Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten osaisin/miten tulisi suhtautua mieheeni?
27.03.2014 |
Hän ollut lasten suhteen sellainen, että hulluttelee ja katsoo innolla pikkukakkosta lasten kanssa (ja vaikka lapset lähtisi jo poiskin, isä junttautunut telkkarin eteen tuijtottamaan jotain veturia), laittaa iltapuuroa ja kaikessa rauhassa istuksii lapset sylissä kellonajasta piittaamatta. Tavallaan ihana lapsille, ei ole isällä kiirettä eikä pidä painetta. Mutta meillä sairasteluja ja tiettyjä erityistarpeita lapsilla, ja näistä taas isä jaa vastuuta kanssani. Esim. nyt oli ohjeistus astmahalerin käyttöön ja nenäsumutteisiin, isä muisti hoitaa vapaapäivänä astmahalerin antamisen mutta ei antanutkaan nenäsuihketta. Edellisiltana olin painottanut että anna kaikki ajallaan, tuhahti että "joo joo, kyllä mä nyt ne muistan!". Ja sitten kun kysyin että miksi et antanut (oli siis unohtanut, tekemäni lappu lääkkeistä on kaapin ovessa) niin totesi että sillä ei ole ollut mitään ongelmia hengityksen kanssa eikä nenä ole tukkonen, annetaan sitten kun on tukossa. Näin välinpitämättömästi kiersi asian. Seuraavana hetkenä alkoi valittaa, ettei ole edes järkeä antaa kortisonisuihketta kun kortisoni jää elimistöön. Sanoin, että ei kannata väitellä jos ei tiedä asioista enempää, haitta-hyöty-asiat olen kuitenkin selvittänyt mutta isäähän tällaisten asioiden lukeminen ja selvittäminen ei kiinnosta, ennemmin selaa iltasanomia netissä. Toisekseen mies puhuu itseäänkin vastaan, ei siis ole logiikkaa sanoissa. Ei välitä käyttää keittosuolatippoja koska ne on kuulemma turhia, mutta samalla valittaa kortsisonisuihkeesta - vaivautuisi sitten laittamaan niitä harmittomia tippoja edes, jos ne vähentäisi kortisonin tarvetta.
Minua väsyttää suunnattomasti miehen typeryys - tai näin näen asian. Minä selvitän, kannan vastuun ja huolehdin ja toinen ottaa rennosti ja puhuu vähän mitä sattuu. Kun selkeästi annan hänelle vastuuta ja vaadin ottamaan, unohtaa ja tekee vaan puolet tms. Hän ei myöskään koskaan huolehdi yöllä lapsista, seuraa rohiseeko astmaatikon hengitys. Kuorsaa yönsä tyytyväisenä. Minä huolehdin.
Vituttaa ja rankasti, ja armottomasti vähentää arvostusta miestä kohtaan.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen täysin samaa mieltä, että hyvässä parisuhteessa ja vanhemmuudessa ollaan kaikin puolin tasaveroisessa asemassa.
Mutta meillä tämä ei toimi, ei ole hyvää parisuhdetta ja vastuuta jakavaa vanhemmuutta. Minä olisin halukas perheneuvolaan tai pariterapiaan, mies ilmoittanut että ei kiinnosta moinen lässytys. ap"
Ettet nyt vain kuvittelisi olevasi korvaamaton ja kaikki tietävä? Sanon tämän ystävyydellä. Tiedän tuntee itsekkin. Lapset ja parisuhteet tulee parhaiten hoidettua kun löysää vähän pipoa ja oppii arvostamaan ja hyväksymään toisinajattelijoita, asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä itse kuvittee. Hyvään lopputulokseen voi päästä monin eri tavoin, ei ole yhtä ainoaa tapaa ja kaikki lähtee ihan itsestä hyväksyä erilaisuus ja tavat.
Ap lähti lipettiin kun ei hyväksy olevansa turhastahössöttäjä :D
Jotenkin odotin aloitusviestin perusteella että ap:n lapset olisivat kehitysvammaisia, cp-vammaisia tai.. Leukemiapotilaasta. Mutta kyse oli astmaatikosta!
Olet hysteerikko, ap. Käytökselläsi tulet vain hajottamaan perheesi. Ymmärrä tämä!
Ongelma näyttääkin olevan siinä, että et taida enää rakastaa miestäsi joten kaikki mitä hän tekee on lähtökohtaisesti väärin. Varsinkin kun toit esille koulutus/ oppineisuus eron. Olet hänet aikoinaan puolisoksi ja lastesi isäksi valinnut mutta ajansaatossa olet huomannut , että hän ei ole penaalin terävin kynä?
Tämä lääkityskriisi taitaa olla vain jäävuoren huippu, taidatte olla epäsopivia toisillenne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ap seurailee vastauksia, mutta en koko ajan ehdi olla tässä ja toisaalta odotan teidän mielipiteitä niin etten koko ajan puutu vastauksiin. Nuo on mulle ihan positiivisa kommentteja, että olen liian ohjaileva ja mies ok, koska se olisikin toivottavaa tässä tilanteessa. Itseä helpompi muuttaa kuin toista... ja erotakaan ei haluaisi, mutta vitutus arjessa miehen kanssa on kovaa.
Kun lapset olivat vauvoja, automaattinen oletukseni oli että hoidetaan yhdessä alusta lähtien, ikävätkin jutut jaetaan. Mies oli sitä mieltä että minä joudun vaihtamaan yökakat vastasyntyneiltä kun kerran imetänkin, turhaan häntä tarvitse herätellä. Nämä tilanteet seuranneet alusta lähtien eri muodossa, mies menee sieltä mistä rima matalin, minä yritän saada hänet aktiivisesti jakamaan ikävätkin asiat. Toisaalta varmasti minä asetan rimaa ainakin miehen mielestä liian korkealle koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 11:23"]
Ongelma näyttääkin olevan siinä, että et taida enää rakastaa miestäsi joten kaikki mitä hän tekee on lähtökohtaisesti väärin. Varsinkin kun toit esille koulutus/ oppineisuus eron. Olet hänet aikoinaan puolisoksi ja lastesi isäksi valinnut mutta ajansaatossa olet huomannut , että hän ei ole penaalin terävin kynä?
Tämä lääkityskriisi taitaa olla vain jäävuoren huippu, taidatte olla epäsopivia toisillenne....
[/quote]
Tämä koko kirjoitus on niin totta varmastikin.. ja kuitenkaan kun en haluaisi rikkoa lapsiperhettä erolla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös edellytän, että isä käy välillä lasten kanssa lääkäräreissä ja toivon että näin myös alusta lähtien aktiivisesti vastuullinen asioista. Mutta sitten unohtaa kysyä puolia asioista tai ei muista mitä lääkäri sanonut.
Siis armollisesti annat vastuuta? Jätä hänelle vastuu niinkuin aikuiselle ihmiselle. Teillä ihan teinimeininkiä, sinä olet kuin äiti puolisollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tulisi toimia? Jos mies kolme vapaapäivää lasten kanssa, eikö pidä sanaakaan puhua lääkeasiosita tai lääkäreistä, luottaa täysillä että mies ne kaikki ymmärtää hoitaa vaikka tosiasiassa jälkikäteen selviää ettei olekaan tehnyt niitä? Miten jättää vastuuta toiselle joka ei sitä kunnolla ota? Mies tokaisee mulle, että voithan sä antaa töitten jälkeen lääkkeet. Ilmoitan tiukan ein, mutta sitten se unohtaa ja tokaisee että "no kun mun mielestä se ei sitä tarvinnutkaan, ei se kuule siihen kuole...".
Tai öisin. Mies EI huolehdi siitä että lapsella kaikki hyvin, hän vaan yksinkertaisesti nukkuu. Ja toteaa, että aamulla sitten näkee onko hyvä hengittää ja jos ei oo ni viedään sit päivystykseen. Jees. No meillä on ne astmalääkkeet sitä varten, että _annetaan heti kun hengitys oireilee_ jottei tarvitse hätähetkellä viime tingassa mennä päivystykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun selkeästi annan hänelle vastuuta ja vaadin ottamaan, unohtaa ja tekee vaan puolet tms."
Hyvässä parisuhteessa ja vastuullisessa vanhemmuudessa molemmat kumppanit ovat tasavertaisia, myös vastuukysymyksissä. Ehkä asenteesi on liikaa miehelle, kun yksinoikeudella jakelet vastuu- ja hoitoalueet perheessä. Luulisi sen miehenkin ajattelevan omilla aivoilla ja lastensa parasta, jota toisen vanhemman luulisi kunnioittavan. Kommentista saa käsityksen, että olet myös miehesi äiti ja kohtelet häntä sen mukaisesti.
Meillä on niin valtavan suuri ajatteluero, jo kaikki aiemmat valintamme ja suhtautuminen elämään yleensä on niin erilaista: mies ei ole opiskellut eikä pohtinut koskaan paljoa tätä päivää pidemmälle, jättänyt vastuun muille, minä olen opiskellut pitkälle ja nytkin ajattelee asioita koko ajan pidemmälle eteenpäin. Iso juttu onkin, miten olemme yhdessä..
Mutta hänessä tosiaan on isänä hyvää, puolisona vähemmän, mutta yritetään nyt tätä lapsiperhearkea viedä eteenpäin. Suhtautumisena johtuu useista pettymyksistä, kun mies aina pyrkinyt tekemään mahd. vähän lasten suhteen ja jättämään asioita minulle tai jättänyt kokonaan tekemättä kun eihän sitä nyt tarvitse. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, että päiväkodin vasu-keskustelut ovat "pellervolaista kyttäämistä" eikä häntä kiinnosta osallistua niihin, tai ainakaan ei meidän molempien tarvitse osallistua kuten päiväkotitäti ehdotti, että riittää kun jompi kumpi. Miten tällaista junttia arvostaa?? ://
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä, että hyvässä parisuhteessa ja vanhemmuudessa ollaan kaikin puolin tasaveroisessa asemassa.
Mutta meillä tämä ei toimi, ei ole hyvää parisuhdetta ja vastuuta jakavaa vanhemmuutta. Minä olisin halukas perheneuvolaan tai pariterapiaan, mies ilmoittanut että ei kiinnosta moinen lässytys. ap
Ai. Nyt tunnen itseni huonoksi äidiksi. Minä en ole ikinä "annan miehelle vastuuta" vaan olen aina olettanut että hän osaa aivan omatoimisesti huolehtia lastensa parhaasta.
Toki hän tekee vapaapäivinään lasten kanssa ratkaisuja joihin en ole täysin tyytyväinen, MUTTA NIIN TEEN MYÖS MINÄ.
Se joka on lasten kanssa on oikeutettu päättämään päivän kulusta ja joka ei ole paikalla pitäköön turpansa kiinni. Hyvin on toiminut meidän perheessä, eikä kukaan lapsista ole kuollut "väärään hoitoon"
Juu. Onko juju se että nyt on henki ahtaalla enemmän.. sillon annetaan!! Vaik näyttäis parempi aika.. tietty lekurin määräyksest.
Grr!!
Joskus se kasvu vanhemmaks vie aikaa. Jotkut asiat mitkä sinulle on pieniä voivat olla miehellesi suuria.
Oiskos kärsivällisyydelle sijaa..
Juu. Onko juju se että nyt on henki ahtaalla enemmän.. sillon annetaan!! Vaik näyttäis parempi aika.. tietty lekurin määräyksest.
Grr!!
Joskus se kasvu vanhemmaks vie aikaa. Jotkut asiat mitkä sinulle on pieniä voivat olla miehellesi suuria.
Oiskos kärsivällisyydelle sijaa..
Juu. Onko juju se että nyt on henki ahtaalla enemmän.. sillon annetaan!! Vaik näyttäis parempi aika.. tietty lekurin määräyksest.
Grr!!
Joskus se kasvu vanhemmaks vie aikaa. Jotkut asiat mitkä sinulle on pieniä voivat olla miehellesi suuria.
Oiskos kärsivällisyydelle sijaa..
Kuule, olet kasvattamassa lapsestasi hysteerista astmaatikkoa joka pelkää jokaista tuoksua ja yskää mikä eteensä tulee.
Relaa!
Lapsi herää ihan itse jos henkeä ahdistaa, ja varmasti osaa ottaa avaavan lääkkeen kunhan käyttä sen oton yhdessä läpi ja säilytätte lääkkeen lapsen yöpöydällä. Ei siinä tarvitse istua päivystämässä toisen hengitystä. Toki jos yöllä herää niin voi käydä katsomassa.
Lisäksi joku nenäsumutteen unohtuminen - come on! En toki tiedä mistä sumutteesta on kysymys, mutta vaikka olusi osteoporoosilääke niin yksi unohdus ei haittaa, kunhan on jatkossa huolellisempi. Jos kyse on tavallisesta avaavasta sumutteesta niin eiköhän potilas osaa vaatia sitä ihan itse.
T. Lapsesta asti astmaatikko + kahden astmaatikon äiti
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 10:17"]
Meillä on niin valtavan suuri ajatteluero, jo kaikki aiemmat valintamme ja suhtautuminen elämään yleensä on niin erilaista: mies ei ole opiskellut eikä pohtinut koskaan paljoa tätä päivää pidemmälle, jättänyt vastuun muille, minä olen opiskellut pitkälle ja nytkin ajattelee asioita koko ajan pidemmälle eteenpäin. Iso juttu onkin, miten olemme yhdessä..
[/quote]
Minulle ei sopisi tuollainen kumppani, joten ymmärrän tunteesi. Sitä en ymmärrä, miksi olet tehnyt lapsia arvoitlaan täysin erilaisen miehen kanssa.