Lue keskustelun säännöt.
Kiintyminen lapseen, kun on jaettu vanhemmuus
17.03.2014 |
Nuorimmaiseni on kaksivuotias. Vanhemmat lapset 4- ja 14-vuotiaat. Olen heidät hoitanut aina yksin, olen siis yksinhuoltaja ollut aina. Kiintyminen näihin vanhempiin lapsiin on syvää, tunnen heidät läpikotaisin, he ovat osa kiinteää perhettä. Nuorimmaistakin rakastan tietysti, hän on ihana. Mutta nyt vaan on käynyt niin, että hän on saanut kodissamme vain "vierailijan osan". Vietän hyvin vähän aikaa hänen kanssaan.
Isänsä ja minä teemme vuorotyötä, ja silloin kun isä on vapaalla lapsi on hänen luonaan. Monesti käy niin, että lapsen ollessa minun luonani, minulla on työpäivä, jolloin lapset ovat päiväkodissa. Koen epäonnistuneeni hänen osaltaan äitiydessä. Nuorimpien ollessa keskenään aika menee heidän erottamiseen toisistaan, kun tappelevat ja kaipaavat huomiota kumpainenkin. 4-vuotiaani on hyvin dominoiva ja minun perään. Mustasukkaisuus on hurja. Kyllä niitä rauhallisiakin leikkejä on välillä, onneksi. Tuntuu että nuorimmaiseni ei viihdy täällä. Yritän huomioida kaikki tasapuolisesti, mutta tuntuu etten onnistu. Täällä on täysi kakofonia päällä. Tuntuu että taapero viihtyy isällään erinomaisesti; onhan hänellä enemmän aikaa lapselle, ja kotonaan rauhallista. Itse olen väsynyt räähkä.
Isänsä äiti muuttaa lähiaikoina naapuriimme, ja hän on luvannut olla lastenhoidossa mukana. Sanoi että voi olla mummina myös isommalle lapselleni. Poden huonoa omaatuntoa. En koe olevani äiti nuorimmalle, vaan vain joku tyyppi jonka luona lapsi vierailee. Vanhimmat lapsetkaan ei ole ottaneet nuorinta oikein "omakseen" kun hän ei elä meidän rytmissämme. Ei tässä kai pointtia ollut, kunhan nyt oksensin tämän monologin palstalle. Epäonnistunut olo vain :(
Kommentit (34)
Ap, sun kaltaisten paskapää horojen takia kaikki kärsii. Anna lapset pois!!! Vetoan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurjaa, tiedän fiiliksen ehkä jotenkuten, koska meilläkin nuorimmainen on joutunut jäämään liian vähälle huomiolle vaativan, lisäksi hyvin mustasukkaisen esikoisen vuoksi (esikoisella on neurologisia ongelmia). En koe nuorinta ollenkaan niin tutuksi ja läheiseksi kuin esikoista. Sinun kannattaisi yrittää aktiivisesti korjata tilannetta. Onko mahdollista järjestää kahdenkeskistä aikaa nuorimmaisen kanssa, että saisit kaksi vanhempaa lastasi siksi aikaa muualle hoitoon?
Miksi et ole yhdessä lapsen isän kanssa? En pahalla kysy, ihan asiallisesti.
Olen nyt vähentänyt töitä juuri tämä ongelman takia. Rahatilanne on onneksi korjaantunut sen verran, että vähempi työmäärä riittää. Kaipaisin todella aikaa nuorimmaisen kanssa kaksi. Tuntuu vaan syylliseltä viedä isompi tarhaan. Muita hoitajia kun ei ole. Kun erosimme nuorimman isän kanssa tein kaikkeni että miehen isyys heräisi. Todella panostin ja tuin. Se tuotti tulosta, koska isä rakastaa lastaan todella, ja on lapsen kanssa paljon. Hänellä on harmi kyllä painolastina alkoholismi, joka vie ajoittain vallan. Siksi en usko että hän voi ottaa lapsen kokonaan. Hän katoaa joskus viikoksikin. Tuntuu että raskaudesta lähtien panostin isyyden heräämiseen niin paljon, että oma kiintymiseni lapseen on jäänyt jotenkin kesken. Minulla ei sitä paitsi ole ketään joka kannustaisi äitiydessä. Taaperon isän äiti on ollut aktiivisena tukijana pojalleen, ja toivookin jossain vaiheessa että vanhemmuus siirtyisi pojalleen täysin.
Ap
Huh, huh, onpa tilanne. Miksi ihmiset pistävät itsensä tuollaisiin tilanteisiin...
No, enpä osaa auttaa ikävä kyllä. Toivon kaikkea hyvää perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 22:13"]
Miksi et ole yhdessä lapsen isän kanssa? En pahalla kysy, ihan asiallisesti.
[/quote]
Ei hän halua olla kanssani. En ryyppää. Hän haluaa olla vapaa. Eikä hän tunne minua kohtaan mitään. Ap
Vuorotteleeko lapsi siis viikko-viikkosysteemin mukaisesti sinulla ja isällään. Minusta ei ole reilua, että lapsi on enemmään isällään silloin kun tällä on vapaata kun taas sinä saat ne päivät, jotka sattuvat tulemaan.
Hyvä puoli tässä on se, että kiintymyssuhdetta voi syventää sekä sinun että lapsen osalta. Mieti vaikka paperille miten aiot toimia asian suhteen. Tässä muutama vinkki:
-Kun lapsi ei ole luonasi, soittele hänelle joka päivä, puhu videopuheluita ja kerro avoimesti, että on ikävä ja että odotatte häntä kovasti luoksenne.
-Vaikka lapsi on miehelläsi, voisitko silti tavata häntä iltaisin tai vapaapäivisin? Viedä puistoon tai uimaan?
-Ota lapsi aina viereesi nukkumaan. Itse olen huomannut sen tehokkaaksi tavaksi kiintyä lapseen nopeammin ja voimakkaammin. Yöllä kun menee nukkumaan kuunnellen pienen tuhinaa, ymmärtää miten suuri aarre siinä vieressä makaa. Ota vain nuorin viereesi, muut nukkuvat omissa sängyissään.
- vahvista sisarusten välistä suhdetta. Antakaa sisarusten puhua puhelimessa ja videopuheluita silloin kun ovat erossa. Puhukaa hänestä paljon kun hän on isällään. Mieti ääneen miten ikävä on ja miten kivaa kun lapsi tulee ja mitähän hänelle kuuluu.
- Tappelut kuuluvat sisarusten elämään eikä niitä kannata pelätä. Tehkää kuitenkin yhdessä kaikkea kivaa. Rakentakaa maja olkkarin lattialle ja menkää sinne nukkumaan. Laita myös 4-vuotiaalle tiukat rajat, että toista ei satuteta. Ota tarvittaessa jäähy käyttöön.
-Kun lapsi on sinulla ja olet iltavuorossa, yrittäkää herätä hyvissä ajoin niin yhteistä aikaa on enemmän.
-Vaikka ei tuntuisikaan siltä aina, kerro miten paljon rakastat lasta, miten ikävä on ollut ja kuinka on taas ihan mahtava nähdä. Sanallistaminen auttaa itseäkin taas tuntemaan niitä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottuasi lapsen isän alkoholismista, yrittäisin kyllä kaikkeni, että saisin lapsen pysyvästi itselleni ja isästä etäisä. Jos yhtäkkiä katoaa viikoksi, ei voi olla riittävän tasapainoinen ja vastuullinen lähivanhemmaksi.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 22:29"]
Vuorotteleeko lapsi siis viikko-viikkosysteemin mukaisesti sinulla ja isällään. Minusta ei ole reilua, että lapsi on enemmään isällään silloin kun tällä on vapaata kun taas sinä saat ne päivät, jotka sattuvat tulemaan.
Hyvä puoli tässä on se, että kiintymyssuhdetta voi syventää sekä sinun että lapsen osalta. Mieti vaikka paperille miten aiot toimia asian suhteen. Tässä muutama vinkki:
-Kun lapsi ei ole luonasi, soittele hänelle joka päivä, puhu videopuheluita ja kerro avoimesti, että on ikävä ja että odotatte häntä kovasti luoksenne.
-Vaikka lapsi on miehelläsi, voisitko silti tavata häntä iltaisin tai vapaapäivisin? Viedä puistoon tai uimaan?
-Ota lapsi aina viereesi nukkumaan. Itse olen huomannut sen tehokkaaksi tavaksi kiintyä lapseen nopeammin ja voimakkaammin. Yöllä kun menee nukkumaan kuunnellen pienen tuhinaa, ymmärtää miten suuri aarre siinä vieressä makaa. Ota vain nuorin viereesi, muut nukkuvat omissa sängyissään.
- vahvista sisarusten välistä suhdetta. Antakaa sisarusten puhua puhelimessa ja videopuheluita silloin kun ovat erossa. Puhukaa hänestä paljon kun hän on isällään. Mieti ääneen miten ikävä on ja miten kivaa kun lapsi tulee ja mitähän hänelle kuuluu.
- Tappelut kuuluvat sisarusten elämään eikä niitä kannata pelätä. Tehkää kuitenkin yhdessä kaikkea kivaa. Rakentakaa maja olkkarin lattialle ja menkää sinne nukkumaan. Laita myös 4-vuotiaalle tiukat rajat, että toista ei satuteta. Ota tarvittaessa jäähy käyttöön.
-Kun lapsi on sinulla ja olet iltavuorossa, yrittäkää herätä hyvissä ajoin niin yhteistä aikaa on enemmän.
-Vaikka ei tuntuisikaan siltä aina, kerro miten paljon rakastat lasta, miten ikävä on ollut ja kuinka on taas ihan mahtava nähdä. Sanallistaminen auttaa itseäkin taas tuntemaan niitä tunteita.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Meillä ei ole viikko-viikko rytmiä, koska isän työvuorot ovat niin hankalia, ettei luonapitoa voi sopia kuin lista kerrallaan. Tai ei näistä niin sovita, isä ilmoittaa kun ottaa lapsen. Olen suostunut siihen, koska pelkään että hän suuttuu ja välit menevät. Niin on ennenkin käynyt, ja mies on suuttuessaan todella ilkeä. En halua riidellä. Pyysin joskus että mies laittaisi mailina etukäteen ne päivät kun ottaa lapsen, jotta voin suunnitella elämää eteenpäin. Laittoikin, mutta se jäi nopeasti. Nyt elän viikko kerrallaan.
En usko että isä haluaa minua elämäänsä sotkemaan. Hän haluaa olla lapsen ja oman tyttöystävänsä kanssa, ja mennä menojaan. Voisin kuitenkin yrittää kysyä jos voisin soittaa silloin tällöin.
Nuorin ei halua nukkua vieressäni, ei jotenkaan osaa. Hän nukahtaa vain omaan sänkyynsä. Olen yrittänyt. Muut neuvot olivat hyviä, kiitos niistä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan itseäsi syyllistä yhtään enempää. Tilanne on nyt tuo ja voit tehdä vain parhaasi. kaikilla äideillä on erilainen suhde lapsiinsa, eikä äiti ole myöskään mikään kaikkivoipa enkeli joka hoitaa kaiken täydllisesti ja paikkaa vielä muidenkin laiminlyönnit. Sun on helpompi rakastaa lastasi kun annat nyt ensin itsellesi anteeksi ja arvostat itseäsi. Äitiys ei ole mikään kilpailu, eikä täydellistä äitiä ole. Vaikka on vaarallista sanoa että kun äiti voi hyvin, lapsetkin voivat, mutta on siinä sellainen totuus, että ne äidit jotka raatavat kaikkensa, voisivat hiukan myös nauttia elämästään... silloin jaksaa paremmin. ja lapsille on ihanaa olla iloisen äidin lapsi, Eli älä luo itse itsellesi yhtään ylimääräisiä paineita. Tilanne on haastava, joten ei ole ihme, jos ei kaikki aina mene niin hyvin.
Jää vapaalle niin voit olla lapsesi kanssa. Se aika menee nopeesti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä liikaa murehdi. Kun olet huomannut tällaisen ongelman ja tunnet siitä syyllisyyttä, jo se aiheuttaa sen, että pyrit korjaamaan tilannetta. Muutenkin, lasten kasvaessa ja kehittyessä suhde heihin muuttuu. Jo puolen vuoden päästä voi olla ihan erilaiset fiilikset.
Kyseenalaistan silti lapsen isän kyvyn olla lähivanhempi. Hän ei selvästikään ota riittävästi huomioon lapsen tarpeita. Tästä kertoo jo se, ettei hän tue sinun ja lapsen kiintymussuhteen rakentumista. Kukaan vastuullinen vanhempi ei myöskään voi yhtäkkiä kadota viikoksi. Isä toimii nyt itsekkäästi, haluaa lapsen silloin kun hänelle itselleen sopii ja muulloin sinä toimit ilmaisena lapsenvahtina. myöskään noin epäsäännölliset tapaamisajat eivät missään nimessä ole hyväksilapselle tai ole reilua sinua kohtaan.
Ainakin teidän on sovittava selkeät pelisäännöt ja tapaamisajat. Sinuna ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoisin huoleni lapsen hyvinvoinnista johtuen isän alkoholismista, katoamisista ja epäsäännöllisistä tapaamisajoista. Lasta ei voi pompotella miten sattuu.
Minulle tulee kirjoituksistasi myös tunne, että olet laittanut itsesi jotenkin alisteiseen ja huonomman vanhemman rooliin verrattuna isään. Mielestäni toimit kuitenkin vastuullisemmin kuin hän, olet lopulta se joka viime kädessä on huolehtinut lapsesta jos isä on päättänyt kadota. Et ole päässyt rakentamaan rauhassa kiintymyssuhdetta lapseen, joten ei ihme, että tunteet ovat pintapuolisemmat. Tämä ei kuitenkaan tee sinusta millään tavoin huonoa äitiä. Ota tillanne haltuusi ja lähde vaatimaan rauhallista ja tasapainoista elämää lapsellesi sekä sinulle oikeutta rakentaa rauhassa kiintymyssuhdetta häneen. Tunteet tulevat aikanaan.
Jää vuodeksi kotihoidon tuelle ja tutustu lapseesi rauhassa.