Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja päinvastoin?

Markiisi de Saden kirja Justine käsittelee tätä aihetta tarkasti. 

Lähipiirissä eli elämänsä erittäin hyvä, kiltti ja tunnollinen ihminen. Uhrasi elämänsä tavallaan muille myös työn parissa.  Koki aika järkyttävän elämän ja kuoli vielä äkillisesti ja elämää olisi ollut paljon vielä jäljellä. Kuoli siis äkkikuolemaan.

Tämä on vaan jäänyt mieleen että mitä hän koskaan saavutti sillä hyvyydellä ja kiltteydellä?! Joutui vielä ennenaikaiseen hautaan ja kuoli yksinäisenä ihmisenä jota muut vaan käyttivät tukikeppinä ja huolien purku paikkana.

Tyrmistyttää edelleen.

Elämämme on sattuman sanelema juttu. Mutta on meillä omaa vaikutusvaltaakin kokemiimme asioihin. Siinä se puhtaasti oma mahdollisuus vaikuttaa kohtaloihimme.

Ja tietysti meitä ympäröivillä ihmisillä vastavuoroisesti on vaikutusvaltaa meihin.

Mutta mitään korkeampaa voimaa, joka palkitsisi hyvistä teoista ja tuomitsisi pahoista, ei ole olemassa. Vain satukirjoissa sellaisia esiintyy.

Lain koura voi korkeintaan tulla kyseeseen pahan rankaisemisessa. Ja oman käden oikeus myös...

Ihmisille tapahtuu asioita, jotkut pitää niitä hyvinä ja jotkut pahoina. Loppujen lopuksi siinä asiassa ei ole hirveästi mitään vedenpitävää pohdittavaa, ellei nyt ihan kahjo ole. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tekemistä tällä on Jumalan kanssa? Eikö uskovaiset hyvät ihmiset ole juuri niitä jotka maanpäällä kärsivät ja kaikki hyvitetää taivaassa kun he vain jaksavat uskoa kärsimyksen keskellä? Vääräuskoiset elävät lihan himoissansa yltäkylläisyydessä muttä joutuvat sitten helvettiin? Että eikö se ole ihan loogista että hyville ihmisille tapahtuu huonoja asioita

Tuo on mustavalkoisen ajatusmaailman omaavan teinin mielipide.

Ken elää, tietää, että kyllä elämän kirjo on todella laaja. Monet uskovatkin voivat olla oikeinkin rikkaita ja uskossa ja taas tosi monet jumalattomat elää kaatopaikkajätteillä.

Ja kaikkea tältä ja väliltä.

Niin paljon on ihmiskohtaloita, kun on ihmisiäkin - kaikilla meillä on ihan ikiomat ja uniikit tarinamme ja kohtalomme.

Tätä mietin vuosia sitten kun Eksän sukulaisperheessä eskari-ikäinen jäi kaksin kännäävän isänsä kanssa. Olis tää vaimo jäänyt mieluummin niin olisi lapsella ollut edes vähän mahiksia tavalliseen elämään.

Koska elämä ei ole millään tavalla suunniteltua. Koska ei ole kohtaloa eikä karmaa eikä mitään sellaista hölynpölyä. Kaikki on sattumaa vaan.

Eikä kukaan ole täysin paha tai täysin hyvä. Hyvältä vaikuttava ihminen voi tehdä pahaa ja pahalta vaikuttava ihminen hyvää. Ihmeen mustavalkoista ajattelua esiintyy yleisesti kun kuvitellaan, että joku pystyisi vaan yhdenlaatuisiin tekoihin.

Jokaisessa ihmisessä on potentiaalia hyvään ja pahaan. Se kehittyy, kumpaa niistä ruokkii. Juu, intiaaniviisautta.

Aina näitä miettivät pitävät itseään hyvinä ihmisinä, vähän kuten palstan k-miehet.

Jos muilta kysytään, onkin vastaus ihan muuta. Muita kovaan ääneen kiusaajiksi syyttävät ovat yleensä itse niitä hankalia ja ikäviä ihmisiä.