Lue keskustelun säännöt.
Perheet, joissa ei koskaan matkustella?
18.03.2014 |
Miksi ette matkustele? Onko kyseessä rahaongelmat vai miksi on yhä perheitä, joissa lasten kanssa ei koskaan käydä missään Tukholman risteilyä pidemmällä? Etteko viitsi/halua vai eikö ole rahaa? Joka ikinen lapsi kuitenkin haluaa!
Kommentit (233)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:24"]
Sitä rannalla lepäilyähän täälläkin moni hehkutti. Lapset nauttii uima-altaalla polskuttelusta jaadijaadijaa.
Sinänsä maailman pienuutta minusta sekin, että kotimaassa ei voi tehdä mitään. Paitsi ehkä mökkeillä. Aika vähäistä on sitten tieto ihan kotimaastakin...
[/quote]
Kyllähän Suomessakin voi tehdä kaikenlaista mutta hinnat!! Samalla hinnalla kun olet pitkän viikonlopun jossain peräkylän motellissa savisen järven rannalla pääset viikoksi Roomaan!! Arvaa kumman valitsen?
Periaatteesta en maksa kotimaassa huonommista palveluista sitä minkä hyvistä ulkomailla, pitää olla hinnat jossain kohtuudessa! Onneksi on uima-allas omalla pihalla joten ne päivät kun tarkenee uimme siinä - lomat 5-6 vkoa olemme ulkomailla. Mä haluan rahoilleni täyden vastineen.
[/quote]
Kotimaanmatkailua on harrastettu ristiin rastiin, mutta missään peräkylän motellissa ei olla kyllä yövytty koskaan.
Meillä ei koskaan ehditä 5 viikon loman aikana tekemään kaikkea mitä haluttaisiin. Eikä tosiaan edes matkusteta mihinkään kauas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitä mieltä, että jokaisessa perheessä toimitaan sen mukaan, mikä kaikille on mieluista. Olen tosi pöyristynyt noista ivallisista kommenteista koskien perheitä, joissa ei matkustella. Kommenteista voisi päätellä, ettei se matkustelu paljoa ole avartanut..
Oma perheeni matkusteli ainoastaan kotimaassa ollessani pieni ja olen äärettömän kiitollinen, että sain nähdä kaunista kotimaatani sen sijaan, että Kanariansaaret olisi tulleet tutuksi. Täysi-ikäisenä lähdin asumaan pidemmäksi aikaa Usaan ja olen muutenkin matkustellut paljon. Oman perheen ja omien lasten kanssa ollaan käyty ranta- ja kaupunkilomilla lähinnä Euroopassa, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella niitä perheitä, jotka tekevät arjessa erilaisia valintoja. Ja vaikka matkailu pienemmälläkin budjetilla on mahdollista, on turha syyllistää ketään, jos ei ole varaa tai halua retkeillä ympäri maailmaa. Minä en niin lapsena tehnyt ja väitän silti olevani hyvinkin avarakatseinen johtuen kasvatuksesta ei matkustelusta.
Mä olen sitä mieltä, että jokaisessa perheessä toimitaan sen mukaan, mikä kaikille on mieluista. Olen tosi pöyristynyt noista ivallisista kommenteista koskien perheitä, joissa ei matkustella. Kommenteista voisi päätellä, ettei se matkustelu paljoa ole avartanut..
Oma perheeni matkusteli ainoastaan kotimaassa ollessani pieni ja olen äärettömän kiitollinen, että sain nähdä kaunista kotimaatani sen sijaan, että Kanariansaaret olisi tulleet tutuksi. Täysi-ikäisenä lähdin asumaan pidemmäksi aikaa Usaan ja olen muutenkin matkustellut paljon. Oman perheen ja omien lasten kanssa ollaan käyty ranta- ja kaupunkilomilla lähinnä Euroopassa, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella niitä perheitä, jotka tekevät arjessa erilaisia valintoja. Ja vaikka matkailu pienemmälläkin budjetilla on mahdollista, on turha syyllistää ketään, jos ei ole varaa tai halua retkeillä ympäri maailmaa. Minä en niin lapsena tehnyt ja väitän silti olevani hyvinkin avarakatseinen johtuen kasvatuksesta ei matkustelusta.
Samoin olen järkyttynyt näistä ivallisista kommenteista :(
Varsinkin tuo "Vantaalla asuva, Jumbossa Crocsit jalassa ja lintsillä hattarat kädessä "hauskaa" pitävä perhe"- kommentti oli järkyttävä ja kertoo tämän matkailusta "avartuneen" ihmisen omista henkisistä ongelmista ja pahasta olosta.
Minä näen tuon kuvaillun perheen paljon onnellisempana, tasapainoisempana ja positiivisesti kadehdittavampana, kuin ulkoimailla matkustelevan perheen, jossa on toisia ihmisiä halveksiva, ylenkatsova ja pahoinvoiva äiti. :(
Itse en matkustanut pienenä kuin joskus Ruotsiin, mutta pääasiassa olin kotona ja kavereiden kanssa pyörittiin polkupyörillä ja mopoilla ympäri kylää. En osannut ollenkaan kaivata matkustamista ja en kokenut mitään huonoja tuntemuksia matkustamattomuudesta. Kaverit oli tärkeitä.
Myöhemmin tein moottoripyöräreissuja Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta nekin hiipuivat sitten.
Perheen ja lapset tullessa kuvioihin, asuimme koko perhe ulkomailla useita vuosia lapsiemme ollessa siinä 5-10v. ikäisiä ja reissasimme siellä jonkin verran lähialueilla ja naapurimaissa. Sitten palasimme ja sen jälkeen kukaan ei ole halunnut minnekään matkoille; lapsilla on omat harrastuksensa ja kaverit ja ulkomaan matkailu on prioriteetilla alhainen. Kukaan meistä ei kaipaa ulkomaan matkailua ja suunnittelemme ehkä ensi kesäksi kotimaan matkaa jos aikaa on.
Ihmettelen näitä paljon matkaavia ja kuinka maailma muka avartuu heille ja lapsille. Ja paskat, lapset ei lyhyistä reissuista muista mitään muuta kuin pari muistikuvaa. Ulkomailla asuminen on ihan muuta ja on kuin ajaisi Mersulla Ladan sijasta; lapsille tarttuu kieli kuin paikallisille alkuperäisasukkaille, ajattelu tulee toisenlaiseksi ja näet lapsesta sen syvällisen vaikutuksen. Hän ei enää ajattele ja käyttäydy kuin suomalainen ja se myös pysyy takasin muutonkin jälkeen. Vaikutus näyttää pysyvältä.
Vielä kysymys paljon matkustaville: Miksi ette muuta ulkomaille, Euroopassakin o paljon maita joista on helppo reissata lähelle ja kauas? Eteekö uskalla ottaa mitään riskejä elämässä, hakea työtä ulkomailta, jättää tutut kuviot ja tutut ihmiset taaksenne ja oikeasti mennä sisälle erilaiseen kulttuuriin? Ette te uskalla. Kunhan leuhkitte matkoillanne ja suomalainen asenne on ja pysyy juurta jaksaen. Teidän max. 1 kk:n matkanne on yhtä tyhjän kanssa pysyvien kokemuksien ja asenteiden muutoksien kannalta.
Suomessa kotona ja kotimaassa voi myös tehdä paljon hienoja asioita mm. luonnossa matkaillen vaikka kävellen tai polkupyörällä. Ei yhtään jää jälkeen ulkomaan matkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:10"]Nelonen taas
Pakko kuitenkin lisätä, ettei tässä kuitenkaan pelkästään kotona kykitä, vaikka emme pääsekään ulkomaille. Yritämme tehdä edes päivän reissuja Suomessa. Lasten kestosuosikki on ollut Turun keskiaikaiset markkina. Samalla käymme yleensä Turun Linnassa, Aboa Vetuksessa jne. Viime vuonna saimme säästettyä rahaa sen verran, että pääsimme yöksi leirintäalueelle (teltassa) eli Turun reissu kesti pari päivää. Lapsista (4v. ja 8v.) teltassa nukkuminen oli aivan huippua =)
Koska tosiaan meillä ei ole mahdollisuutta lähteä ulkomaille, haaveilemme Ranuan eläinpuistosta tai Korkeasaaressa käymisestä. Vaatii myös paljon rahaa ja luultavasti yöpymisen välimatkan takia. Tänä kesänä tuo ei onnistu mutta ehkä sitten ensi vuonna.
Meillä ei ole kuin esikoinen pyytänyt ulkomaille lähtemistä ja kohteena Legoland. Ei yllätä laisinkaan, koska lapsi tykkää legoista. Pyytäisi samaa vaikka Legoland olisi Suomessa =) Toki kuulemma olisi tosi jännä päästä lentokoneeseenkin. Se onneksi järjestyy ensi kesänä kun lapsi lähtee äitini kanssa Norjaan =)
[/quote]
Sinulla on ihana asenne elämään ja halutessanne teillä on tilaisuus matkustaa myöhemmin. Lapsille parasta ovat rakastavat vanhemnat, ei matkat! Siunausta elämäänne toivon!
[/quote]
Voi että kun mullekin tuli niin hyvä fiilis tästä kirjoituksesta. Kotimme Vantaalla on tyhjillään heinäkuussa, kyllä siellä saisi joku luotettava perhe yöpyä niin säästyisi hotellikulut :-)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:06"]
Pienten lasten kanssa ei ole kivaa odotella lentokentillä. Sitäpaitsi taaperoille on ihan sama, oletko saimaan rannalla vai teneriffalla.
[/quote]
...sanoo asioista tietämätön.
Jos meidän 4 vuotiaalta kysyy, mennäänkö lähiuimarannalle vai kreikkaan uimaan, niin kyllä hän valitsee kreikan. Turha yleistää! Täällä vaan tuntuu olevan pakko päästä haukkumaan ihmisiä eri asioista, matkustelusta lasten kanssa tai siitä ettei matkusteta, niele katkeruutesi ja opettele keskittymään omiin asioihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:24"]
Sitä rannalla lepäilyähän täälläkin moni hehkutti. Lapset nauttii uima-altaalla polskuttelusta jaadijaadijaa.
Sinänsä maailman pienuutta minusta sekin, että kotimaassa ei voi tehdä mitään. Paitsi ehkä mökkeillä. Aika vähäistä on sitten tieto ihan kotimaastakin...
[/quote]
Kyllähän Suomessakin voi tehdä kaikenlaista mutta hinnat!! Samalla hinnalla kun olet pitkän viikonlopun jossain peräkylän motellissa savisen järven rannalla pääset viikoksi Roomaan!! Arvaa kumman valitsen?
Periaatteesta en maksa kotimaassa huonommista palveluista sitä minkä hyvistä ulkomailla, pitää olla hinnat jossain kohtuudessa! Onneksi on uima-allas omalla pihalla joten ne päivät kun tarkenee uimme siinä - lomat 5-6 vkoa olemme ulkomailla. Mä haluan rahoilleni täyden vastineen.
[/quote]
Kotimaanmatkailua on harrastettu ristiin rastiin, mutta missään peräkylän motellissa ei olla kyllä yövytty koskaan.
Meillä ei koskaan ehditä 5 viikon loman aikana tekemään kaikkea mitä haluttaisiin. Eikä tosiaan edes matkusteta mihinkään kauas!
[/quote]
Missäpäin Suomea majoitut esim 4-5* hotellissa n 130€/yö? Olin juuri Härmän kylpylässä muutaman päivän ja kyllä sekin oli jo satasen vaikka ihan "turistiluokan" majoitus.
Tai mistä löydät esim 1700 luvun vanhan maalaistalon mukavuuksineen viikoksi perheellesi 650€ kuten meillä Italiassa on? Taitaa olla kuivanmaan lautamökki 70 luvulta vastaava Suomessa:) Tätä tarkoitan....
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:59"]Aika moni on joskus matkustellut, eikä halua perheellisenä sitä enää tehdä. Myös tässä ketjussa.
Miksi sitä joutuu aina selittelemään, miksi ei halua, eikä mikään selitys kelpaa?
Voisko joku vaihteeksi selittää mulle, miksi juuri sinun lapsillasi ei ole vaikka lemmikkieläimiä? Mietipä paljonko lapsi oppisi! Allergia on ainoa hyväskyttävä syy olla ottamatta eläintä! Koska MINÄ nautin eläinten seurasta ja niiden kanssa puuhailusta pidän vastuuttomana ja itsekkäänä vanhempana häntä, joka sitä iloa ei lapsilleen suo. Lapset oppivat vastuullisuutta, johdonmukaisuutta, empatiaa, biologiaa ja elämän kiertokulkua ja saavat vastalahjaksi ehdotonta kiintymystä. Ja esim. oman koiran kanssa voivat saada mukavan harrastuksenkin kaupan päälle.
Entä miksei lapsillasi ole omaa kasvimaata?
Puutarhattomuuteen ei muuten sitten kelpaa syyksi joku tekosyy, että asutaan kerrostalossa. Onhan noita siirtolapuutarhoja sun muita ihan kaupungissakin. Kuinka paljon lapsesi voisikaan oppia luonnosta, terveellisestä ruuasta, saisi hyötyliikuntaa ja oppisi kärsivällisyyttä!
Meidän muksuilla on!
[/quote] Meillä on kasvihuone ja mansikkamaa + marjapuskia, joita hoidan lasten kanssa. Käymme myös lomalla (kerran vuodessa etelässä, kerran vuodessa laivalla ja muutama kotimaanmatka vuodessa.) Meillä on myös koiria. Ja kesämökki (ei oma) jota saamme käyttää aina halutessamme. Olen 3 lapsen yh ja koen antavani lapsilleni monenlaisia virikkeitä sekä kotimaassa että ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on pakko myöntää, että arvostan perheitä joissa annetaan lapsille kokemuksia ja elämyksiä, ja joissa lapset totutetaan matkustamkseen ja muihin kulttuureihin ja kieliin. Olen huomannut, että varakkuudesta tämä ei ole kiinni vaan asenteesta. Ne perheet joiden tiedän karsastavan matkustelua, ovat niitä, joiden mielestä ainoat matkat mitä Suomesta koskaan tehdään, tehdään Teneriffalle. Nämä perheet eivät ymmärrä erilaisuutta ja ovat juuri näitä "lapselle on tärkeintä rakastavat vanhemmat". Eivätkä heillä ole mitään tietoa siitä, mitä kaikkea erilaista jopa siellä Teneriffalla voi tehdä, Suomeen verrattuna. Ei heitä kiinnosta edes ottaa selvää.
Minun mielestä se pelkkä rakkaus ei vaan riitä. Pitää olla myös pääomaa, sekä aineellista että henkistä. Ja valitettavan usein ne matkustamattomat perheet eivät avarra lastensa maailmankuvaa muutenkaan tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:23"]
Itse en matkustanut pienenä kuin joskus Ruotsiin, mutta pääasiassa olin kotona ja kavereiden kanssa pyörittiin polkupyörillä ja mopoilla ympäri kylää. En osannut ollenkaan kaivata matkustamista ja en kokenut mitään huonoja tuntemuksia matkustamattomuudesta. Kaverit oli tärkeitä.
Myöhemmin tein moottoripyöräreissuja Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta nekin hiipuivat sitten.
Perheen ja lapset tullessa kuvioihin, asuimme koko perhe ulkomailla useita vuosia lapsiemme ollessa siinä 5-10v. ikäisiä ja reissasimme siellä jonkin verran lähialueilla ja naapurimaissa. Sitten palasimme ja sen jälkeen kukaan ei ole halunnut minnekään matkoille; lapsilla on omat harrastuksensa ja kaverit ja ulkomaan matkailu on prioriteetilla alhainen. Kukaan meistä ei kaipaa ulkomaan matkailua ja suunnittelemme ehkä ensi kesäksi kotimaan matkaa jos aikaa on.
Ihmettelen näitä paljon matkaavia ja kuinka maailma muka avartuu heille ja lapsille. Ja paskat, lapset ei lyhyistä reissuista muista mitään muuta kuin pari muistikuvaa. Ulkomailla asuminen on ihan muuta ja on kuin ajaisi Mersulla Ladan sijasta; lapsille tarttuu kieli kuin paikallisille alkuperäisasukkaille, ajattelu tulee toisenlaiseksi ja näet lapsesta sen syvällisen vaikutuksen. Hän ei enää ajattele ja käyttäydy kuin suomalainen ja se myös pysyy takasin muutonkin jälkeen. Vaikutus näyttää pysyvältä.
Vielä kysymys paljon matkustaville: Miksi ette muuta ulkomaille, Euroopassakin o paljon maita joista on helppo reissata lähelle ja kauas? Eteekö uskalla ottaa mitään riskejä elämässä, hakea työtä ulkomailta, jättää tutut kuviot ja tutut ihmiset taaksenne ja oikeasti mennä sisälle erilaiseen kulttuuriin? Ette te uskalla. Kunhan leuhkitte matkoillanne ja suomalainen asenne on ja pysyy juurta jaksaen. Teidän max. 1 kk:n matkanne on yhtä tyhjän kanssa pysyvien kokemuksien ja asenteiden muutoksien kannalta.
Suomessa kotona ja kotimaassa voi myös tehdä paljon hienoja asioita mm. luonnossa matkaillen vaikka kävellen tai polkupyörällä. Ei yhtään jää jälkeen ulkomaan matkoista.
[/quote]
Muutetaan heti kun tuo nuorinkin on lukionsa käynyt! Mun ja miehen työ on sellaista ettei se katso paikkaa. Olen työskennellyt ulkomailla ja matkustamme paljon - molemmat koen avartaviksi. Samoin lapset muistavat ihan varmasti sen lämmön ja kiireettömyyden mikä noilla lomilla on - kotona ollessa siivotaan ja eletään sitä samaa arkea niin lomalla kuin loman ulkopuolellakin. Siinä ero. Kuopus muistaa myös yksityiskohtia reissusta missä oli 2v2kk...
Me elämme luonnon keskellä omakotitalossa joten sitä ei tarvitse erityisesti etsiä lomillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:23"]
Itse en matkustanut pienenä kuin joskus Ruotsiin, mutta pääasiassa olin kotona ja kavereiden kanssa pyörittiin polkupyörillä ja mopoilla ympäri kylää. En osannut ollenkaan kaivata matkustamista ja en kokenut mitään huonoja tuntemuksia matkustamattomuudesta. Kaverit oli tärkeitä.
Myöhemmin tein moottoripyöräreissuja Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta nekin hiipuivat sitten.
Perheen ja lapset tullessa kuvioihin, asuimme koko perhe ulkomailla useita vuosia lapsiemme ollessa siinä 5-10v. ikäisiä ja reissasimme siellä jonkin verran lähialueilla ja naapurimaissa. Sitten palasimme ja sen jälkeen kukaan ei ole halunnut minnekään matkoille; lapsilla on omat harrastuksensa ja kaverit ja ulkomaan matkailu on prioriteetilla alhainen. Kukaan meistä ei kaipaa ulkomaan matkailua ja suunnittelemme ehkä ensi kesäksi kotimaan matkaa jos aikaa on.
Ihmettelen näitä paljon matkaavia ja kuinka maailma muka avartuu heille ja lapsille. Ja paskat, lapset ei lyhyistä reissuista muista mitään muuta kuin pari muistikuvaa. Ulkomailla asuminen on ihan muuta ja on kuin ajaisi Mersulla Ladan sijasta; lapsille tarttuu kieli kuin paikallisille alkuperäisasukkaille, ajattelu tulee toisenlaiseksi ja näet lapsesta sen syvällisen vaikutuksen. Hän ei enää ajattele ja käyttäydy kuin suomalainen ja se myös pysyy takasin muutonkin jälkeen. Vaikutus näyttää pysyvältä.
Vielä kysymys paljon matkustaville: Miksi ette muuta ulkomaille, Euroopassakin o paljon maita joista on helppo reissata lähelle ja kauas? Eteekö uskalla ottaa mitään riskejä elämässä, hakea työtä ulkomailta, jättää tutut kuviot ja tutut ihmiset taaksenne ja oikeasti mennä sisälle erilaiseen kulttuuriin? Ette te uskalla. Kunhan leuhkitte matkoillanne ja suomalainen asenne on ja pysyy juurta jaksaen. Teidän max. 1 kk:n matkanne on yhtä tyhjän kanssa pysyvien kokemuksien ja asenteiden muutoksien kannalta.
Suomessa kotona ja kotimaassa voi myös tehdä paljon hienoja asioita mm. luonnossa matkaillen vaikka kävellen tai polkupyörällä. Ei yhtään jää jälkeen ulkomaan matkoista.
[/quote]
Muutetaan heti kun tuo nuorinkin on lukionsa käynyt! Mun ja miehen työ on sellaista ettei se katso paikkaa. Olen työskennellyt ulkomailla ja matkustamme paljon - molemmat koen avartaviksi. Samoin lapset muistavat ihan varmasti sen lämmön ja kiireettömyyden mikä noilla lomilla on - kotona ollessa siivotaan ja eletään sitä samaa arkea niin lomalla kuin loman ulkopuolellakin. Siinä ero. Kuopus muistaa myös yksityiskohtia reissusta missä oli 2v2kk...
Me elämme luonnon keskellä omakotitalossa joten sitä ei tarvitse erityisesti etsiä lomillakaan.
[/quote]
Näitä kuuluisia muuton suunnittelijoita on Suomi täynnä; aina löytyy joku syy miksi ei voi ihan lähiaikoina muuttaa. Ja mieluimmin syyn vaikutus pitää ulottaa useamman vuoden päähän, että ehtii siinä ajassa keksiä uuden syyn.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:51"]
Olisi rahaa mutta en aio kiusata lastani samalla tavalla kuin vanhempani. Aina mut raahattiin mukaan matkoille. Lapsi varmaan tykkää istua päivät kaupunkikierrosbussissa, tylsistyä museossa tai kierrellä viinitilalla. Aina pari viikkoa poissa koulusta, läksyt piti erikseen kinua äksyiltä opettajilta, jotka valittivat, että olen taas poissa. Ihan ku se olis oma valinta! Hyi, traumat!!! Matkustellaan sitten miehen kanssa kun ollaan kahdestaan taas :)
[/quote]
Ai, meillä pojat 9 ja 6 vuotta nimesivät viime reissuilla parhaiksi kokemuksiksi museot ja rauniot. Eivätkä edes ole mitään sivistyneitä "nörttejä", vaan raisuja ja vilkkaita epeleitä. Sarkofagit ja historian tuleminen lähelle vain olivat niin voimakkaita kokemuksia molemmille. 6-vuotias tyttö taas nimesi parhaaksi uimisen ja luonnon, mm. erilaiset kukat.
Että äläpä ole varma ettei lapsesi nauttisi vaikka sinä et niin aikoinasi tehnyt ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:59"]
Minun on pakko myöntää, että arvostan perheitä joissa annetaan lapsille kokemuksia ja elämyksiä, ja joissa lapset totutetaan matkustamkseen ja muihin kulttuureihin ja kieliin. Olen huomannut, että varakkuudesta tämä ei ole kiinni vaan asenteesta. Ne perheet joiden tiedän karsastavan matkustelua, ovat niitä, joiden mielestä ainoat matkat mitä Suomesta koskaan tehdään, tehdään Teneriffalle. Nämä perheet eivät ymmärrä erilaisuutta ja ovat juuri näitä "lapselle on tärkeintä rakastavat vanhemmat". Eivätkä heillä ole mitään tietoa siitä, mitä kaikkea erilaista jopa siellä Teneriffalla voi tehdä, Suomeen verrattuna. Ei heitä kiinnosta edes ottaa selvää.
Minun mielestä se pelkkä rakkaus ei vaan riitä. Pitää olla myös pääomaa, sekä aineellista että henkistä. Ja valitettavan usein ne matkustamattomat perheet eivät avarra lastensa maailmankuvaa muutenkaan tarpeeksi.
[/quote]
Tässä yksi hyvä näkökanta. Juuri juttelin työelämävalmentajan ja suuren yrityksen johtajan kanssa vastavalmistuneista nuorista - ne valitettavasti jäävät hännille työnhaussa kansainvälisiin yrityksiin joilla ei ole ulkomaankokemusta opiskelun, työharjoittelun tai asumisen kautta. Ja miten sellainen nuori joka ei ole koskaan käynyt edes Tallinnassa lähtisi Britteihin, Saksaan tai vaikka Aasiaan vuodeksi pariksi opiskelemaan tai töihin? Poikkeuksia toki on mutta kynnys tosi korkea! Kannattaa miettiä asioita hieman kauemmas kuin omalle mökille...
Me matkusteltiin just, vaikkei olisi ollut rahaa. Nyt sitten hirveät luottokorttivelat muiden lainojen päälle :(
Enitenhän ihmisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ohjaa raha, halusipa niin uskoa tai ei. On kuitenkin olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät vaan erityisemmin nauti matkustelusta pariskuntana tai lasten kanssa. Olen yksi niistä. Olen kyllä käynyt useassa kymmenessä maassa ja puhun sujuvasti englantia ja paria muuta kieltä enkä sen puolesta arastele. Eniten vihaan kaupunkilomia, joitan mieheni taas rakastaa. En vaan tykkää mennä vieraisiin kaupunkeihin miettien mistä täältä saa matkalippuja, missä saa hyvää ruokaa ja mitä kannattaisi tehdä. Yleensä kaupunkilomat myös tarkoittavat kävelyä aamusta iltaan, mitä myös vihaan.
Lasten kanssa en taas lomalle halua sen vuoksi, että kaikki on silloin tuplasti hankalampaa. Ehkä jonain päivänä pitää lähteä kuitenkin. Rahasta ei ole kiinni siis minun tapauksessani.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:23"]
Itse en matkustanut pienenä kuin joskus Ruotsiin, mutta pääasiassa olin kotona ja kavereiden kanssa pyörittiin polkupyörillä ja mopoilla ympäri kylää. En osannut ollenkaan kaivata matkustamista ja en kokenut mitään huonoja tuntemuksia matkustamattomuudesta. Kaverit oli tärkeitä.
Myöhemmin tein moottoripyöräreissuja Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta nekin hiipuivat sitten.
Perheen ja lapset tullessa kuvioihin, asuimme koko perhe ulkomailla useita vuosia lapsiemme ollessa siinä 5-10v. ikäisiä ja reissasimme siellä jonkin verran lähialueilla ja naapurimaissa. Sitten palasimme ja sen jälkeen kukaan ei ole halunnut minnekään matkoille; lapsilla on omat harrastuksensa ja kaverit ja ulkomaan matkailu on prioriteetilla alhainen. Kukaan meistä ei kaipaa ulkomaan matkailua ja suunnittelemme ehkä ensi kesäksi kotimaan matkaa jos aikaa on.
Ihmettelen näitä paljon matkaavia ja kuinka maailma muka avartuu heille ja lapsille. Ja paskat, lapset ei lyhyistä reissuista muista mitään muuta kuin pari muistikuvaa. Ulkomailla asuminen on ihan muuta ja on kuin ajaisi Mersulla Ladan sijasta; lapsille tarttuu kieli kuin paikallisille alkuperäisasukkaille, ajattelu tulee toisenlaiseksi ja näet lapsesta sen syvällisen vaikutuksen. Hän ei enää ajattele ja käyttäydy kuin suomalainen ja se myös pysyy takasin muutonkin jälkeen. Vaikutus näyttää pysyvältä.
Vielä kysymys paljon matkustaville: Miksi ette muuta ulkomaille, Euroopassakin o paljon maita joista on helppo reissata lähelle ja kauas? Eteekö uskalla ottaa mitään riskejä elämässä, hakea työtä ulkomailta, jättää tutut kuviot ja tutut ihmiset taaksenne ja oikeasti mennä sisälle erilaiseen kulttuuriin? Ette te uskalla. Kunhan leuhkitte matkoillanne ja suomalainen asenne on ja pysyy juurta jaksaen. Teidän max. 1 kk:n matkanne on yhtä tyhjän kanssa pysyvien kokemuksien ja asenteiden muutoksien kannalta.
Suomessa kotona ja kotimaassa voi myös tehdä paljon hienoja asioita mm. luonnossa matkaillen vaikka kävellen tai polkupyörällä. Ei yhtään jää jälkeen ulkomaan matkoista.
[/quote]
Muutetaan heti kun tuo nuorinkin on lukionsa käynyt! Mun ja miehen työ on sellaista ettei se katso paikkaa. Olen työskennellyt ulkomailla ja matkustamme paljon - molemmat koen avartaviksi. Samoin lapset muistavat ihan varmasti sen lämmön ja kiireettömyyden mikä noilla lomilla on - kotona ollessa siivotaan ja eletään sitä samaa arkea niin lomalla kuin loman ulkopuolellakin. Siinä ero. Kuopus muistaa myös yksityiskohtia reissusta missä oli 2v2kk...
Me elämme luonnon keskellä omakotitalossa joten sitä ei tarvitse erityisesti etsiä lomillakaan.
[/quote]
Näitä kuuluisia muuton suunnittelijoita on Suomi täynnä; aina löytyy joku syy miksi ei voi ihan lähiaikoina muuttaa. Ja mieluimmin syyn vaikutus pitää ulottaa useamman vuoden päähän, että ehtii siinä ajassa keksiä uuden syyn.
[/quote]
Mun mielestä omakotitalon realisointi on ihan hyvä "tekosyy" olla lähtemättä tänään. Myyntiin voi mennä aikaa viikosta vuosiin, syksyllä aloitetaan. Älä huoli, kyllä me taas mennään. Se paikka mihin olemme muuttamassa ei vain ole lähellä kansainvälistä koulua (183km) joten emme näe muuttoa kuopuksen kannalta järkeväksi. Jos hän haluaa suorittaa lukion ulkomailla niin sitten toki jo aiemmin.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:59"]Aika moni on joskus matkustellut, eikä halua perheellisenä sitä enää tehdä. Myös tässä ketjussa.
Miksi sitä joutuu aina selittelemään, miksi ei halua, eikä mikään selitys kelpaa?
Voisko joku vaihteeksi selittää mulle, miksi juuri sinun lapsillasi ei ole vaikka lemmikkieläimiä? Mietipä paljonko lapsi oppisi! Allergia on ainoa hyväskyttävä syy olla ottamatta eläintä! Koska MINÄ nautin eläinten seurasta ja niiden kanssa puuhailusta pidän vastuuttomana ja itsekkäänä vanhempana häntä, joka sitä iloa ei lapsilleen suo. Lapset oppivat vastuullisuutta, johdonmukaisuutta, empatiaa, biologiaa ja elämän kiertokulkua ja saavat vastalahjaksi ehdotonta kiintymystä. Ja esim. oman koiran kanssa voivat saada mukavan harrastuksenkin kaupan päälle.
Entä miksei lapsillasi ole omaa kasvimaata?
Puutarhattomuuteen ei muuten sitten kelpaa syyksi joku tekosyy, että asutaan kerrostalossa. Onhan noita siirtolapuutarhoja sun muita ihan kaupungissakin. Kuinka paljon lapsesi voisikaan oppia luonnosta, terveellisestä ruuasta, saisi hyötyliikuntaa ja oppisi kärsivällisyyttä!
Meidän muksuilla on!
[/quote] Meillä on kasvihuone ja mansikkamaa + marjapuskia, joita hoidan lasten kanssa. Käymme myös lomalla (kerran vuodessa etelässä, kerran vuodessa laivalla ja muutama kotimaanmatka vuodessa.) Meillä on myös koiria. Ja kesämökki (ei oma) jota saamme käyttää aina halutessamme. Olen 3 lapsen yh ja koen antavani lapsilleni monenlaisia virikkeitä sekä kotimaassa että ulkomailla.
[/quote]
Ja sulta taisi just mennä pointti ohi...
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 23:37"]
Pakko kommentoida kun joku sanoi, että etelän lomalla olisi lasten kanssa tylsää/samanlaista kuin kotona: älkää aliarvioiko lasten riemua uima-altailla ja rannalla! Vaikkei mitään ihmeellistä tehtäiskään, niin kyllä se vain aika ihanaa on :). Allaselämä oli ihanaa lapsena, ja yhtä ihanaa on katella omien lasten riemua uidessa nykyäänkin!
[/quote]
Minun lapset suostuivat uimaan vain järvivedessä. Matkusteltiin aikamme, mutta lopulta lapset viihtyivät paremmin kotona ja kavereiden kanssa kuin vanhempien kanssa vieraissa maissa.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 23:43"]
Hei, kertokaa minkälaisilla tuloilla on edes varaa matkustaa ulkomailla?? Siis paljonko ulkomaille matkustavat tienaavat? Me ei olla matkusteltu, mutta mielestäni ollaan ihan ok tuloisia, kummallekkin 2500e/kk. käteen. Tosin meillä on neljä lasta. Asumme pk seudulle, käymme Korkeasaaret, Lintsit, Muumimaat ja kaikkia ilmaisia/edullisia kohteita ja niitähän pk seudulla kuitenkin riittää.Mutta ehkä joskus ulkomaille ihan vaikka vaan lasten sivistyksen kannalta...
[/quote]
No me saadaan yhteensä nettona n. 5500€ kuukaudessa, ja hyvin on varaa matkustella! Meillä on kaksi lasta, uusi omakotitalo Tampereen naapurikunnassa, käytössä kaksi autoa. Kaikkeen turhuuteen sitä rahaa saa palamaan, kannattaa vähän katsoa mihin ne teidän rahat hupenee. Vai onko se asuminen ja eläminen siellä pk-seudulla sitten vaan niin sikakallista? Muuttakaa pois! :)
[/quote]
Meillä netot 4500€ ja pienenee hieman kun jään työttömäksi. Enää 1 lapsi kotona/mukana (toki kaikkien 4 kanssa matkustetaan joskus) matkoilla mutta hyvin riittää rahat. Uudehko iso okt 30km Helsingin keskustasta vie 1700€ kk lainoihin ja asumiskuluihin, ruokaan menee vähintään 800€/kk kun aina on ruokavieraita mutta kyllä me matkustamme n 5-6 vkoa vuodessa. Talvella pari viikkoa kaukolomalla ja kesällä kierretään eurooppaa 4 vkoa. Lisäksi ehkä joku viikonloppureissu. Plus työmatkat joita ei tarvitse itse maksaa:)
Laskin että meillä menee n 15000€ vuodessa matkoihin - tuossa on osa säästöjä palkasta, pieni vuosibonus, lomarahat, ko ajalta kotonakin kuluvat rahat yms.