Lue keskustelun säännöt.
Meillä on Suomessa paljon vanhempia jotka ei uskalla hakea keskusteluapua lastensuojelun pelossa
15.11.2020 |
Esimerkiksi minä. Ja moni muu. Tavallisia, hyviä ja rakastavia vanhempia jotka haluaisivat keskusteluapua ja ehkä jopa ennaltaehkäisyä mielenterveyttä rasittaviin asioihin.
Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, ja vanhempieni kuoleman jälkeen halusin jutella ja tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä eletystä elämästä ja menneisyyden tapahtumista. Olen siitä huolimatta hyvä vanhempi ja lapseni ovat normaaleja iloisia lapsia.
Tein tyhmästi ja hain keskusteluapua. Itkin käynnillä ja annoin tunteiden tulla vapaasti. Seurauksena sairaanhoitajan tekemä lastensuojeluilmoitus. Tuo hoitaja ei edes kertonut että aikoo sellaisen tehdä, lohdutti vain että ei hätää, hän tekee kaikista perheellisistä asiakkaistaan lastensuojeluilmoituksen.
Seurasi järkyttävä ja nöyryyttävä prosessi tutkimuksineen. Jouduin kertomaan työpaikalle mitä on tapahtunut, koska palavereja järjestettiin työaikanani/lasten kouluaikana. Nämä ajat vain annettiin, eikä kysytty sopiiko nämä ajat meille. Kouluun tehtiin kyselyt lapsista myös. Tämä oli äärimmäisen nöyryyttävää, lapset ottivat tämän myös leimaa antavana ja nöyryyttävänä. Sairaskertomukseni tilattiin sosiaalitoimesta, ja tietoja meni myös exälleni joka on toinen huoltaja. Ruuhkautuneen lastensuojelun takia selvitysprosessissa kesti yli puoli vuotta. Tänä aikana koimme erilaista psyykkistä nöyryytystä. Ihmisiä istui olohuoneessamme ja he pakottivat lapseni pelaamaan joillain nallekorteilla. Lapsia nauratti, nolotti ja he olivat silminnähden kiusaantuneita. Tämän prosessin aikana kaivettiin meistä kaikki mahdollinen irti ja aikaamme varastettiin painostaviin palavereihin. Lopulta todettiin että asiat ovat hyvin.
Tuttavaperheessä kävi samoin. Perheen isä oli varannut itselleen ajan käsitelläkseen vaikeita menneisyyden traumoja. Tästä seurasi sama prosessi.
Sen lisäksi kirjaukset ovat olleet molemmissa tapauksissa osin virheellisiä ja todella leimaa antavia. Nämä tiedothan jäävät asiakirjoihin. Korjauspyyntöjä ei suostuttu tekemään, vaan annettiin ymmärtää että asiakas in vain hankala. Viranomaiset suojelivat toisiaan ja mitään virheitä ei suostuttu myöntämään. Seurauksena tästä ystäväni perhe joutui ottamaan lakimiehen avukseen jotta kirjaukset saadaan korjattua. Tietoja oli lähetetty viranomaisten toimesta myös aivan väärille tahoille osittain vahingossa, joten myös tietosuojaa on loukattu huolimattomuudella.
Nämä kertomukset kulkevat ihmisten keskuudessa, ja tiedän omasta ja muiden kokemuksesta että meillä on kasvava joukko perheellisiä ihmisiä jotka eivät puhu ongelmistaan enää viranomaiselle, eivät hakeudu siis avun piiriin. Mitä tällaisesta seuraa myöhemmin? Ongelmat ja hätä kasaantuu kun ihminen ei uskalla ajoissa lähteä hakemaan apua.
Tämähän on katastrofaalista. Tälläkö tavalla ihmisiä kohdellaan ja se on ihan ok? Ja juuri tuo mädännäisyyden määrä virkamieskoneistossa on jotain pöyristyttävää.
Kommentit (79)
Ap jatkaa vielä, että mitään pahoittelua ei tullut tästä tyhjän takia läpikäydystä kokemuksesta, jota voi verrata henkiseen kidutukseen.
Ainoa plussa tässä oli se, että unohdin alkuperäisen asiani kokonaan kun tilalle laitettiin virkamieskoneisto joka penkoi perheemme asiat pohjamutia myöten. Oloni oli rikollisen syyllinen koko prosessin ajan. Sain todella puolustaa itseäni ja lapsiani ennakko-olettamilta ja mutuilulta. Tunnelma oli painostava, vaikka sitä yritettiinkin peittää mairea lässytyksen ja leveän hymyn alle.
Nyt ahdistus on tullut takaisin sekä menneestä mutta myös tuosta kauheasta prosessista. En enää vahingosta viisastuneena ole kertonut asioista kuin parhaille ystävilleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja työttömät, köyhät pelkäävät edunvalvontaan joutumista jos menevät avautumaan ongelmistaan ja mielenterveydestään.
Kummasti sitten meitäkin on jotka ovat neuvolapsykologia myöten käyneet puhumassa ongelmistaan ja jaksamisensa vähyydestä, eikä ole tarjottu mitään muuta kuin apua.
Sen kerran kun lapsestani tehtiin rutiini-ilmoitus lastensuojeluun, hoitui homma sillä että lastensuojelusta soitettiin ja kysyttiin minulta mitä oli tapahtunut, aikaa meni 3min ja he toivottivat hyvää jatkoa.
Juuri tällainen tuli mieleen, kun Ohisalo eilen sanoi, että lastensuojeluun pitää saada lisää resurssia, jotta jengiytymistä pystytään välttämään. Ajattelin heti, että lisäresurssi menee vain ap:n tyyppiseen työhön. Kun sen sijaan jo nykyinen resurssi pitäisi kohdistaa paremmin, se olisi oleellisempaa.
Lastensuojelulla on oikeasti tärkeä tehtävä ja on hyvä, että meillä täällä Suomessa on näinkin toimiva lastensuojelu. Mutta. Sanotaanko nyt näin, että itse en hirveästi asioitani huutelisi ympäriinsä juurikin ap:n kertomasta syystä. Se on niin työntekijöistä kiinni, mitä siitä seuraa.
Lastensuojelu on mennyt vuosien/vuosikymmenten takaisesta välinpitämättömyydestä toiseen äärilaitaan, nyt herää huoli kaikille kaikesta. Lastensuojelua pelätään juurikin ap:n kertomista syistä vaikkei perheellä olisi mitään tosiasiallista "pelättävää". Lastensuojelun pitäisi auttaa. Ei kiusata tällä tavoin oikeasti kunnollisia ihmisiä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia juttuja saa lukea täältä usein. Ja oman kokemukseni pohjalta uskon, että näitä todellakin on.
Meillä kyse ei ole ollut lastensuojelusta vaan muusta viranomaisten suorittamasta selvityksestä. Ja niitä selvityksiä on tehty lukuisia kertoja, ja lopputulos on aina ollut, että ongelmaa ei ole. Silti kohta taas selvitetään samaa asiaa, että josko nyt kuitenkin löytyisi sitä ongelmaa. Meillä kyse on kiusaamisesta, jota ei ole lakimiestenkään avulla saatu loppumaan.
Ja kun tiedän, että tuollaista esiintyy toisaalla, niin miksi ei lastensuojelussakin.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti sitten meitäkin on jotka ovat neuvolapsykologia myöten käyneet puhumassa ongelmistaan ja jaksamisensa vähyydestä, eikä ole tarjottu mitään muuta kuin apua.
Sen kerran kun lapsestani tehtiin rutiini-ilmoitus lastensuojeluun, hoitui homma sillä että lastensuojelusta soitettiin ja kysyttiin minulta mitä oli tapahtunut, aikaa meni 3min ja he toivottivat hyvää jatkoa.
Meilläkin mies on käynyt juuri kolme vuotta Kelan psykoterapiassa ja on edelleen psyk. polin asiakkaana, mutta ei ole ainuttakaan lasua tullut tai perhetyöntekijöitä näkynyt. Se mielenterveysasia ei muuten ole kiinnostavaa lasulle, jos se on hallinnassa ja hoitosuhde on. Jos sen sijaan ei hoidata itseä, niin luonnollisesti se on lasun asia. Siellä kasvaa paljon lapsia foliohattukodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se lastensuojeluilmoituksia tehtaileva sairaanhoitaja huomaa, että sen asiakkaat katoavat aina ilmoituksenteon jälkeen...
Sitä varten on ystävät, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. En tajua ihmisiä, jotka menevät jonkun virkamiehen puheille puhumaan tavallisista arkipäivän asioista.
Pitäisikö valtion antaa ihmisille myös sijoitusneuvontaa ja hiusvinkkejä? Niillekin olisi monella tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäänpä että lastensuojelu on vain asiakashankintaa varten. Valtio maksaa sitten "kohonneen tarpeen". Vaikkei sitä edes olisi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällainen tuli mieleen, kun Ohisalo eilen sanoi, että lastensuojeluun pitää saada lisää resurssia, jotta jengiytymistä pystytään välttämään. Ajattelin heti, että lisäresurssi menee vain ap:n tyyppiseen työhön. Kun sen sijaan jo nykyinen resurssi pitäisi kohdistaa paremmin, se olisi oleellisempaa.
Kun nekin rahat menisi köyhille perheille eikä sossuarmeijalle niin ongelmat poistuisivat alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Meillä kymmenen vuotta sitten tuli kyllä kylmää kyytiä.
Suosittelen silti.
Mutta siellä oli kyllä ammattitaidotonta väkeä. Tai siis kuvittelivat väsyneen äidin olevan ihan kriminaali, kun oli oma itsekritiikki niin kova.
Eivät osanneet yhtään lukea tilannetta vaan kävivät henkisesti päälle.
Sellainen just koulusta tullut tulokkaana ja hirveän kova vanha konkari. Kylmää vieläkin.
Saatiin apua kotihoidon muodossa ja se oli hyvä, mutta tuo laitosmaisuus siellä virastossa oli KAMALA.
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten on ystävät, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. En tajua ihmisiä, jotka menevät jonkun virkamiehen puheille puhumaan tavallisista arkipäivän asioista.
Pitäisikö valtion antaa ihmisille myös sijoitusneuvontaa ja hiusvinkkejä? Niillekin olisi monella tarvetta.
Ei ystävät jaksa eikä kaikilla ole sellaisia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lastensuojeluilmoituksia tehtaileva sairaanhoitaja huomaa, että sen asiakkaat katoavat aina ilmoituksenteon jälkeen...
Jos kukaan ei valita Aluehallintoviranomaiselle, niin se jatkaa lasujen faktoroimista niin kauan kuin sitä käsketään tekemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten on ystävät, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. En tajua ihmisiä, jotka menevät jonkun virkamiehen puheille puhumaan tavallisista arkipäivän asioista.
Pitäisikö valtion antaa ihmisille myös sijoitusneuvontaa ja hiusvinkkejä? Niillekin olisi monella tarvetta.
Pitäisikö ystävien myös hoitaa tulehtuneet umpisuolet pois?
On tärkeää, että ilmoitus tehdään jos siihen on oikeasti tarvetta, esim. vanhempi on itsetuhoinen. Mutta että rutiininomaisesti, siinä ei saan ole mitään järkeä. Ei ole ihme, että lastensuojelu on ruuhkautunut, kun kaikenmaailman huoli- ja rutiiniilmoitukset tukkivat koko järjestelmän. Ei tarvitse lisätä resursseja, kohdistetaan nykyiset oikeisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällainen tuli mieleen, kun Ohisalo eilen sanoi, että lastensuojeluun pitää saada lisää resurssia, jotta jengiytymistä pystytään välttämään. Ajattelin heti, että lisäresurssi menee vain ap:n tyyppiseen työhön. Kun sen sijaan jo nykyinen resurssi pitäisi kohdistaa paremmin, se olisi oleellisempaa.
Kun nekin rahat menisi köyhille perheille eikä sossuarmeijalle niin ongelmat poistuisivat alta aikayksikön.
Vanhempien huumeidenkäyttöön niitä tosiaan kannattaakin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
On tärkeää, että ilmoitus tehdään jos siihen on oikeasti tarvetta, esim. vanhempi on itsetuhoinen. Mutta että rutiininomaisesti, siinä ei saan ole mitään järkeä. Ei ole ihme, että lastensuojelu on ruuhkautunut, kun kaikenmaailman huoli- ja rutiiniilmoitukset tukkivat koko järjestelmän. Ei tarvitse lisätä resursseja, kohdistetaan nykyiset oikeisiin asioihin.
Luuletko että jokin toimiala haluaa vähemmän määrärahaa tekemisiinsä...
Valvonta on se sana, jota tulisi lisätä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten on ystävät, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. En tajua ihmisiä, jotka menevät jonkun virkamiehen puheille puhumaan tavallisista arkipäivän asioista.
Pitäisikö valtion antaa ihmisille myös sijoitusneuvontaa ja hiusvinkkejä? Niillekin olisi monella tarvetta.
Ystävien kanssa voi keskustella asioista, molemminpuolisesti, mutta ystävillä ei ole osaamista tai velvollisuutta, harvoin aikaakaan toimia kenenkään terapeuttina. Siksi tarvitaan ammattilaisia, joiden luokse voi mennä ilman pelkoa.
Aivan samanlainen kokemus minulla. En enää varmasti mene omista murheistani puhumaan kenellekään. Ehkä sitten kun lapset on täysi - ikäiset. Ihan kauhea prosessi piti käydä läpi ja mikä lisästressi se olikaan. Loppupäätelmä että ei ole tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen. Kauheaksi on mennyt touhu.