Pelkään että joudun suljetulle jos kerron lääkärille pakkoajatuksistani (esim. ovenkahvat, hellan nupit, palohälyttimen patteri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kymmenessä vuodessa oikeasti muuttunut asiat noin paljon? Itse pääsin osastolle omasta tahdostani ahdistuksen ja vaikean masennuksen takia. Tämä Vantaalla. Ohis.

Aloittajalle tsemppiä. Itsekin kärsinyt tuon tyyppisestä, asiaan auttoi lievä lääkitys. Toki varmaan jo keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa itsessäänkin. Suljetulle joutumista on turha pelätä.

Kyllä, valitettavasti. Edes suisidaaliset nuoret eivät välttämättä viivy osastoilla kuin muutaman päivän. 20-30 vuotta sitten on saattanut olla kuukausien, jopa vuoden mittaisia hoitojaksoja. Julkiselta psykiatriselta hoidolta on resurssit puristettu aivan minimiin. Todella surullista. Avohoidossa erikoissairaanhoidossa pyörii kriisiytyneitä, jopa psykoottisia ihmisiä. Tilanne on järkyttävä.

On kyllä surullista. Oma hoitojaksoni kesti kaksi viikkoa, eikä vielä senkään jälkeen olleet potkimassa ulos, vaan itse olin jo valmis lähtemään.

Omaiseni oli harhainen ja ajoi autolla tahallaan silmät kiinni risteykseen ja osui toiseen autoon. Hän pääsi osastolle muutamaksi päiväksi. Tämä on tilanne nykyään. Onnekas on se, joka pääsee hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääkäri määrää sinut pakkohoitoon, niin sitten kuulut sinne. Turha sitä on pelätä.

Yksikään lääkäri ei määrää pakkohoitoon, ellei ihminen riehu harhoissa kadulla ja uhkaa muita.

No sittenhän ei ole vaaraa. 

Kirjoitin, että jos lääkäri määrää pakkohoitoon, niin sitten kuuluu sinne ja olen edelleen oikeassa.

Pakkohoitoon ei nykyisin joudu edes ne,jotka sitä tarvitsisivat,vaan ne maleksii vapaana,ja tempauksia sitten lehdistä luetaan.

Joten et varmasti sinäkään:)

Voi rakas! Saat siitä pieniä merkejä jotka ovat kiusa tulevaisuudellesi. Saat sitten moneen kertaan tarkistaa, mihin merkintä vaikutaa.

Ne tuntuvat varmasti usein pieniltä ja hyvin kaukaisilta.

Kunnes niiden ihan pikkuisten ja kaukaisten merkkien seuraukset muuttuvat suuriksi.

Bhuaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on myös ocd ja ei saanut tarpeeksi ajoissa apua ja sen rinnalle kehittyi myös päihderiippuvuus :( Kymmenisen vuotta meni nuoren miehen elämästä ihan hukkaan tuon takia. Nyt on saanut elämänsä mallilleen. On lääkitys, terapia, ammatti ja työkokeilu. 

Mene lääkäriin, jotta saat apua. Osastohoitoon odc diagnoosilla ei ole asiaa. 

"On lääkitys, terapia, ammatti ja työkokeilu. On lääkitys, terapia, ammatti ja työkokeilu. On lääkitys, terapia, ammatti ja työkokeilu. "

Minusta nuo ovat tavattoman negatiivisia asioita elämässä! Käsittämättoman paljon ovia on pysyvästi kiinni. En koskaan hyväksyisi puolisokseni tuollaista, ja jos itse olisin tyrinyt elämäni samanlaiseen jamaan, niin täältä ajatellen hirttäisin tuossa tilanteessa itseni!

Voiko terve ihminen asiasta selvemmin ajatella, kuin että on parempi?

Ja joskus terveys on sitäkin ettei joka asiasta lähde terapiaan.

Voiko sen terve paremmin sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääkäri määrää sinut pakkohoitoon, niin sitten kuulut sinne. Turha sitä on pelätä.

Yksikään lääkäri ei määrää pakkohoitoon, ellei ihminen riehu harhoissa kadulla ja uhkaa muita.

No sittenhän ei ole vaaraa. 

Kirjoitin, että jos lääkäri määrää pakkohoitoon, niin sitten kuuluu sinne ja olen edelleen oikeassa.

Nykypsykiatriassa lääkärit voivat määrätä ihmisen pakkohoitoon, etenkin, jos siellä napottaa jokin aiempi diagnoosi. 

Koska terveydenhuoltojärjestelmässä oli lääkäri sitten minkä alan tahansa, tuijottaa niihin aiemmin annettuihin diagnooseihin. Ja vaikka ne olisivat aiemmin väärin perustein annettuja.

Vaikket olisi mitenkään erityisen masentunut, tai missään psykoosissa.

En suosittele uskomaan tähän rikkiolevaan ja vialliseen systeemiin.

Eikä etenkään psykiatriaan. Jos siihen systeemiin joutuu, niin sinulle määrätään neurolepteja koko loppuelämäksesi, ja sinua käsitellään aina psyykkisesti sairaana potilaana. Jolla ei ole mitään sananvaltaa omaan hoitoonsa, ihmisoikeuksista, tai ihmisarvoisesta kohtelusta puhumattakaan.

Miksi jotkut täällä suosittelevat menemään lääkäriin, kun eivät oikeasti tiedä, mitä siellä voi pahimmillaan ihmiselle tapahtua?

En sano, että ap joutuisi oireidensa perusteella suljetulle. Ei tietenkään, mutta joku virkaintoinen lääkäri voi katsoa hänen oireensa masennukseksi. Ja siitä alkaa sellainen rumba, jonka pyöritykseen ei kenenkään toivoisi joutuvan, tai sellaista kokevan.

Suosittelen ennemmin ap: tä etsimään käsiinsä itsehoito-oppaita, tai netistä apua pakko-oireisiinsa.-, kuin menemään minnekään lääkärin vastaanotolle. Itsellänikin oli nuorena paljon pakko-oireita. Niihin on saatavissa apua.

Uskokaa minua. Olen kokenut paljon tästä niin "kovin kehutusta Suomen terveydenhoitojärjestelmästä"!

Jo monen vuosikymmenen ajan.

Mä oon saman ikäinen kuin sä ja mulla on kans samanalaisia pakkoajatuksia, pl. noi parvekkeelta hyppäämiset ja viiltämiset. Mutta tosiaan kotoa lähtöön kuluu aina aikaa kun pitää tarkistaa kaikki moneen kertaan vesihanoja ja jääkaappia myöten. Nykyään pitää ennen nukkumaan menoakin käydä vielä katsomassa että vesihanat on pois päältä ja jääkaapin ovi varmasti kiinni. Ai niin, tavarat eivät myöskään saa koskea toisiinsa. Esim. olohuoneen matto ei saa osua sohvan jalkaan tai talouspaperiteline ei saa osua hedelmäkulhoon jne. 

Vähän ärsyttävää mutta voisi mennä huonomminkin. 

Pääsin itse eroon pakkoajatuksista, kun esimerkiksi lieden levyn sammutettuani aloin sanoa mielessäni itselleni: se on nyt sammutettu. Tosin ei mun pitänyt palata ulko-oven suljettuani kuin kerran tarkastamaan, että laitoinhan kiinni tai sammutinhan. Silti rasittavaa touhua.

Opettelin myös käskyttämään itseäni. Nyt ylös, nyt siivoat, nyt syöt jne. Ei tietysti tehoa, jos ihminen on vakavasti masentunut, mutta omassa apeassa tilassani lilluessani olen tarvinnut "itsekuriääntä". 

Parvekkeelta hyppäämistä en ole koskaan harkinnut, mutta oli vaihe, jolloin junan raiteet tuntuivat kutsuvilta.

Koittakaa päästä irti pakkotoimista. Pitää pakottaa itsensä. Ei siihen voi muuten vaikuttaa, kun pakottaa itsensä. Vastapakotus. Joku on sanonut, että kannattaa ottaa kuva hellasta, kun on lopettanut keittämisen ja kääntänyt levyt nollille. En itse kestäisi yhtään.

Jos englanti on hallussa niin googleta ERP school. Nettikurssi OCD-terapeutilta, joka on todellinen ekspertti.

Vierailija kirjoitti:

OCD ei ole edes sairaalahoidon peruste ja vielä vähemmän pakkohoidon, koska et ole itsellesi tai muille vaarallinen.

HUS-alueella tuohon taitaa olla ihan nettiterapiaa. Lähetteen vain tarvitset, ja vähän apua muutenkin, tuo ei ole normaalia. Kuten tiedätkin.

Mä teen ihan samaa paitsi etten pelkää viiltäväni itseäni. Mulla on sen tilalla bakteerien pelko. Olen kyllä lukenut oireistani ja tiedän etteivät ne ole normaalia käytöstä. Voihan olla että olemme vielä ap kanssa suljetulla laskemassa lattialaattojen saumoja. Välillä ollaan lepositeissä rauhoittumassa🤣

Toi on melkoisen normaalia. Opettele vaan hallitsemaan noita tuntemuksia, niin ne vähitellen helpottaa. Taipumus ei ehkä katoa koskaan kokonaan muuta pystyt kyllä elämään pienen neuroottisuuden kanssa.