Muutto jenkkeihin, ikä ja kolmas lapsi

Miettisin kummasta olisin sitten valmis luopumaan tällä hetkellä. Muutto varmaan omalla kohdalla lykkääntyisi sitten siihen, että pääsisi muuttamaan vauvan kanssa.

No ymmärrän että mies ei halua olla sossun elätti ... mitäs jos sitten muuttaisitte suunnitelmien mukaan ja antaisitte luonnon valita tuleeko se kolmas vai ei? Ymmärrän että sinua ahdistaa lykätä raskautta tämän ikäisenä mutta monet onnistuvat raskautumaan vielä 39-vuotiaina.

Mä kyllä muuttaisin ehdottomasti. Mikä pakko sen on vuotta viedä? Raskaushan kestää kuitenkin 9kk.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 07:27"]

Mä kyllä muuttaisin ehdottomasti. Mikä pakko sen on vuotta viedä? Raskaushan kestää kuitenkin 9kk.

[/quote]

Tarkoitin että syksyyn on vielä 6kk aikaa ja siellä päässä talon etsiminen, muuttaminen ja muut järjestelyt, lasten koulujärjestelyt jne. vievät aikansa enkä halua tehdä niitä viimeisillään raskaana. Viimeisen raskauteni loppuosassa kun jouduin vuodelepoon.

ap

Raskautuisin ja muuttaisin vasta sitten kun olet toipunut synnytyksestä. Jos raskaudut nyt heti, ei sitä muuttoakaan tarvisi siirtää kuin 6kk. Miestä saattaa harmittaa mutta eihän se 6kk ole elämässä oikeastaan mitään. Parempi olla vähän aikaa rahapulassa kuin että jäätte ilman komatta lasta.

Minä taas miettisin minkälaista olisi muuttaa kolmen pienen kanssa. No, vauvahan kulkee siinä mukana mutta sinun on varmaan siellä päässä myös oltava henkisenä tukena isomille lapsille tässä suuressa muutossa. Jos olet poikkiväsynyt muutosta ja imetyksestä ja unenpuutteesta ei varmaan ideaali tilanne. Sinne ensin, sopeutukaa, sitten vasta vauva jos luoja suo. Tässä on nyt muutenkin liikaa muutosta menossa.

Eikös ne sairaalamaksut ole sitä luokkaa yhdysvalloissa, että kannattaisi ennemmin olla yksi ekstravuosi Suomessa, jos kuuluu Kelan piiriin... Varsinkin jos epäilet vaikeaa raskautta ja synnytystä, voi olla että sairaalavuorokausia ja hoitokuluja kertyy synnytyksen lisäksi enemmänkin...

Kannattaako hankkia kolmatta, varsinkin kun muutenkin iso elämänmuutos tulossa ulkomaille muuton kautta? Helpommin varmaan sopeudutte sinne ilman kolmatta lasta. Oletko muuten miettinyt sitä, että jos nyt muutatte jenkkeihin, niin se on sitten todennäköisesti lopullista. Miehesi ei varmaan halua tänne enää palata, koska hän ei ole täällä viihtynyt. Mitä, jos et itse viihdykään jenkkilässä tai teille tulee ero? Mitä teet sitten? Lapsia et mukanasi Suomeen saa, siihen miehesi ei tule suostumaan. Olisi hyvä, että myös sulla olisi työpaikka, kun muutatte sinne. Aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. Miettikää nyt vielä sitä muuttoa.

Elämässä ei ole tietenkään mikään varmaa. Mutta en voi pakottaa miestä täällä asumaan. Olen asunut jenkeissä hänen kanssaan jo ennen tänne tuloa eli tiedän että siellä pärjään. Etsin toki töitä kun sinne menen, aika hankala saada etukäteen jos ei voi olla siellä haastatteluissa. Jos tulee ero, palaan Suomeen ja lapsista sovitaan myöhemmin. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin. En ole helpointa polkua itselleni valinnut. Kuitenkin uskon että hän on elämäni mies. :)

ap

Jos teillä oli jo silloin lapsia, kun asuitte aiemmin miehen kanssa jenkeissä ja muutatte samoille hoodeille/samantyyppiselle alueelle, niin sittenhän varmaan tiedät millaista se tulee olemaan. Tsempit pohdintoihin!

9: Sinähän se tietysti, anonyyminä ja ap:n tilannetta tarkemmin tietämättä, olet paras sanomaan, mihin hänen miehensä suostuu tai ei suostu. Kummallista negatiivisuutta.

no kyllä noi jenkkimiehet tiedetään, eivät suostu muuttamaan takaisin Suomeen, tiedän useammankin tapauksen, jossa suomalaisnaisella ei oo muuta vaihtoehtoa, kuin esittää onnellista kotirouvaa siellä jenkkilässä, jos haluaa elää lastensa kanssa

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 07:12"]

Olemme muuttamassa takaisin miehen kotimaahan, USAan, syksyllä. Mies ei ole onnistunut saamaan täältä töitä eikä muutenkaan viihdy. On ollut täällä jo kolme vuotta eikä halua olla enempää eikä joutua sossun elätiksi.

Ikää minulla jo 38v. ja meillä on jo kaksi ihanaa lasta. Haluaisimme kolmannen lapsen mutta tämä muutto vie ainakin seuraavan vuoden elämästämme enkä halua raskautta enkä synnytystä siihen sotkea, aikaisemmat kun ovat olleet hankalia. Kuitenkin ikää alkaa olla jo niin paljon että raskauden vuodella lykkääminen ahdistaa. Tiedän että se ei välttämättä edes onnistu vuoden päästä.

 Mitä tekisit tilanteessamme?

[/quote]Ota selvää mitä USAssa maksaa synnytys ja ylipäätään sairastaminen. Eli vakuutukset ja mitä ne maksaa jne.

Kuinka ihmeessä muutto voi viedä vuoden?

Eikös mies voisi muuttaa etukäteen ja järjestellä siellä asiat siihen malliin, että sinä ja lapset voitte muuttaa sujuvasti perässä. Kai se aikuinen mies osaa talon tai asunnon etsiä samoin kuin koulut lapsille. Hankkiudut raskaaksi ennen miehen muuttoa ja synnytät lapsen edullisesti Suomessa.

Varmaan olisi hyvä, että miehellä olisi työsopimus valmiina, ennen kuin te kaikki muutatte sinne. Ja sitten muutatte, katsotte miten elämä lähtee siellä sujumaan. Jos viihdytte hyvin ja saatte luotua kivat sosiaaliset verkostot ja lastenhoitoapuakin saatavilla helposti ja taloudelliset kuviot kunnossa, niin sitten yrittämään raskautta siellä.

Oletko ajatellut elää koko elämäsi siellä? Onko avioliitto vahvoissa kantimissa? Asutte siellä muutaman vuoden ja JOS tulee ero niin et saa enää lapsia Suomeen. en lähtisi.

Siis onko sun mies hakenut kolme vuotta töitä Suomesta eikä MITÄÄN ole saanut? Ei näytä hyvältä cv:ssä tollanen kolmen vuoden gäppi, voi olla aika vaikeaa sitä duunia löytää jenkeistäkään.

"en voi pakottaa miestäni täällä asumaan"

Voiko hän pakottaa sinut ja lapsenne muuttamaan? Viestistäsi saa sen käsityksen, että teillä on kuitenkin elämä täällä ja itse viihdyt Suomessa. Miksi tehdä noin iso muutos vain miehen takia? Onko hän tehnyt Suomessa asioita oman sopeutumisensa ja viihtymisensä eteen eli tutustunut uusiin ihmisiin ja luonut kaverisuhteita, harrastanut, tehnyt asioita lasten kanssa, opetellut suomenkieltä jne?

Parisuhde on sumplimista puolin ja toisin. Työ on tärkeä juttu perhe-elämän ja jaksamisen kannalta.

Olen saman ikäinen kuin ap. Olen lapset tehnyt enen 35 vuoden ikää enkä harkitsisi lasten tekoa enää tässä iässä. Ympärilläni on runsaasti naisia jotka ovat sen viimeisen (joku ekan, ainoan ja viimeisen) tehnyt just alle/yli 40v eikä yksikään sitä suosittele vaikka jokainen lapsi on syntynyt toivottuna. Erillaisiakin mielipiteitä varmaan on. 

Ajattelen teidän tilannetta ja olen aika varma että lapsen tekeminen täällä tai Usassa olisi suurempi kriisi kuin muuttaminen. Miehesi on usean vuoden ollut työttömänä, olette eläneet pikkulapsiarkea. Hyvin suuri mahdollisuus että mies unelmoi "uudesta elämästä" Vauva voisi tuntua kahleelta. Tuossa vaiheessa olisi parempi työstää sitä mitä on jo olemassa, uus elämä jenkeissä, työ...Kuinka paljon oikeasti haluat vauvaa, siis lasta? Oletko valmis ottamaan riskin että uuden raskauden myötä menetät kaiken muun? Jos näin on niin go for it!