Ottaako teitä aivoon nykyajan työelämän tiukat rooliodotukset (erityisesti asiantuntija-alat)?
Koetteko että voitte olla rennosti työpaikalla sellaisia kuin oikeasti olette?
Vai pitääkö laittaa tiukkailmeinen asiantuntijahattu päähän ja sitten kun tulee kotiin niin vaihtaa taas päälle se oikea minä?
Ainakin itse koen vaikeaksi vaihdella kuin jostain katkaisimesta näitä rooleja.... Kun oikea minäni on aivan toisen tyyppinen henkilö kuitenkin.
Jos taas olen se oikea minä työpaikalla, ei se välttämättä anna uskottavaa kuvaa taas.
Jos taas rupean vetämään jotain asiantuntijaroolia koko ajan, niin sitten muun elämän kannalta ei todellakaan hyvä asia.
Työhaastatteluissa nämä vielä kärjistyy tai asiakaskohtaamisissa, mutta ne on aika pieniä hetkiä kuitenkin, joten siinä mielessä ei niin paljon haittaa kuitenkaan.
Kommentit (7)
Olet väärässä ammatissa.
Ja kyllä useimmilla ihmisillä on työrooli.
Monissa ammateissa on pakko olla, muutoin ei jaksaisi.
Esimerkkinä poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat. ensihoito, opettajat, papit, asianajajat, sosiaalityöntekijät, nämä esimerkkeinä vaativista ammateista.
Kukaan ei voi työelämässä olla täysin oma itsensä, tietty ero työelämän, vapaa-ajan ja kotielämän välillä on kaikilla ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä ammatissa.
Ja kyllä useimmilla ihmisillä on työrooli.
Monissa ammateissa on pakko olla, muutoin ei jaksaisi.
Esimerkkinä poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat. ensihoito, opettajat, papit, asianajajat, sosiaalityöntekijät, nämä esimerkkeinä vaativista ammateista.
Kukaan ei voi työelämässä olla täysin oma itsensä, tietty ero työelämän, vapaa-ajan ja kotielämän välillä on kaikilla ihmisillä.
Kyllä joku voi olla. Riippuu vähän ammatista ja henkilöstä.
Mutta useimmilla on joku rooli päällä työpaikalla. Ja tietysti asiakastilanteet on aina oma lukunsa pakostakin.
Mun mielestä nämä roolivaatimukset on vain erityisen tiukat nykyisin. Terv. Ap
Duunareilla tai "tavallisen" työn tekeminen helpompaa kun siinä useimmiten ei tarvitse esitttää mitään. Jos tykkää aidosti vaikkapa asiakaspalvelusta (kuten parhaat asiakaspalvelijat tekee), niin siinä ei tarvitse olla mitään roolia päällä. Äitini teki 40 vuoden uran asiakaspalvelussa ja hän sanoi että aidosti nautti asiakaspalvelusta ja jos oli vähän hankalampi asiakas niin nautti vielä normaaliakin enemmän.
Kesälomalla tottuu 4-5 viikkoa olemaan oma itsensä, niin aluksi meinaa jäädä työpaikalla loman jälkeen muuten vahingossa se aito minä päälle.....
Vaativalla alalla asiantuntijana vielä enempi odotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä ammatissa.
Ja kyllä useimmilla ihmisillä on työrooli.
Monissa ammateissa on pakko olla, muutoin ei jaksaisi.
Esimerkkinä poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat. ensihoito, opettajat, papit, asianajajat, sosiaalityöntekijät, nämä esimerkkeinä vaativista ammateista.
Kukaan ei voi työelämässä olla täysin oma itsensä, tietty ero työelämän, vapaa-ajan ja kotielämän välillä on kaikilla ihmisillä.
Kyllä joku voi olla. Riippuu vähän ammatista ja henkilöstä.
Mutta useimmilla on joku rooli päällä työpaikalla. Ja tietysti asiakastilanteet on aina oma lukunsa pakostakin.
Mun mielestä nämä roolivaatimukset on vain erityisen tiukat nykyisin. Terv. Ap
Ap, kokeile semmoista loivennettua roolia, jossa annat omall persoonallekin tilaa. Asiallisuus ja ammattitaito säilyttävät uskottavuuden, vaikka olisitkin persoonallinen asiantuntija. Tietysti takana pitää olla varmuus omasta osaamisesta, vaikka keneltäkään ei pidä odottaa täydellisyyttä. Vain epävarmat (syystä?) ja kaavamaiset asiantuntijat vetäytyvät tiukan roolihahmonsa suojaan. Otan esimerkiksi evoluutiobiologi, tutkijatohtori Tuomas Aivelon. Jo hänen leppoisa nallekarhumainen hahmonsa LISÄÄ asian perillemenoa ja siten uskottavuutta.
Joo. Ottaa aivoon kaikki muutkin työelämän tiukentuneet vaatimukset.