Muistatteko, kun näitte ensi kertaa handsfree-tyypin kadulla tai muualla? Minä luulin, että joku on tullut hulluksi

Muistan :)

Asemalla nainen käveli laiturilla ja näytti höpöttävän itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan :)

Asemalla nainen käveli laiturilla ja näytti höpöttävän itsekseen.

Minäkin näin Helsingin rautatieasemalla, juuri asemarakennuksen ulkopuolella. Itsekseen polottava mies näytti aivan Karita Mattilan silloiselta mieheltä, saattoi ollakin hän. ap

Sopeudun nykyaikaan niin hitaasti että vieläkin ensimmäinen ajatus on, että miksi tuo puhuu itsekseen. Sitten tajuan, että ai niin.

Muistan hyvin, ajoin 100 rajoituksella kun näin miehen vastapäisellä bussilevikkeellä huitovan ja kävelevän edes takas. Hiljensin ja meinasin pysähtyä, mutta kaveri viittoi menemään eteenpäin. Kesti kyllä tovin ymmärtää että se puhui puhelimessa eikä ollut seonnut.

Tai, no, mistäs minä oikeastaan tiedän.

Joo muistan hyvin. Meillä oli silloin sellainen "leikki", että arvailtiin, puhuuko ihminen handsfreehin vai puhuuko itselleen.

Joo. Sivusta seuranneena, se tyyppien yksinpuhelu ja kailotus oli tosi outoa.

XDDDDDDDDD

Hätkähdän näitä vieläkin. Ja välillä ärsyttääkin, kun vaikka pururadalla perässä tulee kilometrikaupalla joku, joka kailottaa taukoamatta yksinään.

Minäkin vihaan puhelinkarjujia, mutta ei sillä kylläkään ole v--nkaan vertaa tekemistä händsfriin kanssa.

Viimeksi tänään säikähdin että joku tuntematon alkoi huutaa minulle mutta kyseessä olikin aika "voimakkaasti" aloitettu handsfreepuhelu.

En kyllä totu noihin ikinä.

Joo muistan kun kohtasin ekan kerra hands free tyypin, olin just ruokakaupassa hyllynvälissä, johon pölähti joku ukkeli höpöttämään. Minulla kesti pitkään tajuta, että se ei puhu miulle, eikä itekseen vaan johonkin hands freehen :D

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vihaan puhelinkarjujia, mutta ei sillä kylläkään ole v--nkaan vertaa tekemistä händsfriin kanssa.

Kyllä minusta ihmiset harrastavat tuota puhelinkailotusta nykyään julkisilla paikoilla tosi paljon enemmän, kun ei tarvitse enää pitää puhelinta korvalla.

Onnistuu tuo nykyäänkin välillä hämäämään väliaikasesti, vaikka handsfree onkin jo arkinen juttu. Lähinnä siis jos joku käyttää kävellessä.

En usko, että pystyisin vieläkään kovin luontevasti höpöttömään handsfreehen itse.

En minäkään ole tottunut niihin.

Näillä kulmilla joka toinen vastaantallaaja juttelee handsfreen joka toinen toisen persoonansa kanssa. Sillon aikoinaan, kun nää handsfreet alko yleistymään, ei sitä oikeestaan huomannu, ehkä monologien taso on noussut. Handsfreessä on yleensä sentään menossa keskustelu semmosen kanssa, joka vastailee. 

Pahoinvointi ja avohoito/hoidon säästötoimenpiteet ehti yleistyä ennen fandsfreetä.

En ihmetellyt yhtään.

Meille tuli ja tulee vieläkin tietokone alan lehtiä ja olin niitä lukiessa ja kuvia tutkiessa nähnyt, että tuollaiset ovat tulossa.

Muistan, luulin että tyypillä ei ole lääkitys kohdallaan. Toinen ällistys oli, kun näin sauvakävelijän ensimmäistä kertaa, en ollut kuullutkaan sauvakävelystä ennen sitä.

Muistan. Ensimmäinen näkemäni ilmaanpuhuja oli kollegani, joka käveli huoneeseen huutaen ja nauraen, muttei vaikuttanut näkevän minua ollenkaan. Samana päivänä toinen kollega tuli käytävällä vastaan, pysähtyi tuijottamaan minun suuntaani ja alkoi puhua kielillä. Hetken kuluttua tajusin, että hän puhui puhelimeen unkarin kieltä, jota oli opiskellut pitkään. Se kuulosti kyllä enemmänkin aivoverenkiertohäiriöltä.

Muistan. Muutama vuosi sitten edesmennyt mummini ei uskonut kännykän olemassaoloon ja kuulusteli minua useampaankin otteeseen, kun hän oli nähnyt minun puhuvan johonkin koneeseen että olenko minä ihan viisas ja teenkö moisen kiusatakseni häntä...