Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jakaminen parisuhteessa
17.03.2014 |
Olen nelisen kuukautta seurustellut erään miehen kanssa. Olemme kumpikin opiskelijoita eli pienituloisia, mies tosin käy myös töissä. Minua on alkanut kuitenkin häiritä kulujen jakamisen epätasaisuus, sillä mies viettää lähes aina aikaa minun luonani, jolloin minä tietenkin laitan ruoan, ilta- ja aamupalat jne.
Koska olemme kodissani, olen tietenkin ostanut ruoat itse, eikä minua sinänsä häiritse tarjota toiselle niinkin perusasiaa kuin ruoka, mutta välillä harmittaa ettei asiassa ole minkäänlaista vastavuoroisuutta. Hän ei koskaan tuo mitään mukanaan tai ehdota, että kävisimme yhdessä kaupassa, vaikka minulla olisikin ruoat aika lopussa. Aina kaivetaan ne viimeisetkin rippeet minun kaappieni pohjalta.
Miehen luona olemme erittäin harvoin, ja niistäkin muutamasta kerrasta hän on yhdellä kerralla tarjonnut iltapalaa, muulloin ei mitään. Ja jos käymme yhdessä ulkona, hän ostaa ruokaa ja juomaa vain itselleen. Joskus hän on tarjoutunut lainaamaan minulle 0,5-2 euroa, jos minulta on joskus puuttunut rahaa.
Edellisessä suhteessani mies maksoi aina kaiken kun olimme ulkona, koteihin tehtävät ruokaostokset maksettiin suunnilleen puoliksi ja minä sitten useammin hoidin kokkaamisen, mies silloin kun minulla oli pitkä päivä tai olin muuten vain liian väsynyt siihen.
Miten tähän nykyiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Onko tällainen tilanne mielestänne normaali? En haluaisi kuitenkaan alkaa vaatia mieheltä rahaa, mutta ei minullakaan ole loputtomiin varaa elättää toista kokonaan.
Kommentit (44)
Nykynuorethan ovat varsin suorasanaisia. Ole sinäkin. Sano jätkälle, että jos se meinaa kiinata sun luona useinkin, niin tulkoon luoksesi kaupan kautta, enkä nyt tarkoita viinakauppaa, vaan ihan tavallista ruokakauppaa. Ja jos ei osaa itse ostaa ilta- ja aamupalatarpeita, tee sille kauppalista tekstarilla puhelimeen. Jos ei vieläkään ymmärrä, lähetä se takaisin äitinsä helmoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua myös joskus ihmetyttää, mihin kaikkeen naiset suostuu (en tarkoita ap:tä). Kaveri asui vuokrakämpässä, johon sitten hänen miesystävänsä muutti hänen kanssaan asumaan. Heillä oli täysin erilliset rahat, ei mitään ytheistaloutta. Taisi mennä pari vuotta, ennen kuin kaverini kehtasi sanoa tälle miehelle, että olisi kohtuullista maksaa vuokra puoliksi. mies vaan asui ilmaiseksi ja oli tyytyväinen, kun toinen maksoi asumisen.
Ap:lle sanoisin, että nosta kissa pöydälle. Pitkän päälle suhde ei toimi, jos tuollaisista asioista ei uskalleta puhua. Jos suhde jatkuu tai muutatte yhteen tms. niin tulee vaikeampiakin asioita eteen.
Miten mies reagoisi, jos sä soittaisit ja sanoisit, että "tuotko tullessasi aamupalatarvikkeita, kun jääkaappi on ihan tyhjä. Ja voisit tuoda myös jauhelihaa, niin teen meille illalliseksi pastaa"?
Kyllä tuo minusta aika kummalliselta kuulostaa. Me olemme avomieheni kanssa jakaneet kuluja ihan alusta asti kun mieskin oli vielä opiskelija. Suunnilleen vuorotellen maksetaan ruokakaupassa, vuorotellen ravintolassa jne. Nykyään mies on töissä ja minä olen vielä opiskelija, mutta maksan kyllä osan vuokrasta ja ruuista.
Miehenä ottaa päähän lukea, kuinka naiset sietävät tuollaisia idiootteja. Parempiakin kumppaneita on paikat täynnä, eivätkä miehet kehity mihinkään, jos heiltä hyväksytään tuollaista.
Mutta ai niin, sehän on lähinnä peniksen koko ja hartioiden leveys, jotka naisilla ratkaisevat kumppanin valinnan. Väkivaltainen, sovinisti, pihi, itsekäs, petturi ja kaikkea muuta saa olla, kunhan vaan on ihana miehekäs kölli. Korkeintaan AV:lla voidaan pikkuisen valitella aiheesta.
Tässä tapauksessa joko äijällä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja eikä hän siten ymmärrä tällaisia asioita, ukko on pihi kuin Roope Ankka tai sitten kyseessä on armoton sovinisti ("minähän en ämmien ruokia maksa"). Itse tiedät paremmin, mikä näistä kolmesta määritelmästä osuu. Mieti samalla, haluatko elää sellaisen kanssa yhtään pidempään.