Lue keskustelun säännöt.
Tunnesiteeni lapseeni väheni eron jälkeen :-(
18.03.2014 |
Erosin joulukuussa avomiehestäni. Meillä oli yksi lapsi, joka oli saanut alkunsa IVF-hoidolla, luovutetulla munasolulla koska minulla itsellämni ei sellaisia ole, kohtu kyllä löytyy.
Lapsi on kuin isänsä, ulkonäöltään ja luonteeltaan. Tuntuu jotenkin pahalta, että nyt tuntuu että hän on enemmän isänsä lapsi kuin minun, vaikkakin olen hänet kantanut ja synnyttänyt. Varsinkin huonot piirteet eli itsepäisyyden ja "besserwisserismin" lapsi on perinyt isältään täysin. Lapsi myös ihan samoin kuin isänsä, seuraa mitä teen ja huomauttelee, sekä muistuttelee kuin olisin itse lapsi. Äiti, unohdit pyyhkiä kenkäsi! Muistithan pestä hampaat? Ethän unohda avaimiasi? Taas ostit väärää maitoa! Isältään oppinut selvästi, vai olisiko perittyä, en tiedä.
Olen huomannut että rakastan kyllä lasta, mutta eron myötä huomaan herkemmin hänessä eksän ärsyttäviä piirteitä, eikä lapsi tavallaan tunnu enää niin läheiseltä ja rakkaalta kuin silloin kun meillä meni eksän kanssa hyvin. Tämä tuntuu pahalta, enkä tiedä miten tunteesta pääsisi eroon.
Tietenkin kasvatan lasta mahdollisimman hyvin, ja olen hyvä ja rakastava äiti kuten ennenkin, mutta olen vain huomannut tällaisia ajatuksia itsessäni. :-(
Niin, ja jos joku ihmettelee miksi tein lapsen miehen kanssa joka ärsytti minua, niin ei hän silloin 7 vuotta sitten ärsyttänyt kun tapasimme, muuttui pikkuhiljaa vuosien varrella.
Kommentit (6)
Tiedän tunteen, mutta ajan myötä se menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50% lapsessa on sinulta oli geneettinen tai ei geneettinen lapsi. Se miten kasvatat lapsesi on suuri osa lapsen minuutta. Olikis Se niin, että 10% on geneettisesti periytyvää käytöstä ja loput ympäristön tuomaa.
Voin kyllä vakuuttaa että se että munasolu on ollut omasta takaa ei mitenkään automaattisesti tarkoita että lapsi muistuttaisi erityisen paljon äitiään. Omani eivät muistuta minua juurikaan ulkoisesti, ja luonteeltaan ovat myös ihan erilaisia (kuin minä, ja kuin toisensa).
Sitä kyllä pelkään että jos (ja kun) meille joskus tulee mieheni kanssa ero, lapset viihtyvät paremmin isänsä luona kuin minun. Olen jo nyt se tylsä vanhempi joka käskee ja patistaa ja huolehtii, kun mieheni on se kiva joka antaa olla kuin pellossa, syöttää mäkkäriruokaa ja vitsailee.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 07:59"]
Voin kyllä vakuuttaa että se että munasolu on ollut omasta takaa ei mitenkään automaattisesti tarkoita että lapsi muistuttaisi erityisen paljon äitiään. Omani eivät muistuta minua juurikaan ulkoisesti, ja luonteeltaan ovat myös ihan erilaisia (kuin minä, ja kuin toisensa).
Sitä kyllä pelkään että jos (ja kun) meille joskus tulee mieheni kanssa ero, lapset viihtyvät paremmin isänsä luona kuin minun. Olen jo nyt se tylsä vanhempi joka käskee ja patistaa ja huolehtii, kun mieheni on se kiva joka antaa olla kuin pellossa, syöttää mäkkäriruokaa ja vitsailee.
[/quote] Minä olen myös se "tylsä" vanhempi meistä, samoista syistä. Tosin nyt erottuamme lapsi sopeutuu kanssani kahdestaan ollessa paremmin tiettyihin tapoihin ja rutiineihin, joita, ainakaan kaikkia, ei isän luona ole- toisaalta on myös toisinpäin, mutta ainakaan ei ole enää vanhempia jotka ovat koko ajan napit vastakkain.
Ja se on kyllä totta, että voivathan geneettisetkin lapset muistuttaa sitä toista vanhempaansa. Valitettavasti meillä on näin, monessa asiassa, mutta huomaan kyllä hänessä itseänikin, sitä opittua.
Hyvä kun täällä ei sentään täysin teilattu, ajattelin että äidin tunteet lapseensa olisivat totaalinen tabu.
Tässä ei ole munasolusta kyse.
Moni nainen kokee hankalia tunteita jos lapsi muistuttaa kovasti exää. Esim epäilen oman äitini kokevan inhoa siksi yhä minua kohtaan koska vihaa isääni ja olen hänen näköinen.
Huomaan miksi ero tuli.