Itku tulee, kun luen vähävaraisten lapsiperheiden joululahjatoiveita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole varaa niin sitten ollaan ilman. Hyvin yksinkertaista. Ja väitän että töitä on lähes kaikilla haluaville (vammaiset ja sairaat asia erikseen). Se on eri asia viitsiikö niitä tehdä.

Mihin perustat väitteesi? Toki, jos työpaikat jaettaisiin vain päittäin työttömille, niin kyllähän huomattavan moni työllistyisi, mutta se on sitten eri asia, onko työntekijä työnanatajalle mieluinen, meneekö osaaminen kohdalleen, jne. Ja toisaalta avoimia työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä, että siinäkään mielessä kaikille ei edes riittäisi töitä.

Aina puhutaan siitä että onko TYÖNTEKIJÄ tarpeeksi hyvä työnantajalle. Ihmisillä ei ole tullut mieleen että moni työtön on työtön siksi koska TYÖPAIKKA ei ole tarpeeksi hyvä TYÖNTEKIJÄLLE. Ja olenkin tullut siihen tulokseen että ainoa asia mikä tässä maassa kannattaa on perustaa oma firma. Ei mikään paska firma mikä on täynnä narsisteja vaan HYVÄ firma. Ja suomen parantamisessa voitaisiin aloittaa siitä että nämä loisvirat eli esim työkkäri lakkautettaisiin välittömästi, tulee miljoonan euron säästöt nopeasti.

Siitä vaan valitsemaan omaa alaa on sotea, metallia, logistiikkaa, puhdistusalaa ja viimeisenä sugarbeibin/stripparin ura.

Paha tuo sinun hapenpuute aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole varaa niin sitten ollaan ilman. Hyvin yksinkertaista. Ja väitän että töitä on lähes kaikilla haluaville (vammaiset ja sairaat asia erikseen). Se on eri asia viitsiikö niitä tehdä.

Mihin perustat väitteesi? Toki, jos työpaikat jaettaisiin vain päittäin työttömille, niin kyllähän huomattavan moni työllistyisi, mutta se on sitten eri asia, onko työntekijä työnanatajalle mieluinen, meneekö osaaminen kohdalleen, jne. Ja toisaalta avoimia työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä, että siinäkään mielessä kaikille ei edes riittäisi töitä.

Aina puhutaan siitä että onko TYÖNTEKIJÄ tarpeeksi hyvä työnantajalle. Ihmisillä ei ole tullut mieleen että moni työtön on työtön siksi koska TYÖPAIKKA ei ole tarpeeksi hyvä TYÖNTEKIJÄLLE. Ja olenkin tullut siihen tulokseen että ainoa asia mikä tässä maassa kannattaa on perustaa oma firma. Ei mikään paska firma mikä on täynnä narsisteja vaan HYVÄ firma. Ja suomen parantamisessa voitaisiin aloittaa siitä että nämä loisvirat eli esim työkkäri lakkautettaisiin välittömästi, tulee miljoonan euron säästöt nopeasti.

Siitä vaan valitsemaan omaa alaa on sotea, metallia, logistiikkaa, puhdistusalaa ja viimeisenä sugarbeibin/stripparin ura.

Paha tuo sinun hapenpuute aivoissa.

Ainakaan ei tarvi kerjätä. Sehän on päivänselvää ettei lisääntyminen tarkoita vaurautta, vaan päinvastoin kuluja. Miten tämä tuntuu tulevan yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidatkin olla melkoinen hyväntekijä kun pitää tulla tänne asti huutamaan että lahjoitan kengät lapselle... taidat olla sitä samaa sakkia joka huutaa että myrkkypiikin ottaneena olet suunnilleen sotaveteraaneihin verrattava sankari. Todelliset hyväntekijät eivät huutele kun auttavat kanssaihmisiä.

Melkoisen monessa perheessä näkee ettei lasten hankintaan oltu mietitty aivan loppuun asti. Yleensä vähäosaisuus ulottuu kasvatustapoihin ja arvoihin. Lapselle muodostuu kuva "helposta elämästä".

Pitäisikö elämän sitten olla vaikeaa? Mitä pahaa helpossa elämässä on? Olen itse keskiluokkaisesta perheestä, ja kyllä minun elämäni ainakin oli helppoa, enkä ymmärrä mitä pahaa siinä on.

Kannattaa auttaa vain lähipiiriään. Sillä tavalla oikeasti tietää todelliset avun tarvitsijat. Itse en enää auta rahallisesti ketään tai mitään tahoa. Tesyyn ym. on mennyt maku jo ajat sitten. Se suurin apu mitä annan on ne tuhannet eurot kuukausittain, joita maksan palkastani veroina. Mummon vien jouluna ja äitienpäivänä syömään. Lasten käytetyt jutut annan ensi- ja turvakotiin. 

Minäkin ostin vuosia joulupuukeräykseen lahjat ja koin tekeväni hyvää, kunnes minulle selvisi, että näitä lahjoja jaetaan työntekijöidenkin kesken sossussa, kun lahjoista on ylitarjontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidatkin olla melkoinen hyväntekijä kun pitää tulla tänne asti huutamaan että lahjoitan kengät lapselle... taidat olla sitä samaa sakkia joka huutaa että myrkkypiikin ottaneena olet suunnilleen sotaveteraaneihin verrattava sankari. Todelliset hyväntekijät eivät huutele kun auttavat kanssaihmisiä.

Melkoisen monessa perheessä näkee ettei lasten hankintaan oltu mietitty aivan loppuun asti. Yleensä vähäosaisuus ulottuu kasvatustapoihin ja arvoihin. Lapselle muodostuu kuva "helposta elämästä".

Pitäisikö elämän sitten olla vaikeaa? Mitä pahaa helpossa elämässä on? Olen itse keskiluokkaisesta perheestä, ja kyllä minun elämäni ainakin oli helppoa, enkä ymmärrä mitä pahaa siinä on.

Tuolla on kasvamassa hyvä määrä sellaisia jotka odottaa saavansa kaiken kotiovelle. Varsinkin pojat tulee kasvamaan samanlaisiksi mitä täällä päivystävät miehet. Kaunis missi pitää tuoda ovelle asti.

Niinpä. Mitä ostat heille sitten, kun ovat aikuisia, kaiken jo saaneita?

Niinpä. Mitä ostat heille sitten, kun ovat aikuisia, kaiken jo saaneita?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitä ostat heille sitten, kun ovat aikuisia, kaiken jo saaneita?

Älä unohda mahdollisia lapsenlapsia! Yhdellä mammalla oli tuolla kokonainen sukupolvi kerjäämässä. Tytär oli aloittanut lasten teon äitinsä tavoin hyvin nuorena ja 19v. poika armeijan leivissä (tällekin piti saada lahjoja)

Tehomamma ker(j)ää koko poppoolle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi tosi paljon uudenveroista tavaraa. Vaatetta, leluja, legoja vähintään tuhannen euron edestä. Nämä ei kelpaa minnekään. Pienten lasten vaatteidenkin on oltava jotain merkkiä, ei riitä että on muuten kivan näköisiä ja siistejä. 

Takuulla kelpaa, kun laitat vaikka kotikaupunginosasi (tai pikkukaupungissa kotikunnan) facebook-kirppikselle "annetaan"-ilmoituksella.

Ei kelpaa jos ei ole merkkitavaraa.

-toinen joka turhaan yritti ensin myydä ja sitten antaa

Esimerkiksi oppisopimuspaikka olisi hyvä lahja monessakin perheessä. Monesti opiskelemisesta sanotaan, ettei ole varaa ryhtyä opiskelijaksi, niin oppisopimuspaikassa saisi samalla rahaa ja ammattitaidon.

Itse katselin joskus eläinklinikanhoitajan paikkoja, niihin pääsee oppisopimuksella.

Sitä mietin kyllä, kun tunnen yhden vastikään leskeksi jääneen miehen, jonka puoliso olikin jättänyt hänelle  maksamattomia velkoja, yli satatonnia siis. Mies ei tiennyt näistä mitään eikä hänen tulot ole kovin kummoiset. Että miten voisi häntä auttaa, ilman että ylpeys kolhiutuu ja hänen tilanteensa kuitenkin helpottuisi. En tiedä voiko puolison kaikkia velkoja laittaa aviomiehen maksettavaksi, voidaanko velkoja kohtuullistaa, voiko joku vanhentua tms. mutta iso summa on, että saa maksaa sitä eläkeikään saakka eikä välttämättä riitäkään. Ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on erittäin vauras maa mutta meillä on paljon köyhyyttä. Pienilläkin tuloilla pärjää, jos on elämänhallinta ja tunne-elämä on kunnossa. Usein kuitenkin elämänhallinnan ongelmat ja köyhyys kulkevat käsi kädessä (ei aina). Tällöin suurin apu perheelle olisi elämänhallinnan puutteen syihin puuttuminen. Esimerkiksi päihderiippuvuus, aikuisen ADD, mt-ongelmat, vakava perussairaus, jne. Tosin näitä palveluita pitää pystyä hakemaan ja vaatimaan, taistelemaan niistä vähistä resursseista joita näihin tukitoimiin on annettu. kuten monissa aiemmissa ketjuissa on todettu, Kelan väki ei useinkaan osaa/halua/saa suositella tarvittavia tukia niihin oikeutetuille. Ja jos suosittelee, voi terapiaa joutua odottamana vaikka hurumycket kauan ja sitä ei saa riittävästi. Valitettavasti juuri ne jotka eniten tarvitsevat näitä oikeasti auttavia tukitoimia, osaavat/pystyvät/haluavat/uskaltavat niitä vähiten hakea. Tällöin suurimpia häviäjiä ovat juuri näiden perheiden lapset.

Jokainen meistä joka ei elä ihan kädestä suuhun, voi kuitenkin käydä ostamassa sen yhden 10-20€ lahjan sitä tarvitsevalle lapselle. Joku sitä tarvitseva tulee iloiseksi. Itse ostin viime jouluna yhden lego paketin jollekin lapselle. Nyt aion ostaa 2-3 lahjaa. Laitan ehkä 50e siihen. Ei laske minun elämänlaatua. Mutta saan paremman mielen, muutaman viinipullon hinnalla. Niille lapsille joiden vanhemmat eivät pysty/kykene heille sitä tarjoamaan.

Sama. Näin joskus 5 vuotta sitten joulukuusikeräyksen, jossa oli toiveita. Meinasi itku päästä, kun luin niitä. Monta lappua otin, ja sen sen jälkeen omat lapseni ovat kävivät hakemassa oman ikäistensä laput ja ostivat omilla rahoillaan lahjat.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin. Myös työssäkäyvä voi hakea ja saada toimeentulotukea jos palkka on riittävän huono.

Joo totta.

Mutta siis pointtini oli se, että vähävaraisille nuo maksetaan. Eli siksi en oikein usko näitä sairastelusatuja. Että koko perhe on ilman kenkiä ja syö vain puuroa, kun joku sairastui.

Kieltämättä hiukan outoahan se on varsinkin kun esimerkiksi kenkiä voi pyytää lahjoituksena. On kuitenkin totta, että vaikkapa pitkä sairaalahoitojakso tulee todella kalliiksi eikä sosiaaliavustuksiakaan makseta loputtomiin ihmisille. Niissäkin on rajansa vaikka kyse olisi sairaalahoidon aiheuttamasta laskusta.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin. Myös työssäkäyvä voi hakea ja saada toimeentulotukea jos palkka on riittävän huono.

Joo totta.

Mutta siis pointtini oli se, että vähävaraisille nuo maksetaan. Eli siksi en oikein usko näitä sairastelusatuja. Että koko perhe on ilman kenkiä ja syö vain puuroa, kun joku sairastui.

Kieltämättä hiukan outoahan se on varsinkin kun esimerkiksi kenkiä voi pyytää lahjoituksena. On kuitenkin totta, että vaikkapa pitkä sairaalahoitojakso tulee todella kalliiksi eikä sosiaaliavustuksiakaan makseta loputtomiin ihmisille. Niissäkin on rajansa vaikka kyse olisi sairaalahoidon aiheuttamasta laskusta.

Löysin hankala jalkaisena 200e arvoiset kengät 2 euroon kirpparilta. Tuore nahka tuoksui ☺

Vaikka kirppareita dissataankin voi sieltä välillä tehdä tällaisia löytöjä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin kyllä, kun tunnen yhden vastikään leskeksi jääneen miehen, jonka puoliso olikin jättänyt hänelle  maksamattomia velkoja, yli satatonnia siis. Mies ei tiennyt näistä mitään eikä hänen tulot ole kovin kummoiset. Että miten voisi häntä auttaa, ilman että ylpeys kolhiutuu ja hänen tilanteensa kuitenkin helpottuisi. En tiedä voiko puolison kaikkia velkoja laittaa aviomiehen maksettavaksi, voidaanko velkoja kohtuullistaa, voiko joku vanhentua tms. mutta iso summa on, että saa maksaa sitä eläkeikään saakka eikä välttämättä riitäkään. Ideoita?

Suomessa puoliso ei joudu vastaamaan kuolleen puolison veloista. Eli kuolinpesästä otetaan se mikä kuilleen osuus yhteisestä omaisuudesta on niiden velkojen maksuun. Loput jää velkojien tappioksi. Leski saa pitää oman osuutensa yhteisestä omaisuudesta. Hänen ei tarvitse kuolleen puolisonsa velkoja maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko vuoden olen yrittänyt säästää joulua varten, mutta eipä onnistunut. Pyykkikone pamahti, hammas hajosi, lapsi joutui sairaalaan, silmäpolilta tulee lasku. Koko ajan " ylimääräisiä" menoja, joihin en ole pystynyt varautumaan mitenkään. Nyt on ensisijaisina hankintoina toiselle lapselle takki ja itselle talvikengät. Luojan lykky, että osaan neuloa. Villasukkia löytyy (taas) paketeista. Toinen lapsista on täysi-ikäinen ja hänelle lasketaan toimeentulotuessa opintolaina tuloksi. Sinnittelen, ettei hänen tarvitsisi ottaa vielä lukio- opintoihin lainaa.

Itse en ole osaani valinnut. Ex- mies sairastui, sitä myöten myös minä ja lapsi. Elämä ei kanna, enkä jaksa uskoa siihen enää. Siinäkään valossa en soisi lapseni ottavan lainaa, sillä tiedän, että mitä tahansa pskaa voi sattua milloin vain.

Toimeentulotuen asiakkaanahan sinä saat tukea kaikkiin noihin: uuteen pesukoneeseen, sairaalakäynteihin ym. - siis perustoimeentulotuen lisäksi!

Työssäkäyvillä ei ole tällaista lisätuloa. Ihan samat yllätykset meilläkin on: välillä menee terveysmenoihin enemmän rahaa ja välillä ollaan pahasti miinuksellakin. Jos kodinkone hajoaa eikä siihen ole saatu säästettyä, sitten ollaan ilman.

Toimeentulotuella elävillä on elämä helppoa. Kaikki terveys- ym. laskut suoraan maksettavaksi muille. Itse joudun laskea minä kuukautena on varaa esim. hammashoitoon.

Tämä. Älkää antako senttiäkään rahaa ulkomaille, vaan käyttäkää kaikki hyväntekeväisyyteen liikenevä raha kotimaassa. Täällä on avun tarvitsijoita enemmän kuin tarpeeksi ja meiltä viedään jo verovaroista ulkomaille turhaan rahaa, lisäksi elätämme tänne änkeneitä siirto...aisia monella miljardilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa auttaa vain lähipiiriään. Sillä tavalla oikeasti tietää todelliset avun tarvitsijat. Itse en enää auta rahallisesti ketään tai mitään tahoa. Tesyyn ym. on mennyt maku jo ajat sitten. Se suurin apu mitä annan on ne tuhannet eurot kuukausittain, joita maksan palkastani veroina. Mummon vien jouluna ja äitienpäivänä syömään. Lasten käytetyt jutut annan ensi- ja turvakotiin. 

Jokainen löytää lähipiiristään ja omalta paikkakunnalta todellisia avun tarvitsijoita niin paljon kuin vain haluaa auttaa. Sen voi tehdä myös anonyymisti. 

Aisa kirjoitti:

Olisi kannattanut sijoittaa lapsilisät osakkeisiin ei olisi köyhiä.Omilla muksuilla on jo aika mittavat salkut suosittelen kaikille.Jättäkää kaljat ja tupakat kauppaan ja sijoittakaa

Meillä laitetaan myös molemmille muksuille 100€/kk rahastoihin. Nyt ollaan aika hyvin plussalla ja joidenkin vuosien päästä sitä rahnua on aika mukavan pesämunan verran. Ja sit kun he täyttävät 18, niin ostetaan ensiasunto heti ja laitetaan se vuokralle maksamaan itse itseänsä. Sitä varallisuutta alkaa pakostikin kertyä näillä opeilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Älkää antako senttiäkään rahaa ulkomaille, vaan käyttäkää kaikki hyväntekeväisyyteen liikenevä raha kotimaassa. Täällä on avun tarvitsijoita enemmän kuin tarpeeksi ja meiltä viedään jo verovaroista ulkomaille turhaan rahaa, lisäksi elätämme tänne änkeneitä siirto...aisia monella miljardilla. 

Kukaan ei pakota monistamaan itseään. Lahjoitan vastaisuudessakin liikenevät varat eläinten hyväksi. Nämä kun eivät voi hakea tukea.