Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuoleman tuntu
15.11.2020 |
Onko muilla ikinä ollut tällaista? Minusta tuntuu, että olen kuolemassa ihan lähiaikoina. Herään aamulla ja olen apea. Tuntuu kuin joka hetki perheen kanssa (puoliso ja kaksi lasta) pitäisi viettää kuin viimeinen. Kun katson lapsia tunnen, etten tule näkemään heidän aikuistumistaan, saati että olisin näkemässä heidän lapsiaan joskus. Tämä tunne on oikeasti todella kuluttava, kun ei voi luottaa mihinkään, vaan ajattelee ettei ole täällä enää kohta ja sitä vasten mietin myös, että minun ja puolisoni testamenttiasiat pitäisi olla kunnossa, että elämä olisi mahdollisimman helppoa jälkeeni. Mielestäni, en ole masentunut, koska koen mielenkiintoa asioita ja elämää kohtaan. Huolehdin itsestäni ja perheestä. Mitä ihmettä tämä on? Miten olet päässyt eroon kuoleman ajatuksesta, jos olet samasta kärsinyt?
Kommentit (8)
Ei minä moisia ajattele, mutta joskus paskalla käynnin jälkeen pohdin jotta nyt täällä kyllä haisee kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopun ajan fiiliksiä on mullakin välillä.
Luulen, että se johtuu tästä koronasta. Ei ole kivaa kun joka päivälle on lähemmäs sata uutta tartuntaa taas.
Tulee niin toivoton olo että koska se iskee minuunkin? Kuinka kauan onnistun välttelemään sitä? Mihin uskallan mennä? Kuinka lähellä olla muita ihmisiä? Loppuuko tämä ahdistus enää koskaan? Tuleeko normasli arki ja elämä milloinkaan takaisin?
Vuosi sitten tähän aikaan olin oikein iloinen ja toiveikas. Kaikki näytti hyvälle. Nyt on ihan toisin. Huoli täyttää jokaisen päivän.
Tuollaisia alkoi ajatella kun lähipiiristä kuoli ihmisiä nuorena.
Ajattelin kuolemaa, kun oli anemia. Se ei pelottanyt, ainoastaan pohdin asiaa jatkuvasti. Iltaisin pohdin, heräänkö enää.
Kun saatiin arvot korjattua, niin kuolema siirtyi kauemmaksi.
Kuoleman ajattelu on aika yleistä, mutta suurin osa ei uskalla ajatella sitä määrää kuin sinä teet. Sen tiedostaminen on täysin järkevää kuin myös varautua siihen. Estää testamentilla perintöriidat ja huolehtia rakkaittensa elämästä. Kunpa kaikki ymmärtäisivät niin tehdäkin.
Tee siis kaikki omaa kuolemaasi koskien, niin olet ainakin tehnyt parhaasi. En pakenisi kuoleman ajatusta ja tunnetta hääräämällä muuta, vaan tekisin sen mitä järkeni sanoo tehtäväksi.
Usein se kuoleman tuntu häviää itsestään, mitä enemmän suostuu kohtaamaan sitä.
Kuolema ei ole mikään hirveä asia. Se on osa elämää siinä kuin syntymäkin. Meitä ei ole opetettu kohtaamaan surevia saati ymmärtämään, että kuolemia tapahtuu ihan joka päivä. Siinä, missä joku laatii kauppalistaa voi joku viipyillä kuolemaa miettien. Ei se sen kummempaa ole. Me ajattelee joka päivä tuhansia asioita, joten voit myös päättää mihin ajatukseen niistä kaikista haluat takertua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia alkoi ajatella kun lähipiiristä kuoli ihmisiä nuorena.
Liittyy koronaan ja että perheiden ei anneta suojautua haluamallaan tavalla? Lapset tuovat koronan kotiin joko päiväkodista tai koulusta, vaikka vanhemmat tekisivät muuten kaikkensa koronan torjumiseksi? Tahdot lapset turvaan kotiin? Olette koko perhe turvassa vasta silloin kun lapsetkin ovat. Lapsethan tarvitsevat elävät vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Olen kärsinyt samasta ja onneksi meni ihan itsestään nopeasti ohi. Arjen kiireet sai unohtamaan koko asian ja jälkeenpäin koko homma vaan naurattaa. Mistä ihmeestä sekin tunne tuli.