Perheet, joissa ei koskaan matkustella?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:20"]

Olis kiva kuulla millaisia matkoja te, jotka ette matkusta crocsit jalassa kanarialle, teette lastenne kanssa. Mikä kohde, millaiset avartavat aktiviteetit?

Ja tätä ei nyt oikeesti tarkoitettu vttuiluna, tuntuu vaan ettei kukaan teistä ole antanut minkäänlaista konkreettista esimerkkiä näistä lomista.. Mua oikeesti kiinnostais matkustaa lasten kanssa jonnekin, niin ois kiva kuulla että mitkä on näitä mieleķkäämpiä lomavaihtoehtoja.

[/quote]

Ehkä mä voin vastata tähän koska en omista Crocseja enkä ole koskaan ollut Kanarialla:)

Meillä kesälomat menee pääsääntöisesti automatkoilla euroopassa. Viimekesänä lähdettiin omalla autolla ja oltiin 4 vkoa reissussa: Saksan ja Sveitsin läpi Italiaan, siellä vajaa 3 vkoa Piemontessa, sitten toista reittiä ylös. Matkalla tutustuttiin kaupunkeihin (lyhyet päivämatkat n 350km), syötiin ihanissa ravintoloissa ja vierailtiin mm huvipuistossa, eläintarhassa, nukkemuseossa, shoppailtiin ja käytiin maauimaloissa.

Perillä sitten asuimme viinitarhan keskellä 1700 luvun talossa, kävimme kylällä olleella klubilla tai naapurikaupunkien kylpylöissä uimassa, ajoimme pariksi päiväksi meren rannalle, vierailimme kylissä ja kaupungeissa, kyläilimme tuttujen viiniviljeliöiden luona ja lapsi nautti heidän kotieläimistään, , shoppailtiin outletissa, matkustettiin jopa 80km hyvän ravintolan perässä (tämä on meidän nyk 12v:lle ihan normaalia) ja syötiin pitkän kaavan mukaan - siis myös lapsi:)

Edelliskesänä lennettiin Pariisiin, siitä junalla Rennesiin ja edelleen autolla Vannesiin ja Bretagneen Atlantin rannalle vuokrataloon. Poimittiin ostereita suoraan rannalta, käytiin veneilemässä, seikkailupuistossa, linnoja katsomassa yms. Sitten jatkettiin matkaa etelämmäs Biarritzin lähelle ja retkeiltiin sieltä mm San Sebastianiin sekä ihanille rannoille lähiympäristöön. Ja taas reissattiin kymmeniä kilometrejä ruuan perässä:) Kolmannella viikolla sitten kävimme Cognacin alueella yhdessä kuuluisimmista tislaamoista omistajaperheen vieraana ja jatkoimme Loiren laaksoa pitkin Pariisi Disneyhyn 2 pväksi ja lopulta Pariisiin 2 pväksi.

Tässä nyt pari esimerkkiä meidän kesälomista, näitä on tehty yli 20v

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:23"]Minkä ihmeen takia te alapeukutatte ihmisten syitä siihen, että ei matkusta ulkomaille, erityisesti, jos siihen ei ole varaa?

ihan sekoa touhua...,

[/quote]

Se kertoo siitä että halutaan kieltää totuus että Suomi ei olekaan niim tasa-arvoinen kuin hoetaan. Suomessakin on yhteiskunluokat ja matkailu on vieläkin lähinnä keskiluokan ylempien kerrosten ja yläluokan juttu.

En matkustele. Olen huono himinen, yhyy.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:23"]Minkä ihmeen takia te alapeukutatte ihmisten syitä siihen, että ei matkusta ulkomaille, erityisesti, jos siihen ei ole varaa?

ihan sekoa touhua...,

[/quote]

Se kertoo siitä että halutaan kieltää totuus että Suomi ei olekaan niim tasa-arvoinen kuin hoetaan. Suomessakin on yhteiskunluokat ja matkailu on vieläkin lähinnä keskiluokan ylempien kerrosten ja yläluokan juttu.

[/quote]

No me olimme ihan alinta duunarikastia kun rupesimme matkustamaan yli 20v sitten....

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:44"]

Meillä lapset saavat tutustua erilaisiin kulttuureihin ihan koulussa ja kaveripiirissään. Muuttakaa tekin ihmeessä tällaiselle maahanmuuttajavaltaiselle alueelle, kulttuurielämykset on taattu :) 

Ja toki erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa eläminen arjessa avartaa ihan toisella tavalla kuin parin viikon hotelliloma jossain ulkomailla. Vai tutustutteko oikeasti lomanne aikana lasten kanssa matkustaessanne paikallisiin niin että pääsette heidän koteihinsa tai esimerkiksi syötte tai edes keskustelette muuten kuin ravintolan tarjoilijan kanssa? Ei ole meille ainakaan onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:46"]

Minusta vanhempien tehtävä on antaa lapsillee parhaimmat mahdolliset eväät elämään. Matkustelun kautta saatavat kokemukset on yksi asia, mutta ei se ainoa asia mitä lapsille on hyvä "opettaa".

Ikävä tosi asia minkä olen havainnut on se, että yleensä (eivät toki aina) ne jotka eivät matkustele, eivät juuri muitakaan virikkeitä tarjoa lapsilleen. Ja nuo "muut virikkeet" voivat olla esim. kasvimaan hoitaminen, puiden pilkkominen, teatterissa käyminen ymv. juttuja joita minusta JOKAISEN pitää osata/kokea.

En siis asettaisi vastaikkain esim. sitä että mennään perheen kanssa soutelemaan ja kalastamaan lähijärvelle vert. mennään perheen kanssa lomamatkalle Thamaahan tai Ranskaan, vaan lapset tarvitsevat noita MOLEMPIA kokemuksia.

Kyse on siitä, että usein ne jotka eivät matkustele eivät usein lapselleen muitakaan "kokemuksia" anna. Kylmä totuus on se, että (en puhu nyt ruuasta vaan miljööstä) joku käy lasten kanssa "ulkona syömässä" mikä tarkoittaa aina kanakoria läheisellä ABC:llä, ja joku toinen kun vie lapset ulos syömään se tarkoittaa esim. Viikinki ravintola Haraldiin (lasten lempipaikka) tai sushia syömään (uusia kokemuksia) eikä ns. jumiudu aina siihen yhteen ja samaan.

[/quote]

[/quote]

Kyllä tutustutaan. Meillä on paljon tuttuja esim sitä kautta kun olemme vuokranneet taloja ja tutustuneet ensin isäntäperheeseen (jos asuu lähellä) ja sitten kyläläisiin. Olemme sosiaalisia (emme tyrkkyjä) ja meitä on helppo lähestyä. Lapsikin ystävystyy kylän altaan reunalla joka kesä uusiin lapsiin. LIsäksi meillä on tuttuja viinitiloja jolla käymme lähes vuosittain, pidämme yhteyttä sp jatkuvasti ja olemme nykyisin ihan perhetuttuja.

Ravintoloissa ja kyläkaupoissa tulee aina joku juttelemaan:) Tarjoilijan kanssa jutellaan joskus mutta ravintolan omistajan tai kokin kanssa kyllä aina kun mahdollista!!

ABCllä ja Haraldissa ei kyllä olla koskaan käyty:) Kokemushan se olisi sekin, mutta ei viitsi tyhjästä maksaa!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:08"]

Mä olen sitä mieltä, että jokaisessa perheessä toimitaan sen mukaan, mikä kaikille on mieluista. Olen tosi pöyristynyt noista ivallisista kommenteista koskien perheitä, joissa ei matkustella. Kommenteista voisi päätellä, ettei se matkustelu paljoa ole avartanut..

Oma perheeni matkusteli ainoastaan kotimaassa ollessani pieni ja olen äärettömän kiitollinen, että sain nähdä kaunista kotimaatani sen sijaan, että Kanariansaaret olisi tulleet tutuksi. Täysi-ikäisenä lähdin asumaan pidemmäksi aikaa Usaan ja olen muutenkin matkustellut paljon. Oman perheen ja omien lasten kanssa ollaan käyty ranta- ja kaupunkilomilla lähinnä Euroopassa, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella niitä perheitä, jotka tekevät arjessa erilaisia valintoja. Ja vaikka matkailu pienemmälläkin budjetilla on mahdollista, on turha syyllistää ketään, jos ei ole varaa tai halua retkeillä ympäri maailmaa. Minä en niin lapsena tehnyt ja väitän silti olevani hyvinkin avarakatseinen johtuen kasvatuksesta ei matkustelusta.

[/quote]

Tälle täysi peesi! Mullakin tuli oikein paha mieli ketjua lukiessa. Minusta jotenkin koomista perustella matkustelua sillä, että siten lapsista kasvaa sivistyneempiä, suvaitsevaisempia ja kansainvälisempiä... Ei näihin todellakaan mitään ulkomaanmatkoja tarvita! Kuten sanoit, päinvastoin tuntuu, että nämä maailmanmatkaajat tässä ketjussa voisivat hieman tarkistaa omien kommenttiensa sävyä. Ja sekin, että paljon matkustelevien lapsista tulee suunnilleen jotain Suomen suurlähettiläitä.. Ja entä sitten? Mikä erityisarvo on jollakin kansainvälisellä ammatilla/työllä tai sillä että muuttaa ulkomaille loppuiäkseen? Miksi se on jotenkin lähtökohtaisesti arvokkaampaa kuin tavallinen olo ja elo koti-Suomessa? Yhtä lailla se missään koskaan käymätön perähikiän koulun keittäjä tai siivooja voi elää tasapainoista ja onnellista elämää, ollen jopa sivistynyt ja suvaitsevainen. 

En todellakaan jaksa ymmärtää, miksi matkustamisen pitäisi olla jokin itseisarvo, johon kaikkien on pyrittävä. Käsittämätöntä, miten jollekin voi olla vaikea ymmärtää, että ihmiset nauttivat eri asioista, ja tekevät valintansa sen mukaan.

Itse tulen viisilapsisesta perheestä, nykyään olen kolmekymppinen ja asun jo omillani. Minun lapsuudessani emme käyneet ikinä ulkomailla lomailemassa. Yleensä kerran kesässä kävimme  huvi- ja eläinpuistossa päiväretkellä ja siinä oli meidän loma. Maatilan takia vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta lähteä lomailemaan kauas. Toki meilläkin kävi lomittaja, (tosin vain isä oli oikeutettu lomitusapuun, äitini ei päivätyönsä vuoksi) mutta vanhemmilleni ei olisi tullut mieleenkään jättää tilaa yksin lomittajan vastuulle. Osaltaan myös rahatilanne vaikutti. Vaikka emme olleet ns. köyhiä, meitä oli monta lasta hoidettavana ja kuluja sitten sitä mukaa.

Jotenkin aiemmin lapsena/nuorena en edes osannut kaivata ulkomaille lähtemistä, mutta nykyään ajattelen asiasta toisin. Muutamana viime vuotena olen jonkin verran reissannut ja pyrkinyt tekemään yhden lomamatkan vuodessa jossakin Euroopan kohteessa.

Niinkuin joku aiemmin täällä totesikin, lapsista voi kasvaa sivistyneitä ja suvaitsevaisia ihan täällä koti-Suomessakin. Itse en ole ainakaan katkera vanhemmilleni siitä, että emme päässet lapsena reissaamaan kauemmas. Se  oli sitä aikaa, nyt on nyt.

Minä en ikinä päässyt lapsuudessani ulkomaille. Teimme vain päiväretkiä esim. huvipuistoihin. Kuinka kateellinen olinkaan luokkakavereille, jotka pääsivät etelään. Oli aina ihana kuunnella kavereiden juttuja vaikkapa Egyptin reissulta mutta samalla olisin itsekin halunnut päästä edes joskus edes Ruotsin-risteilylle. Aikuisena olen sitten reissannutkin paljon, ja jatkuva hinku reissuun! Tänä vuonna jo kaksi tehty ja kaksi muuta varattuna.

Rahahan se pääsyy, kakkosena ajanpuute/fyysinen ja henkinen irrottautuminen töistä ja kolmanneksi halu matkustaa.

Akateemisina uusköyhinä tulee aina se tärkeämpi rahareikä.

Loman pitää sitten onnistua, jos siihen investoi 4.000 euroa ja lomapäiviä;  pelkkä riitely puolison ja lasten kanssa ei siinä sitten lämmitä.  

Kolmantena tulee sitten säätäminen, eli loman ajoitus, säätäminen koulun suuntaan, talovahdin hankkiminen miljoonat muut hyvät ja huonot tekosyyt.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:35"]

Itse tulen viisilapsisesta perheestä, nykyään olen kolmekymppinen ja asun jo omillani. Minun lapsuudessani emme käyneet ikinä ulkomailla lomailemassa. Yleensä kerran kesässä kävimme  huvi- ja eläinpuistossa päiväretkellä ja siinä oli meidän loma. Maatilan takia vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta lähteä lomailemaan kauas. Toki meilläkin kävi lomittaja, (tosin vain isä oli oikeutettu lomitusapuun, äitini ei päivätyönsä vuoksi) mutta vanhemmilleni ei olisi tullut mieleenkään jättää tilaa yksin lomittajan vastuulle. Osaltaan myös rahatilanne vaikutti. Vaikka emme olleet ns. köyhiä, meitä oli monta lasta hoidettavana ja kuluja sitten sitä mukaa.

Jotenkin aiemmin lapsena/nuorena en edes osannut kaivata ulkomaille lähtemistä, mutta nykyään ajattelen asiasta toisin. Muutamana viime vuotena olen jonkin verran reissannut ja pyrkinyt tekemään yhden lomamatkan vuodessa jossakin Euroopan kohteessa.

Niinkuin joku aiemmin täällä totesikin, lapsista voi kasvaa sivistyneitä ja suvaitsevaisia ihan täällä koti-Suomessakin. Itse en ole ainakaan katkera vanhemmilleni siitä, että emme päässet lapsena reissaamaan kauemmas. Se  oli sitä aikaa, nyt on nyt.

[/quote]

Tokihan meidän lapsuudessa matkustaminen oli todella harvinaista - ei ollut varaa, ei mahdollisuuksia... Ja tottakai siitä selvittiin, kieliä opittiin ja kansainvälistyttiin - työelämä vaati sitä. Kielitaidoton jäi silti auttamatta jalkoihin eikä päässyt ylenemään mielenkiintoisempiin tehtäviin toisin kuin ne joilla oli edes jotain oppia.

Mutta totuus on se että nykyään oletetaan jo toisella tavalla lasten/nuorten olevan valveutuneita, ymmärtävän eri maiden kulttuureita (jo siksikin kun niitä on Suomessakin kymmeniä), hallitsevan kieliä ja kasvavan kansainvälisyyteen.

Ei vain netin kautta - siellä oppii kyllä termit englanniksi mutta oppiiko todella kansainväiseksi kuten yksi mamma täällä väittää? Voisiko tuo sama nuori mennä koska tahansa ja alkaa puhumaan brittinuoren kanssa sutjakkaasti tai mennä kesätöihin markkinointiin jenkkifirmaan -? Selviäisikö pelitermistöllä?

Meidän kuopus 12v puhuu englantia varmaan paremmin kuin isänsä ja minä lukiossa mutta toisaalta hän on käyttänyt sitä (kuten ruotsia ja italiaakin) ihan livetilanteissa pienestä pitäen.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:48"]

Rahahan se pääsyy, kakkosena ajanpuute/fyysinen ja henkinen irrottautuminen töistä ja kolmanneksi halu matkustaa.

Akateemisina uusköyhinä tulee aina se tärkeämpi rahareikä.

Loman pitää sitten onnistua, jos siihen investoi 4.000 euroa ja lomapäiviä;  pelkkä riitely puolison ja lasten kanssa ei siinä sitten lämmitä.  

Kolmantena tulee sitten säätäminen, eli loman ajoitus, säätäminen koulun suuntaan, talovahdin hankkiminen miljoonat muut hyvät ja huonot tekosyyt.

[/quote]

Tuota riitelyä mä olen aina ihmetellyt kun sitä lehdissäkin kirjoitellaan?? Mistä te ihmiset riitelette??

Meillä nautitaan lomilla! Ei me riidellä kotonakaan mutta lomilla ollaan kuin vastarakastuneet:) Nautitaan toisistamme ja lapsista, kiireettömyydestä ja siitä että on aikaa hemmotella toista. Ja me tosiaan reissataan yhdessä se 5-6 vkoa vuodessa - jos hyvin käy niin kahdenkeskinen pitkä vl vielä lisäksi:D

Eroperheen lapsi täällä; äidin kanssa ei matkusteltu. Kerran käytiin huvipuistossa KOKO lapsuuteni aikana. Tehtävä sysätty isälle, jonka kanssa joitain kesälomareissuja huvipuistoihin tai sukulaisiin noin sadan kilsan päähän. En koe mitään menettäneeni. Enkä erityisemmin nauti reissaamisesta. Muutama päivä menettelee mutta en jaksa ihmisiä niin tiiviisti pitkää aikaa (viimeksi yhden yön jälkeen olin valmis repimään päitä irti).

Ja vaikka en ole maailmaa juuri nähnyt fyysisesti sitä kiertämällä en ole mikään juntti. Ja koen saaneeni etenkin äitini osalta hyvän lapsuuden.

Kuinka moni ulkomaanreissaaja mahtaa olla sen viikon turistirysässä jossa mielellään palvelu suomeksi?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:48"]

Rahahan se pääsyy, kakkosena ajanpuute/fyysinen ja henkinen irrottautuminen töistä ja kolmanneksi halu matkustaa.

Akateemisina uusköyhinä tulee aina se tärkeämpi rahareikä.

Loman pitää sitten onnistua, jos siihen investoi 4.000 euroa ja lomapäiviä;  pelkkä riitely puolison ja lasten kanssa ei siinä sitten lämmitä.  

Kolmantena tulee sitten säätäminen, eli loman ajoitus, säätäminen koulun suuntaan, talovahdin hankkiminen miljoonat muut hyvät ja huonot tekosyyt.

[/quote]

Tuota riitelyä mä olen aina ihmetellyt kun sitä lehdissäkin kirjoitellaan?? Mistä te ihmiset riitelette??

Meillä nautitaan lomilla! Ei me riidellä kotonakaan mutta lomilla ollaan kuin vastarakastuneet:) Nautitaan toisistamme ja lapsista, kiireettömyydestä ja siitä että on aikaa hemmotella toista. Ja me tosiaan reissataan yhdessä se 5-6 vkoa vuodessa - jos hyvin käy niin kahdenkeskinen pitkä vl vielä lisäksi:D

[/quote]

Friikit. Siperia opettaa, vielä :D.

Jos viikon matkaa "stressataan" esim 2 kuukautta, niin riitelykynnys voi olla aika matala, ainakin alkupäivinä.

Me ollaan viety lapset kerran 10v. Sitten ulkomaille kun olivat 2,7 ja 9v. Lapsille jäänyt vaan kivoja muistoja uima-altaasta, merestä, uusista leluista jne.. Mutta itse muistan kyllä elävästi karjuvat kakarat lentokentällä ja mielenosoitukset itse kohteessa. Kotimaan matkailun koimme ainakin pienempien lasten kanssa huolettomammaksi vaihtoehdoksi. Ja yhtä arvokkaaksi. Me vuokrasimme pari kertaa viikoksi mökin toiselta puolelta Suomea. Paljon mukavaa tekemistä ja yhdessäoloa. Niitäkin reissuja varten tosin säästettiin aina 1-2 vuotta.

Nyt lapset ovat vanhempia, mutta rahaa ei ole lähteä ulkomaille heidän kanssaan:(

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:48"]

Rahahan se pääsyy, kakkosena ajanpuute/fyysinen ja henkinen irrottautuminen töistä ja kolmanneksi halu matkustaa.

Akateemisina uusköyhinä tulee aina se tärkeämpi rahareikä.

Loman pitää sitten onnistua, jos siihen investoi 4.000 euroa ja lomapäiviä;  pelkkä riitely puolison ja lasten kanssa ei siinä sitten lämmitä.  

Kolmantena tulee sitten säätäminen, eli loman ajoitus, säätäminen koulun suuntaan, talovahdin hankkiminen miljoonat muut hyvät ja huonot tekosyyt.

[/quote]

Tuota riitelyä mä olen aina ihmetellyt kun sitä lehdissäkin kirjoitellaan?? Mistä te ihmiset riitelette??

Meillä nautitaan lomilla! Ei me riidellä kotonakaan mutta lomilla ollaan kuin vastarakastuneet:) Nautitaan toisistamme ja lapsista, kiireettömyydestä ja siitä että on aikaa hemmotella toista. Ja me tosiaan reissataan yhdessä se 5-6 vkoa vuodessa - jos hyvin käy niin kahdenkeskinen pitkä vl vielä lisäksi:D

[/quote]

Friikit. Siperia opettaa, vielä :D.

Jos viikon matkaa "stressataan" esim 2 kuukautta, niin riitelykynnys voi olla aika matala, ainakin alkupäivinä.

[/quote]

 Koska?? Ollaan oltu yhdessä jo lähes 20v eikä vielä ole pilattu elämäämme riitelemällä:)  Ei meillä tosiaan stressata reissua, 4 viikon matkaa kyllä haikaillaan ja suunnitellaan lähes vuosi:D Nautiskellaan.....

riitoja odotellessa....;D

minunkin mielestäni antas ihmisten elää omas elämäänsä. Sama pätee matkusteluun.

minunkin mielestäni antaa ihmisten elää omas elämäänsä. Sama pätee matkusteluun.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:28"][quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:23"]Minkä ihmeen takia te alapeukutatte ihmisten syitä siihen, että ei matkusta ulkomaille, erityisesti, jos siihen ei ole varaa?

ihan sekoa touhua...,

[/quote]

Se kertoo siitä että halutaan kieltää totuus että Suomi ei olekaan niim tasa-arvoinen kuin hoetaan. Suomessakin on yhteiskunluokat ja matkailu on vieläkin lähinnä keskiluokan ylempien kerrosten ja yläluokan juttu.

[/quote]

Itseasiassa ei ole enää näin, vaikka haluaisit ajatella niin.

Matkustan kun se on kivaa, joka vuosi keskieurooppaan kokemaan jotain. Rahaa löytyy tavalla tai toisella. Jos ei matkusta, persuuntuu (tarkoittaen että näkemykset ja kokemukset kaventuvat olemaan ... kapeat).

MIelenkiintoista lukea kuinka erilailla ihmiset suhtautuvat asioihin. Itselle matkustaminen on tullut aina vaan  tärkeämmäksi, samoin on käynyt lasten kanssa. Ovat nyt erityisen innostuneita matkustamaan, 9 ja 11 v. Eivät ehkä osaisi kaivata matkoja jos ei ikinä oltais missään käyty.