Masennus on pilannut mun elämäni

Ei niitä vanhoja juttuja kannata hävetä. Jokainen (siis todellakin, aivan jokainen) on tehnyt jotain tyhmää. Niistä virheistä oppii ja siten ihmisestä tulee parempi. Itsekin olen mokaillut todella pahasti ja jos voisin pyyhkiä ne tapahtumat pois, niin sen tekisin. Mutta toisaalta ne tapahtumat saaneet minut parantamaan tapanani.

Ole onnellinen että sinulla on työtä ja parisuhde. Itse olen 36v pitkäaikaistyötön, eikä minulla ole edes ystäviä. Olen kärsinyt 20v sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se on johtanut tähän nykytilanteeseen. Minäkin yritän löytää tästä elämästä silti jotain hyvää. Välillä tämä tuntuu liian raskaalta, välillä taas kestän aika hyvin tätä elämää. Eilen olisin voinut vaikka tappaa itseni, tänään minulla on aika hyvä olo. Tuon eron olotilassa aiheutti pelkkä ruokavalio. Toissapäivänä söin paljon makeisia ja rasvasta ruokaa. Eilen söin terveellisesti ja se näköjään kohensi olotilaani. Tarkista sinäkin oma ruokavaliosi. En sano että kaikki ongelmat sillä lähtee (ei omanikaan ole), mutta se vaikuttaa todella paljon.

Joo, vitamiinit on hyvä olla kunnossa!

Synninpäästö itsellensä kannattaa tehdä. Meistä jokainen tekee virheitä eikä niitä kannata pitää painona turhaan vaan oppia niistä. Ei ihminen ole valmis kun ikää tulee 18-vuotta. Kun katselen vanhempiani niin ei hekään ole valmiita ihmisinä. ;)

Koittaisit elää tätä päivää! Minuakin on kiusattu koulussa, siitä on nyt 25 vuotta? Se on menneisyyttä. Minä olen erilainen kuin silloin ja tahdon uskoa että kiusaajatkin on erilaisia.

Minäkin olen joskus kiusannut jotakuta ja sen pohtiminen näin 30 vuotta myöhemmin on muuttanut minua niin että työpaikalla olen puuttunut kiusaamiseen.

Oma kipu on vanhaa ja sitä voi muistella muttei se saa ottaa liian suurta otetta elämästä jota elät jo ihan muussa elämänvaiheessa. Nauti itsestäsi, sinun ihanasta parisuhteesta ja vaali tätä hetkeä!

Tuntuu pahalta että ihmettelet miksi miehesi on kanssasi, terapia on hyvästä! Sehän on sitä että mietit omia solmukohtia ja ehkä saisit jotain erilaisia käyttäytymismalliehdotuksia? Etsi sinulle sopiva kuuntelija terapeutiksi, et sinä ole koskaan liian sairas puhumaan tunteistasi. Ehkä puhut kotona tunteistasi ja elämästäsi? Sen saman voi tehdä terapiassakin. Vaikka vaan että tuntisit olosi joskus myös onnekkaaksi että sinulla on parisuhteesi ja näkisit sen voimavarat sinulle kuuluviksi.

Sinä elät nyt tässä, jätä menneisyys sille paikalle jota se on ja on suuri harmi jos elämäsi vaan valuu muistellessa kaikkia negatiivisia asioita ja se syö onnellisuudestasi.

Jos sinulla on selvittämättömiä asioita joita pahoittelet niin sinä olet se joka voi noustakin asioiden yläpuolelle hyvässäkin, voit pahoitella tekemiäsi pahoja asioita ja pyytää niitä anteeksi. Anteeksianto on jokaisen oma valinta etkä sinä voi vaikuttaa siihen annetaanko sinun tekemät asiat anteeksi mutta ainakin voisit ajatella että olet niitä aidosti katunut ja ollut pahoillasi. Joskus myöhemmin sitten sinun anteeksipyyntösi alkaa ehkä vaikuttamaan ja sinua taas voidaan jututtaa uudestaan asiassa mutta jos et käsittele ongelmia etkä pyydä anteeksi, ei sitä toiset voi antaakaan anteeksi. Eli siksi myös anteeksipyynnöllä on merkitys; toiset tietää että ajattelet toisin asiasta ja olet pahoillasi tapahtuneesta. Ajattele tätä vaikka käänteisesti: jos joku sanoo tai tekee pahasti sinua kohtaan eikä koskaan lähesty sinua asiassa ja kerro että asia kalvaa häntä niin sinä et voisi sopia asiaa hänen kanssaan.

Asioiden käsittelyt on tärkeitä ja meistä jokaisen pahin vihollinen on minä itse. Se ei häpeältä tahtoisi mennä toisen luo ja pyytää anteeksi, vaikka tiedät että jos joku pyytäisi sinulta anteeksi, sen varmasti antaisit.

Eli ei niin kovaa itsekritiikkiä ja salli itsellesi virheet.

No jos sä pystyt käymään töissä ja parisuhteessakin olet niin kyllähän tuossa nyt on jo aika paljon. Mieti kun ei pysty käymään töissä, silloin on oikeasti todella paskat fiilikset, on pakko elää muitten kustannuksella.

samoin kun jotkut sanovat " olin viime viikolla masentunut" se on sama asia kuin " sairastin viime viikolla diabetestä mutta en enää jaksanut sairastaa " ne jotka sanoo vaa et älä masennu ni se on sama kuin " älä hei sairasta sitä syöpää kannattis lopettaa se jo ei oo terveellistä "

Miten voit olla liian sairas terapiaan, jos pystyt töissäkin käymään?

Terapiassa joutuu käsittelemään niin rankkoja juttuja, ettei niitä jaksa käydä läpi, jos on liian masentunut. Työ on tavallaan terapiaa joillekin. Turha tätä on selittää kenellekään joka ei ollenkaan ymmärrä millaista masennus on. On vähän erilainen sairaus kuin flunssa.

Samoin. Joskus tuntuu että pitäisi vain luovuttaa. En jaksa enää.