Pelkään että joudun suljetulle jos kerron lääkärille pakkoajatuksistani (esim. ovenkahvat, hellan nupit, palohälyttimen patteri)
Minulle on omilleni muutettuani muodostunut kummallisia pakkoajatuksia. Kotoa poistuessani tarkistan hellan nupit aina 8 kertaa jokaisen nupin. Tarkistan että palohälyttimessä on patteri paikallaan (järjetöntä, tiedän, koska asun yksin) kokeilen oven 11 kertaa, että on kiinni.
Parvekkeella ollessani hoen itsekseni ääneen "en hyppää en hyppää en hyppää" vaikken oikeasi ikinä hyppäisi. Kun pilkon esim. vihanneksia, hoen ääneen "en viillä en viillä en viillä" siis käsivarttani.
Pitääkö lääkäri minua hulluna ja minut kärrätään pakkohoitoon? Haluaisin eroon näistä ahdistavista pakkoajatuksista. Olen muuten ihan perusterve, siisti, töissä käyvä 24v nainen.
Kommentit (33)
Ei todellakaan joudu pakkohoitoon, kerro rohkeasti lääkärille. Todennäköisesti saat apua. Nykyään näitä ongelmia osataan jo hoitaa oikein.
Ei pakko-oireisuudesta ketään suljeta minnekään. Muuten ei mikään osasto riittäisi. Hoidettavissa ihan avopuolella.
OCD ei ole edes sairaalahoidon peruste ja vielä vähemmän pakkohoidon, koska et ole itsellesi tai muille vaarallinen.
HUS-alueella tuohon taitaa olla ihan nettiterapiaa. Lähetteen vain tarvitset, ja vähän apua muutenkin, tuo ei ole normaalia. Kuten tiedätkin.
Nuo on vielä sen verran yleisiä ajatuksia, ettei mitenkään kaikki joilla niitä on mahdu millekään osastolle. Täytyy vaan oppia itse katkaisemaan nuo pakkomielteet. Terapia voisi tähän auttaa.
Tahdonvastaiseen hoitoon päätyy vain, jos täyttää kaikki lain vaatimat kriteerit, joista ensimmäinen on se että sairastaa mielisairautta eli psykoosisairautta. Kertomasi perusteella sinulla on OCD, eli pakko-oireinen häiriö. Suosittelen lämpimästi lääkärin menoa, oireita voi lievittää lääkityksen ja terapian avulla. Kannattaa myös omatoimisesti etsiä itselle sopivia rentoutuskeinoja ym, koska stressi lisää pakko-oireita.
Kuule, ei tollasesta todellakaan joudu suljetulle.
Nuorimmalle lapselleni tuli myös tuollaista kun muutti pois kotoa. Pakkoajatukset ei ole harvinaisia eikä merkitse että olisi mielisairas. Niistä on mahdollista päästä eroon.
Voit turvallisin mielin kertoa lääkärille. Monenlaista apua on saatavissa, joten rohkeasti vaan ottamaan asia esille.
Nuo pakkoajatukset ovat yleisempiä kuin tiedätkään.
Nykyään ei pääse osastohoitoon vaikka itse haluaisi. Lähetteen saaminen kunnalliselta psyk. polille voi sekin olla vaikeaa.
Juu et kyllä nykypäivänä pääse OCD:n takia osastolle. Se sinulla kuitenkin ilmiselvästi on, sika tavanomaisin rituaalien. Hakeudu OCD:ta tuntevalle kognitiivis-käyttäytymisterapeutille (KKT), voit hankkia myös kirjan Kerrasta Poikki. OCD:ta voidaan hoitaa todella hyvin KKT:n avulla. Tsemppiä!
T. OCD-hoitoja tekevä.
Veljelläni on myös ocd ja ei saanut tarpeeksi ajoissa apua ja sen rinnalle kehittyi myös päihderiippuvuus :( Kymmenisen vuotta meni nuoren miehen elämästä ihan hukkaan tuon takia. Nyt on saanut elämänsä mallilleen. On lääkitys, terapia, ammatti ja työkokeilu.
Mene lääkäriin, jotta saat apua. Osastohoitoon odc diagnoosilla ei ole asiaa.
Sika = aika
Hiivatin typot
T. Edellinen
Tee jotain muuta heti, kun sellainen pakkoajatus iskee ja huomaat sen, älä mene mukaan, vaan pudista päätä ja heitä se pois päästä..kuvittele että se lentää lattialle ja tallaat sen päälle tai nipistät sen liiskaksi. Loppu. Sitä ei ole enään.
Tai viiltämisestä..komenna mielessäsi veistä kuin koiraa heti ja jatkat pilkkomista määrätietoisesti.
Väsyneenä näitä tulee enemmän ja itse teen näin. Jonkun aikaa ne vielä yrittävät hetken päästä läpi, kunnes loppuvat. Joskus tuntuu että kahvi ja väsymys yhdessä lisäävät noita ajatuksia.
Onko kymmenessä vuodessa oikeasti muuttunut asiat noin paljon? Itse pääsin osastolle omasta tahdostani ahdistuksen ja vaikean masennuksen takia. Tämä Vantaalla. Ohis.
Aloittajalle tsemppiä. Itsekin kärsinyt tuon tyyppisestä, asiaan auttoi lievä lääkitys. Toki varmaan jo keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa itsessäänkin. Suljetulle joutumista on turha pelätä.
Varo silti mitä puhut. Kirjattuja tietoja ei saa ikinä pyyhittyä ja tietoturva on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Voi kulta, ei sinne suljetulle pääse noin heppoisilla syillä. Joskus nelkyt vuotta sitten ehkä, ei enää nykyään. Voit huoletta mennä lääkäriin puhumaan.
Mielisairaalat onkin siitä mielenkiintoisia paikkoja että ennenvanhaan niihin joutui ja nykyisin niihin ei pääse.
Jos lääkäri määrää sinut pakkohoitoon, niin sitten kuulut sinne. Turha sitä on pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kymmenessä vuodessa oikeasti muuttunut asiat noin paljon? Itse pääsin osastolle omasta tahdostani ahdistuksen ja vaikean masennuksen takia. Tämä Vantaalla. Ohis.
Aloittajalle tsemppiä. Itsekin kärsinyt tuon tyyppisestä, asiaan auttoi lievä lääkitys. Toki varmaan jo keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa itsessäänkin. Suljetulle joutumista on turha pelätä.
Kyllä, valitettavasti. Edes suisidaaliset nuoret eivät välttämättä viivy osastoilla kuin muutaman päivän. 20-30 vuotta sitten on saattanut olla kuukausien, jopa vuoden mittaisia hoitojaksoja. Julkiselta psykiatriselta hoidolta on resurssit puristettu aivan minimiin. Todella surullista. Avohoidossa erikoissairaanhoidossa pyörii kriisiytyneitä, jopa psykoottisia ihmisiä. Tilanne on järkyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lääkäri määrää sinut pakkohoitoon, niin sitten kuulut sinne. Turha sitä on pelätä.
Yksikään lääkäri ei määrää pakkohoitoon, ellei ihminen riehu harhoissa kadulla ja uhkaa muita.
Voi kulta, ei sinne suljetulle pääse noin heppoisilla syillä. Joskus nelkyt vuotta sitten ehkä, ei enää nykyään. Voit huoletta mennä lääkäriin puhumaan.