Minkä asian syöminen teiltä kiellettiin lapsuudenkodissa? Miten suhtaudutte siihen ruoka-aineeseen aikuisena?
Kommentit (40)
Räkää ei saanut syödä. En edelleenkään käytä sitä ruoka-aineena.
Lampaan lihaa ei ollut koskaan tarjolla, koska äiti ei tykännyt sen mausta. Ei varsinaisesti kielletty mutta ei koskaan tarjottukaan.
Purukumi oli kiellettyä kotona, enkä ole oppinut, jos koetan niin kurkku tulee kipeäksi.
Kaikki mehut, marjat, hillot ym. oli aina hirveällä vaivannäöllä itse kerättyjä ja säilöttyjä - - ja niitä oli sitten pakko syödä ja juoda, eikä muuta ostettu, kun oli kerta nähty vaivaa jne.
Aikuisena en ole kertaakaan käynyt marjassa, enkä säilönyt mitään.
Ostan enemmän kuin hyvillä mielin marjat, mehut ym valmiina kaupasta silloin, kun tarvitsen/tekee mieli ja NAUTIN niistä.
Vierailija kirjoitti:
Lampaan lihaa ei ollut koskaan tarjolla, koska äiti ei tykännyt sen mausta. Ei varsinaisesti kielletty mutta ei koskaan tarjottukaan.
Ei meilläkään. Isä sanoi aina, että se maistuu märältä lapaselta.
Meille ei koskaan ostettu oltermanni juustoa kun se oli liian kallista, sain sitä vain joskus kaverin luona. Nykyään harvoin ostan mitään muuta juustoa kuin oltermannia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mehut, marjat, hillot ym. oli aina hirveällä vaivannäöllä itse kerättyjä ja säilöttyjä - - ja niitä oli sitten pakko syödä ja juoda, eikä muuta ostettu, kun oli kerta nähty vaivaa jne.
Aikuisena en ole kertaakaan käynyt marjassa, enkä säilönyt mitään.
Ostan enemmän kuin hyvillä mielin marjat, mehut ym valmiina kaupasta silloin, kun tarvitsen/tekee mieli ja NAUTIN niistä.
Meillä sama. Mehuja ja hilloja tehtiin kaikki paikat täyteen ja arkkupakastin oli täynnä marjoja, mutta sen lisäksi niiden syöminen ja juominen oli jollain tavalla ei-suositeltavaa, ettei vaan lopu kesken talven aikana. Lopputulos oli se, että keväällä sitten kuorittiin mehusta homeet pois päältä ja juotiin loput. YÖK. Loppuelämän kauhu tuli tuosta. Itse en pahemmin hillota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mehut, marjat, hillot ym. oli aina hirveällä vaivannäöllä itse kerättyjä ja säilöttyjä - - ja niitä oli sitten pakko syödä ja juoda, eikä muuta ostettu, kun oli kerta nähty vaivaa jne.
Aikuisena en ole kertaakaan käynyt marjassa, enkä säilönyt mitään.
Ostan enemmän kuin hyvillä mielin marjat, mehut ym valmiina kaupasta silloin, kun tarvitsen/tekee mieli ja NAUTIN niistä.Meillä sama. Mehuja ja hilloja tehtiin kaikki paikat täyteen ja arkkupakastin oli täynnä marjoja, mutta sen lisäksi niiden syöminen ja juominen oli jollain tavalla ei-suositeltavaa, ettei vaan lopu kesken talven aikana. Lopputulos oli se, että keväällä sitten kuorittiin mehusta homeet pois päältä ja juotiin loput. YÖK. Loppuelämän kauhu tuli tuosta. Itse en pahemmin hillota
Homeesta sanottiin muistaakseni, että se kirkastaa ääntä tai parantaa näköä tai jotain tuollaista humpuukia. Mitään vaaraa siinä ei nähty.
Broileria tai kalaa ei juuri syöty, nykyään syön lähinnä niitä protskuna.
Miten teillä on ne marjamehut tehty, jos ovat menneet homeeseen? Säilytettiinkö niitä liian lämpimässä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mehut, marjat, hillot ym. oli aina hirveällä vaivannäöllä itse kerättyjä ja säilöttyjä - - ja niitä oli sitten pakko syödä ja juoda, eikä muuta ostettu, kun oli kerta nähty vaivaa jne.
Aikuisena en ole kertaakaan käynyt marjassa, enkä säilönyt mitään.
Ostan enemmän kuin hyvillä mielin marjat, mehut ym valmiina kaupasta silloin, kun tarvitsen/tekee mieli ja NAUTIN niistä.
Tämä.
Veriruokia ei ollut tarjolla koskaan, mutta ei varsinaisesti kielletty muualla syömästä. Jokin sielujuttu siinä oli takana.
Leikkelettä (kinkkua tai makkaraa) ei saanut syödä pelkästään, vaan vain leivän päällä. Olivat kalliita kaiketi, ei jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Veriruokia ei ollut tarjolla koskaan, mutta ei varsinaisesti kielletty muualla syömästä. Jokin sielujuttu siinä oli takana.
Sielu on rasvassa.
Ei ollut mitään varsinaisesti kielletty, mutta koskaan emme syöneet eineksiä. Aina kaikki ruoat laitettiin itse.
Meillä ei koskaan syöty veriruokia tai mitään sisäelimistä laitettua ruokaa. Niitä ei kukaan halunnut.
Koulussa meinasin aina oksentaa veripalttupäivänä. Se haju oli niin kuvottava.
Karkkia saimme joskus ja jouluna. Oli aivan juhlaa, kun tuli vieraita ja he toivat tuliaisiksi karkkipussit. Karkinsyöntifilosofia vanhemmillani oli, että jouluna saa syödä suklaata ja pitkillä automatkoilla noin 5 kpl salmiakkikarkkeja (jos vanhemmilla teki mieli). Sain huudot, kun olin joskus ostanut itselleni varastoon suklaalevyn...
En osaa vieläkään kohtuutta karkkien suhteen ja siksipä olen kypsässä 30-vuoden iässä vieläkin karkkilakoissa pitkin vuotta. Syön joko älyttömiä määriä tai sitten en mitään.
Hillo- ja marjamehutraumat täällä myös :D Homeessa eivät kyllä olleet, mutta olisin silloinkin paljon mielummin nauttinut marjani ihan sellaisenaan.
Jostain syystä meille ei ikinä (80-luvulla) ostettu pähkinöitä. Olisikohan ollut näin hinnan vuoksi. Ei koskaan saatu, vaikka kuinka pyydettiin. Joulu olikin sitten yhtä juhlaa, kun käytiin aina äidin siskon luona ja hänellä oli kuorellisia hasselpähkinöitä ja saksanpähkinöitä, joita saimme itse avata pähkinänsärkijällä ja syödä sai niin paljon kuin huvitti. Äiti häpesi, kun mässäilimme aina kaikki pähkinät kuin pienet oravat.
Samaa pakastintouhua täälläkin. Valtava arkkupakastin täytettiin marjoilla, pullalla, jäätelöllä, jauhelihalla, esikeitetyillä kasviksilla jne. Mitään ei kuitenkaan koskaan saanut käyttää, ettei vaan missään nimessä lopu ruoka talvella kesken. Kevätkuukausina syötiin kauhealla painostuksella viime kesän marjat sun muut, että saatiin tilaa uusille. En kyllä edelleenkään tajua, mikä järki siinä oli.
Lauantaimakkara oli jostain syystä 100% kielletty
Mehuja tai limuja ei ostettu koskaan. Olen vieläkin kovasti niiden perään, 30 vuotta myöhemmin