Te, jotka olette nyt raskaana, kuvaikaa mulle oloanne,

Olen raskaana noin puolessa välissä. Ei ole ollut pahoinvointia tai muutakaan. Hanki vain lapsi mikäli elämä on muuten kunnossa, työ ja muut. Ikinä ei ole "oikeaa aikaa" hankkia lapsia ja jos sitä lykkää vain, huomaa pian olevansa 50-vuotias....

37. raskausviikko, esikoisraskaus.

Fyysisesti olo on hyvä, ilman tuota (suht pientä tosin) mahaa en edes ymmärtäisi olevani raskaana :D Ainoa vaiva on kävellessä kun nivusissa tuntuu vähän ikävälle, mutta ei estä liikkumista enkä kutsuisi sitä varsinaisesti kivuksi. Vauva ilmeisesti vielä ylhäällä, kun ei ole painetta alavatsalla ollenkaan. Sen sijaan kumartuminen on kieltämättä välillä (etenkin ruokailun jälkeen/illalla, kun vatsa turvottaa vähän muutenkin) inhottavaa ja nauhakenkien kanssa saa aina toivoa, ettei nauhat aukea kun ei jaksaisi kumartua solmimaan :D

Alusta asti olo ollut siis hyvä, raskausoireita ei ollut yhtään joten en tiedä, miltä tuntuisi jos olisi ollut pahoinvointia, pissahätää, ummetusta, selkäsärkyjä tai muita. Ainoa "oire" on tuo kasvava vatsa ja sen sisällä liikehtivä vauva.

Henkinen puolikin voi hyvin, mieli pysyy virkeänä kun on joka päivälle jotain tekemistä. Kuitenkin on ruvennut nyt hieman jännittämään, koti näyttää ihan vauvaperheen kodilta ja sen alkaa vihdoin oikeasti ymmärtämään, että tuolta tosiaan kohta tulee pieni ihmisvauva. Olo on odottava, muttei (vielä) ihan malttamaton. Välillä tulee pieniä "paniikkeja", että osaanko, olenko hyvä äiti, olemmeko onnellinen perhe, miten tiedän kuinka toimia missäkin tilanteessa yms., mutta onneksi näihin on saanut neuvolasta aina fiksuja vastauksia :)

Huomisesta alkaen olen viikolla 9. Olo tällä hetkellä väsynyt ja tuskainen. Viikon olen kärsinyt kovasta flunssasta, joka aiheutti järkyttävää pahoinvointia pariksi päiväksi. Pahoinvointi helpotti sairaalassa tiputetun nesteen avulla. Flunssan sairastaminen ollut erittäin rankaa, sillä lääkkeitä ei juurikaan saa käyttää helpottamaan oloa. Henkisesti todella raskasta.

Koko alkuraskauden ajan  minua on vaivannut kovat vatsakivut, epämääräinen vuoto,väsymys,pahoinvointi ja paha aknen kaltainen ihottuma selässä ja rintojen yläpuolella.

Mitään suloista vatsaa ei vielä näy. Itseäni en tunne mitenkään kauniiksi ja seksiäkin harrastettu 2 kertaa tänä raskausaikana. Itsellä oli myös ruusuinen kuva raskausajasta, totuus ollutkin kaikkea muuta.

Rv36, vauvalla on juuri hikka :D

Rv. 39

Koko raskausaika on ollut mielettömän ihanaa, en voinut kuvitellakkaan että se voi olla näin mukavaa kun kaikkialta kuulee vain kauhisteluja :). Liikkuminen on onnistunut hyvin koko raskauden ajan. Kävin vielä rv. 35 aerobisessa ja salilla, sen jälkeen sallein itselleni tauon :). Loppuaikana ainoastaan närästys on ollut kurja vaiva, minulla nousee oksennus kurkkuun kun närästää niin kovin, tähän saisi reseptilääkettä, mutta en ole käynyt hakemassa, kyllä tämän kestää kun tietää ettei tämäkään vaihe ikuisesti kestä.

Odotan esikoista, viikkoja on huomenna tasan 17.

Maha on kasvanut jo aika paljon, muttei ole vielä tiellä. Liikettä tuntuu muttei potkuja vielä. Satunnaista vihlomista esiintyy joka päivä, ja välillä oikein säpsähtää. Suurempia fyysisiä vaivoja ei ole, seksi ei kuitenkaan maistu koska limakalvot ovat rutikuivat.

Ja minulla ilmeisesti keskiraskauden pissahädän väheneminen on maailman suutin kusetus.

Olen raskausviikolla 28. Ihoni kukkii ja on tosi pahassa kunnossa kasvoista :(

Haisen koko ajan hielle ja hikoilen - iltaisin palelen peitteen alla.

Ensin oli karmaiseva pahoinvointi eikä ruokamaistunut, kun se viimein loppui n. rv 15 alkoi olla kova nälkä koko ajan, lihoin 5kg parissa viikossa ja nyt kiloja on tullut jo yli 10. Pahoinvointi muuten palasi, meinasin oksentaa tänään Lidlissä.

Joka päivä särkee päätä, migreeni ei todellakaan helpota raskaana, lääkkeitä ei voi ottaa :'(

Mieheni ei halua minua enää sillä olen iso, lihava mursu. Halut ovat itseltäkin mennyttä. Selkään koskee ja jalat turpoaa, iho on kuiva ja hilseilee (paitsi kukkiva nassu, ehkä koko ihon rasvat kerääntyy sinne?).

Parisuhteemme on mennyttä, asumme nyt erillämme vaikka vauvaa tehdessä olimme yhä rakastuneita. En siedä koko ihmistä silmissäni välillä. Enkä paljoa muitakaan.

Olen koko ajan ärtyisä, sekava, hormonihöyryinen, väsynyt hirviö. Nukahdan joka ilta klo 20. Tänä aamuna tiuskin lapsille, yksi itki kouluun lähtiessään ja on paha mieli, en ole normaalisti tällainen vaan leppoisa ja hyvä äiti :(

On vaikeuksia, suuria sellaisia selvitä kaikista kotitöistä. En meinaa jaksaa kantaa kaupoakasseja ja imurointi imee kaikki voimat.

Tasan jää tämä viimeiseksi lapseksi, sterilisaatio tämän jälkeen. Ihan kamalaa! Kunpa pääsisi edes töihin lepuuttamaan nuppia mutta fyysisestä työstäni olen ollut yli 3kk saikulla. En tajua mikä hulluus ajoi minut tekemään tämän iltatähden, pahimmat loppukuukaudet vielä edessä :(

Rv 6+2. Pissattaa.nälättää.huimaa.pissattaa.nälättää.pissattaa. jos en syö niin rupee maha murisee ja tulee huono olo. Muuten ei muita oireita ellei kiukkusuutta lasketa mukaan.

Rv 25, toinen raskaus, selkää särkee, liitoskipuja, jalat turpoo, hikoiluttaa, runsasta valkovuotoa, väsyttää. Tekisi mieli salmiakkia ja muita kiellettyjä ruokia. Tylsää, mitään ei oikein jaksa tai pysty tekemään. Synnytys jännittää, huolettaa onko lapsi terve.

Rv 28+3

Alkuraskaudessa ei pahoinvointia eikä mitään muutakaan paitsi lievää rintojen arkuutta. Keskiraskaudessa mahan kasvua eikä mitään huomattavaa paitsi hormoninäppylöitä otsassa jotka hävis aika äkkiä. Nyt kun loppuraskaus on juuri alkanut mulle on tullut kaikki mahdolliset vaivat mitä vaan voi tulla. Liitoskivut kyljissä ja nivusissa, vauvan potkut tuntuu välillä kamalilta kun osuvat johonkin hermoon. Väsyttää ja nälättää ihan jatkuvasti ja itken koko ajan. Siltikään en vaihtais tätä mihinkään, ei nää vaivat kumminkaan kestä loppuelämää. Ja lapsi on kaiken tän arvoinen. :)

Runsas valkovuoto on sellainen vaiva, josta puhutaan yllättävän vähän. Tämä vaiva kiusaa mua todella paljon. Jatkuvasti alkkarit märkänä.