Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jakaminen parisuhteessa
17.03.2014 |
Olen nelisen kuukautta seurustellut erään miehen kanssa. Olemme kumpikin opiskelijoita eli pienituloisia, mies tosin käy myös töissä. Minua on alkanut kuitenkin häiritä kulujen jakamisen epätasaisuus, sillä mies viettää lähes aina aikaa minun luonani, jolloin minä tietenkin laitan ruoan, ilta- ja aamupalat jne.
Koska olemme kodissani, olen tietenkin ostanut ruoat itse, eikä minua sinänsä häiritse tarjota toiselle niinkin perusasiaa kuin ruoka, mutta välillä harmittaa ettei asiassa ole minkäänlaista vastavuoroisuutta. Hän ei koskaan tuo mitään mukanaan tai ehdota, että kävisimme yhdessä kaupassa, vaikka minulla olisikin ruoat aika lopussa. Aina kaivetaan ne viimeisetkin rippeet minun kaappieni pohjalta.
Miehen luona olemme erittäin harvoin, ja niistäkin muutamasta kerrasta hän on yhdellä kerralla tarjonnut iltapalaa, muulloin ei mitään. Ja jos käymme yhdessä ulkona, hän ostaa ruokaa ja juomaa vain itselleen. Joskus hän on tarjoutunut lainaamaan minulle 0,5-2 euroa, jos minulta on joskus puuttunut rahaa.
Edellisessä suhteessani mies maksoi aina kaiken kun olimme ulkona, koteihin tehtävät ruokaostokset maksettiin suunnilleen puoliksi ja minä sitten useammin hoidin kokkaamisen, mies silloin kun minulla oli pitkä päivä tai olin muuten vain liian väsynyt siihen.
Miten tähän nykyiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Onko tällainen tilanne mielestänne normaali? En haluaisi kuitenkaan alkaa vaatia mieheltä rahaa, mutta ei minullakaan ole loputtomiin varaa elättää toista kokonaan.
Kommentit (44)
Ei tuohon ole mitään muuta lääkettä, kuin suora puhe.
Itse tavallaan olin tuon miehen asemassa kymmenisen vuotta sitten: naisella oli koiria, joten alusta lähtien aikaa vietettiin enemmän hänen luonaan. Hän koki, että hyvän emännän pitää hyysätä ja huolehtia, mutta parin kuukauden jälkeen, kun homma alkoi näyttää vakavammalta, vaadin aina itse maksaa, kun yhdessä kaupassa käytiin, koska muuten homma olisi käynyt kovin yksipuoliseksi.
Keskusteltiin myös suhteen melko alkuvaiheessa siitä, että aion vaihtaa uraa ja joudun opiskelemaan pari3 vuotta, tästäkin puhuttiin ja sovittiin etukäteen ihan kirjallisesti, että maksan osani vaikka jälkikäteen, jos jostain syystä ero tulee. Tämä siis lähinnä siksi, että taloudelliset asiat voivat pilata hyvänkin suhteen, jos ne vain olankohautuksella ohitetaan ja vaikka nuo minun opiskeluvuodet toki oli taloudellisesti raskaita, niin parisuhdetta niillä ei tarvinnut rasittaa, koska oikeudellisesti pätevät paperit oli tehty ja kummankaan ei tarvinnut niistä sen kumemmin huolehtia.
Ja kun sanon kummankaan, niin tarkoitan lähinnä sitä, että usein myös se, että toinen kokee olevansa 'elätti' saattaa vaikuttaa vähintään yhtä vahvasti parisuhteeseen kuin se, että 'elättää' sitä köyhempää.
Nyt, 10v myöhemmin, on noita, yhteisiä, elättejä sekä karvaisia että karvattomia, eli jotain kai tehtiin oikein :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän mahtaa olla seksielämä, jos näinkään pienestä asiasta ei osata puhuta toiselle..
Lopeta se vihjailu ja keskustele asiasta suoraan. Mies saattaa olla ajattelematon tai sosiaalisesti hieman tumpelo, mutta ei se välttämättä ole mitään niin vakavaa, ettei sitä saisi toimimaan, jos osaa avata suunsa ja kertoa selkeästi mitä haluaa ja ajattelee.
Kaikissa parisuhteissa on edessä ongelmia, jos tätä ei osaa, joten suosittelen aloittamaan harjoittelemisen nyt heti. Yhden aiemman kirjoittamat vuorosanat keskusteluun "Heikin" kanssa oli hyvä.
T. Lähes 20 v parisuhteessa
Ota nyt se kissa pöydälle ja avaa ystävällinen keskustelu ruokamenojen jakamisesta. Kannattaa ensin kokeilla opitteko kommunikoimaan ennen kuin heivaat miehen pettyneenä elämästäsi. Ei se onnistunut parisuhde tule mannana taivaasta, vaan sitä pitää myös vähän opetella. Tule sit kertomaan miten meni :)
Ota asia ehdottomasti puheeksi. ..vaikka ymmärrän pettymyksesi miehen suhteen. Jos mies asian puheeksi ottamisenkaan jälkeemän ei ala reipastumaan raha-asioide kanssa ja vaikuttaa kitsaalta pihiltä joka haluaa elää sun rahoillas... sitten voit heivata pihin äijän mäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ei ole sosiaalisia taitoja eikä osaa laskelmoida miten onnelliseksi tulisit kahvipaketista ja parista maitopurkista tai pullapitkosta silloin tällöin. Tai sitten hän on nuuka.
Edellisessä suhteessa mies maksoi aina kaiken ulkona syödessä, ja nyt kun itse joutuukin maksumieheksi on harmitus suuri :) Mites muut kulut ruokakulujen lisäksi, esim. kenen autolla liikutte ja kuka siihen maksaa bensan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo seurusteluvaihessa alkaa raha-asiat ärsyttään niin lopettaisin suhteen. Turha kuvitelma että se siitä paremmaksi muuttuisi.
Minusta olet ap nyt itsekin tossukka. Tottakai miehen pitäisi ymmärtää asia, mutta toisaalta on väärin suuttua hänelle, jos et ole kertaakaan sanonut hänelle suoraan JA aina itse tarjoat ruokaa! Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että he olettavat että jos joku tarjoaa, on tarjoaminen vapaaehtoista ja silloin saa ottaa vastaan. Ts. niin kauan kuin tarjoat on hänelle ihan ok syödä.
Ihan hyvin voit jättää tarjoamatta miehelle, ja/tai ennen hänen tuloaan pistää tekstarin "käytkö kaupasta x, y, z". Toki voit myös dumpata miehen ja odottaa että löydät kumppanin joka toimii automaattisesti juuri niinkuin haluat, mutta.. se etsiminen voi viedä pitkään, jos aina ja kaikissa asioissa oletat että toinen on automaattisesti samanlainen kuin sinä. Vastuu suhteessa on sinullakin: tuo ilmi mitä haluat, on epäreilua vain kiehua itsekseen ja vielä kehoittaa miestä toimimaan "väärin" ( = tarjota hänelle ruokaa jota et oikeasti haluaisi tarjota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miten kävi, puhuitteko asiasta? Vähän ihmettelen, miksi olet suostunut näinkin oitkään elättämään miestä puhumatta asiasta tai muuttamalla omaa käytöstäsi. Älä enää tarjoa sille ruokaa, syöt vain itse ja toteat että niin sinähän olit jo syönyt, niin yksinkertaista se on. Ei kai se omin päin mene sinun jääkaapille kuitenkaan?
Minulla on opiskeluvuosilta kokemusta pihistä miehestä, joka käytti kiltteyttäni hyväkseen. Oltiin siis molemmat opiskelijoita ja opiskeltiin eri paikkakunnilla, joten matkustettiin vuoroin toistemme luo. Kun minä menin hänen luokseen, oli jääkaappi aina ihan typötyhjä ja mies selitti jotain tiukasta säästökuurista ja painonpudotuksesta ja kehuskeli miten vähillä ruuilla oli senkin viikon tullut toimeen. Jos meinasin saada syötävää, oli pakko käydä itse kaupassa - ne ruuat kelpasivat kyllä hyvin miehelle eikä painonpudotuksesta ollut silloin tietoakaan. Samoin miehen käydessä minun luonani ruuat ostin minä. Otin asian puheeksi pari kertaa ja sanoin että mies voisi käydä kaupassa edes silloin kun ollaan hänen luonaan. Ei vaikutusta. Olin kuitenkin nössykkä ja siedin tilannetta pitkään. Ero tuli vasta kun kävi ilmi että mies oli tapaillut selkäni takana pari kuukautta toista naista. Ap, olet nyt saanut ekat varoitusmerkit siitä millainen mies on kumppanina. Kannattaa harkita tarkkaan jatkaako suhdetta sellaisen kanssa, jolla on taipumusta käyttää toista hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:48"]
Edellisessä suhteessa mies maksoi aina kaiken ulkona syödessä, ja nyt kun itse joutuukin maksumieheksi on harmitus suuri :) Mites muut kulut ruokakulujen lisäksi, esim. kenen autolla liikutte ja kuka siihen maksaa bensan?
[/quote]
Ei liikuta kenenkään autolla, vaan ihan julkisilla, ja kumpikin maksaa oman matkalippunsa. Ja edelleenkin, siinä edellisessä suhteessa myös minä maksoin ruokia ja laitoin sitä ruokaa, samalla tavalla kuin nytkin eli minun luona ollessamme (ja olimme luonani paljon). Vastavuoroisesti mies hoiti ulkona käydessämme ruoasta ja juomasta tulevat kustannukset. Toivottavasti nyt luetunymmärtäminen pelaa vähän paremmin, ja tajuat että edellisessä suhteessani KUMPIKIN maksoin jotakin, ei vain toinen yksinään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 12:30"]
Minulla on opiskeluvuosilta kokemusta pihistä miehestä, joka käytti kiltteyttäni hyväkseen. Oltiin siis molemmat opiskelijoita ja opiskeltiin eri paikkakunnilla, joten matkustettiin vuoroin toistemme luo. Kun minä menin hänen luokseen, oli jääkaappi aina ihan typötyhjä ja mies selitti jotain tiukasta säästökuurista ja painonpudotuksesta ja kehuskeli miten vähillä ruuilla oli senkin viikon tullut toimeen. Jos meinasin saada syötävää, oli pakko käydä itse kaupassa - ne ruuat kelpasivat kyllä hyvin miehelle eikä painonpudotuksesta ollut silloin tietoakaan. Samoin miehen käydessä minun luonani ruuat ostin minä. Otin asian puheeksi pari kertaa ja sanoin että mies voisi käydä kaupassa edes silloin kun ollaan hänen luonaan. Ei vaikutusta. Olin kuitenkin nössykkä ja siedin tilannetta pitkään. Ero tuli vasta kun kävi ilmi että mies oli tapaillut selkäni takana pari kuukautta toista naista. Ap, olet nyt saanut ekat varoitusmerkit siitä millainen mies on kumppanina. Kannattaa harkita tarkkaan jatkaako suhdetta sellaisen kanssa, jolla on taipumusta käyttää toista hyväkseen.
[/quote]
Kuulostaa siinä mielessä tutulta, että tällä miehellä on myös aina kaapit tyhjinä. Kai se on hyväksyttävä, että hän pitää kotiani vain paikkana syödä ilmaista ruokaa, jotta voi säästää omia rahojaan ulkona syömiseen ja juomiseen. En usko, että haluan edes keskustella asiasta hänen kanssa, koska ihminen, jolla on tuollainen luonne, ei muutenkaan ole mielestäni mitenkään ihanteellinen seurustelukumppani vaan parempi taitaa olla erota ja olla vaikka yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 12:30"]
Minulla on opiskeluvuosilta kokemusta pihistä miehestä, joka käytti kiltteyttäni hyväkseen. Oltiin siis molemmat opiskelijoita ja opiskeltiin eri paikkakunnilla, joten matkustettiin vuoroin toistemme luo. Kun minä menin hänen luokseen, oli jääkaappi aina ihan typötyhjä ja mies selitti jotain tiukasta säästökuurista ja painonpudotuksesta ja kehuskeli miten vähillä ruuilla oli senkin viikon tullut toimeen. Jos meinasin saada syötävää, oli pakko käydä itse kaupassa - ne ruuat kelpasivat kyllä hyvin miehelle eikä painonpudotuksesta ollut silloin tietoakaan. Samoin miehen käydessä minun luonani ruuat ostin minä. Otin asian puheeksi pari kertaa ja sanoin että mies voisi käydä kaupassa edes silloin kun ollaan hänen luonaan. Ei vaikutusta. Olin kuitenkin nössykkä ja siedin tilannetta pitkään. Ero tuli vasta kun kävi ilmi että mies oli tapaillut selkäni takana pari kuukautta toista naista. Ap, olet nyt saanut ekat varoitusmerkit siitä millainen mies on kumppanina. Kannattaa harkita tarkkaan jatkaako suhdetta sellaisen kanssa, jolla on taipumusta käyttää toista hyväkseen.
[/quote]
Kuulostaa siinä mielessä tutulta, että tällä miehellä on myös aina kaapit tyhjinä. Kai se on hyväksyttävä, että hän pitää kotiani vain paikkana syödä ilmaista ruokaa, jotta voi säästää omia rahojaan ulkona syömiseen ja juomiseen. En usko, että haluan edes keskustella asiasta hänen kanssa, koska ihminen, jolla on tuollainen luonne, ei muutenkaan ole mielestäni mitenkään ihanteellinen seurustelukumppani vaan parempi taitaa olla erota ja olla vaikka yksin.
[/quote]
Koen siis, ettei hän edes näe tätä PARIsuhteena, jossa asioita jaetaan, vaan ilmeisesti jonkinlaisena hyötysuhteena, jossa saa päivittäin seksiä ja ilmaista ruokaa tarvitsematta koskaan huomioida toista millään tavalla. Kurjaa, mutta kai tuollaisia ihmisiä sitten vaan on.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:28"]
Miehenä ottaa päähän lukea, kuinka naiset sietävät tuollaisia idiootteja. Parempiakin kumppaneita on paikat täynnä, eivätkä miehet kehity mihinkään, jos heiltä hyväksytään tuollaista.
Mutta ai niin, sehän on lähinnä peniksen koko ja hartioiden leveys, jotka naisilla ratkaisevat kumppanin valinnan. Väkivaltainen, sovinisti, pihi, itsekäs, petturi ja kaikkea muuta saa olla, kunhan vaan on ihana miehekäs kölli. Korkeintaan AV:lla voidaan pikkuisen valitella aiheesta.
Tässä tapauksessa joko äijällä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja eikä hän siten ymmärrä tällaisia asioita, ukko on pihi kuin Roope Ankka tai sitten kyseessä on armoton sovinisti ("minähän en ämmien ruokia maksa"). Itse tiedät paremmin, mikä näistä kolmesta määritelmästä osuu. Mieti samalla, haluatko elää sellaisen kanssa yhtään pidempään.
[/quote]
Peniksen tai hartioiden koosta ei kyllä ainakaan tässä suhteessa ole kyse. Ei myöskään ole väkivaltainen tai sovinisti, mutta joko juuri ne sosiaaliset taidot on huonot tai sitten hän on vain pihi. Ja kyllä, mietin itsekin usein että miksi päädyin tämän henkilön kanssa suhteeseen. En ole mikään kaunotar, mutta ihan ok ja vientiä riittäisi, jostain syystä tämän miehen kanssa vaan sattui olemaan hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:38"]
Mua myös joskus ihmetyttää, mihin kaikkeen naiset suostuu (en tarkoita ap:tä). Kaveri asui vuokrakämpässä, johon sitten hänen miesystävänsä muutti hänen kanssaan asumaan. Heillä oli täysin erilliset rahat, ei mitään ytheistaloutta. Taisi mennä pari vuotta, ennen kuin kaverini kehtasi sanoa tälle miehelle, että olisi kohtuullista maksaa vuokra puoliksi. mies vaan asui ilmaiseksi ja oli tyytyväinen, kun toinen maksoi asumisen.
Ap:lle sanoisin, että nosta kissa pöydälle. Pitkän päälle suhde ei toimi, jos tuollaisista asioista ei uskalleta puhua. Jos suhde jatkuu tai muutatte yhteen tms. niin tulee vaikeampiakin asioita eteen.
Miten mies reagoisi, jos sä soittaisit ja sanoisit, että "tuotko tullessasi aamupalatarvikkeita, kun jääkaappi on ihan tyhjä. Ja voisit tuoda myös jauhelihaa, niin teen meille illalliseksi pastaa"?
[/quote]
Luulen, että jos suoraan pyytäisin, niin toisi kyllä, koska ei vähintäänkään kehtaisi kieltäytyä. Harmittaa vaan, ettei hän itse oma-aloitteisesti tajua tuoda jotain mukanaan tai kysyä tarvitseeko jotain. Tai edes meillä ollessaan ehdottaa kaupassakäyntiä, jos näkee että kaappini ovat suht tyhjät. Hän siis viettää luonani n. 4-5 iltaa viikossa. Joskus hän käy syömässä jossain tai syö kotona ennen luokseni tuloa, jolloin kysyessäni laitetaanko jotain ruokaa hän ilmoittaa jo syöneensä, mutta yleensä siinä vaiheessa kun alan laittaa ruokaa syödäkseni itsekin päivän aikana jotain, hän mielellään syö myös.
Varmaan tottunut kotona vieraanvaraisuuteen eli äiti on tarjonnut ruuat niin perheelle kuin lasten kavereille. Mies ei välttämättä edes ymmärrä, että et halua tarjota mitään vaan kuvittelee, että sinä ihan into pionkeänä 4 kk seurustelun jälkeen kokkailet ja laittelet ruokia. Miksi hän niistä maksaisi, hänhän on kylässä luonasi.
Joten olkaa enemmän miehen luona! Ja käyttäydy siellä kuin vieraaksi kutsuttu eli kysele, "mitä ajattelit minulle tarjota".
No mun mielestä 4kk parisuhteen jälkeen ei kyllä enää olla "kylässä" toisen luona, jos 4-5 iltaa viikossa ollaan yhdessä. En muutenkaan kannata tuollaista salavihkaista miehen kasvattamista, vaan suoraa puhetta. Voit tietysti koettaa, tajuaisiko mies vinkistä muuttaa toimintatapojaa, jos hänen kerran pyytää käydä kaupassa tms. Mielestäni tuossa on kuitenkin se riski, että suhteeseenne tulee sellainen dynamiikka, että tuollaisia itsestäänselviä asioita pitää joka kerta erikseen pyytää. Eli mies ei siivoa, ellet työnnä hänelle rättiä käteen jne.
Ehdotan siis, että ap avaa sanaisen arkkunsa ja sanoo esim: "Kuule Heikki, olemme nyt seurustelleet jo neljä kuukautta ja vietämme yhdessä melkein joka illan, yön ja aamun ja viikonloputkin. Voitaisiinko vähän yhdessä miettiä, miten saadaan reilusti jaettua ruokakustannukset ja kaupassakäynti?". Jos tähän tulee vastaukseksi jotain kiertelyä tai rutinaa, niin se on sitten selvä peli.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:35"]
No mun mielestä 4kk parisuhteen jälkeen ei kyllä enää olla "kylässä" toisen luona, jos 4-5 iltaa viikossa ollaan yhdessä. En muutenkaan kannata tuollaista salavihkaista miehen kasvattamista, vaan suoraa puhetta. Voit tietysti koettaa, tajuaisiko mies vinkistä muuttaa toimintatapojaa, jos hänen kerran pyytää käydä kaupassa tms. Mielestäni tuossa on kuitenkin se riski, että suhteeseenne tulee sellainen dynamiikka, että tuollaisia itsestäänselviä asioita pitää joka kerta erikseen pyytää. Eli mies ei siivoa, ellet työnnä hänelle rättiä käteen jne.
Ehdotan siis, että ap avaa sanaisen arkkunsa ja sanoo esim: "Kuule Heikki, olemme nyt seurustelleet jo neljä kuukautta ja vietämme yhdessä melkein joka illan, yön ja aamun ja viikonloputkin. Voitaisiinko vähän yhdessä miettiä, miten saadaan reilusti jaettua ruokakustannukset ja kaupassakäynti?". Jos tähän tulee vastaukseksi jotain kiertelyä tai rutinaa, niin se on sitten selvä peli.
[/quote]
Tuossa tapauksessa mies todennäköisesti kysyy, että koska ostat autoon bensaa.
:-)
Kannattaa mieheltä kysyä, koska kysymys saa miehen varmasti miettimään, että kannattaako tähän suhteeseen jäädä, koska nainen ryhtyy selkeästi leikkimään kotia.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 22:56"]
Kakistat nyt vain että toivot hänen osallistuvat näihin ruokakuluihin. Käytte vaikka yhdessä kaupassa ja maksatte puoliksi.
Miehet eivät välttämättä tajua jossei heille väännä rautalangasta mitä heiltä odotetaan.
Ei tämä nyt aivan sukupuoleen sidottu ominaisuus ole. Monet naiset odottavat, että mies on se, joka elättää perheen. Puhutaan tasa-arvosta mitä tahansa, niin kyllä harva on se, nainen joka haluaa olla suhteessa se vahvempi puoli.
Yhtä kaikki minusta parisuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus ja siten myös kulujen jakaminen. Ei sellainen parisuhde saata toimia, kuin harvoin, jossa toinen koko aijan toimii maksajana. Ellei rahaa löydy tai esimerkiksi tilapäisesti ole, niin sitten "maksaa" jollain muulla tavalla. Ei sinun ap tarvitse vaatia rahaa, sen sijaan voisit ehdottaa, että koska sinä olet n.n kertaa jo tarjonnut ruoan mihelee, niin odottaisit mielenkiinnolla, että millaisiiin ravinteikkaisiin elämyksiä mies haluaa tarjota sinulle. Tai haluaako mies mahdollisesti tarjota ruoan asemasta kenties hengen ravintoa? Tai tarjota sinulle... mitä nyt kekitkään pyytää.