Lue keskustelun säännöt.
G: Milloin seurustelun alkamisesta tapasit ekan kerran kumppanisi ystäviä/sukua?
14.03.2014 |
Kuinka pitkään olit seurustellut kumppanisi kanssa, kun ensimmäisen kerran tapasit hänen ystävänsä, sisaruksensa ja vanhempansa? Yritän tässä kartoittaa omaa tilannettani: en ole vielä puolen vuoden serustelun jälkeen tavannut mieheni tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Hän on tavannut ystäväni, veljeni ja sisareni muttei (omasta toivomuksestaan) vanhempiani, vaikka kerran olisi jo lyhykäinen tervehtimistilaisuus sopivasti sattunut tielle.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 20:51"]
Oltiin oltu yhessä noin 4 ja puol vuotta ennen kun tapasin vanhemmat+isosiskon perheineen. Sairaan pitkä odotus! kauhistutan vielä sanomalla että sen vanhemmat on aina asunu noin viiden minuutin kävelymatkan päässä! :) ja vielä lisää: nyt ollaan oltu yhessä yli 5 ja puoli vuotta ja olen edelleenkin tavannut vanhemmat+siskon perheineen vain sen yhden ainoan kerran!! En ole ketään muita sukulaisia koskaan tavannut :( sen kaverit ja ystävät tapasin ihan alkukuukausina ja oon useesti tavannu niitä, ongelma on siis "vaan" perheen kohalla. Niin ja kihloissa ollaan oltu viimeiset 2 vuotta, kun mentiin kihloihin, eli 3 ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, niin silloin vasta hän kertoi vanhemmilleen koko olemassaolostani! Ennen sitä luulivat että hän on sinkku... Kolmen ja puolen vuoden ajan, huhhuh.
[/quote]
Ainoa kysymykseni tähän on, miksi mies ei kertonut sinusta aiemmin ja mikset ole tavannut perhettä ueseammin? Voihan niitä syitä olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tapasi mun veljen ja sen vaimon vahingossa kun oliin oltu yhdessä 1,5 vuotta. Törmättiin Frankfurtin lentokentällä, kun me oltiin menossa Marokkoon ja veli vaimoineen menossa käymään Suomessa. Asuvat siis Saksassa. Hassu yhteensattuma, ei tiedetty, että ollaan samalla kentällä samaan aikaan. :)
Vanhempien luo kuskasin sen, kun oltiin oltu yhdessä 3 vuotta. Mä tapasin miehen vanhemmat, kun oltiin oltu yhdessä 3,5 vuotta. Miehen vanhemmat tuli silloin muuttoavuksi, kun oltiin muuttamassa yhteen.
Miehen kavereita olen tavannut tipoittain, ekan suunnilleen puolen vuoden jälkeen.
Mutta me oltiin aluksi tosi hys-hys meidän suhteesta (koska sen oli tarkoitus olla pelkkää seksiä) ja sen jälkeen asuttiin vielä jonkin aikaa eri paikkakunnillakin.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 20:51"]
Oltiin oltu yhessä noin 4 ja puol vuotta ennen kun tapasin vanhemmat+isosiskon perheineen. Sairaan pitkä odotus! kauhistutan vielä sanomalla että sen vanhemmat on aina asunu noin viiden minuutin kävelymatkan päässä! :) ja vielä lisää: nyt ollaan oltu yhessä yli 5 ja puoli vuotta ja olen edelleenkin tavannut vanhemmat+siskon perheineen vain sen yhden ainoan kerran!! En ole ketään muita sukulaisia koskaan tavannut :( sen kaverit ja ystävät tapasin ihan alkukuukausina ja oon useesti tavannu niitä, ongelma on siis "vaan" perheen kohalla. Niin ja kihloissa ollaan oltu viimeiset 2 vuotta, kun mentiin kihloihin, eli 3 ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, niin silloin vasta hän kertoi vanhemmilleen koko olemassaolostani! Ennen sitä luulivat että hän on sinkku... Kolmen ja puolen vuoden ajan, huhhuh.
[/quote]
Onko se miehen perhe jotenkin kummallinen tai miehellä perheeseen todella huonot välit? Jos näin, niin sitten tuon ymmärtää. Muussa tapauksessa, eikö sulle tullut tai tule vieläkin tuosta jotenkin petetty olo, että mies lähimmilleen monta vuotta tavallaan uskotteli olevansa sinkku?. Ettei perhe edes tiennyt, että olet olemassa...
2-vuoden päästä :D nyt ollaan oltu 5 vuotta
2-vuoden päästä :D nyt ollaan oltu 5 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni yli vuosi, ennen kuin tapasin mieheni vanhemmat. Nyttemmin en ihmettele, anoppi ja siskonsa ovat kauheita juorueukkoja ja puhuvat selän takana pahaa ihan kaikista. Miehen siskon näin ensimmäisen kerran pari kuukautta tapaamisemme jälkeen, hän on hyvä ystävä mieheni ex:n kanssa ja muijat pelmahti miehen luo käymään yksi perjantai-ilta kun minäkin olin siellä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 21:09"]
Meni yli vuosi, ennen kuin tapasin mieheni vanhemmat. Nyttemmin en ihmettele, anoppi ja siskonsa ovat kauheita juorueukkoja ja puhuvat selän takana pahaa ihan kaikista. Miehen siskon näin ensimmäisen kerran pari kuukautta tapaamisemme jälkeen, hän on hyvä ystävä mieheni ex:n kanssa ja muijat pelmahti miehen luo käymään yksi perjantai-ilta kun minäkin olin siellä.
[/quote]
Tuommoinen syy onkin ihan ymmärrettävä. Ei kai itselleen tärkeää henkilöä halua esitellä ja altistaa kaiken maailman puheiden kohteeksi ja arvioitavaksi, jos tämä arviointi ei lähtökohtaisesti ehkä olisi edes ystävällismielistä, vaan sellaista juoruamista ja yliuteliasta repostelua. Minun miehelläni kyse ei vain voi olla tästä, en ainakaan usko. Ei kai hän tapaisi vanhempiaan niin usein, jos pitäisi näitä ikävinä ja elämäänsä liikaa sotkeutuvina ihmisinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan seurustellut, joten en tiedä mitä ajattelisin siinä tapauksessa, mutta mielestäni ihmisestä oppii paljon uutta kun hän joutuu tekemisiin omien ystävien ja sukulaisten kanssa. Jos lapsuudenperhe asuu suht lähellä ja välit vanhempiin on kunnossa, tuntuu oudolta, jos kumppania täytyy tarkoituksella pitää erossa heistä. En haluaisi elää sellaisessa todellisuudessa, jossa on vain minä + kumppani ja sitten jossain toisaalla minä + suku.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 21:24"]
En ole koskaan seurustellut, joten en tiedä mitä ajattelisin siinä tapauksessa, mutta mielestäni ihmisestä oppii paljon uutta kun hän joutuu tekemisiin omien ystävien ja sukulaisten kanssa. Jos lapsuudenperhe asuu suht lähellä ja välit vanhempiin on kunnossa, tuntuu oudolta, jos kumppania täytyy tarkoituksella pitää erossa heistä. En haluaisi elää sellaisessa todellisuudessa, jossa on vain minä + kumppani ja sitten jossain toisaalla minä + suku.
[/quote]
Tämä on täsmälleen, mitä itsekin asiasta ajattelen. Mielestäni me olemme jo tunteneet sen verran kauan, että haluaisin molempien olevan jotenkin osallisina toistensa elämästä, myös siitä sosiaalisesta puolesta. En koe, että mies tarkoituksella varsinaisesti pitäisi minua erossa vanhemmistaan. En ole pyytänyt tavata heitä, koska mies on kysyttäessä itse sanonut, ettei halua vielä tervehtiä minun vanhempiani, koska hänestä ei ole vielä sen aika. Mies siis kokee, että vanhempien tapaaminen on jotenkin hyvin iso askel suhteessa. Minun mielestäni suhteen isoja ja todella harkintaa vaativia askelia ovat yhteen muuttaminen, yhteisen asuinpaikan valitseminen kummankin työtilanteen huomioon ottaen, naimisiin meneminen tai muuten vain yhteisestä taloudesta päättäminen ja lasten hankkiminen. Perheelle voi minusta esitellä jonkin hyvän päivän tuttunsakin, jos sopivasti samaan tilanteeseen satutaan, eikä seurustelukumppanin esitteleminen minulle tarkoita samaa kuin se, että vanhempien edessä jotenkin vakuuttaisi, että "kyllä, tässä on tuleva vaimoni/mieheni ja lasteni isä/äiti". Mietin siis, mitä mies oikeastaan jahkailee, jos kerran selvää on, että vakavasti tässä kuitenkin seurustellaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko ekan tapaamisen jälkeen. Kahden kuukauden päästä asuttiin jo anopilla, kunnes saatiin oma asunto. Hah, no tulipahan perhe tutuksi.
Meidän suhde tosiaan alkoi pelkästä seksistä eikä sen ollut tarkoitus kasvaa miksikään muuksi, koska olin muuttamassa toiselle paikkakunnalle puolen vuoden päästä.
Ehkä tästä meidän alusta johtuen miehen oli tosi vaikea esimerkiksi sanoa, että me seurustellaan. Sen mielestä seurusteleminen oli jotain juhlallista, joka johtaa kihloihin ja häihin. Me ei siis ikinä puhuttu seurustelemisesta, vaan me "tapailtiin" ja mies korjasi tuon aina, jos vahingossa käytin sanaa seurustella. :D
Vieläkin kiusaan miestä välillä tuosta ja kysyn, että seurustellaanko me nyt. Ei seurustella, vaan ollaan kihloissa. Sitä mies ei kyllä osaa määritellä, missä kohtaa me ollaan seurusteltu. Ehkä sen viikon verran, kun asuttiin yhdessä, mutta ei oltu vielä kihloissa?
Pointti kuitenkin oli, että ihmisillä on hassuja mielikuvia siitä, mitä mikäkin asia merkitsee. Oletko sä ihan kysynyt poikaystävältäsi, miksi vanhempien tapaaminen tuntuu niin suurelta kynnykseltä ja kertonut, että sä mielelläsi tapaisit myös sen perheen? Ei siis mitenkään painostaen tietenkään kannata, mut ihan sillain keskustelutyyliin.
-35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 35, selvennyksestä ja keskustelun jatkosta!
Joo, olen huomannut, että ihmisillä on hyvinkin erilaisia mielikuvia (mielikuva on tässä oikein passeli sananvalinta!) siitä, mitä mikäkin tapailuun ja seurusteluun liittyvä asia merkitsee. Minulla on ollut muutamia kevyitä suhteita ilman varsinaista seurustelua, yksi seurustelusuhde ja nyt tämä suhteeni nykyiseen mieheen. Näiden kokemusten perusteella olen oppinut, että olisi hyvä puhua toisen kanssa suhteen etenemisestä ja tilasta sillä tavalla, ettei vain heitellä joitain käsitteitä (kuten deittailu, tapailu, seurustelu, katselu, tosissaan oleminen, sitoutuminen...), vaan varmistetaan myös, mitäkumpikin niillä eri käsitteillä tarkoittaa. Nykyisen miehen kanssa olen varsmitanut, että seurustelu tarkoittaa meille kummallekin sitoutumista siinä mielessä, että toisen kanssa ollaan tosissaan ja toistaiseksi, ei enää varmistella ja katsella. Sen verran siis tiedän.
Vanhempien tapaamisesta en ole vielä oikein tohtinut kysyä. Minusta kertominen tuntui jo itsessään olevan miehelle suuri asia, ja ennen kuin mies kertoi suhteestamme vanhemmilleen, sain vähän kyselläkin, että tietääkö minusta kukaan ja korostin, että minun kaikki läheiseni kyllä tietävät hänestä. Varmaankin lähiaikoina otan vanhempien tapaamisen puheeksi niin, että kun mies on taas lähdössä heitä katsomaan, heitän, että ottaisi minut joskus mukaansa. Vähän varovainen yritän olla, sillä painostaa en halua. Eri ihmiset kasvaa ja kehittyy suhteessa niin eri tahtiin, ja toisen pitäisi antaa rauhassa käydä läpi se kaikki, mikä sitten lopulta johtaa hänen isoksi kokemansa askeleen ottamiseen. Ymmärrän tämän, mutta omasta puolestani olen turhautunut ja myös (myönnetään) hieman epävarma.
ap
Aamulla kun heräsin, oli koko pesue äiti,isä ja kolme veljeä vastassa alakerrassa.
ensimmäinen tyttö kenet toi kotiin asti, joten kyllä siinä sai kaikkien huomion.
ahdistavaa mutta hengissä ollaan.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vappuna alettiin seurustella ja kun tapasin vanhemmat, oli sienikeittoa, niin kai se oli syksyä sitten? Naimisiin mentiin 8kk seurustelun jälkeen ja kyllä siinä vaiheessa oltiin tavattu jo muitakin sukulaisia puolin ja toisin.
Meillä meni kyllä niin, että vasta vähän yli vuoden kuluttua ensitapaamisesta tutustuimme toistemme perheisiin. Kavereita tuli nähtyä aiemmin, mutta suhdetta halusimme tietoisesti viritellä kunnolla alkuun ihan vain kahdestaan ilman mitään paineita siitä, että pitäisi perheet ja kaikki ottaa heti kuvioihin mukaan.
Heti alussa. Vanhemmat taisin tavata parin viikon kuluttua, ystäviä jo ennen.
Ollaan tunnettu nuoruudesta lähtien eli yhteisiä tuttuja oli jo ennestään.
Oltiin seurusteltu kuukauden verran.
En suostu tapaamaan hänen sukulaisiansa.
Oltiin oltu yhessä noin 4 ja puol vuotta ennen kun tapasin vanhemmat+isosiskon perheineen. Sairaan pitkä odotus! kauhistutan vielä sanomalla että sen vanhemmat on aina asunu noin viiden minuutin kävelymatkan päässä! :) ja vielä lisää: nyt ollaan oltu yhessä yli 5 ja puoli vuotta ja olen edelleenkin tavannut vanhemmat+siskon perheineen vain sen yhden ainoan kerran!! En ole ketään muita sukulaisia koskaan tavannut :( sen kaverit ja ystävät tapasin ihan alkukuukausina ja oon useesti tavannu niitä, ongelma on siis "vaan" perheen kohalla. Niin ja kihloissa ollaan oltu viimeiset 2 vuotta, kun mentiin kihloihin, eli 3 ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, niin silloin vasta hän kertoi vanhemmilleen koko olemassaolostani! Ennen sitä luulivat että hän on sinkku... Kolmen ja puolen vuoden ajan, huhhuh.