Lue keskustelun säännöt.
Teinin jatkuva lihominen?!
18.03.2014 |
Mitä ihmettä tehdä kun teini (tyttö) lihoo ja lihoo? Itse en ole ylipainoinen eivätkä muutkaan perheenjäsenet. Laihoja ei olla mutta aivan tavallisia, pikkusisko hieman pyöreä. Ruoka jota syömme on normaalia arki ruokaa, tytär vaan kiskoo sitä kaksin käsin. Todella vaikea vahtia jokaista tuon ikäisen suupalaa. Mikä ihme avuksi? Huomautella ei uskalla koska olen itse aloittanut vanhempieni huomaamatta todellisen nälkäkuurin teininä. Tyttäreni alkaa olla vaan jo todella pulska 150cm/72kg. Huoh. Itse olen 169cm/68kg. Auttakaa!
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:55"]
Ikää on 14 vuotta. Ei kasva enää, kuukautiset alkoivat jo reilu kaksi vuotta sitten. Isän puolelta pituus peritty ja se nyt on tuo mikä on. Eli pituuskasvusta ei enää ole apua. Pakko kyllä nyt ottaa asia puheeksi. Ap
[/quote]kasvasimesta puheen olen itellä alko menkat 14 iässä kasvoin silti vielä olin kasvanut aavistuksen 16-vuoden jälkeenkin voi olla että hänellä voi jatkua tai sitten ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:55"]
Ikää on 14 vuotta. Ei kasva enää, kuukautiset alkoivat jo reilu kaksi vuotta sitten. Isän puolelta pituus peritty ja se nyt on tuo mikä on. Eli pituuskasvusta ei enää ole apua. Pakko kyllä nyt ottaa asia puheeksi. Ap
[/quote]kasvasimesta puheen olen itellä alko menkat 14 iässä kasvoin silti vielä olin kasvanut aavistuksen 16-vuoden jälkeenkin voi olla että hänellä voi jatkua tai sitten ei
[/quote]
Joo, menkat eivät ole mittari pituuskasvulle, siksi ehkä ap voisi nyt vaan malttaa mielensä ja odotella ne labran tulokset.
Mitä kaikkea otettiin , sokeri, kilppari, verenkuva ainakin?
Kerron oman tarinani:
Aloin yläasteiässä lihoa hallitsemattomasti. Syynä ahmiminen, jonka salasin perheeltäni. Vedin kotona yksin ollessani kaapista vaikka sokeria/jauhoa, jos ei muuta ollut. En halunnut keskustella asiasta. Olin lähes 90 kiloinen (pituus 167) kunnes äitini puuttui kunnolla asiaan. Minut passitettiin terveydenhoitajan kautta lastenlääkärille. Kun mitään lääketieteellistä syytä ei löytynyt (ahmimisesta en tietenkään vieläkään kertonut), lääkäri päätti, että painoani seurataan ensin viikottain ja sitten kuukausittain. Ravasin lääkärissä muistaakseni puoli vuotta ja lopulta sain kakistettua ahmimishäiriöni lihomisen syyksi. Lääkäri jutteli kanssani joka kerta niitä näitä. Ahmiminen loppui ja kun paino lopulta lähti hiljalleen laskuun, lääkäri ilmoitti, että en tarvitse enää käyntejä. Raskasta oli, mutta selvittiin. Kiitos äitini peräksiantamattomuuden. Tämä tapahtui 80/90 -luvun taitteessa. Olin vielä pitkään pikkuisen pullukka, kunnes yhtäkkiä opiskelujen jälkeen laihduin ilman sen kummempaa laihdutuskuuria. Koskaan ei oikein selvinnyt, mikä ahmimisen aikoinaan laukaisi.