Itku tulee, kun luen vähävaraisten lapsiperheiden joululahjatoiveita

Hyvä,että kirjoititte Hope ry:n ohjeista. En tiennyt, että on noin vaativia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa kerjäämiselläkin. Mieheni ja minä asumme kahdestaan, lainoja ei enää ole ja eläkkeet tulevat säännöllisesti, noin 40 vuotta työelämässä samoin mieheni.Joulu tulee niistä samoista koristeista, uusia ei osteta. Eikä anneta senttiäkään noille kerjääjille. Hakekaa sieltä sossusta. Miksette mene hankkimaan parempaa elintasoa. Iloitsen, etten anna senttiäkään elämäntapaintiaaneille lue työn vieroksujille.

Työ on parasta sosiaaliturvaa, Petteri Orpon sanoin.

Taitaa Orpanan oma äitee sillä huudella.Samat arvot on kuin muillakin kokoomuksen ym.porvareiden edustajilla.Ei mirtään sairaille,köyhille eikä vanhuksille,lapsista nyt puhumattakaan.Omaan taskuun vaan köyhien rahat.Kun me ei nyt millään tulla toimeen sillä 8000-........ /kk.

En ole Petteri Orpon äiti, tavallinen entinen konttoristi. 

Vierailija kirjoitti:

En ole Petteri Orpon äiti, tavallinen entinen konttoristi. 

Sori vaan rouva konttoristi,itsellä vaan kun selkärankavamma niin aika vaikea töihin mennä.Mutta sun mielestä olen työn vieroksuja???

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Mua itketti enemmän ne guccin reppu ja uusin iPhone toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Pitääkö niitä pizzoja vetää 4kpl.?? Meidän perhe ottaa,harvoin,pizzeriasta 2kpl.pizzoja.Ja syömme niistä 5 henkilöä 2 miestä,1 nainen,2lasta.Limu ostetaan kaupasta,jos ostetaan,kun tulee halvemmaksi.Kustannus alle 20e. Eikä todellakaan joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Pitääkö niitä pizzoja vetää 4kpl.?? Meidän perhe ottaa,harvoin,pizzeriasta 2kpl.pizzoja.Ja syömme niistä 5 henkilöä 2 miestä,1 nainen,2lasta.Limu ostetaan kaupasta,jos ostetaan,kun tulee halvemmaksi.Kustannus alle 20e. Eikä todellakaan joka viikko.

No sepä! Mutta tämä on just se, kun ihmiset on niin jumiutuneita niihin omiin tapoihinsa ja mieltymyksiinsä, että aletaan nähdä kaikki "pakollisena". Mistään ei voi kiristää, kun "eihän me mitään ylimääräistä ikinä osteta". Niin, paitsi ne 160€ pizzat kuussa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Varmasti jos itsekin omat menonsa pistäisi näytille, niin moni ihmettelisi jotain kustannuksia. Miten voin käyttää x asiaan niin paljon, kun itse saatan nähdä ihan sen pakollisena (toisaalta mulla ei ole se tilanne, että pitäisi elää minimillä ja tiedän kyllä että saisin kuluja paljon alaspäin, mutta todennäköisesti joku toinen osaisi vielä senkin jälkeen ehdottaa vaikka mitä kululeikkauksia). Että ehkä jos saisin neuvoa vähävaraisia, niin ehdottaisin laittamaan kaikki menot tarkalleen ylös ja kun on itse karsinut, niin pyytää vielä jotain muuta tsekkaamaan, että olisiko siinä jotain karsittavaa tai halvempia vaihtoehtoja. Sitten voi itse miettiä, onko niistä valmis luopumaan tai vaihtamaan siihen halvempaan. Voisi vaikka asettaa itselleen tavoitteen, että joka kuukausi nipistää yhdestä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa kerjäämiselläkin. Mieheni ja minä asumme kahdestaan, lainoja ei enää ole ja eläkkeet tulevat säännöllisesti, noin 40 vuotta työelämässä samoin mieheni.Joulu tulee niistä samoista koristeista, uusia ei osteta. Eikä anneta senttiäkään noille kerjääjille. Hakekaa sieltä sossusta. Miksette mene hankkimaan parempaa elintasoa. Iloitsen, etten anna senttiäkään elämäntapaintiaaneille lue työn vieroksujille.

Työ on parasta sosiaaliturvaa, Petteri Orpon sanoin.

Tyypillinen todellisuudesta vieraantunut kokoomuslainen. Mikä siinä on niin mahdotonta käsittää, että niitä työpaikkoja ei riitä kaikille? Oma lukunsa on ne, jotka eivät esim. sairauden takia pysty työskentelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeus perustoimeentulotukeen ratkaistaan tekemällä laskelma tuloista ja menoista. Huomioitavat tulot ja menot on määritelty toimeentulotukilaissa.

Tuloja ovat hakijan tai perheen käytettävissä olevat nettotulot eli tulot verojen jälkeen sekä varat. Varoilla tarkoitetaan esimerkiksi pankkitilillä olevia säästöjä.Menoja ovat perusosalla katettavat menot (perusosa) ja muut perusmenot. Perusosa on summa, joka on tarkoitettu jokapäiväisen elämän välttämättömiin menoihin.Jos huomioidut menot ovat tuloja suuremmat, hakijalla on oikeus erotuksen suuruiseen toimeentulotukeen.

Esimerkki:

Sanna on työtön ja kahden yli 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja Sipoosta. Sannalla ei ole säästöjä tai muita varoja. Hän hakee Kelasta perustoimeentulotukea tiukan taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Perheen tuloja ovat:

työmarkkinatuki + lapsikorotus 662,72 elapsilisä + yksinhuoltajakorotus 326,32 easumistuki 592,00 eelatustuki 334,02 e

Perheen menoja ovat:

vuokra 810 evesimaksu 45 eperhekoon mukainen perusosa 1 250,51 e (yksinhuoltaja 572,52 e + ensimmäinen yli 10-vuotias lapsi 351,55 e + toinen yli 10-vuotias lapsi 326,44 e)

Tulot yhteensä 1 915,06 e – menot yhteensä 2 105,51 e = –190,45 e

Sannan perheelle maksetaan 190,45 e perustoimeentulotukea.

Toimeentulotuki on veroton etuus.

(Lähde: Kela)

Toinen esimerkki: Niina on kahden yli 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja Sipoosta. Niina käy töissä ja hänelle jää palkasta käteen 2105,51 euroa. Hän lukee vauvapalstalta että Sanna saa saman käteen tekemättä mitään. Niina tuohtuu kovasti. Niin kovasti että häneltä unohtuu, että hän saa palkkansa päälle vielä lapsilisää ja elatustukea. Hänelle ei siis, tarkalleen ottaen, jää käteen 2105,51 euroa vaan 2765,85 euroa.

Lisäksi hänelle kertyy eläkettä, ja töissäkäyvänä hänellä on myös mahdollisuus saada pankista lainaa ja ostaa omistusasunto (ja siten sekä kerryttää varallisuutta että säästää asumiskustannuksissa). Puhumattakaan siitä, että hänen ei tarvitse joka kuukausi tehdä tiliä raha-asioistaan viranomaisille ja toimia sen lisäksi tämän maailman niinojen sylkykuppina nettipalstoilla. Ja muuten, jos Sanna löytää uuden miehen jonka kanssa hän haluaa asua yhdessä tai peräti mennä naimisiin, hänen tukensa laskevat. Kun hänen lapsensa muuttavat pois kotoa, hänen tukensa laskevat. Niinalta taas ei näissä tilanteissa viedä palkasta senttiäkään.

Vaan tätä Niina ei mieti, vaan kirjoittaa vauvapalstalle pöyristyneen viestin työnteon kannattavuudesta ja sosiaalitukien korkeasta tasosta. Tekisi mieli kysyä Niinalta, mitä hän sitten ehdottaisi ratkaisuksi. Vaikka hänelle henkilökohtaisesti olisi ihan sama vaikka Sanna mätänisi ojanpohjalle (jotainhan Sanna on tehnyt väärin kun kerran on työtön), täytyy olla erityisen paatunut toivoakseen samaa kohtaloa Sannan lapsillekin.

Vielä enemmän tekisi mieli kysyä, että nyt kun Niinalle on valjennut, millainen autuus häneltä on jäänyt kokematta, miksei hänkin hankkiudu yhtä onnelliseen asemaan kuin Sanna? Se on ihan helppoa. Työssäkäyvästä on helpompi päästä työttömäksi kuin päinvastoin. Ja kun irtisanoo itsensä, saa vielä Kela Goldin tervetuliaistarjouksena karenssinkin. Se se vasta juhlaa on! (Tai sitten Niina tietää itsekin sisimmässään, että on ihan mukavaa olla kunnollinen töissäkäyvä veronmaksaja ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen, joka elättää itse itsensä ja jonka asioihin ei kellään ole nokan koputtamista. Kunhan meuhkaa huvikseen, sillä hän saa tietynlaista nautintoa kokiessaan itsensä Sannaa paremmaksi ihmiseksi.)

Toivottavasti 2100 ei saa kukaan tukina! Tseesus, hirveä määrä rahaa.

Totta kai saa, näin on laissa määritelty. Jos haluat muutosta asiaan, voit äänestää vaikka persuja, joiden mielestä sosiaaliturva on ylellisyyttä.

Esimerkki omista tuloistani:

560 asumistuki

662 eläke

22 lapsikorotus

172 Kevan eläke

334 elatustuki

158 lapsilisä

+146 lapsen opintoraha

=2054

Voi jessus, minä saan samanverran käteen vaikka käyn töissä. En koe, että olisin köyhä.  Minä maksan asuntolaina lyhennyksen, yhtiövastikkeen, vakuutukset, auton ja elätän kaksi lasta ihan yksin. Saan jopa säästettyä joka kuukausi. Miksi minä pärjään ja sinä koet että et pärjää?

Minä en ole väittänyt, etten pärjää. Laitoin vain esimerkin tuloista. Minä maksan niin ikään kaiken yksin, elaritkin ovat Kelan minimi. Vuokra haukkaa tuosta 700 ja loput laskuihin ja ruokaan. Sanottakoon vielä, että vuokra on markkinahintaa alhaisempi, koska ollaan sukulaisella vuokralla. Kaksi teiniä taloudessa, toinen lukiossa, toinen peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Pitääkö niitä pizzoja vetää 4kpl.?? Meidän perhe ottaa,harvoin,pizzeriasta 2kpl.pizzoja.Ja syömme niistä 5 henkilöä 2 miestä,1 nainen,2lasta.Limu ostetaan kaupasta,jos ostetaan,kun tulee halvemmaksi.Kustannus alle 20e. Eikä todellakaan joka viikko.

No sepä! Mutta tämä on just se, kun ihmiset on niin jumiutuneita niihin omiin tapoihinsa ja mieltymyksiinsä, että aletaan nähdä kaikki "pakollisena". Mistään ei voi kiristää, kun "eihän me mitään ylimääräistä ikinä osteta". Niin, paitsi ne 160€ pizzat kuussa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Varmasti jos itsekin omat menonsa pistäisi näytille, niin moni ihmettelisi jotain kustannuksia. Miten voin käyttää x asiaan niin paljon, kun itse saatan nähdä ihan sen pakollisena (toisaalta mulla ei ole se tilanne, että pitäisi elää minimillä ja tiedän kyllä että saisin kuluja paljon alaspäin, mutta todennäköisesti joku toinen osaisi vielä senkin jälkeen ehdottaa vaikka mitä kululeikkauksia). Että ehkä jos saisin neuvoa vähävaraisia, niin ehdottaisin laittamaan kaikki menot tarkalleen ylös ja kun on itse karsinut, niin pyytää vielä jotain muuta tsekkaamaan, että olisiko siinä jotain karsittavaa tai halvempia vaihtoehtoja. Sitten voi itse miettiä, onko niistä valmis luopumaan tai vaihtamaan siihen halvempaan. Voisi vaikka asettaa itselleen tavoitteen, että joka kuukausi nipistää yhdestä lisää.

Pelkkä budjetointi ei auta, jos ei ole kykyä noudattaa tekemäänsä budjettia. Olen yrittänyt auttaa ihan kädestä pitäen paria ystävääni budjetoimaan ja selittänyt,miten budjettia on päivitettävä välittömästi, kun jonkun tulon tai menon summa muuttuu tai tulee jokin uusi meno, jolloin on - ennenkuin ko menon maksaa - budjetoitava uudelleen ja laskettava, mistä uuteen menoon käytettävä raha otetaan pois ja millä sen jälkeen selvitään. Tämä viimeisin asia tuntuu vaan olevan liian haastava. Eletään hetkessä ja asiaa surraan vasta sitten, kun nk maito on jo kaatunut. Sitten harmitellaan, ettei budjetista ollutkaan mitään hyötyä, vaikka olen moneen kertaan painottanut, että budjetointi ei lisää tulojen määrää vaan budjetin tarkoitus on auttaa ennakoimaan tulevaa ja siten tekemään harkittuja päätöksiä hetken mielijohteiden sijasta. Jos pitää budjettia aina vuodeksi eteenpäin, jo tänään näkee, millainen tilanne on vaikkapa huhtikussa 2021, jolloin tulee kerran vuodessa maksettava kotivakuutus maksettavaksi. Pystyy arvioimaan, voiko tänään käyttää "ylimääräisen" rahan johonkin kivaan vai onko syytä säästä se huhtikuuta varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeus perustoimeentulotukeen ratkaistaan tekemällä laskelma tuloista ja menoista. Huomioitavat tulot ja menot on määritelty toimeentulotukilaissa.

Tuloja ovat hakijan tai perheen käytettävissä olevat nettotulot eli tulot verojen jälkeen sekä varat. Varoilla tarkoitetaan esimerkiksi pankkitilillä olevia säästöjä.Menoja ovat perusosalla katettavat menot (perusosa) ja muut perusmenot. Perusosa on summa, joka on tarkoitettu jokapäiväisen elämän välttämättömiin menoihin.Jos huomioidut menot ovat tuloja suuremmat, hakijalla on oikeus erotuksen suuruiseen toimeentulotukeen.

Esimerkki:

Sanna on työtön ja kahden yli 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja Sipoosta. Sannalla ei ole säästöjä tai muita varoja. Hän hakee Kelasta perustoimeentulotukea tiukan taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Perheen tuloja ovat:

työmarkkinatuki + lapsikorotus 662,72 elapsilisä + yksinhuoltajakorotus 326,32 easumistuki 592,00 eelatustuki 334,02 e

Perheen menoja ovat:

vuokra 810 evesimaksu 45 eperhekoon mukainen perusosa 1 250,51 e (yksinhuoltaja 572,52 e + ensimmäinen yli 10-vuotias lapsi 351,55 e + toinen yli 10-vuotias lapsi 326,44 e)

Tulot yhteensä 1 915,06 e – menot yhteensä 2 105,51 e = –190,45 e

Sannan perheelle maksetaan 190,45 e perustoimeentulotukea.

Toimeentulotuki on veroton etuus.

(Lähde: Kela)

Toinen esimerkki: Niina on kahden yli 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja Sipoosta. Niina käy töissä ja hänelle jää palkasta käteen 2105,51 euroa. Hän lukee vauvapalstalta että Sanna saa saman käteen tekemättä mitään. Niina tuohtuu kovasti. Niin kovasti että häneltä unohtuu, että hän saa palkkansa päälle vielä lapsilisää ja elatustukea. Hänelle ei siis, tarkalleen ottaen, jää käteen 2105,51 euroa vaan 2765,85 euroa.

Lisäksi hänelle kertyy eläkettä, ja töissäkäyvänä hänellä on myös mahdollisuus saada pankista lainaa ja ostaa omistusasunto (ja siten sekä kerryttää varallisuutta että säästää asumiskustannuksissa). Puhumattakaan siitä, että hänen ei tarvitse joka kuukausi tehdä tiliä raha-asioistaan viranomaisille ja toimia sen lisäksi tämän maailman niinojen sylkykuppina nettipalstoilla. Ja muuten, jos Sanna löytää uuden miehen jonka kanssa hän haluaa asua yhdessä tai peräti mennä naimisiin, hänen tukensa laskevat. Kun hänen lapsensa muuttavat pois kotoa, hänen tukensa laskevat. Niinalta taas ei näissä tilanteissa viedä palkasta senttiäkään.

Vaan tätä Niina ei mieti, vaan kirjoittaa vauvapalstalle pöyristyneen viestin työnteon kannattavuudesta ja sosiaalitukien korkeasta tasosta. Tekisi mieli kysyä Niinalta, mitä hän sitten ehdottaisi ratkaisuksi. Vaikka hänelle henkilökohtaisesti olisi ihan sama vaikka Sanna mätänisi ojanpohjalle (jotainhan Sanna on tehnyt väärin kun kerran on työtön), täytyy olla erityisen paatunut toivoakseen samaa kohtaloa Sannan lapsillekin.

Vielä enemmän tekisi mieli kysyä, että nyt kun Niinalle on valjennut, millainen autuus häneltä on jäänyt kokematta, miksei hänkin hankkiudu yhtä onnelliseen asemaan kuin Sanna? Se on ihan helppoa. Työssäkäyvästä on helpompi päästä työttömäksi kuin päinvastoin. Ja kun irtisanoo itsensä, saa vielä Kela Goldin tervetuliaistarjouksena karenssinkin. Se se vasta juhlaa on! (Tai sitten Niina tietää itsekin sisimmässään, että on ihan mukavaa olla kunnollinen töissäkäyvä veronmaksaja ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen, joka elättää itse itsensä ja jonka asioihin ei kellään ole nokan koputtamista. Kunhan meuhkaa huvikseen, sillä hän saa tietynlaista nautintoa kokiessaan itsensä Sannaa paremmaksi ihmiseksi.)

Toivottavasti 2100 ei saa kukaan tukina! Tseesus, hirveä määrä rahaa.

Totta kai saa, näin on laissa määritelty. Jos haluat muutosta asiaan, voit äänestää vaikka persuja, joiden mielestä sosiaaliturva on ylellisyyttä.

Esimerkki omista tuloistani:

560 asumistuki

662 eläke

22 lapsikorotus

172 Kevan eläke

334 elatustuki

158 lapsilisä

+146 lapsen opintoraha

=2054

Voi jessus, minä saan samanverran käteen vaikka käyn töissä. En koe, että olisin köyhä.  Minä maksan asuntolaina lyhennyksen, yhtiövastikkeen, vakuutukset, auton ja elätän kaksi lasta ihan yksin. Saan jopa säästettyä joka kuukausi. Miksi minä pärjään ja sinä koet että et pärjää?

Huonoimpia säästäjiä ovat ne jotka eivät itse tienaa rahojaan. Huippu yksi hörhö joka ostelee puhelinmyyjiltä turhuuksia ja sitten tyrkyttää niitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Pitääkö niitä pizzoja vetää 4kpl.?? Meidän perhe ottaa,harvoin,pizzeriasta 2kpl.pizzoja.Ja syömme niistä 5 henkilöä 2 miestä,1 nainen,2lasta.Limu ostetaan kaupasta,jos ostetaan,kun tulee halvemmaksi.Kustannus alle 20e. Eikä todellakaan joka viikko.

No sepä! Mutta tämä on just se, kun ihmiset on niin jumiutuneita niihin omiin tapoihinsa ja mieltymyksiinsä, että aletaan nähdä kaikki "pakollisena". Mistään ei voi kiristää, kun "eihän me mitään ylimääräistä ikinä osteta". Niin, paitsi ne 160€ pizzat kuussa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Varmasti jos itsekin omat menonsa pistäisi näytille, niin moni ihmettelisi jotain kustannuksia. Miten voin käyttää x asiaan niin paljon, kun itse saatan nähdä ihan sen pakollisena (toisaalta mulla ei ole se tilanne, että pitäisi elää minimillä ja tiedän kyllä että saisin kuluja paljon alaspäin, mutta todennäköisesti joku toinen osaisi vielä senkin jälkeen ehdottaa vaikka mitä kululeikkauksia). Että ehkä jos saisin neuvoa vähävaraisia, niin ehdottaisin laittamaan kaikki menot tarkalleen ylös ja kun on itse karsinut, niin pyytää vielä jotain muuta tsekkaamaan, että olisiko siinä jotain karsittavaa tai halvempia vaihtoehtoja. Sitten voi itse miettiä, onko niistä valmis luopumaan tai vaihtamaan siihen halvempaan. Voisi vaikka asettaa itselleen tavoitteen, että joka kuukausi nipistää yhdestä lisää.

Pelkkä budjetointi ei auta, jos ei ole kykyä noudattaa tekemäänsä budjettia. Olen yrittänyt auttaa ihan kädestä pitäen paria ystävääni budjetoimaan ja selittänyt,miten budjettia on päivitettävä välittömästi, kun jonkun tulon tai menon summa muuttuu tai tulee jokin uusi meno, jolloin on - ennenkuin ko menon maksaa - budjetoitava uudelleen ja laskettava, mistä uuteen menoon käytettävä raha otetaan pois ja millä sen jälkeen selvitään. Tämä viimeisin asia tuntuu vaan olevan liian haastava. Eletään hetkessä ja asiaa surraan vasta sitten, kun nk maito on jo kaatunut. Sitten harmitellaan, ettei budjetista ollutkaan mitään hyötyä, vaikka olen moneen kertaan painottanut, että budjetointi ei lisää tulojen määrää vaan budjetin tarkoitus on auttaa ennakoimaan tulevaa ja siten tekemään harkittuja päätöksiä hetken mielijohteiden sijasta. Jos pitää budjettia aina vuodeksi eteenpäin, jo tänään näkee, millainen tilanne on vaikkapa huhtikussa 2021, jolloin tulee kerran vuodessa maksettava kotivakuutus maksettavaksi. Pystyy arvioimaan, voiko tänään käyttää "ylimääräisen" rahan johonkin kivaan vai onko syytä säästä se huhtikuuta varten. 

Se on ihan totta. Tuo on myös yleistä, että vika nähdään metodissa, eikä omassa toiminnassa. En väitä, että olisi helppoa muuttaa tottumuksiaan ja joillekin on vielä vaikeampaa välttää kuluttamasta hetken mielijohteesta. Mutta siinäkään kohtaa ei mielestäni auta kuin katsoa peiliin. Ei kannata valittaa, että saa liian vähän, jos ei itse osaa sitä rahaa käyttää fiksusti. Uusien tapojen opetteleminen ei ole mahdotonta, toisin kuin monet luulee. Niin helposti paetaan sen taakse, että "mä nyt vaan olen niin impulsiivinen". Sen hillitsemistäkin voi harjoitella. Mutta se vaatii sen, että se ihminen itse sen tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kannattaisi hankkia, siis ainakaan useita, jos heihin ei ole varaa. Tottakai elämäntilanteet voivat muuttua, voi tulla työttömyyttä ja sairauksia jne., jolloin tukea täytyy tietenkin saada. Tarkoitan nyt tässä vaan esimerkiksi sitä, kun tiedän montakin, jotka vailla huolta huomisesta sikiävät aina uuden miehen kanssa ja edellisten isät katoavat kuin tuhka tuuleen. Sitten valittavat kun ei ole varaa siihen tai tähän. Se on väärin lapsia kohtaan.

Joka tapauksessa osallistun aina itsekin näihin vähävaraisten perheiden lahjakeräyksiin, koska nämä asiat ja vähävaraisuus eivät ole lasten syytä.

Oletuksia,oletuksia,oletuksia.Kaikki lapseni olen hankkinut TÖISSÄ ollessani.Työpaikassa johon tyhmä luulin saavani palata äitiysloman jälkeen.No en saanutkaan.Kaikki lapseni ovat myös saman miehen kanssa tehtyjä.Miehen jonka kanssa liittoa takana pitkälti yli 20 vuotta.Joten eipäs yleistellä taas pikku päässä asioita...

Kirjoitin tuohon että työttömyys jne. on asia aivan erikseen ja silloin apua tarvitaan. Kirjoittamani esimerkki ei ollut yleistys vaan asia jonka olen havainnut ja noissa tapauksissa olen hieman kyseenalainen. Se ei siis ollut mikään yleistys, vaikka ymmärsit asian niin.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Ttt-asiakkaiden tiliotteita lukeva sossuvirkailija kertoi juuri noiden Netflixien, veikkauksien ja Google play-ostoksien olevan perussisältöä niiden tiliotteissa.

Se on surullista kun kaikilla ei ole varaa ostaa yhtä paljon turhaa paskaa kulutuskiimassaan.

Mikä järki siinä on edes ostaa joululahjoja?    

Lahjojahan voi ostaa koska vaan ympäri vuoden

Eräs joulukeräys...yks perhe...molemmat töissä ja kaksi pientä lasta, ei rahaa lasten tarpeisiin, lahjaan...lapsilisät saavat palkan lisäksi....onko velkaannuttu, eletty yli varojen....pyytävät jouluapua

Jonkun paketin vien hlökohtaisesti eräälle lapselle ja nuorelle. Vähävarainen perhe ja jouluherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen näitä tapauksia, vaikka olen itsekin vähävarainen. Meille tuli yllättävä tilanne, kun mies joutui viime vuonna onnettomuuteen ja se vei hänen työkykynsä, joten menetti työnsä. Itse olin silloin raskaana ja vaikea ja pieleen mennyt synnytys vei minulta työkyvyn, joten jäin itsekin työttömäksi. 

Olihan se iso pudotus ja meillä oli tiukkaa, mutta pärjättiin silti. Pystyimme jopa pitämään auton, joka tosin on pakollinen kun täällä ei ole julkista liikennettä. Silti lapset ovat saaneet aina lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä. Ennakointi on tärkeää kun rahat ovat vähissä. Ja kaikkien turhien kulujen karsiminen. Kun tilanteemme muuttui, heti katkaistiin Netflix-tilaus, se olikin ainoa ylimääräinen lasku. Loput laskut koostuvat jätekuljetuksesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista, netistä, puhelimista ja vuokrasta. 

Luultavasti monien näiden perheiden ongelma on se, että rahaa käytetään turhuuksiin, monien mielestä esim. se Netflix on välttämättömyys. Ja joillakin tietysti päihteet, kauneudenhoitotuotteet ym. 

Onhan meilläkin usein tiukkaa ja pitää miettiä mitä ostaa, mutta nälkää ei kyllä ole nähty. Toki myös teemme itse ruoan, emmekä osta valmista. Eikä ole pikavippejä, ulosottoa tmv. riesana.

Uskon samoin. Tietenkään kulujen karsiminen riittävästi ei aina ole helppoa ja paljosta voi joutua luopumaan. Mutta joskus se vaan on niin. Uskon kuitenkin, että tosi moni on "sokea" sille, mikä on välttämätöntä. Samoin ei osata katsoa pidemmälle, eli kaikki rahat käytetään, vaikka ei olisi pakko. Toki osalla kaikki menee ihan pakolliseenkin, mutta väitän, että useampi vaan luulee niin. Ymmärrän tavallan myös sen, että joskus on kiva pistää rahaa johonkin kivaankin. Mutta toisaalta niin tiukassa tilanteessa on priorisoitava todella kauaskantoisesti. 

Toisella keskustelupalstalla eräs vähävarainen valitti siitä, kun ei ole varaa mihinkään ikinä. Sitten samassa tekstissä kertoi, että heidän viikon kohokohta on se, kun perjantaisin menevät koko perhe (4hlö) pizzalle. Siis joka viikko. Moni ehdotti, että voisiko siitä säästää ja ehdotettiin monenlaisia vaihtoehtoisia ja halvempia tapoja joilla korvat osa näistä pizzakäynneistä. Mutta ei, kun se oli ihan pakollinen juttu. Näitä juuri tarkoitan. Kertaostoksena 4-henkisen perheen pizzeriakäynti ei ole hurjan suuri, mutta kuukaudessa jo todella huomattava. Vaikka ajattelisi, että saa pizzan ja juoman 10€:llä (mikä ei välttämättä todellisuudessa edes riitä), niin se on 40€/viikko. 160€/kuukausi. Ihan jäätävä summa käyttää ulkona syömiseen kuukaudessa mun mielestä, enkä ole edes vähävarainen. Ymmärrän, että halutaan siellä pizzalla käydä, mutta olisko vaikka kerran kuussa tai max joka toinen viikko. Sitten muina perjantaina vaikka kirjastosta joku leffa tai peli ilmaiseksi ja pizzan leipominen itse kotona. Kivaa yhteistä tekemistä, mutta huomattavasti edullisempaa!

Moni varmasti vetää tästä herneet nenään, mutta vetäkää rauhassa.

Näiden vakioselitys on että mitä yksi pikkuostos haittaa. Ei varmaan haittaisi ellei niitä tehtäisi vähän joka päivä maksaen kuukaudessa ja vuodessa valtavat summat.

Joskus tuntuu, että vähävaraiset kuvittelevat normi- tai hyvätuloisten olevan kaikkien jotain viimeisimmän puhelinmallin kärkkyjiä ja muita pintaliitäjiä. Muka heillä on aina elämässä ”kaikkea”. Omalta kohdaltani voin todeta, että toimeentuloa on kohtalaisen hyvin ja saan käydä työssä. Terveys on reistannut lapsesta asti (liian pitkä stoori avata tähän).

Ihmisillä on erilaisia haasteita, nääs. Toisilla toista ja toisilla toista.