Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmainen lapsi - mitä tehdä
15.03.2014 |
Vaimoni aikuinen poika asuu meillä ja hänellä on jokin mielisairaus jonka perusteella hän saa eläkettä. PoikA on myös tasaisin väliajoin osAstolla hoidossa oletettavasti sen takia kun on mennyt psykoosiin, tuon tarkempaa tietoa minulla ei ole pojan mielenterveydestä, vaimoni kutsuu häntä erityislapseksi.
Poika elää suoraan sanottuna kuin sika, heittää roskat maahan tai lattiAlle eikä koskaan siivoa jälkiään. Lievää väkivaltaisuutta on ollut aikaisemmin minkä johdosta vaimoni soitti silloin paikalle poliisin, tämä tapahtui ennen minun astumista kuvioihin.
Minä työskentelen kotona joten joudun pääasiassa olemaan samassa asunnossa pojan kanssa päivittäin. Normaali rutiini on että poika tahtoo rahaa jonka käyttää kaljaan jA tupakkaan, eikä poika ole tottunut siihen että noihin rahanpyyntöihin vastataan kielvästi. Eilen kuitenkin puhuin ensimmäistä kertaa suoraa puhetta hänelle ja sanoin että ei ole meidän asiamme tukea alkoholin väärinkäyttöä. Vastaus tuli tänään kun astuin pihallemme, koko roskasäkin sisältö ruoantähteineen oli siroteltu nurmikolle, vaimoni syyttää ilkivallasta naapureitamme.
Pojan sairaudenkuvaan kuuluu myös että hän ei ota lääkkeitään, vaimoni mukaan lääkkeet tekevät hänestä onnettoman. Miten teidän mielestänne minun tulisi tässä asiassa edetä jotta saisin työ- ja mielenrauhan?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 20:54"][quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:06"]Kehota aloittamaan kirjoittelu av:lle.
[/quote]olisin toivonut täältä vinkkejä pojan mahdollisesta diagnoosistA mutta taitaa olla aivan liian vaikea pala tälle foorumille. Minä poistun nyt jonnekin missä löytyy enemmän tietämystä mielenterveysasioista. Ap
[/quote]
Lol, ei tää mikään mielenterveysasiantuntijoiden keskustelupalsta oo :D Mut voidaanhan me tietty koittaa. Täällä ei varmaan kukaan tajunnu, että sinä nyt puolestas haluat diagnoosin, etkä neuvoja. (Mikä vittu siinä muuten on, kun aloittajat ei osaa kirjottaa, mitä ne haluaa. Toinen ei kestä diagnooseja ja toinen ei kestä kun ei saa diagnooseja.)
Mitä lääkkeitä poika syö? Mitä koulua hän on käynyt? Miten mielenterveysongelma näkyy muuten, kuin alkoholin käyttöna, sotkemisena ja satunnaisena väkivaltaisuutena?
[/quote]Ihan vain oli ajatuksena että olisi hyvä tietää se diagnoosi ennenkuin alkaa puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja. Eiköhän se kuitenkin ole päällimmäisenä mielessä että täytyy tietää koko taudinkuva ennenkuin pystyy auttamaankaan.
Poika on erittäin välinpitämätön ulkoisen olemuksensa suhteen mutta manipuloi taitavasti hänelle läheisiä ihmisiä. Hänellä ei ole ystäviä, suurin osa sukulaisistakaan ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koska yhdessäolo menee aina pojan asettamien vaatimuksien täyttämiseen ja ihmisten myötätunnon hyväksikäyttämiseen. Hän siis suoranaisesti kerjää kanssaihmisiltään mm rahaa vaikka hänellä on omatkin tulonsa.
Ei huolehdi millään tavalla ulkööstään, äitinsä saa joskus lahjottuja hänet parturiin leikkaamaan hiuksensa. Vaatteet ovat likaiset ja rikkinäiset. Valehtelee paljon, väittää mm että hänelle tuodaan lääke, jota hän inhoaa, myöhään iltaisin mielenterveyshoitajien toimesta. Jos saa suostuteltua jonkun auttamaan itseään rahan tai palvelujen muodossa, auttaja manipuloidaan jatkamaan auttamista aina enemmän ja enemmän. Tekee huvikseen vahingontekoja ja syyttää niistä muita.
Tässä pientä pintaraapaisua. Ap
Ps, jos häntä pyytä auttamaan joissakin pikkuhommissa vaikkapa vastapalvelukseksi ilmaisesta ylläpidosta, hän joko ignooraa toista osapuolta täysin tai poistuu paikalta, huvittava yksityiskohta sinänsä koska hänen esittämillä vaatimuksilla toisille ei ole mitään loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:02"]Eikun, jos poika on aikuinen, niin sitten ehto on tietysti, että häntä aletaan siirtää tuetun asumisen yksikköön. Niitä on eritasoisille kuntoutujille olevia, mutta jonot ovat tietysti pitkiä. Siis jos ylipäänsä haluaa suhteessa enää yrittää.
[/quote]Vaimoani ei miellytä tuettu asuminen koska se kuulemma leimaa poikaa. Yksin asumista on kokeiltu kun hänelle vuokrattiin oma asunto, mutta naapurit valittivat ympärivuorokautisesta metelistä joten poika kävi nostamassa vuokravakuuden itselleen ja tuli sitten loppujen lopuksi aika nopeasti takaisin äitinsä helmoihin.
Ap
minkä ikäinen poika on? Niitä asuu yli kolmekymppisiäkin äidin helmoissa, joten jos parikymppinen, ei outoa.
Eiköhän se diagnoosi selviä kysymällä pojalta tai pojan äidiltä.
Sillä voi olla bibolaari ja sen lisäksi joku kusipäinen persoonallisuushäiriö. Omatunto näyttää olevan hukassa, liekö lääkkeistä vai kusipäisyydestä johtuvaa. Mikset kysy diagnoosia vaimoltasi, aika kummallista jos ei voi sitä kertoa. Minä en päivääkään katselis tuommosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä mielenterveyskuntoutujien palvelukodissa, ja monesti äidit ovat pitäneet sairaat poikansa kotona loppuun asti.
Tarkoitan sitä että äiti itse joko kuolee vanhuuteen, tai sairastuu eikä voi enää toimia omaishoitajana.
Ja vasta tässä vaiheessa yhteiskunta puuttuu asiaan ja sijoittaa näitä ikänsä äidin kanssa asuneita miehiä tuetun asumisen piiriin.
Ja useimmiten isä puuttuu kuvioista.
Ottaisin yhteyttä kaupungin sosiaaliviranomaisiin, heillä on antaa neuvoja. Väkisin ei kuitenkaan ketään voida sijoittaa.
Palstaa lukevan ja keskusteluja silloin tällöin kommentoivan miehen intuitio:
Minä en usko, että tuommoisella on mitään bipoa tai persoonallisuushäiriötä. Minulle tulee noista kuvauksista sellainen olo, että tämä "lapsi" on ihan vain ehta kehari, jolla on lisäksi väärät mömmötkin. Se piristävä pilleri pitäisi heti ottaa pois ja jättää jäljelle vain se "onnettomaksi tekevä" rauhoittava, jos se saa pienokaisen edes jotensakin ihmiseksi. Ja jos tämä ei suostuisi ottamaan sitäkään, niin ei muuta kuin pii-paa pii-paa koppihoitoon. Mutta eihän se tietenkään Suomessa onnistu.
Minua ihmetyttää, miksi näitä kehareita ja muita erikoislahjakkuuksia ymmärretään aina ja aina ja aina vaan. Ja eritoten nyt viime aikoina on muutenkin alkanut joku ihme keharibuumi. Down-tapauksia esitellään TV:ssä ja henkisestä vammaisuudesta näyttää kehittyneen jonkinlainen ohituskaista kaikenlaisiin TV- ja showmaailman ilmiöihin, vaikka muita ansioita tai taitoja ei olisi ensinkään.
Seuraavaksi televisionkatsojia varmaankin aletaan ilahduttaa vammaisseksillä prime-time katseluaikaan.
Aloittaja, ei tuo Sinun tilanteesi kovin hyvältä vaikuta. En usko, että naisestasikaan on mihinkään silloin, kun se paskanlevittäjä pitäisi heivata ovesta ulos, vaikka naisesi varmaan ihana kumppani kaikilta muilta osin onkin, ja vaikka epäilemättä rakastatkin häntä syvästi. Kyllä hän raahaa sitä kivirekeä perässään niin kauan kuin hän elää kuten joku tuolla ylempänä jo kirjoittikin, koska "olenhan minä hänet synnyttänytkin".
Eikä se iso vauva tule ikinä pärjäämään omillaankaan. No hope.
Kun naisystäväsi odotti kohtunsa hedelmää, mahtoikohan hän altistua jollekin aivan erityisen vaaralliselle myrkylle juuri raskautensa kriittisen keskivaiheen aikana?
Lapsukaisen ikä olisi siinä mielessä mielenkiintoista tietää, että siitä pystyisi osapuilleen laskemaan, olisikohan tämä sattunut saamaan alkunsa ja syntymään juuri hieman Tshernobylin pöllähdyksen jälkeen.
Kyllä Sinun kannattaa hissun kissun ruveta katselemaan muitakin naisia sillä silmällä.
T. Ensio Toisio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen äitinä näitä tulevaisuuksia näki jo pienenä, oma poikani 20 +. Kahta vaihtoehtoa: Lapselle joko huudettiin ihan kamalasti ja vaadittiin kohtuuttomia tai sitten annettiin elää kuin pellossa.
Itsekin huomaan jotain asioita tehneeni väärin, vaikka olen koettanut arjen taidot ja käytöksen yhteiskunnassa opettaa. Asioita et saa muuttumaan enää, joten joko poika kuuluu sellaiseen hoitopaikkkaan, että hän saa asianmukaista ohjausta, mitä nyt enää tehtävissä on tai sitten sinun pitää lähteä.
Vaimosi vaikuttaa sinua pitävän hoitajan korvikkeena ja se on vain laitettava kova kovaa vastaan ja ilmoitettava, että et voi olla pojan huoltaja. Sehän se leimaakin poikaa, että koko ympäristö pitää hulluna! Tätä ei sinisilmäiset äidit suostu näkemään.
Pojalla vaikuttaisi olevan vaikeuksia ymmärtää puhetta ja yleisiä käytössääntöjä, eli hän on vammaisen tasolla. Erityislapsi voi olla joko henkiseltä kehitykseltää normaali tai sitten vaikeasti vammainen, eli toisin kuin moni täälläkin on väittänyt, erityislapsi ei aina ole pelkästään normaaliälyinen, vaan voi myös älylliseltä kehitykseltään olla pahastikin jälkeenjäänyt. Ero "tavalliseen kehitysvammaan" on siinä, että nämä poikkeamat ei näy aivokäyrissä ainakaan kovin isoina, vaan määrittely on "kehitysvammaisen tasolla",
Aspergeria mietin ensin, muta aspergerin kuvaan kuuluu yleensä ettei osaa valehdella ja tuo käytös ei muutenkaan vaikuta toisen viestin perusteella siltä. Autismiiin tuo ,manipuloiva käytös ei ainakaan sovi, sellainen on vaan omissa oloissaan. Adhd:n kirjo on aika laaja ja Tourettea en tunne, mutta näitä sinuna lähtisin googlettamaan. Manipulointi ei kuitenkaan ihan tyhmältä onnistu.
29 jatkaa. Oma poikani muutti omilleen heti ammattikoulun jälkeen ja osaa käyttäytyä, joten hänen kanssaan ei ole ongelmia. Mutta parranajosta pitää käydä muistuttamassa. Jotkut asiat on saatu opettamalla rutiiniksi, kuten herääminen klo 6.30, hampaiden pesu ja suihku joka toinen päivä. Ruokaakin laittaa ja on tarkka rahoistaan. Eli kyllä erityislapsestakin voi yhteiskuntakelpoisen kasvattaa, jos älyllisiä rahkeita on. Parempihan se on veroja maksaa kuin olla eläkkeellä, jos normaalisti töihin pystyy.
Mitä asioita olen tehnyt väärin on se, että en opettanut ruuanlaittoa tarpeeksi pienestä alkaen ja siivouksessa on jäänyt joitain asioita liian vähälle huomiolle, mutta niitä koetetaan vielä työstää. Kaikki erityistapaukset ei ole väkivaltaisia, en ole koskaan saanut mistään palautetta, että poika olisi lyönyt ketään, ei edes silloin kun häntä itseään on kiusaajat lyöneet. On vain ollut paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis terveellistä ruuanlaittoa, eli laittaa ruokaa, mutta turhan yksipuolisesti.
Halusin tämän off-topic aiheen kirjoittaa pienten erityislasten äideille, että tällaisia eroja tulee, jos hyväksyy lapsen erityisyyden ja auttaa häntä selviämään sen kanssa, tai sitten ettei hyväksy ja antaa kaiken anteeksi. Erityislapseltakin saa vaatia ja häntäkin täytyy kasvattaa!
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:06"]Kehota aloittamaan kirjoittelu av:lle.
[/quote]olisin toivonut täältä vinkkejä pojan mahdollisesta diagnoosistA mutta taitaa olla aivan liian vaikea pala tälle foorumille. Minä poistun nyt jonnekin missä löytyy enemmän tietämystä mielenterveysasioista. Ap
[/quote]
Jos kertomasi on totta AP, niin kyllä perheelläsi on tiedossa diagnoosi jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 23:41"]Eiköhän se diagnoosi selviä kysymällä pojalta tai pojan äidiltä.
[/quote]
Niinpä, onhan se diagnoosi JO oltava kun lääkkeetkin on annettu.
Uljas provo. Dg muka ei tiedossa eikä lapsen ikäkään... Joo joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dg maniaan taipuvainen maanisdepis tai psykoosiin taipuvainen bibo. Hoystettynä nnarsistisella personallisuushäiriöllä. Aspeger, tourette eikä adhd ei ainakaan ole. Pilleri mikä tekee onnettomaksi on antipsykoosilääke ja onnellisuuspillleri on tod.näk. neurolepti tai vauhtia. Vaimo ei ole hoitaja ja huolehtija pojalle vaan mahdollistaja ja pahasta pojalle, kun ei edes lääkityksestä kykene huolehtimaan vastuullisesti. Toivoton tilanne. Äiti ja poika pitäisi ehdottomasti erottaa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:06"]Kehota aloittamaan kirjoittelu av:lle.
[/quote]olisin toivonut täältä vinkkejä pojan mahdollisesta diagnoosistA mutta taitaa olla aivan liian vaikea pala tälle foorumille. Minä poistun nyt jonnekin missä löytyy enemmän tietämystä mielenterveysasioista. Ap
[/quote]
"Yhyy, tämä on paska palsta ja nyt poistun ikuisiksi ajoiksi! Hyvästi *släm*"
Ei se draamakviineily ole todellakana sukupuolesta kiinni kuten taas kerran nähtiin.