Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jännitän töissä kohtuuttomasti etenkin tiettyjen persoonien läheisyydessä ja tunnen oloni surkeaksi. Mitä neuvoksi?
18.11.2020 |
Olen aloittanut muutama kuukausi sitten uudessa työssä. En ole aikaisemmin tehnyt tällaista ja työ on hyvin tahdikasta, erittäin nopeaa.
Olen tottunut vauhtiin jo ns. oikeissa töissä mutta tässä kiire on erilaista ja enemmän viilaamista yksityiskohtiin.
Työkavereita on monta vuorossa.
Jostain syystä minun on ollut kovin hankala päästä porukkaan mukaan.
En tiedä mikä edes mättää, en tunne oloani kovin luontevaksi ja olen lähinnä ahdistunut.
He ovat ihan hyviä tyyppejä jos vain porukkaan tosiaan pääsisi kunnolla mutta kun ovat olleet vakioporukka monia vuosia samassa paikassa, työntekijä ovat vaihtuneet, työ on tarkkaa ja nopeaa niin koen hyvin vieraaksi itseni monilta osin ja ymmärrän myös heidän näkökulmiaan ja ehkä lievää kyynnistymistä on havaittavissa.
Myös palkka-asioista on keskusteltu pinnallisesti ja selvää on, etteivät ole tyytyväisiä.
Olen todella kiltti, ystävällinen ja huomioonottava ja yritän tosiaan parhaani pysyä mukana, yritän tehdä nopeuteen verrattuna tarpeeksi tarkasti.
Kuulen kuitenkin usein supinaa vieressä, suoranaista nöyryyttävää kommenttia porukan kesken tai ihmeellisiä negatiivisia katseita.
Todella ahdistavaa joka lähinnä vain saa stressaantumaan lisää ja vaikuttaa työhöni jo niin, etten jaksaisi edes yrittää kunnolla mutta yritän vaikka turhauttaa, yritän vain keskittyä kaikesta huolimatta.
Olen kehittinyt jo paljonkin, mitä enemmän tietysti kehityn niin sen enemmän aletaan viilaamaan yksityiskohtia.
Joskus tuntuu, että kuulen palautetta runsaammin kuin muut aivan käsittämättömistä asioista ja vertaan tekeleitä toisten työhön. En juuri huomaa eroa verrattuna toisiin ja heilläkin tulee virheitä, niistä ei vain mainita useinkaan eikä kovaan ääneen.
Tai sitten en vain kertakaikkiaan tajua.
Lisäksi toiselle työni jälki on riittävän hyvä kun taas toinen tahtoo vielä parempaa, vielä nopeampaa. Näytetään eri tapoja samalle työlle, eilen työtapani oli ok, tänään samasta hommasta kuulen sanomista toiselta ihmiseltä.
Ristiriitaista ja ahdistavaa.
Onko kyse siitä, että parantamisen varaa on yksinkertaisesti paljon?
Mutta ehkä myös siitä, että haluavat opettaa minut siellä tosissaan heidän tasolleen nopeasti? Koen ettei monille uusille sanota juuri mitään.
Vai onko hermostuneisuuttani kenties hauska katsoa ja kommentoida.
Tuntuu joskus, että en pärjää työssä vaikka kuinka yritän. Kuulen ristiriitaista palautetta.
En oikein tiedä mitä mieltä he oikeasti ovat.
Joskus menee kivasti ja toisena päivänä koko olemukseni ärsyttää ja minua taas hävettää koko päivän ajan.
En oikein tiedä mitä ajatella ja miten päin olisin aina. Vai täytyykö nyt vain kestää ja toivoa, että kehityn tarpeeksi hyväksi jokaisen mielestä.
Kommentit (26)
Mieti mitä vakavaa virheistäsi todella koituu?
Ei varmaan mitään, jolla nyt olisi todellisuudessa juuri väliä.
Työelämässä olen nähnyt, että moni vanhempi tekijä pönkittää itsetuntoaan uusien tulokkaiden kustannuksella.
Ollaan niin paatuneita jo omaan työhönsä, kaikki hoituu niin automaatiolla, että pienikin "virhe" ärsyttää omassa "täydellisyydessään".
Sitten kun on jo isompi klaani tätä ilmiöö todistamassa niin valitettavasti se näkyy ja kohdistuu vasta opettelevaan yksilöön.
Voit myös miettiä, tahdotko tosiaan olla osa tuota työyhteisöä? Sillä jos pitkään sinnittelet niin pääset varmasti mukaan porukkaan ja kohta olet samalla aaltopituudellaan heidän kanssaan. Ehkä sinustakin tulee negatiivinen töksäyttelijä, supisija ja paineita muille luova ryhmäläinen.
Mieti miten suhtaudut, miten annat toisten itseäsi kohdella ja tahdotko miellyttää liiakseen ihmisiä stressaamalla turhaan.
Neuvoksi, älä siis stressaa turhaan jos et kuitenkaan työhön ole jäämässä tai siitä todella tykkää, varsinkaan jos työkaveritkaan eivät ole ihmisiä, joiden seurassa voit hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se jatkuu useamman kuukauden se ei muutu paremmaksi ja yleensä pahenee. Moni odottaa, että asia muuttuu itsestään. Ei muutu.
Keskity duuniin ja sen oppimiseen. Ja sitten kysy neuvoja muilta ja Kehu jos auttavat
Alue: Aihe vapaa
Kiitos sullekin, muille myös!
Hyviä neuvoja olen saanut.
Taidat ymmärtää hyvin mistä aloituksessa kerroin. Nämä toimintatavat ovat kyllä aika raskaita, aivan kohtuuttomat paineet aina välillä.
Mietin kuitenkin joskus, että itsekö ne paineet asetan ja ahdistun negatiivisesta palautteesta mutta olen kuitenkin sitä mieltä töitä ennenkin tehneenä, että koen jopa jonkinlaista epäsuoraa kiusaamista joinakin hetkinä.
En nyt sanoisi mitään vakavaa mutta jotain mätää tuossa vain on.
Palkkakeskustelukin kertoi melko paljon, siitäkin on vinoiltu, että heidän palkkansa on niin surkea työhönsä nähden ja joutuvat silti vielä opettamaan jne.
Mielestäni tuo asia kuuluisi itse pomolle vaikkakin toki ymmärrän yskän.
Tavallaan työilmapiiri on ihan hyvä mutta kovin on testaamista joskus.
Osaavat olla mukavia mutta myös yhtäkkiä aika tylyjäkin, en tosiaan saa selvää.
Varsinkin samat ihmiset ovat niitä, jotka yhdessä sitten nöyryyttävät tai supistelevat keskenään. Ovat hetkessä jotenkin kovin ylimielisiä ja itse alistun vain sättimään itseäni.
Yritän olla miettimättä liikaa. Olen siinä jo hieman edistnytkin, pakotan töissä itseni olemaan miettimättä liikaa arvostelua tms.
Ei johda ainakaan minun tapauksessani parempaan tulokseen, lähinnä mokailen varmasti. Valitettavasti vastapainoksi en saa kovin hyvääkään palautetta, olen vain tyytyväinen jos kukaan ei sano mitään ja saan "rauhassa" tehdä töitäni.
No joo...
Täytyy ottaa sinunkin neuvoista irti.
Ap