Lue keskustelun säännöt.
Huono Äiti(kö)?
16.03.2014 |
Hei!
Mieheni mielestä olen huono äiti, koska en ole joka päivä lastemme 6 ja 7v kanssa ulkona. Tarkennukseksi sanottakoon, että lapset kyllä ulkoilevat keskenään joka päivä yhden tai kaksi kertaa. Mutta minä siis en joka päivä ulos heidän seurakseen mene. Minun mielestäni tuon ikäiset lapset osaavat kyllä leikkiä pihalla ilman vanhempien läsnäoloakin. Ja minun mielestäni olisi suotavaakin, että oppivat itsenäisesti touhuamaan ulkona.
Mieheni on todellakin eri mieltä. Hänen mielestään näytän huonoa mallia lapsillemme, kun en aina sinne mene ja mikä harmittavinta, mies sanoo olevansa huolissaan lapsistamme niinä päivinä kun hän itse on töissä. Siksi siis kun hän tietää, että äiti ei aina ulos lähde mukaan.
Tämä kiristää todella meidän välejämme ja minua ahdistaa, koska toinen sanoo minua huonoksi äidiksi, joka ei välitä lastensa hyvinvoinnista.
Siis ymmärtääkö joku teistä myös minun pointtini tässä asia, vai olenko tosiaankin huono äiti?
_2xäiti_
Kommentit (27)
Höpö höpö. Pohdihan omaa lapsuuttasi. Kun olit 7v. Oliko äiti kokoajan seuraneitinä pitämässä kädestä? Ihan mainiosti ne lapset siellä pihalla pärjää. Vilkaiset toki välillä ikkunasta niin oma mielenrauha pysyy. Miehes touhutkoon lasten kanssa ulkona, sun ei ole pakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tarkoittaa varmaankin, että lapset tarvitsevat aitoa läsnäoloa ja yhdessäoloa.
Teillä taitaa olla vaan erilaiset näkökulmat asiaan... Meillä on molemmat sitä mieltä, että lapset osaa kyllä itsekin leikkiä ulkona. Vahditaan sitten ikkunasta. :)
Harrastatko muulloin liikuntaa? Voithan selittää lapsille, että äiti ulkoilee sitten illalla/viikonloppuna/kauppareissulla jne.
Sitä paitsi, kuinka miehesi selittää esim. sen, että aikuiset polttavat tupakkaa ja lapsi ei, aikuiset valvovat illalla, lapsi ei jne.? Aikuisilla on eri säännöt kuin lapsilla. Aikuiset pitävät itse huolen ulkoilustaan, se ei kuulu lapsille. Mutta lasten ulkoilu kuuluu aikuisille.
Olen yrittänyt miehelleni (tuloksettomasti) selittää, että lasten kanssa pihalla touhuilu ei ole minulle niin luontevaa (niin kuin hänelle).
Mutta minä annan lapsilleni aitoa läsnäoloa ja yhdessäoloa muulla tavoin - askartelen heidän kanssaan, pelailen lautapelejä, tykätään leipoa yhdessä, luetaan... Annan siis aikaani heille minulle luontaisemmilla tavoilla. Ja mieheni nämä tietää, mutta hänelle tämä ulkoilujuttu tuntuu olevan 'pakkomielle'.
_ap_
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 13:36"]
En mäkään mee lasten kanssa pihalle! Musta se on niitten hommaa keksiä kolmistaan tekemistä, kun mä puuhaan sisällä pyykin, ruoan ja siivojen kanssa. Ja mun lapset on 3-, 4-, ja 5-vuotiaita. Turvallinen piha, jos joku nyt taas epäilee lasten olevan heitteillä. Eivät oo koskaan karanneet. Huolehtivaisia toisiaan kohtaan.
[/quote]
"Eivät ole koskaan karanneet" Kerta se on kuule ensimmäinenkin. Ei 5 v voi olla vastuussa 3 vuotiaasta, nyt järki käteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kai sinä kuitenkin jotain niiden lasten kanssa teet? Ei sen tarvitse olla samaa, mitä miehesi tekee. Minä esim. leivon lasten kanssa (vaikka ovat poikia), askarrellaan, piirrellään ym. taiteilua. :) Leikitään sisäleikkejä, pelaillaan. Ja joskus myös ulkoillaan yhdessä, eivät aina sentään yksin ulkoile. :D
Ootko siis kotiäitinä? Ehkä miestä ärsyttää se jotenkin ja valittaa pikkuasioista. Hänen mielestään et saisi jäädä sisälle just kattoo jotai hömppäohjelmia, lukee lehtiä yms. vaan pitäs koko ajan olla skarppina ja tehokas ja mielellään läsnä lasten kanssa, touhuta niiden kanssa jne. Ja tietty kotityöt päälle, mut istua ja oleskella, tehä omia juttuja, niitä ei. Oisko kyse tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan liikuntaa - koiran kanssa tai ilman lenkkeilyä, pyöräilen yleensä työmatkat eli en ole sohvaperuna ;) Ja lasten kanssa myös pyöräilen se on molempien lempparijuttu - juuri viimeviikolla kaivettiin pyörät talviteloilta, valitettavasti eilen satoi uudelleen lunta :(
_ap_
Mä en jaksa ulkoilla lapseni kanssa töiden jälkeen enkä kyllä viikonloppuisinkaan. Mielummin keksin kotona jotain kivaa/lähdetään johonkin kuin otan stressiä jostain pihalla olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehesi valittaa turhasta, sillä on joku ongelma. :( Esim. kuten 15 ehdotti.
Elät siis kotiäitinä miehen palkalla joten ehkä häntä ottaa päähän se ettet tee "töitäsi" vaan vietät omaa aikaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:03"]
Ootko siis kotiäitinä? Ehkä miestä ärsyttää se jotenkin ja valittaa pikkuasioista. Hänen mielestään et saisi jäädä sisälle just kattoo jotai hömppäohjelmia, lukee lehtiä yms. vaan pitäs koko ajan olla skarppina ja tehokas ja mielellään läsnä lasten kanssa, touhuta niiden kanssa jne. Ja tietty kotityöt päälle, mut istua ja oleskella, tehä omia juttuja, niitä ei. Oisko kyse tästä?
[/quote]
En ole kotiäitinä. Tässähän tää 'vitsi' onkin - olen päiväkodissa hoitajana. Tätähän mies mulle jankkaakin, kun päiväkodissa olen lasten kanssa joka päivä ulkona, mutta omieni kanssa en.
Niinpä, miten se sitten selität?? Olen yrittänyt selittää, että pk:ssä emme leiki ulkona lasten kanssa - iso piha, isot lapsiryhmät - tarkkaillaan lapsia, että kaikki sujuu ok.
_ap_
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:02"]
Ja kai sinä kuitenkin jotain niiden lasten kanssa teet? Ei sen tarvitse olla samaa, mitä miehesi tekee. Minä esim. leivon lasten kanssa (vaikka ovat poikia), askarrellaan, piirrellään ym. taiteilua. :) Leikitään sisäleikkejä, pelaillaan. Ja joskus myös ulkoillaan yhdessä, eivät aina sentään yksin ulkoile. :D
Ja siis kuten ylempänä kirjoitin: askartelen, pelailen, leivon jne.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:02"]
Ja kai sinä kuitenkin jotain niiden lasten kanssa teet? Ei sen tarvitse olla samaa, mitä miehesi tekee. Minä esim. leivon lasten kanssa (vaikka ovat poikia), askarrellaan, piirrellään ym. taiteilua. :) Leikitään sisäleikkejä, pelaillaan. Ja joskus myös ulkoillaan yhdessä, eivät aina sentään yksin ulkoile. :D
Ja siis kuten ylempänä kirjoitin: askartelen, pelailen, leivon jne.
[/quote]
[/quote]
Joo, olit vastannut samalla kun kirjoitin tuota viestiä. :) Älä ota itseesi liikaa, sä olet hyvä äiti. :)
Oot varmasti hyvä äiti! ;) Minä en päästä yksin alle 5v lasta koska haluan vahtia ja ohjata. Yksin tuskin viihtyis kovinkaan pitkään... asutaan maalla, mutta tie menee vierestä jossa harva noudattaa max 50km/h..
Kyseessä ei ole ongelma lastenhoidossa vaan parisuhdeongelma. Miehesi tapa määrätä sinulle oikea tapa toimia, vaikka sinä olet alalla, on sietämätön. Hän käyttäytyy kuin sinä olisi hänen palkkaamansa lastenhoitaja.
Hanki selkäranka ja kerro miehellesi, ettet arvosta hänen asennettaan. Haluaisko hän että sinä rupeat arvostelemaan hänen suorituksiaan isänä ja aviomiehenä?
Siis oletko äitikö? Kuuluisi kysyä Huono(ko).
Mitä eroa on sillä, ovatko lapset keskenään sisällä tai ulkona turvallisessa ympäristössä? Siis ilman välitöntä valvontaa. (vaikka eihän edes päiväkodissa lapsia vahdita niin että haukansilmin vartioidaan jokaista, joka hetki)
Henk.koht. olen sitä mieltä, että tämä nykyinen meininki tyyliin lapsia ei saa jättää hetkeksikään yksin on naurettavaa ylireagointia. Onneksi omat kasvoivat niinä aikoina, kun oli sääntö eikä poikkeus hoitaa lapsensa niinkuin itse parhaaksi näki.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 13:36"]
En mäkään mee lasten kanssa pihalle! Musta se on niitten hommaa keksiä kolmistaan tekemistä, kun mä puuhaan sisällä pyykin, ruoan ja siivojen kanssa. Ja mun lapset on 3-, 4-, ja 5-vuotiaita. Turvallinen piha, jos joku nyt taas epäilee lasten olevan heitteillä. Eivät oo koskaan karanneet. Huolehtivaisia toisiaan kohtaan.
[/quote]
"Eivät ole koskaan karanneet" Kerta se on kuule ensimmäinenkin. Ei 5 v voi olla vastuussa 3 vuotiaasta, nyt järki käteen!
[/quote]
Sä varmaan haukot nyt henkeäs, mutta se nuorin on ollut 1,5-vuotiaasta sisarustensa kanssa päinsä pihalla. Silloin olin kyllä enemmän itsekin ulkona, mutta pääsäsäätöisesti ovet ja ikkunat oli kesällä aina auki, jolloin kuulin ja näin koko ajan.
Mun lapset EI karkaa, kaikki on niin arkoja. Niillä olis aika monta mahdollisuutta ollu täs 1,5 vuoden aikana. Mutta kun ei niin ei. Säännöt on ja niitä noudatetaan. Eikö hassua, miten vielä tänä päivänä jotkut lapset ihan totteleekin? Mummola on ainut, mihin ovat "karanneet", koska se on tuossa 10m päässä kivijalastamme. Ja toistan: meillä überturvallinen piha.
Ja meidän arvoihin kuuluu, että ihan satavarmasti sisarukset katsoo toistensa perään. Niin mekin ollaan mun miehen kanssa aikoinaan tehty. EI traumoja, kunnia-asia ennemminkin.
25:n kanssa samaa mieltä!
Huonoa esimerkkiä siis annan, kun laitan lapset keskenään ulos, ja jään itse sisälle. Lapset ei kuulemma ymmärrä, miksi äiti voi jäädä sisälle, kun he menevät ulos. Näin. Mutta siis yleensä lasten ollessa ulkona, teen sisähommia, siivousta, ruokaa, pyykkiä ja tätä tavallista. Voin kyllä myöntää, että välillä istahdan sohvalle ja luen lehteä tai katson jonkun sisustushömppä ohjelman tv:stä sillä aikaa. SIitä en ole ennen kokenut huonoa omaa tuntoa, paitsi viimeaikoina....
Ja vielä tarkennettakoon, että olen siis lastenkin kanssa ulkona, mutta en välttämättä joka päivä ja siellä ollessani usein puuhailen pihansiivoushommia, haravointia, pyykkienlaittoa jne.
Ja mieheni on kyllä tässä asiassa nipo, valitettevasti... :(