Onko väärin lasta kohtaan vanha isä ?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 01:56"]

Isäni on lähes 40 vuotta vanhempi kuin minä. Hän jaksoi viettää aikaa kanssani kun olin lapsi ja jaksaa vieläkin, 30 vuotta myöhemmin. Samoin lastenlastensa kanssa. Jos älyllisestä puolestani puhutaan, niin pärjäsin peruskoulussa sen verran hyvin, että toimin huvin vuoksi tukiopettajana matematiikassa ja vieraissa kielissä luokkakavereilleni. Isäni ikä ei lapsena hävettänyt minua, koska hän oli urallaan hyvin menestynyt ja toiset lapset kadehtivat elintasoamme.

[/quote]

Rajoilla mennään , melkein 40 vuotta vanhempi on siis yli viisi vuotta nuorempi kuin minä nyt... ja jos ajatellaan että tässä mennee pari vuotta ehkä kun pienokainen olisi tässä maailmassa, olisin about 10 vuotta vanhempi kuin esimerkkisi isä .... miten jos teillä olisikin ollut lähemmäs sen 50 vuotta ikäeroa ???? ja  nyt tällä hetkellä, miten arvioisit hänen pärjäävän isänä jos olisikin vielä kymmenen vuotta vanhempi ...sinä 30 ja hän lähemmäs kahdeksankymmentä .. ja minä en ole urallani menestynyt , enkä varsinkaan varakas... olisitko hävennyt silloin isääsi muiden lasten edessä ....

(pahoittelen että olen hieman raadollinen, mutta mielestäni edelleen liian vanha on liian vanha... ) 

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:20"]

Aloittaja ei ole nainen, vaan mies joka ajattelee muitakin kuin itseänsä. Olen täysin tietoinen siitä, että päätös, tehdä tai ei tehdä, voi merkata parisuhteen loppua, tai sitten hän kärsii ja riutuu kanssani vaikka nyt sanoo ettei lapsi ole aivan välttämättömyys,- ei hyvä- ... ja parin vuoden päästä tilanne on varmasti toinen, eli vielä huonompi....   

Vaakakupissa painaa myös omat sukulaiset jotka eivät luonnollisestikaan hyväksy meidän yhteiseloa, Omat vanhempani, veli ja molemmat siskot, moittivat hulluksi kun edes harkitsen asiaa.   Ainoat jotka hyväksyvät meidät molemmat 100% ovat omat lapset.

ap

[/quote]

En ymmärrä.... Eikö avopuolisosi/vaimosi mielipide paina 10000000 kertaa enemmän kuin vanhempasi, veljesi, siskosi, naapurisi,... yhteensä?

Lapsesi ovat asian suhteen ok, vaikken antaisi heidänkään mielipiteelleen (juuri-) mitään arvoa.

En oikein osaa pitää sinua miehenä, ennemminkin sellaisena italialaisena "äidin poikana".

41v m

Miesten vaihdevuodet, vaiettu tabu.Oma mies ei jaksanut 50 v lastenlapsiakaan.
Tyhmää ottaa vertailukohdaksi nämä yksittäiset terveet.Tosiasia kuitenkin on, että ikääntyessä kasvain - yms. mahdollisuksien lisääntyminen kasvaa huomattavasti :-(.Ikä on paljon muuta kuin numero !

Olen tässä miettinyt, että ei kai nelikymppinen niin vanha vielä ole?! Itse olen 31v ja mieheni 58. Olemme puhuneet lapsesta. Molemmat olemme siitä haaveilleet. Moneen kertaa pohdittu, mikä oikein mikä väärin. Eihän elämässä voi koskaan tietää. Joten mielestäni on turhaa pohtia asioita, vaikka kyseessä on tärkeä asia. Tärkeintä on rakkaus ja halu olla vanhempi. Toista ei voi asiaan yllyttää, puhdas halu tulee sydämestä.

Päätöstä helpottaa osaltani se, että minulla on jo aikaisemmasta suhteesta pienet lapset. Olen voinut katsella puolisoni olemista lasteni kanssa. Hän on enemmän mukana kaikessa kuin lasten isä on koskaan ollut. Sellainen välittäminen on aitoa.

Tosin terveen lapsen toivoisin ja se pelottaa, kun riskit on olemassa. Tosin riskiä tämä koko elämä tuppaa olemaan.

Äitini oli 39 kun synyin ja isä 52. Isä menehtyi 68-vuotiaana keuhkosyöpään, jolloin olin vain 15-vuotias. Äiti on nykyisin 63-vuotias ja erittäin hyvässä kunnossa vielä.

Omat vanhempani olivat nelikymppisiä minut saadessaan. Mieheni isä oli 46. Kumpikin meistä on aina ollut todella tyytyväinen vanhempiinsa.

Niinpä meillekin on tulossa kuopus nyt, kun olemme molemmat 40-vuotiaita, emmekä pidä itseämme edes erityisen vanhoina. Vanhojen isien lapsethan saavat pidemmät telomeerit, joten he vanhenevat muita hitaammin.

Vanha isä ei ole väärin lasta kohtaan.

Väkivaltainen, pelottava, alkoholisoitunut, rikollinen isä sen sijaan on.

Oma isäni oli 50v kun minä synnyin.

Muistan jo peruskoulussa kun isäni oli eläkkeellä se tuntui hiukan hassulta kun muiden isät kävivät töissä.

Isäni oli hyvin konservastiivinen ja ankara.

Minä 35v, mies 57v, tyttäret meillä 9v ja 4v. En mussuta enempää kun et halunnut sellaisia kuulla. Näiden kauhutarinoiden vastapainoksi koululaisemme on 9-10 oppilas, koulunkäynti erittäin helppoa. Kuopustakin päiväkodissa kehutaan keskittymiskyvystään eikä hänelläkään ole mitään kehityshäiriöitä, päinvastoin. Miehenikin on syntynyt aikanaan iäkkäille vanhemmille +40/+60 eikä hänellekään ole koitunut siitä terveysongelmia. Sitä tietysti suree että isänsä kuoli syöpään hänen ollessaan alle 10v,mutta ihminenhän voi tietysti kuolla milloin vain.

Nyt olet musta nuori mutta 10v. päästä jo väsymistä näkyy eli työpäivän jälkeen menee kauan että palautuu.

Mun mies nyt 49v. ja lapset 14 ja 16v. niin nyt tuo väsymys näkyy.

Sanoin itse 53v. ja huomaan että tässä nyt puserretaan että saadaan pojat aikuisiksi.

Aikamoista kokkaamista tää elämä nyt kun nälkäiset teinit talossa.

Kyllä lapset on hyvä ajoissa tehdä.

Meillä lähinnä väsymisen näkyy nyt kun ikää tullut ja ei toi murrosikä aika mitään helppoa ole.

Tosin vaimosi voi jättää sinut jos et suostu lapsia hankkimaan.

Tässä hyvä syy että iso ikäero ei ole hyvä.

Ite olisin halunnut isän ylipäätään elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Miesten vaihdevuodet, vaiettu tabu.Oma mies ei jaksanut 50 v lastenlapsiakaan.

Tyhmää ottaa vertailukohdaksi nämä yksittäiset terveet.Tosiasia kuitenkin on, että ikääntyessä kasvain - yms. mahdollisuksien lisääntyminen kasvaa huomattavasti :-(.Ikä on paljon muuta kuin numero !

Niin kirjoitin tuosta että on munkin mies väsynyt nyt kun on 49v. ja lapset jo teinejä.

Itse jo 53v. ja vaihdevuodet .

Häpeä ei ole se asia mitä miettisin, sillä moni teini häpeää vanhempiaan, kuuluu ikään.

Jaksatko ap selvitää 60v. asioita jos teini vaikka möhlii jotain tai kiukkuaa kotona.

Meillä mies sanoo että haluaa elää rauhallista elämää ja selkeesti ei jaksa puida teinejen asioita mutta pakkohan se on.

Puolisoni syntyessä hänen isänsä oli viiskymppinen ja puolisolla on vielä pikkusisaruksiakin. Ikä näkyy nyt, kun on toinen jalka haudassa, vaikka meillä vasta ruuhkavuodet. Mutta minkäs teet, ihan elämää se on. Enempi tässä on isän puolisoa säälitelty, lapsillahan on niinku oma elämä. Mutta taitaa olla sekin säälittely ihan turhaa, kun sellasta se elämä nyt vaan on.

Mikään rikos se ei ole eikä mitenkään paheksuttavaa. Ihme ajatuksia.

Eiköhän lapsen kehitykseen vaikuta tuhat muutakin asiaa kuin isän ikä. Sattumankauppaa se on miten elämässä käy. Vaikka olis niin kivaa kontrolloida tulevaa.

Yhtä lailla voisi kysyä onko vanha äiti väärin lasta kohtaan? Vanha äiti on

, joko todella ilkeä tai ääliö, todella paska ihminen. Tutkimusten mukaan vanhana (yli 40_vuotiaana) äidiksi tuleminen on riski(TOISIN KUIN ISÄKSI TULEMINEN SEN IKÄISENÄ TAI VANHEMPANA)

.

Isäni oli 43v kun pikkuveljeni syntyi. Ei mitään ongelmia.

Vanhojen isien lapset pärjäävät merkittävästi paremmin elämässä kuin nuoremipien. Osittain syynä on se, että vanhempien lasten isät on varakkaampia ja paremmin koulutettuja kuin nuoremmat isät ja pystyvät sen takia taloudellisesti tukemaan lapsiaan paremmin. Toisaalta vanhemmat isät ovat myös sitoutuneempia lapsiin ja hylkäävät lapsiaan huomattavasti harvemmin kuin nuoret isät.

Autismia tms tauteja vanhempien isien lapsilla on keskimääräistä enemmän mutta ero on luokkaa 0,1% vs 0,11%

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä (vanha/sairas) kuoli mieheni ollessa 17-vuotias. Mieheni ilmoitti jo heti seurustelun alussa, että jos lapsia tehdään, ne tehdään reilusti alle 30-vuotiaana tai ei tehdä ollenkaan. Ja näin myös tapahtui, lapsi saatiin 26-vuotiaana.

Nyky aika ravinto ja elämän laatu parempi.Kuin enenmuinoin ja miesten ikä kunto korkeampi.Isäni eli 1895-1964 kuoli: 69v. Olin siis 11 vuotias,isäni ainut holhojani!.Äitini eli 1916-1973. Tnsin hänet 2 viikoa ja kuoli sydän kohtaus 57v.helsinki vanhan yliopilastalon eteen. He erosivat jo vuonna 07/1957. Mutta äiti oli sitä enen lähtenyt jo koti pois. Kuin paljon vietänyt aikaa kiljavalankeuhoparantola.Vaikutti varmasti eroon kuin suuri ikä ero keskenään.Kun lapsia tehdään ,jos tehdään rakaudella,mietikää ikäänne. Isäni oli minun syntyessä jo 58 v. Äitini 37v. Äidistä meitä 7lasta. ja isän ensimäisestä aviolitosta 2 siskoa.Jotka olisivat voineet olla minulle äitejä,Nuorimpana asuin perikunnan talo .Se myytin. jonkun aikaa lastenkoti.Sietä toisten nurkiinasumaan.Pienestä perintörahasta kuluni maksetiin lastenkoti.Asumus toisten nurkissa. kansakoulun jälkeen pakko työ ja maksaa myös asuminen ravinto puhttaus toisten nurkissa. 17 vuotiaana minulle lastika ilmotti perintö loppu.Lensi pois asuminen,jonkun nurkista.tilini kun oli ainoa masku minusta.Loppu perintö,Pääsin rakaiman siskon kotiin asuu.Oneksi. Yksi veljistäni joutu heiteille huume viina kiere.ja tanska kuoli huumeiden yliannostus. Olisiko kuollut jos isämme ei olisi ollut niin vanha ja eroakaan tuskin olisi tullut vanhempien.Jos ikä ero ei niin suuri?En tiedä, Rauha heille iki unessa.

Mun isällä ja sen nykyisellä vaimolla on 2 v lapsi. Isä oli 60 kun lapsi syntyi, vaimo 35.

Alussa isä kyllä touhotti ja vouhotti ja vauva oli niin ihquu ja uusi vaimo niin ihquu, mutta jotenkin menetti mielenkiintonsa vuodessa. Lapsella oli koliikki ja refluksitauti eikä isä jaksanut valvoa. Hänellä itsellään oli selkävaivoja ja kun lapsi oli 6 kk, isä muutti yksin mökille moneksi kuukaudeksi. Minusta se oli raukkamainen teko.

Nyt isä asuu taas perheen kanssa mutta oikeasti hän on vanhentunut vuodessa ihan järkyttävästi. Ei hän jaksa lapsen kanssa yhtään eikä hänellä ole kärsivällisyyttä. Harmittaa ja surettaa lapsen puolesta, hän on kumminkin mun puolisisarus.

Mulle on kaksi nuorta surrut sitä, että heillä on vanha isä joka kuolee kohta. Opiskelijoilla on joskus tapana uskoutua opettajalle kahdenkesken. Molemmat nuoret olivat parikymppisiä, isien iät oli molemmilla yli 75. Eli olivat molemmat miehen pahimmassa viidenkympin villityksessä alullepantuja lapsia.