Lue keskustelun säännöt.
Muutto jenkkeihin, ikä ja kolmas lapsi
15.03.2014 |
Olemme muuttamassa takaisin miehen kotimaahan, USAan, syksyllä. Mies ei ole onnistunut saamaan täältä töitä eikä muutenkaan viihdy. On ollut täällä jo kolme vuotta eikä halua olla enempää eikä joutua sossun elätiksi.
Ikää minulla jo 38v. ja meillä on jo kaksi ihanaa lasta. Haluaisimme kolmannen lapsen mutta tämä muutto vie ainakin seuraavan vuoden elämästämme enkä halua raskautta enkä synnytystä siihen sotkea, aikaisemmat kun ovat olleet hankalia. Kuitenkin ikää alkaa olla jo niin paljon että raskauden vuodella lykkääminen ahdistaa. Tiedän että se ei välttämättä edes onnistu vuoden päästä.
Mitä tekisit tilanteessamme?
Kommentit (47)
22 oli siis ap. :)
Ja lisään: ellei sitten saada sitä kolmosta täällä Suomessa ennen muuttoa ... se olisi oma valintani jos mies vaan saataisi suostumaan. Vaikeita kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 12:00"]
Parisuhde on sumplimista puolin ja toisin. Työ on tärkeä juttu perhe-elämän ja jaksamisen kannalta.
Olen saman ikäinen kuin ap. Olen lapset tehnyt enen 35 vuoden ikää enkä harkitsisi lasten tekoa enää tässä iässä. Ympärilläni on runsaasti naisia jotka ovat sen viimeisen (joku ekan, ainoan ja viimeisen) tehnyt just alle/yli 40v eikä yksikään sitä suosittele vaikka jokainen lapsi on syntynyt toivottuna. Erillaisiakin mielipiteitä varmaan on.
Ajattelen teidän tilannetta ja olen aika varma että lapsen tekeminen täällä tai Usassa olisi suurempi kriisi kuin muuttaminen. Miehesi on usean vuoden ollut työttömänä, olette eläneet pikkulapsiarkea. Hyvin suuri mahdollisuus että mies unelmoi "uudesta elämästä" Vauva voisi tuntua kahleelta. Tuossa vaiheessa olisi parempi työstää sitä mitä on jo olemassa, uus elämä jenkeissä, työ...Kuinka paljon oikeasti haluat vauvaa, siis lasta? Oletko valmis ottamaan riskin että uuden raskauden myötä menetät kaiken muun? Jos näin on niin go for it!
[/quote]
Hyvä huomio ja olen miettinyt tätäkin. Tämä muutto tulee olemaan suuri ja ehkä tässä on nyt jo tarpeeksi. Itse haluaisin olla töissä kun muutamme ihan rahallisistakin syistä eikä siellä ole samanlaista sosiaaliturvaa lastenhoidon kanssa, sekin maksaa todella paljon. Kotirouvaksi en halua jäädä.
On harmillista että mies ei ole sopeutunut. :(
ap
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 14:26"]
Mies on opiskellut suomenkieltä kaksi vuotta eikä vieläkään pärjää muissa kuin ihan arkisissa tilanteissa.
[/quote]
Sanko arvata: puhutte keskenänne englantia. Se on ihan ymmärrettävää, mutta miehesi ei opi ikinä puhumaan sujuvasti suomea, jos hän puhuu suurimman osan ajasta lähiympäristön kanssa englantia. Kokemukseni mukaan taas täysin ummikko ulkomaalainen oppii vuodessa puhumaan sujuvasti suomea, jos hänen ympärillään on vain suomea puhuvia ihmisiä.
Vaikka miehesi kävisi 10 tuntia viikossa suomen kielen kursseilla, ei edistyminen ole kovin nopeaa, jos hän loput viikon hereilläoloajasta (noin 90 tuntia) kommunikoi englanniksi.
Jos miehesi haluaa oppia suomea sujuvasti, teidän pitää päättää, että puhuttu tästä lähtien muutaman kuukauden ajan keskenänne suomea. Lapsille mies voi puhua toki englantia.
Miten sun mies on voinut olla 15 vuotta jenkeissä töissä erilaisissa järjestöissä? Meni 17-vuotiaana töihin johonkin järjestöön?
Itse en muuttaisi Suomesta mihinkään enkä ainakaan miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te kaikki pidätte sitä muuttoa huonona ja yritätte taivutella AP:TA jäämään Suomeen? Kun käsittääkseni muutto on AP:lle ihan on, hän miettii lähinnä missä järjestyksessä tekee asioita, eikö? Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että mies ei ehkä sopeutunut Suomeen ja koko perhe voisi paremmin jenkeissä. Sinne on kyllä huomattavasti helpompi sopeutua, kuin Suomeen ja AP tietää pärjäävänsä siellä.
Jos molemmat haluatte lapsen, niin miksi ette yrittäisi sitä heti. Mies aloittaa työnhaun ja jos tulet raskaaksi, niin mies muuttaa edellä ja järjestelee asioita jo kesällä? Muutatte perässä kun vauva on syntynyt tai sitten jo ennen synnytystä, riippuen vähän lasketusta ajasta. Eihän siihen muuttoon vuotta mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:05"]
Tuleepa vaan mulle sellanen fiilis, että parisuhteessakaan ei mene kovin hyvin ("perhe-elämämme täällä ei ole mukavaa" ja "mies pahalla tuulella"). Miehesi ei siis myöskään halua kolmatta lasta ainakaan nyt, eikö niin? Ei ole varmaan sulle ns. luvannut vielä. Mitäpä jos miehesi tässä valmistelee eroa niin, että saa lapset jenkkeihin ennen sitä. Onko teillä suhteessa paljon seksiä ja hellyyttä? Mieti nyt, miten korttis pelaat, kun sulla vielä on mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Ei ole tarkoitus pahoittaa sun mieltä, tää on sisarellinen neuvo.
[/quote] Ja aina on ulkomaalainen mies kidnappaamassa lapsia! Eikos se ole onnistunut suomalaisiltakin?
Olisi minunkin mieheni vihainen jos ei osaisi kielta eika saisi koulutustaan vastaavaa tyota. Amerikkalaiselle miehelle on kunnia-asia pitaa perheestaan huolta ja valtion tuilla elaminen on kamala hapea.
Se on koko perheelle todella raskasta, jos toinen ei sopeudu. Enkä ihmettele että Suomeen ei ole helppoa sopeutua, se olisi varmasti vielä muutaman vuoden juttu. Kielitaito ja työpaikka olisivat avainsanat. Mutta jos suhteenne on vahva ja sinusta ok asua jenkkilässä, niin siitä vaan liikkeelle. Mä ehkä muuttaisin ensin, ja miettisin lasta sitten, jos on tullakseen. Järkevää miettiä omaa ja kaikkien jaksamista. Ja onhan siinä paljon uutta koko perheelle, ympäristö, koulut, kaverit, uudet työt yms. koukerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alunperinkään muutitte Suomeen sieltä jenkeistä? Siis oliko siellä teillä kaikki hyvin, töitä miehellä ja kaikki viihtyi?
Katso 27:n vastausta. Monelle Suomi on maailman paras maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä synnytä USAssa. Siitä seuraa vaikeuksia monella tasolla ja tosiaan tuo tilanne, jossa, jos asiat menevät pieleen, et saa lasta mukaasi jos haluat palata Suomeen.
Anna miehesi lähteä edeltä ja valmistella muutto asunnonetsintöineen ja koulujuttuineen ja työnhakemisineen valmiiksi. Ei se työnhakukaan sielläkään välttämättä ian hetkessä käy, ja ennen työpaikan löytymistä te olisitte siellä ilman mitään sosiaaliturvaa tai taloudellista turvaa. Anna miehen järjestää kaikki valmiiksi. Synnytä sinä lapsi Suomessa ja muutatte sitten miehen perässä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 18:00"]
Miten sun mies on voinut olla 15 vuotta jenkeissä töissä erilaisissa järjestöissä? Meni 17-vuotiaana töihin johonkin järjestöön?
[/quote]
Aloitti 20-vuotiaana, kyllä, suoraan yliopistosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 18:44"]
Ei Jenkeissäkään ole töitä tarjolla tosta noin vaan, vaikka siinä ei kieli ole ongelma (puhun siis miehestä, en sinusta, se on kyös oma juttunsa).
Muuttakaa ja katsokaa tilanne sielöä uudestaan, puoli vuotta ei ole pitkä aika. Ei muuttoon tai siitä toopumiseen mene vuotta.
[/quote]
Toki olemme ensin menossa tavallaan koeajalle. Jos jostain syystä emme onnistu saamaan töitä niin voimmehan aina palata tänne ja yrittää uudestaan. Kuitenkin uskon että kielitaidon, koulutuksen ja kokemuksen kautta ainakin miehelleni jotain löytyy muutaman kuukauden sisällä. Onhan hänellä siellä vanhoja työkontaktejakin. Siellä päässä on myös sukulaisia joiden kodissa voimme asua alkuun jne.
ap
Koeaika täällä, koeaika siellä. Koeajalla sitten odotellaan, että asiat muuttuvat paremmaksi. Koeaikaa elämässä aika pitkästi ja sekin on muuten aika raskasta. Isolla tsempillä yrittämään nyt jossakin, eikä mitään koeaika-ajattelua! Tahto on aika merkittävä tekijä asioiden järjestämisessä, työn saamisessa jne.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 19:05"]
Tuleepa vaan mulle sellanen fiilis, että parisuhteessakaan ei mene kovin hyvin ("perhe-elämämme täällä ei ole mukavaa" ja "mies pahalla tuulella"). Miehesi ei siis myöskään halua kolmatta lasta ainakaan nyt, eikö niin? Ei ole varmaan sulle ns. luvannut vielä. Mitäpä jos miehesi tässä valmistelee eroa niin, että saa lapset jenkkeihin ennen sitä. Onko teillä suhteessa paljon seksiä ja hellyyttä? Mieti nyt, miten korttis pelaat, kun sulla vielä on mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Ei ole tarkoitus pahoittaa sun mieltä, tää on sisarellinen neuvo.
[/quote]
Kiitos sisarellisesta neuvosta, suhteemme on tietty stressaantunut elämänstressin takia ja siksi haluamme muuttaa että elämä paranisi. Kuitenkin uskon että jos mieheni suunnittelisi eroa, ei hän minua sinne jenkkilään raahaisi. Hän varmaan palaisi itse ja sitten lapset kävisivät siellä pitkillä lomilla.
Suhteemme on sen verran vahvalla pohjalla että suostui elämänsä jättämään ja tänne muuttamaan. Hänellä oli hyvä työpaikka siellä. Hän muutti minun takiani, koska minulla on perhettä täällä, halusin että lapset oppisivat kunnolla suomea ja oppisivat tuntemaan sukulaisensa, tämä on kuitenkin minun kotimaani. Hän oli käynyt täällä lomailemassa kanssani ja tykkäsi kovasti, mutta täällä asuminen ja työttömänä oleminen (myös pitkien talvien läpi) on ollut sitten aivan eri asia.
Mies haluaa myös kolmannen lapsen mutta on samaa mieltä että samaan aikaa muuton kanssa ei kannata.
ap
Amerikassa ei kyllä valmistuta yliopistosta 20-vuotiaana! High school loppuu n 18-vuotiaana siellä, ja sen jälkeen vasta alkaa yliopisto-opinnot, jotka kestää 4-8 vuotta.
Eli provohan tämä olikin.
Lisään vielä että lapsille nämä Suomi vuodet ovat olleet erittäin tärkeitä ja arvokkaita. Osaavat nyt täydellistä suomea (vaikka sitä kuinka puhuu heille ulkomailla, ei ole ollenkaan sama asia), saivat viettää paljon ihanaa aikaa isovanhempien kanssa, oppivat tuntemaan toisen kotimaansa sillä tavalla että jotain muistavat. Vaikka miehelle ja parisuhteellemme tämä oli raskasta aikaa, mieskin uskoo että teimme oikein lastemme puolesta kun muutimme tänne.
Eivät ole helppoja nämä monikulttuuriset parisuhteet mutta rikkauksiakin on monia.
taas ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 07:00"]
Amerikassa ei kyllä valmistuta yliopistosta 20-vuotiaana! High school loppuu n 18-vuotiaana siellä, ja sen jälkeen vasta alkaa yliopisto-opinnot, jotka kestää 4-8 vuotta.
Eli provohan tämä olikin.
[/quote]
Kyllä valmistui 20-vuotiaana, aloitti 17-vuotiaana ja teki nopeutetun 4. vuoden ohjelman yliopistossa kesienkin läpi kolmessa vuodessa. Ja oli vapaaehtoisena järjestöissä koko yliopistoajan josta osa työkokemusta muodostuu.
Aina joku huutaa provoa. :) Kunpa olisikin.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:37"]
Siis onko sun mies hakenut kolme vuotta töitä Suomesta eikä MITÄÄN ole saanut? Ei näytä hyvältä cv:ssä tollanen kolmen vuoden gäppi, voi olla aika vaikeaa sitä duunia löytää jenkeistäkään.
[/quote]
Mies on opiskellut suomenkieltä kaksi vuotta eikä vieläkään pärjää muissa kuin ihan arkisissa tilanteissa. On hakenut kaikienlaista työtä ja onnistunut saamaan osa-aikatöitä ravintolasta tiskaajana mutta ei siitä nauti ja inhoaa sinne menemistä. On jatkuvasti huonolla tuulella ennen ja jälkeen työpäivän. Onhan hän koulutettu 35v. mies hanttihommissa18-vuotiaiden kanssa. Ei ole onnellinen eikä ole sopeutunut hyvin.
Hänellä on USAsta yliopisto tutkinto ja on ollut jenkeissä erilaisissa järjestöissä töissä 15 vuotta mutta ilman tosi sujuvaa suomenkieltä täällä ei valitettavasti pitkälle pääse. Tämän tapaisista toimistotöistä kilpailee ymmärtääkseni tällä hetkellä monet suomenkielisetkin tuloksetta. On hakenut erilaisiin kouluihin, esimerkiksi IT alallle tuloksetta.
Elämä ei vaan ole lähtenyt rullaamaan ja alunperäinen suunnitelma oli että hän suostuu kokeilemaan täällä asumista muutaman vuoden ajan ja jos ei viihdy niin muutetaan takaisin. Ja hän piti lupauksensa kokeilla mutta perhe elämämme täällä ei ole mukavaa.
Itse olen pärjännyt ja ollut töissä ennenkin jenkeissä ja meillä on siellä jo valmiiksi tuttuja ja miehen perhekin lähellä. Osaan hyvin englantia eli minulla ei olisi siellä samoja ongelmia kun miehellä on täällä. Ja lapset ovat tarpeeksi pieniä sopeutuakseen (5 ja 7v.) ja puhuvat myös englantia. Siellä on työtilannekin paljon parempi kuin täällä ainakin mieheni alalla.
Siellähän nähdään kuka saa töitä ja kuinka menee mutta sittenhän se nähdään. Jos on vaikeaa niin se kolmas lapsi taitaa jäädä haaveeksi. Mutta ei sekään elämäni kynnyskysymys taida olla.