Rehevämmät naiset hoi

Tykkään ruoasta ja mulla on huono itsekuri. Kyllä mä liikun paljonkin ja tykkään liikkua, mutta syöminen siihen lihavuuteen eniten vaikuttaa. Ruoka on vaan niin hyvää. Terv. 95kg/167cm

Tykkään itsestäni myös näin pulleampana enkä ota siitä mitään turhaa ressiä.

Nautin elämästäni :)

Olen naisellisempi kuin ennen ja toki siihen vaikuttaa isot rinnat ja pyöreä pylly ja orkut ovat paljon voimakkaampia.

Ainakin vielä "kelpaan" miehelleni enemmän kuin hyvin.

Tämä taitaa ärsyttää joitakin hoikkia naisia että läskeillä voi olla hyvä parisuhde ja todella hyvä seksielämä. Varsinkin jos itse jäävät ilman kun eivät ole ymmärtäneet että ei se intohimoinen seksi ole kiloista kiinni vaan jostain ihan muusta.

Aina näitä ihan mielenkiinnosta kysyn... Aaaaarrrrgghhh...

Saahan sitä kysyä, vastata ei tarvitse.

Tullut vietettyä makeaa elämää ja kun en ole peilin kanssa naimisissa, niin eipähän tullut kiinnitettyä huomiota ennen kuin sitten jostain kuvasta havahduin. Siinä kohtaa oli ylipainoa 30kg.

On tuota jonkun verran lähtenytkin, mutta mitään stressiä en ole aiheesta ottanut enkä ota.

No, sairastuin masennuksen ja tuli pariksi vuodeksi aika hälläväliä meininki siitä mitä suuhunsa laittaa. Ja se miltä näyttää. No, paranin, mutta kilot ei tuosta noin vaan lähdekään (juu taisin sotkea aineenvaihdunnankin siinä samalla). Mutta masennus opetti jotain siitä mikä elämässä on olennaista ja tärkeää.

Toki yritän laihduttaa, mutta usko pois, siihen ei mitkään tekopyhät hymistelyt auta.

Mut sit sulle se ylläri: olen nykyään onnellisessa parisuhteesa ja rakastettu just omana itenäni. Tapasin miehen kun olin läski, eli eipä ollut kiloista kiinni.

Ruoka on hyvää ja olen niin aktiivinen muuten, ettei ole aikaa liikkua erikseen. (mm. työ, yhdistystoiminta, poliittinen toiminta, talon rakennus, lapset).

Kummallista muuten, että aina oletetaan, että lihavat olisivat laiskoja. Ei tulla edes ajatelleeksi, että lihavan ihmisen elämä voi olla myös niin täynnä muuta, ettei hänellä ole aikaa keskittyä itseensä, niin että ehtisi vaikkapa lenkille 3 krt viikossa..

Toisaalta kyllä pidänkin nykyisestä ulkomuodostani pääasiassa. Masu saisi olla hiukan pienempi, mutta muuten kurvit on juuri oikeissa paikoissa (pepussa ja tisseissä) ja mieheni pitää minusta juuri tälläisenä. Olen tämän mallinen: http://designyoutrust.com/wp-content/uploads/2013/06/178.jpg Minulla on vain hartioille ulottuvat hiukset, mahassa hiukan raskausarpia ja pidempi kaula kuin tuolla mallilla.

No juu, eiköhän tuon malliselle ottajia löydy : )

Jos on stressaantunut, elämässä murheita tai surua tms. niin moni syö silloin suruunsa ja on vaikea "ottaa itseään niskasta kiinni". Ei vain jaksa kun on muitakin vaikeita asioita elämässä. Usein ylipainoon liittyy jotain ongelmia henkisellä puolella. Lohtusyömistä harrastaa moni.

Kyllä minä teen asialle jotain, mutta olen varmaan edelleen valtaosan silmissä pullukka. Laihtuminen on paljon kovemman työn takana kuin lihominen, eikä tavallinen kotiäiti voi viettää kaikkia iltojaan salilla, joten tulosten saaminen nyt hieman kestää.

Kymmenen vuotta sitten olin normaalipainoinen. Tulin kuitenkin raiskatuksi ja masennuin vaikeasti. Pahimman noin puolen vuoden masennusvaiheen aikana lihoin 15 kiloa. En edes huomannut asiaa, koska pelkäsin peilikuvaani ja olin lähinnä verkkareissa tai pyjamahousuissa. Havahduin lihomiseeni vasta kun aloin toipua, mutta voimia ei ollut silloin laihduttamiseen, piti keskittyä selviämiseen.

Monta vuotta elelin kilojeni kanssa. Välillä yritin laihduttaa, mutta motivaatio oli huono ja keinot vääriä, joten kaikki laihdutettu tuli korkojen kera takaisin. Menin naimisiin lihavana ja sain kaksi lasta lihavana, kunnes toisen lapsen synnyttyä totesin, että nyt saa riittää. Raskauden lopussa painoin liki sata kiloa ja ilman raskauttakin vaaka näytti pahimmillaan 88kg.

Tänä aamuna vaa'an näytöllä luki 72,5, vielä seitsemisen kiloa olisi tavoitteeseeni, jonka yritän saavuttaa ennen kesää. Syksyllä vuorossa on ensimmäinen puolimaratonini. Viime syksynä juoksin ensimmäisen kymppini ja jäin koukkuun. Jutan superdieetti on ollut minulle ensimmäinen toimiva ja pysyvä laihdutustapa. Olen nyt aloittanut kolmannen kuuden viikon jaksoni ruokavaliolla. Liikuntaa en ehdi harrastamaan samoissa määrin kuin ohjelman henkilöt, mutta pelkällä ruokavaliollakin paino putoaa mukavasti eikä ole laihdutusjaksojen välissä noussut kiloa enempää.

Ystävieni silmissä olen nyt hoikka, koska he muistavat lihavan ihmisen melkein vuosikymmenen ajalta. Vieraille olen kuitenkin vielä pullea, jollekin oikein hoikalle varmasti kaamea ihrakasa. itse en ole vielä tottunut peilikuvaani. Vaatekaupassa otan ensimmäisenä käteeni koon 46, jonka vaihdan kokoon 42 ja palaan vielä pukukopista vaihtamaan pienempään. Henkinen muutos uhrista selviytyjäksi on kuitenkin ollut suurempi kuin muutos lihavasta melkein normaalipainoiseksi.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 10:20"]

Aina näitä ihan mielenkiinnosta kysyn... Aaaaarrrrgghhh...

[/quote]

Pakko oli lisätä loppuun jos ihmiset vaikka ymmärtäisivät etten pahalla kysele. Anteeksi lisäys siis !

AP

olen itse samaa mallia kuin tuo 8 laittama kuvalinkki, sellainen Adele tyyppinen. välillä olen ollut ahdistunut kiloista, mutta toisinaan olen todennut, että tuskin olen ainut joka käyttää vaatekokoa 42. en ole kuitenkaan rapakuntoinen, vaan ihan perus hyötyliikuntaa ja erilaisia urheilumuotoja aina silloin tällöin, olen terve, ei sairauksia, ei lääkityksiä. miehet on aina juossut perässä ja niitä on riittänyt, en siis taida olla kovinkaan vastenmielinen :D mieheni rakastaa minua ja ulkonäköäni. olen hänen ihanne-naisensa. häntä puistattaa laihat naiset ja törröttävät luut tai fitnessmeininki. plus olen tietty aina ollut tällainen, en siis ole ollut laiha kuin ennen murrosikää lapsena. muodokkaan ei tarvitse myöskään olla valkoinen ja taikinainen ;) sen ymmärrän, että lihavuuteen puututaan jos se on niin runsasta, että siitä on terveyshaittaa ja se häiritsee normaalia elämää. 

Minä viihdyn aika rehevänä. En ole niin läski että siitä olisi vielä terveysvaaraa tai että se haittaisi liikkumista. Olen 161 cm, 70 kg. Käytän vaatekokoa 42. Ainoa mitä läski "haittaa" on ulkonäkö, mutta sepä ei minua enää näin neljänkympin ikäisenä kiinnosta juurikaan. 

Miksi kaikki ajattelee että ilkeyttäni tällaisia kyselen? Tiedän että tietenkin voi myös isommat naiset olla parisuhteessa ja onnellisia. Ja eihän sitä ikinä tiedä jos itsekin joskus lihon, eli miksi 'kiusata' isompia. Pointti oli että tapahtuuko se kaikki lihominen niin ettei sitä itse oikein edes tiedosta?

AP

"Päästin" itseni lihomaan masennuksen ja syömishäiriön myötä. Masennus laukesi kiusaamisen vuoksi, olin sitä ennen normaalipainoinen vuosia, mutta lihoin parissa vuodessa 40kg.

Sitten olikin jo hormonit ja pää niin sekaisin, ettei laihduttaminen ollut helppoa. Teen kovasti töitä asian kanssa nyt, ja alkuun olen päässyt, mutta pelkään edelleen ihmisiä koska kiusaaminen oli niin kamalaa.

Ei sitä tiedosta, kun se tapahtuu niin hitaasti. Silmä tottuu omiin kiloihin ja jollain kumman tavalla selittelee itselleen ne vaatteiden kutistumisetkin. Vaaka ei siinä lihomisvaiheessa houkuttele. Järkytys ja herääminen tulee silloin kun vaa'alle uskaltautuu tai valokuvista näkee totuuden.

180cm, 65kg. ärsyttää ku tutut on sillee "miten sä painat noin paljon!?" ja mä vaan yritän laihduttaa mut se on niin vaikeeta :/

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 10:38"]

Ruoka on hyvää ja olen niin aktiivinen muuten, ettei ole aikaa liikkua erikseen. (mm. työ, yhdistystoiminta, poliittinen toiminta, talon rakennus, lapset).

Kummallista muuten, että aina oletetaan, että lihavat olisivat laiskoja. Ei tulla edes ajatelleeksi, että lihavan ihmisen elämä voi olla myös niin täynnä muuta, ettei hänellä ole aikaa keskittyä itseensä, niin että ehtisi vaikkapa lenkille 3 krt viikossa..

Toisaalta kyllä pidänkin nykyisestä ulkomuodostani pääasiassa. Masu saisi olla hiukan pienempi, mutta muuten kurvit on juuri oikeissa paikoissa (pepussa ja tisseissä) ja mieheni pitää minusta juuri tälläisenä. Olen tämän mallinen: http://designyoutrust.com/wp-content/uploads/2013/06/178.jpg Minulla on vain hartioille ulottuvat hiukset, mahassa hiukan raskausarpia ja pidempi kaula kuin tuolla mallilla.

[/quote]

Tuon mallinen nainenhan on yksi täydellisimmän näköisistä! Ei mitään vikaa. 

AP

Ei sitä välttämättä tiedosta. Kaikki eivät peilaa itseään kovin paljon. Itse lähden usein aamulla liikenteeseen vilkaisematta peiliin. Olen sen mallinen, että vaikkei ylipainoa ole "kuin" 20kg, käytän vaatekokoa 50. Anoreksiaa sairastaessa pahasti alipainoisena kokoa 38. Olen tavallista pidempi. Toki liikun paljon ja sellainen 10kg painonpudotus tavoitteena. Pidän vain vähän liikaa ruuasta:)

13 tässä, ap kysyit miten päästää itsensä siihen kuntoon. omassa vastauksessani selitin, että olen ollut runsas teini-iästä asti, laiha viimeksi lapsena. en siis ole missään vaiheessa päästänyt itseäni lihoamaan kokoon 42. selitin myös, että olen terve ja liikun. selitin myös miksi viihdyn ulkomuodossani. en ainakaan ottanut kysymystäsi ilkeäluontoisena. kyllä itsekin ihmettelen ihmisiä, jotka päästävät itsensä yli 100 kiloisiksi ja terveys ja elämä kärsii ylipainosta. toisaalta enemmän ihmettelen itse naisia, jotka eivät pidä itsestään ja ulkonäöstä minkäänlaista huolta ja tällaisia naisia löytyy sekä runsaista, lihavista ja laihoista ihmisistä. kaikilla omat ihmetyksen aiheensa :)