Lue keskustelun säännöt.
Elämäänsä tyytyväiset työttömät
17.11.2020 |
Saako tästä puhua? Olen työtön mutta äärimmäisen onnellinen. Olen ahdistunut ja masentunut kun olen työelämässä ja nyt taas työttömänä onnellisimmillani.
Työelämä on todella raskasta, varsinkin kun on erityisherkkä introvertti. Vaikka olen tehnyt assistentin töitä, siihen kuuluu aivan valtava vastuu mm palkat ja tilinpäätösten teko. Paljon hempommalla pääsee nyt :)
Kommentit (41)
Kestäkää vaan, lopussa kiitos seisoo. 45 vuotta työelämässä ja nyt on ihan mukava eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikainen työttömyys on ahdistavaa ja masentavaa. Tulkaa kertomaan muutaman vuoden työttömyyden jälkeen, miten hienoa on elämä elämä. Toki jos on taloudellisesti hyvä tilanne (perintörahoja, rikas puoliso), onhan se sitten varmaan kivaa.
Mä olen vasta 52v ja näyttää siltä, etten enää koskaan saa töitä. Ei paljon naurata. Kolmen vuoden työttömyys on jo musertanut minut.
Viime kesä oli työttömän statuksella elämäni paras kesäloma. 4,5kk ja harrastin 3-4 vuoroa kuussa töitä 500e suojaosan verran. Päälle täydet työkkärit ja 80% asumistuki.
Kaikkien laskujen jälkeen jäi 820e netto kuukaudeksi ja pärjäsin ihan hyvin ns. vapaana miehenä.
Ens kesänä toi setti ehdottomasti uudelleen!
M42
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin mielelläni työttömäksi. En kestä normaalia työelämää yhtään, herkkä introvertti täälläkin. Tarvitsen myös kroonisen sairauden vuoksi todella paljon unta ja lepoa päivän aikana. Voisin ehkä tehdä jotain 15-20 tuntia per viikko työtä, mutta en enempää. Sellaisia töitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Haluan elää elämää, nauttia olostani enkä olla kuoleman kielissä järki menossa seuraavat 50- vuotta.
Itse teen sossualalla keikkaa just optimimassien verran. 1-2 vuoroa viikossa.
Joo itselläkin meni ok, kun oli elämnhalua vielä ja vähän säästöjä työmarkkinatuen kylkeen. Nyt mt-diagnoosi ja tuntuu etten pääse enää edes työelämään ja ainainen tappelu ja stressaamien kelan tuillaa sairaspäiväraha/työmakrkinatuki ja kumpikaan ei edes riitä elämiseen:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin minun kynästäni. Olen yrittänyt ehdottaa miehelle, että myydään kaikki mitä omistetaan ja laitetaan kiva mökki jonnekin omalle tontille maaseudulle ja elellään siellä loppuelämä lemmikkien kanssa. Olisin aivan tyytyväinen sellaiseen elämään. Riittäisi kun olisi ihmiset & eläimet, talo, auto ja nettiyhteys sekä netflix.
Minulla on välillä tuntemuksia, että "pitäisi olla jo töissä" ja "mitähän muut ajattelee kun en ole vielä saanut töitä" ja "ei saisi tuntea näin.." ja sitten tajuan, että ne ovat MUIDEN ajatuksia, joita minä KUVITTELEN. Muiden ajatuksilla ei ole väliä, vain minun ajatuksillani on.
Olen miettinyt opiskelua, mutta pelkään että väsyn siitäkin. Tuntuu et pitkän työputken jälkeen haluaisin vain maata ja katsella pilviä ja kuunnella lintuja sellaiset viisi vuotta. Tämän lisäksi tuntuu KAMALALTA että olen käyttänyt vuosikausia elämästäni puurtaen, stressaten, valvoen, surren, juoruten, rasittaen itseäni aivan hullun lailla työnantajan hyväksi, sen työnantajan jolle minä olen vain se pieni shakkinappula laudalla enkä mikään tärkeä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin mielelläni työttömäksi. En kestä normaalia työelämää yhtään, herkkä introvertti täälläkin. Tarvitsen myös kroonisen sairauden vuoksi todella paljon unta ja lepoa päivän aikana. Voisin ehkä tehdä jotain 15-20 tuntia per viikko työtä, mutta en enempää. Sellaisia töitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Haluan elää elämää, nauttia olostani enkä olla kuoleman kielissä järki menossa seuraavat 50- vuotta.
Minulla on osa-aikainen toimistotyö 2pv/vko ja ihan mukavasti tulee toimeen, kun saan sen lisäksi soviteltua ansiosidonnaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin mielelläni työttömäksi. En kestä normaalia työelämää yhtään, herkkä introvertti täälläkin. Tarvitsen myös kroonisen sairauden vuoksi todella paljon unta ja lepoa päivän aikana. Voisin ehkä tehdä jotain 15-20 tuntia per viikko työtä, mutta en enempää. Sellaisia töitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Haluan elää elämää, nauttia olostani enkä olla kuoleman kielissä järki menossa seuraavat 50- vuotta.
Vuokrafirmat.
Masentaa, on yksinäistä ja huolta toimeentulosta. Kukaan ei arvosta työtöntä. Kaikki vaan haukkuu ja painostaa mene töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän työttömyydestä syyllistetään!
Oma onnellisuuteni ei riipu siitä olenko töissä vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyydelle on laskettu nyt hintalappu: 6 miljardia euroa – ”Se on huima luku”
Olin vuosia yrittäjä. Pyysin sen verran työstäni, ettei siitä juurikaan palkkaa tullut ja tein sen verran töitä, että perhe kuitenkin valitti, että olen aina töissä. Asiakkaat valitti palveluiden kalleutta, kun alueella on monia, ketkä ei samasta palvelusta veloita juuri mitään, kun ovat muualla töissä ja tekevät harrastuksekseen samaa.
Sairastuin vakavasti ja huokaisin helpotuksesta, kun sain syyn laittaa lapun luukulle ja olla vihdoinkin perheen kanssa. Sairaslomalla talous oli vakaa ja sain enemmän rahaa kuin töissä ja nyt työttömäksi siirtyessä saan vielä enemmän. En kuitenkaan aiemminkaan, enkä nytkään kadehdi työttömiä. Päivät on pitkiä, eikä rahaa saa kuitenkaan käyttää turhuuksiin, töissä käydessä sellaiseen ei ollut aikaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä olen töissä ja työssä olon ainoa positiivinen puoli on raha. En kaipaa työn tuomaa kiirettä, päivärutiinia, tekemistä enkä työyhteisöä. Teen töitä vain rahan takia. Ehkä joskus saan opiskeltua ammatin jota voin harjoittaa myös työn tekemisen ilosta.
Kun v. 2009 tuli yt, niin heti ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi lähtijäksi, ikää oli +57. Onni potkaisi ja ta suostui, kuin myös 31 muun lähtijän kohdalla. Emme kuuluneet kukaan irtisanottavien listalle.
Alkoi paras vaihe elämässä, saan olla puolison kanssa yhdessä ja tehdä mitä meitä huvittaa. Ensin vaihdoimme uuteen autoon, joka sekin on vaihdettu uuteen v. 2018. Omalla pihalla on puuhaa ja tekemistä ettei aika riitä. Suuri 1500 neliön puutarha teettää joka vuosi kivaa hommaa keväästä syksyyn. Tuhannet tulppaanit ja liljat, sadat syysleimut, kymmenet erilaiset köynnökset, puut,pensaat...vihdoinkin on aikaa tarpeeksi kaikkeen.
Sitten vielä valokuvaus, n.3500 kuvaa joka vuosi pihalta, oikeina paperikuvina.
Huvimajassa voi grillata, tai keittää ruokaa, ottaa vaikka nokoset sadekelillä sängyssä sadetta kuunnellen kissa vieressä.
Savustaa lohia tai haileja tai mitä vaan lihasta alkaen...pihatakan suulla voi pyörittää vaikka possunfilettä kypsäksi.
Hetkeäkään en ole katunut.
Olimme myös v. 1990 lomautettuna 3kk ja senjälkeen teimme 3-ja4 päiväistä viikkoa monta vuotta. Se lomautus oli kuin ylimääräinen loma ja ne vuodet lyhennetyllä viikolla parasta.Ehti tehdä kaikkea ja nauttia olostaan, tuolloin myös taloon uusi ulkovuori laitettiin, sääkin suosi, kertaakaan ei satanut koko rempan aikana.Rahallisesti ei hävinnyt mitään, työssäkäyntikulut jäi pois ja verotus pieneni vuositasolla.
Tässä, kun jäin putkeen, hävisin n. 400e/kk eläkkeessä, mutta ei haittaa. Saatu lisävapaa korvasi tuon, ja kun talous oli kokoajan kunnossa, niin mitään menettäväni en ole kokenut.Pääoma ei ole mihinkään pienentynyt, pikimminkin päinvastoin. Mitään suurempaa kun tarvi jokavuosi hankkia, niin tuollainen 100 000e kahtapuolta kiikkuva tili riittää meille loppuiäksi, joka kk tulee lisää.
Muille ei tarvi säästellä.
Haluaisin pikkuhiljaa alkaa täysin rinnoin nauttia tästä työttämän statuksesta. Periaatteessa elän tavallaan nyt onnellisinta aikaani: olen n. puolitoista vuotta tällä ansiosidonnaisella tuella eli tulotaso ihan ok. Lisäksi ei enää tarvitse herätä aamuisin töihin tai itse asiassa aamuyöstä strassaantuneena. Nyt päivät ja yöt vapaana nukkumiseen ja kaiken kivan tekemiseen + rahaa. Eli optimitilanne. Suorastaan harmittaa, että olen niin oppinut sen, että työttömyys on häpeä ja jos tästä kehtaan iloita, taivas tippuu niskaan. Niinpä edelleen syyllistän itseäni koska se nyt vain kuuluu asiaan. Tosi tyhmää. Myöhemmin ansiosidonnainen loppuu ja asiat menevät siinä mielessä vain huonompaan suuntaan. Eli nyt jos koskaan on time of my life. Pitäisi vain uskaltaa nauttia ja riemuita siitä. Muutenhan sekin menee ihan hukkaan? Taidankin nyt aloittaa iloitsemisen, jotta niin ei kävisi, se vasta hirveää sitten jälkikäteen ajatellen olisi.
Mitä siitäkin tulisi jos kaikki olisi työttömiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla kivaa olla vaan kotona? Työelämä on raskasta mutta antoisaa.
Meinaat että työttömät ei tee mitään muuta kuin on kotonaan? Missään ei koskaan käydä?
Mä en ainakaan tee. Kymmenen vuotta olen ollut työttömänä ja 90% ajastani olen kotona, jossa katson televisiota, surffaan netissä ja juon kaljaa. Välillä käyn jossain ulkoilemassa tai kirjastossa, mutta tuota mun elämäni on ollut vuosikymmenen ajan.
Olin lapsuuden sekä nuoruuden kriittiset hetket erityisherkkä, vailla ymmärrystä asian tilasta sekä täysin vailla tukea. Siksi sitten koko peruskoulun ajan oman sekä muiden luokkien oppilaiden kiusaamisen sekä syrjinnän kohteena. Ammatin opiskelusta ei tullut mitään saati että olisin töitä pystynyt tekemään.
Nyt 20 vuotta myöhemmin on vihdoin ammattitutkinto ja halu tehdä töitä, taitaa vain olla liian myöhäistä päästä sisään työmarkkinoille tällä taustalla ja todella pitkällä työttömyydellä.
Onhan se työttömyys kivaa jos olet luova ihminen. Jos et ole, niin kai se on varmaan aika kamalaa.