Raivohullu mies ja raskaus

Järkyttävän paha olo. Edelleen. Sammahdin illalla, heräsin hetki sitten. Miten ihmeessä jaksan edes tämän odotusajan? Ap

Löysin aloitukseni, kun olen taas täysin samassa tilanteessa. Kaikki oli hyvin ja taas... Ensin kuuntelin syntymäpäiväni kunniaksi katkeraa tilitystä yön yli menneistä synneistäni ja vioista, jotka eivät liity minuun mitenkään. Seuraavana aamuna sain kunnon huutoraivarit, kun katsoin väärin. 

Voi luoja kun olen yksin ja hajalla tuon kanssa. Kertokaa ystävät hyvät, mihin voin lähteä nyt keskellä yötä. Joku paikka, jossa voin olla rauhassa siihen asti kun lapsi syntyy. Pari kuukautta vielä olisi odotusta jäljellä.

Kavereita en viitsi asialla vaivata, en myöskään halua mitään ikäviä merkintöjä terveyspapereihini, saati mitään sosiaalitoimiston asiakkuutta lähtemällä turvakotiin.

Minulla on vain paha olo ja haluan vain, että se helpottaisi.

Mies ei selvästikään todellisuudessa ymmärrä tekevänsä mitään väärin. Kokee ilmielesti itsensä niin heikoksi ja minut niin vahvaksi, ettei edes ymmärrä mitä tekee.

Sulla tulee olemaan vain vaikeampaa, kun lapsi on syntynyt... Tiedän tämän kokemuksesta. Vauvan synnyttyä kaikki on vain kauheampaa ja sinä väsyneempi.

Toi että mies ei ymmärrä tekevänsä väärin on merkki luonnevikaisuudesta. Kukaan normaali ihminen ei tee tollaista muille, vaikka toinen olisi kuinka vahva tahansa, toistuvasti ja katumatta.

Niele ylpeytes, ja oikeasti mene vaikka sinne turvakotiin. Toinen vaihtoehto on, että kävelet suoraan asuntotoimistoon, ja kerrot tilanteen. Näin minä sain vastaavassa tapauksessa heti kämpän.

38: Olen pyytänyt mieheltä monta kertaa tämän raskauden aikana, että säälisi edes syntymätöntä lasta sen verran, ettei kurmoottaisi minua noin. Jos on pakko kurmoottaa, niin vasta sitten kun lapsi on syntynyt. 

Olen ihan oikeasti jo masennuslääkkeiden tarpeessa. Ainoa mikä estää lähtemästä lääkäriin on se, että tiedän mitä ongelmia moisesta tulisi tulevaisuudessa. Niistä merkinnöistä ei pääse ikinä eroon ja vatlakunnallisessa järjestelmässä tiedot näkyisivät joka paikassa, vaikka muuttaisin.

En pidä miestä luonnevikaisena, pikemminkin reppanana jolla on äärimmäisen heikko itsetunto ja ei todellisuudessa kestä "vahvana" pitämäänsä naista. Eli todellisuuden taju on pahasti kärsinyt.

Minä olen nyt äärimmäisen ahdistunut. Minne ihmeeseen voisin mennä, jotta olo edes vähän helpottaisi? Ap

Et minnekään. Sä joudut olemaan sen kanssa tekemisissä niin kauan kuin teidän lapset ovat lapsia.

Koulujen kesäloma alkoi. Sulla on nyt hyvä mahdollisuus paeta lasten kaa ja saada oikea elämä alkuun ennen vauvan syntymää :)

ps. On se luonnevikainen. Ja reppana.

Et minnekään. Sä joudut olemaan sen kanssa tekemisissä niin kauan kuin teidän lapset ovat lapsia.

Koulujen kesäloma alkoi. Sulla on nyt hyvä mahdollisuus paeta lasten kaa ja saada oikea elämä alkuun ennen vauvan syntymää :)

ps. On se luonnevikainen. Ja reppana.

42: Itseasiassa kaveri ehdotti, että voisin lähteä ulkomaille. Enpä tiedä kannattaako tässä tilassa lähteä enää maata vaihtamaan, olisi pitänyt tehdä vähintäänkin huomattavasti aikaisemmin, mutta pelkkä ajatuskin kohensi vähän mielialaa. Lähtisikin lasten kanssa, eikä enää ikinä tarvitsisi kuulla huutoraivareita kun toista vaan alkoi oman pään sisäinen maailma ärsyttämään. Voi pojat. Ap

Miksi et lähde sinne turvakotiin tai soita poliisi ja kerro tilanne.

44: Siksi koska en halua viranomaisista ongelmia. Huutava mies on tuskin syy kutsua poliisia. Sossuihin en luota.

Mulla on samankaltainen tilanne ja vauva kotona. Mies on työnarkomaani ja taloudellisissa vaikeuksissa ulosoton vuoksi. Yrittää tehdä pitkää päivää että edes jotain jäisi ulosoton jälkeen ja mä olen kodinhoitotuella joten tilanne on vaikea. Stressin pahentuessa mies saa kovaäänisiä raivareita, polttaa röökiä viiden minuutin välein ja juo kaljaa. Minä hoidan hyvin arkea, vaunukävelen, teen ruokaa, siivoan ja yritän olla näyttämättä ahdistusta vauvalle. Ajattalen että minun on pakko olla tässä se jalat maassa ja järkevä. Välillä mies avautuu ja kertoo, että syy ei ole minussa ja että hän on tosi stressaantunut. Pelkään jo mitä naapurit ajattelet kun varmasti kuuluu miten mieheni huutaa. Riitoja meillä ei varsinaisesti ole, sillä miehen alkaessa raivoamaan lähden samantien vauvan kanssa ulos pakoon tilannetta. Hain jopa ahdistuslääkettä yksityiseltä ja miedon masennuslääkkeen jaksaakseni tilannetta. Yritän järjestellä mielessäni mahdollista eroa. Menen syksyllä töihin ja alan säästämään rahaa ja etsimään asuntoa. Siihen saakka yritän kestää. Onneksi miehellä alkaa pian loma ja ehkä sitten saa hermolepoa. Toisaalta en haluaisi erota, mutta mieheni olisi haettava apua itsellensä. Avunhakuun hän ei kuitenkaan nyörry.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:04"]

44: Siksi koska en halua viranomaisista ongelmia. Huutava mies on tuskin syy kutsua poliisia. Sossuihin en luota.

[/quote]

Ihan samat fiilikset. Väkivaltaa ei ole, mutta huutaminen on tosi ahdistavaa. Pelkään myös että mies kostaa ja hän on jopa uhkaillutkin tekevänsä kaiken jotta minä menetän lapsen jos eroan. Miehen mielestä minä olen hullu koska hain masennuslääkettä. Mieheni ei suostuisi koskaan menemään terapiaan eikä syömään lääkkeitä. Hänen lääkkeensä ovat tupakka, kalja ja kiukuttelu.

Nyt hyvä nainen unohda noi merkintajutut, ja lähde turvakotiin. Pelasta itsesi ja lapsesi! Tarvitset apua, mutta et suostu sitä ottamaan vastaan. Nyt vaan toimit ja meet!!! Heti!

46: Hyvä kun kerroit vertaiskokemuksesta. Minusta on tuntunut, että olen ainoa maailmassa. Sinä jaksat ja selviydyt tilanteessa kyllä tosi hyvin. Minulla psyyke aina lopulta hajoaa niistä huutoraivareista, olen aivan tolaltani. Tekisi mieli hypätä sillalta tai vastaavaa. Tietenkään en sitä tee, mutta ahdistus on valtava. Henkinen kipu on mieletön ja tuntuu, että tarvitsisin rauhoittavia. Mutta että rauhoittavia raskausaikana ja vain siksi, että mieheni kokee minut liian vahvaksi. Wtf?

Hän kirkkain silmin selittää, miten minä vain "koen" hänen rakentavan käytöksensä provosoivana ja vaikuttaa todella uskovan siihen vilpittömästi itsekin. Minä todellisuudessa aloitan kaiken, hän vain joutuu näin hankalan ihmisen kanssa huutamaan. 

Olen toivonut eroa jo pitkään. Hyvät ajat, syyllistäminen ja taloudellinen tiukkuus on saanut jäämään. 

Tänään sanoin hänelle, että toivon todella että oppisi jotakin ja ettei kohtelisi seuraavaa vaimoansa raskausaikana näin epäinhimillisesti. Äh, ahdistus taas nostaa päätänsä. Miten saisin itseni rauhoittumaan?

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:25"]

Nyt hyvä nainen unohda noi merkintajutut, ja lähde turvakotiin. Pelasta itsesi ja lapsesi! Tarvitset apua, mutta et suostu sitä ottamaan vastaan. Nyt vaan toimit ja meet!!! Heti!

[/quote]

Tiedätkö millaista on kun mies uhkailee mustamaalaavansa minut äitinä jos lähden? Minut on peloteltu hiljaiseksi. Äsken otin Opamox 30mg jotta saisin nukuttua ja jaksaisin hoitaa vauvaa koko huomisen päivän.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:25"]

Nyt hyvä nainen unohda noi merkintajutut, ja lähde turvakotiin. Pelasta itsesi ja lapsesi! Tarvitset apua, mutta et suostu sitä ottamaan vastaan. Nyt vaan toimit ja meet!!! Heti!

[/quote]

Tiedätkö millaista on kun mies uhkailee mustamaalaavansa minut äitinä jos lähden? Minut on peloteltu hiljaiseksi. Äsken otin Opamox 30mg jotta saisin nukuttua ja jaksaisin hoitaa vauvaa koko huomisen päivän.

[/quote]

Nykyaikana ihmiset tietävät, millaiseen myllyyn viranomaisten kanssa voi joutua. Tapauksia on ollut julkisuudessakin niin paljon. Jos ihminen on yhtään fiksu ja tolkuissaan, ei yksinkertaisesti ole järkevää ottaa riskiä sossuhelvetistä. 

46: Käytitkö masennuslääkkeitä jo raskausaikana? Jos kyllä, mitä lääkettä, miten ja auttoiko? Ap

En nyt ymmärrä ollenkaan, miksi jotkut merkinnät ovat pelottavampia kuin tuollainen perhehelvetti? Miettisit edes lapsiasi jos et muuta. He kärsivät aivan takuulla tuollaisesta ja vain sinä mahdollistat sen jäämällä tuohon. Oikeasti, pyydän, pelasta lapsesi ja itsesi ja etsi uusi koti teille. Mene vaikka sinne turvakotiin aluksi. Ei se poismuutto ole vaikeaa. Etsit kodin, pakkaat, muutat pois. koti koulun läheltä, jotta lasten elämä olisi helpompaa. Rahaa saatte kyllä vaikka sossusta jos ei muuta. Ne merkinnät ei sinun elämääsi muuta miksikään. Voit sitäpaitsi kieltää esim terveystietojen näkymisen muualla kuin siellä missä asioit, esim neuvolassa vain.

Elä enää usko ja toivo, että tuo muuksi muuttuisi. Miehesi ei ole edes kiltti, vaikka niin itsellesi uskotteletkin, vaan hän on ihan hirviö. Minusta sinä olet nyt itsekäs jos et lapsiesi parasta mieti.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:28"]

46: Hyvä kun kerroit vertaiskokemuksesta. Minusta on tuntunut, että olen ainoa maailmassa. Sinä jaksat ja selviydyt tilanteessa kyllä tosi hyvin. Minulla psyyke aina lopulta hajoaa niistä huutoraivareista, olen aivan tolaltani. Tekisi mieli hypätä sillalta tai vastaavaa. Tietenkään en sitä tee, mutta ahdistus on valtava. Henkinen kipu on mieletön ja tuntuu, että tarvitsisin rauhoittavia. Mutta että rauhoittavia raskausaikana ja vain siksi, että mieheni kokee minut liian vahvaksi. Wtf?

Hän kirkkain silmin selittää, miten minä vain "koen" hänen rakentavan käytöksensä provosoivana ja vaikuttaa todella uskovan siihen vilpittömästi itsekin. Minä todellisuudessa aloitan kaiken, hän vain joutuu näin hankalan ihmisen kanssa huutamaan. 

Olen toivonut eroa jo pitkään. Hyvät ajat, syyllistäminen ja taloudellinen tiukkuus on saanut jäämään. 

Tänään sanoin hänelle, että toivon todella että oppisi jotakin ja ettei kohtelisi seuraavaa vaimoansa raskausaikana näin epäinhimillisesti. Äh, ahdistus taas nostaa päätänsä. Miten saisin itseni rauhoittumaan?

Ap

[/quote]

"Hyvät ajat, syyllistäminen ja taloudellinen tiukkuus on saanut jäämään."

Näin myös meillä. On ollut todella hyviäkin aikoja ja hyvinä aikoina mieheni on ihan toinen ihminen. Sulla on toki monta lasta joten jäät helpommin kotiin "loukkuun". Nyt kesällä on yhden ison vauvan kanssa niin helppoa pakata laukkuun vaippoja ja eväitä ja viettää monta tuntia leikkipuistoissa yms. Tälläisten ahdistavien iltojen jälkeen nukun vauvani vieressä ja pidän päivisin paljon sylissä. Yritän luoda turvaa ja ainakin vielä vauva on tosi iloinen ja helppo. Toivottavasti ei siis kärsi. Mutta entä sitten kun alkaa ymmärtämään miten mies loukkaa ja miten pahasti hän minulle puhuu? Tilanteen on ratkettava jotenkin ennenkuin vauva kasvaa isommaksi. Minä myös pelkään sosiaalitoimea. Yritän vain pitää omasta psyykkeestäni ja jaksamisesta huolta ollakseni meillä se turvallinen aikuinen. Jopa mieheni äiti tuntee poikansa niin hyvin, että sanoi, että "sinun on oltava se rauhallinen ja jalat maassa. Jos mies tulee kiukkuisena kotiin, niin mene vauvan kanssa nukkumaan tai lähde ulos." Eli mulle on tukea jopa anopilta.

53: Mies ei piinaa minua lasten kuullen, vaan vetää kohtauksensa kahden kesken. Koska jaetaan myös sama työ, niin niitä tilaisuuksia on sitäkin enemmän. Lapsilla on asiat paremmin kuin minulla ja he pitävät isästänsä. Ainoa lapsi josta olen huolissani, on tämä syntymätön vauva. Hän varmasti kärsii siitä, miten minä kärsin.

Ja ei, missään nimessä en mene sossuun, en pyytämään rahaa enkä mitään muutakaan. Elämä on hyvää ja uomissaan, kunhan vaan tuo miehen raivoaminen päättyy. Järki sanoo, että ero on ainoa todellinen ratkaisu, koska mieskään ei ole hakenut lupauksistaan huolimatta apua, joten minun pitää vaan saada lähdettyä. En aio riskeerata tulevaisuutta, esim. mahdollisuuksia saada vakuutuksia ja elää rauhassa mitenkään tämän asian takia. Ap