Lue keskustelun säännöt.
Ujous ongelmana
16.03.2014 |
Löytyykö täältä kohtalontovereita, ujoja ihmisiä, joita oma ujous ja hiljaisuus varsinkin isossa porukassa haittaa?
Mä olen itse sellainen, että pienessä porukassa, (max.4 ihmistä) mä juttelen aika paljonkin ja ihan mielelläni, tuttujen kanssa tietysti vielä paremmin, mutta myös vieraampien kanssa ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin jne. Mutta sitten kun ollaan isommassa porukassa, en vaan saa suutani auki, istun vaan hiljaa ja seurailen muita. Kyllä vastaan toki jos joku jotain multa kysyy, mutta en vaan osaa ottaa keskusteluun osaa aktiivisesti, en oikein keksi mitään puhuttavaa enkä edes tykkää puhua niin monen edessä. Varmaan johtuu vähän siitä, etten tykkää yleisesti olla huomion keksipisteenä. Myös punastumisella on tosi iso osuus asiaan.... Tuollaisessa porukassa nimittäin jos jotain sanon ja tunnen, että useat ihmiset katsovat mua, punastun aivan heti. Tästä onkin tullut vähän kierre, että punastumisenpelon takiakaan en uskalla puhua. Miten tästä pääsisi eroon, on todella häiritsevää? :( Illanistujaiset ja juhlat on tämän takia jo lähes painajaisia. Olen kuullut usein kommentteja "Mikset sä sano mitään" "Onks kaikki ok, ku oot noin hiljanen" jne :( Oon 22-vuotias, voiko tällanen piirre vielä muuttua iän myötä tai jollain keinoilla?
Kommentit (4)
Kiitos kauniista sanoista! Tuo mies löytyy jo, eli ei ole siitä kysymys:) Mutta yleisesti haluaisin saada rohkeutta, olisi siitä esim. työelämän kannalta hyötyä. ja juuri niitä uusia kavereita. Minä varmaan mietin liikaa aina, että mitä muut ihmiset ajattelevat, esimerkkinä juuri tuo punastuminen.... Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kohtaa kun ujoudesta tulee ongelma (ja se alkaa kääntyä sosiaaliseksi fobiaksi), kannattaa kääntyä pskologin puoleen. Ja nimenomaan sellaisen joka harjoittaa kognitiivista psykoterapiaa.
Nimim. "kokemusta on"
Todellakin ujous voi helpottaa ja useimmiten helpottaa iän myötä. Minäkin olin parikymppisenä niin ujo, että jos olisin mennyt apua hakemaan, minut olisi varmaan voitu diagnosoida jopa sosiaaliseksi foobikoksi. Nyt nelikymppisenä olen täysin pidättelemätön, en ujostele yhtään mitään enkä pelkää puhua minkäänlaisen yleisön edessä. Sen on tehnyt vaan elämänkokemus ja tunne siitä, etten enää erityisemmin välitä mitä muut minusta ajattelee, koska itse tiedän kuka olen ja mitä olen kulloinkin tekemässä. Minä vedän oman showni, muut saavat tykätä tai olla tykkäämättä, ihan sama.
Olen samanlainen. Kyllä voit muuttua vähemmän ujoksi, sillä ujous on pelkoa ja siitä voi päästä eroon. Olen itsekin muuttunut vähemmän ujoksi ja tunnen muutaman samanlaisen muutoksen tehneen.
Kokonaan erilaiseksi ei tarvitse muuttua. Ehkä perusluonteesi on introvertti, eli olet ennemmin kahden kuin isoissa ryhmissä ja olet välillä omasta tahdostasi yksinkin ja et tykkää olla äänessä kauheasti, vaikket ujostelisikaan.
Punastumisesta voi päästä eroon salpaamalla sen aiheuttama hermo. Mutta parempi olisi mielestäni, jos vain hyväksyisit punastelusi. Siinä ei ole minusta mitään hävettävää, tuskin ihmiset sinusta pahaa ajattelet, jos punastelet. Se on niin normaalia.
Ujoudesta pääset eroon, kun kohtaat pelkosi. Työtähän se vaatii, mutta palkinto on sen arvoinen. Tiedän, että sinua pelottaa alkaa olemaan enemmän äänessä ja puhumaan ihmisille, mutta sinun kannattaa tehdä sitä yhä uudestaan ja uudestaan vastoinkäymisistä huolimatta, kunnes huomaat että pystyt siihen. Vähitellen alat tottumaan ja ujostelemaan ihmisiä vähemmän. Varmasti saat myös yhä enemmän hyviä kokemuksia, kun tutustut uusiin ihmisiin. Ehkä tapaat kivan miehet tai useamman, kun uskallat jutella. Tai sitten vain saat uusia kavereita.
Olin ihan pelosta jäykkänä pelkästä ajatuksesta, että alkaisin tuntemattomille puhumaan oma-aloitteisesti, mutta tein sitä silti. Pienesti aloittaen ja siitä sitten pidempiin keskusteluihin. Suosittelen, että aloitat katsekontaktista. Eli otat kaikkiin vastaantuleviin katsekontaktin silmiin, etkä luovu siitä ennen toista. Osa katsoo tosi pitkään, joten siinä voi olla haastetta olla siirtämättä katsettaan sivuun, mutta tämä on hyvä harjoitus ujosteluun, jota voit tehdä kulkiessasi ihmisten ohi. Jos alkaa tuntua liian helpolta voit alkaa hymyilemään vastaantuleville katsekontaktin lisäksi. Tsemppiä, pystyt siihen, jos motivaatiosi on kova. Olet varmasti vahva tyttö, vaikka oletkin ujo. Pystyt siihen.