin ei ollut 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä huomaa vaan sen kuinka erilaisia ihmiset ovat. Itse olen melkein samanikäinen ja minusta olisi itsekästä haluta jotain noin paljon ja aina jotain lisää sekä olla vielä tyytymätön elämäänsä, kun elää minusta jo ihan hyvää ja laadukasta elämää moneen verrattuna. Oma elämäni ei silti ole millään tasolla tähän Paavoon verrattuna ja jos olisin samassa tilanteessa kuin hän niin en valittaisi enää mistään ja kehtaisi sitä ainakaan mihinkään alkaa julkisesti kertomaan. Itsellä tosin ongelmat liittyvät enemmän siihen miten raha riittää kaikkeen välttämättömäänkään joten tarvitse miettiä sen suurempaa ainakaan nyt.
Tuon alan insinööriksi menee hyvin, jos palkka on 3000 ja voi kouluttautua lisää ja pitää työnkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realismin puutehan taitaa paavoa vaivata, mutten kyllä ymmärrä yhtään miksi jonkun muun haaveita pitää lytätä. Mitä vikaa siinä on, että nuori ihminen haaveilee asunnosta ja siitä, että sen ostamisen jälkeen olisi vielä varaa tehdäkin jotain, siis töiden lisäksi? Nuo asuntojen hinnat on Helsingissä jo ajat sitten karanneet käsistä, sama meno myös Tampereella missä yksiöstäkin saat pulittaa vyokrqlla ollessa helposti 600e.
Itse en muuttaisi Helsinkiin, eikä minunlaisellani tyhjätaskulla tule koskaan olemaan varaa muutenkaan. Hyvä jos joskus harmaapäänä saan asunnon jostain Pirkkalan takametsistä :D
Minkä takia on niin järkyttävän paha asia, jos nuori ihminen toivoo mukavaa elämää? Emmekös me kaikki toivo?
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia on niin järkyttävän paha asia, jos nuori ihminen toivoo mukavaa elämää? Emmekös me kaikki toivo?
Alapeukkujen määrästä päätellen linjoilla on nyt vähän katkerampaa porukkaa :D minäkään en näe tuossa mitään pahaa. Oikeasti, jos rahaa olisi niin ihan varmasti ostaisin sijoitukseen jonkin Helsingin kantakaupungin asunnon jota vuokraisin sata lasissa sellaisella vuokralla että köyhempiä hirvittää. Kyllä näille ottajat löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tarinan opetus: Kannattaa naida sukuun anoppi, jolla varaa miljoonakämppien puuttuvaan takaussummaan.
Vielä parempi, jos se puolen millin kämppä Stadista on jo valmiina, kuten meidän tapauksessa.
No, ok-talomme maksoimme kyllä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vika on jossain muualla kuin Paavossa jos tänä päivänä ei keskituloinen työssäkäyvä pysty ostamaan edes yksiötä kantakaupungista.
Totta. Näin ei ollut 20 vuotta sitten.
Olihan, hinnat pomppasivat 80-luvun lopussa, mutta onneksi ostin pesämunani ennen sitä alaikäisenä.
Onhan Helsingin hinnat ihan älyttömiä jo. Ei siitä mihinkään pääse. Samoin ovat vuokrat. Entisen asuntoni vuokra oli vielä 15 vuotta sitten n. 500e/kk. Nyt se on lähemmäs 900e/kk. Aivan älytöntä.
Olen säästänyt aspia, mutta en pidä mitenkään todennäköisenä, että tulisin sillä asuntoa hankkimaan. Kuten jo mainittua, Helsingin hintoihin se ei enää riitä. Ja jos ottaa putkiremonttikohteen, niin sitäkin varten sitten tarvitsee useamman kymppitonnin lainan.
Jaa, että semmoiset suuren ikäluokan massunrapsuttelut tällä kertaa.
Todellisuudessa homma menee niin, että Paavo joutuu ensin yrittämään korkeakouluun sisään pari vuotta, sillä tunku on kova ja paikkoja rajoitetusti, pääsykoeuudistuksen jälkeen on vielä kovempi kiista aloituspaikoista joista iso osa keskeyttää kun ala ei ollutkaan sitä mitä lukiossa ajatteli. Seuraavaksi Paavo opiskelee 5-6 vuotta, sillä on käytävä töissä rahoittaakseen opiskelut ja totta kai on maksettava PK-seudun vuokrat. Paavo saattaa saada ensimmäisen työpaikkansa jo ennen valmistumista, jolloin valmistuminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen sillä työviikot venyvät uraansa aloittelevalla pitkäksi. Ylityöt ovat jatkuvia, sillä aloittelija joutuu kirimään kokeneempien työkavereiden tahtia. Kun Paavo lopulta pääsee muuttamaan opiskelijakämpästä yksityisille vuokramarkkinoille, on valittava 800 euron yksiö itä-Helsingin lähiöstä tai muutettava Espooseen tai Vantaalle.
Mikäli työnantaja ei potki koeajalla pois säästösyistä ja Paavo saa pitää vakityönsä, onkin oiva mahdollisuus säästää omaan asuntoonsa kuten vanhemmatkin aikoinaan tekivät. ASP-lainaanhan kuuluu valtiontakaus ensiasunnon ostajalle. Mutta kas - pankki myöntää korkeintaan 180 000 euroa lainaa ensiasunnon ostajalle ja sitäkin varten on kerättävä ensin kasaan 10% asunnon ostohinnasta. Paavo selailee Helsingin tarjontaa ja toteaa, että 2300 euron nettopalkasta täytyy maksaa 800 euron vuokra ja muut kulut sekä saada vielä asuntosäästötilille talteen. Helsingissä asuntoa ei enää saa alle 200 000 euron edes kaukaisimmissa rappiolähiöissä, joten Paavo laskee että säästötahdillaan käsirahat olisi kasassa ehkäpä viiden vuoden päästä.
Noiden viiden vuoden aikana asuntojen hinnat tosin vain nousevat nousemistaan ja Paavo asustelee 30 neliön vuokrayksiössään joutuen aina vain nostamaan säästötavoitettaan. Kerran viikossa Paavo käy ravintolassa tapaamassa ystäviään, sillä pikkuyksiöön on kurja kutsua ihmisiä kylään. Festareilla Paavo ei ole käynyt vuosiin, sillä kokee ne menneen maailman huvituksiksi - paikallisella Blockfestillä hän ehkä käy kuuntelemassa musiikkia, mutta siihen ei montaa kymppiä uppoa. Lopulta Paavo päätyy säästösyistä ostamaan asunnon Vantaalta eikä ymmärrä, kenellä on varaa ostaa 400 000 euron yksiö Sompasaaresta. Varmaan isänsä ikäisellä asuntosijoittajalla, joka rohmusi itselleen 20 vuotta sitten kymmenen HITAS-yksiötä vuokrattavaksi eteenpäin. Sellainen sen 400 000 euron yksiön lopulta ostaakin, jotta saa tonnin vuokralla laitettua tarjolle.