Naapurin raivoava äiti

Ap voi huutaa kodissaan,että lopettais jo sen huutamisen.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 12:02"]Meillä noin tehtiin, kunnes isä lähti. Avioeron järjesteli se karjuva äiti. Alkoi järjestellä jo, kun poikamme oli 2v - sain silloin estettyä.

Karjuminen alkoi keinohedelmöityshoidon aikana - jatkui raskausaikana ja vielä imetysaikana raivokohtaus alkoi usein tyhjästä - siis todella ilman mitään provosointia - ja jatkui 2-3 tuntia yhtä soittoa. Minkäänlainen puhe ei toiminut muuna kuin lisäyllykkeenä. Seurakunnan antama perheneuvonta toimi vain asioiden parhain päin selittelynä. Ahdistuslääkkeitä kyllä käytettiin; arvatkaa kuka käytti?

Äitiysloman loputtua kiukku ei laantunut, niin kuin olin toivonut ja odottanut. Työn stressi ja mukaan uudestaan tullut alkoholi piti kotona raivoamisen vauhdissa.

Voi kuinka toivoinkaan, että rivitalonaapurini olisivat viestineet harmistaan. Sillä olisi varmasti ollut normaali sosiaalisen kontrollin vaikutus. Riippumatta siitä, ketä meillä olisi asiasta syytetty.

Pysyin paikalla, koska en halunnut, että pieni poikani olisi yksin joutunut hillittömän raivoamisen kohteeksi. Paitsi sitten 5-vuotiaana, kun iskä heitettiin pois. Aika hyvin poika on kai pärjännyt äitiänsä vastaan, mutta hirveä ikävä on aina isän luokse, rauhaan. Lieviä hermostollisia oireita ja oppimisvaikeuksia tosin esiintyy, mutta niiden kanssa varmaan selvitään, lahjakas kaveri. Isän luokse tullessaan sanoo usein: "ihanaa, kun saa olla IHAN rauhassa"

Vetoan teihin meluakan naapureihin: kantakaa sosiaalista vastuuta jo ennen kuin kuulette pienen lapsen kiljuvan: "äiti, anna isin olla rauhassa!"

- älkää ainakaan odotelko, että joku muuttaisi pois

[/quote]

Siis kuka teillä huutaa? Sinä vai isä? Mies aikoi lähteä, mutta sä et antanut kun halusit itse erota? Jos sä tiedät huutavasi turhasta, niin lopeta se herranjumala. Jos et itse pysty niin hanki apua vihanhallintaan.

Meillä naapurissa karjuva äiti. Kuuluu heiltä ulos asti, mutta ei meille sisälle. Ei asu ihan lähellä. Hänen lapset on jo teinejä ja en viitsi mitään ilmoitusta tehdä. Tosin tää huuto kuulostaa aivan kauhealta.

Mullapa ei oo vielä tarvinnut lapsille karjua, vaikka välillä piruutta tekevätkin, sotkevat ja ihan mitä vaan lapsen elämään taipaleen varrella kuuluu.

Kyllähän he ymmärtävät selvää puhettakin. Vaimohan tuo joskus harvoin korottaa ääntään, mutta olen kyllä vaimollekin tehnyt selväksi, ettei huutamisesta ole mitään hyötyä.

Mies40

Juuri tuo ottaa eniten päähän, jotka käyttäytyvät huutamalla ja sitten katumspäissään pyytelevät lapselta anteeksi käytöstään. Tässä kohtaa on menty jo liian pitkälle. Sama ja tkuu seuraavana ja sitä ja sitä ja sitä seuraavana päivänä...

Klo 22-07 hiljaisuus. Muuna aikana on lupa norsukävellä, paukutella peräpäätään ja kaapinoveja, ilmaista mielipiteitään suureen ääneen, harjoittaa hupaisaa huutoseksiä ja nikkaroida. Musiikkia ei tosin saa huudattaa päivälläkään.

Väsynyt yksinhuoltaja? Tarvitsee apua, ei mitään lappusirkusta.

Vierailija kirjoitti:

ja taas seinän takana meuhkataan... 

Karjase kovalla äänellä kommenttia.

Ehkä se naapuri ei oikeasti ymmärrä, että huuto kuuluu sun kämppään. Jotkut ei oikeasti ymmärrä huutavansa, ne vaan mielestään puhuu.

Te jotka puolustatte huutamista ja kerrotte sen jälkeen pyytävänne anteeksi. Opetatte että päivästä toiseen voi vaan riehua ja sitten pyytää anteeksi (anteeksipyynnöllä ei ole mitään merkitystä). Lapsi oppii että jatkuvasti voi tehdä pahaa, kunhan vain aina pyytää anteeksi.

Lapsi jolle on pienestä pitäen huudettu, huutaa sitten teini-iässä/aikuisena senkin edestä. Huutamisesta tulee normi ja esimerkiksi parisuhteet hankaloituvat koska huutaen riehuva ei osaa riidellä rakentavasti. Minun kodissani huudettiin päivittäin ja turpaan tuli pienistäkin asioista. Kun kotona riehuttiin jatkuvasti ja kaikki oli pelkkää negatiivista paskaa vanhemmilleni, se asenne tarttui. Positiiviseksi ihmiseksi ei ole helppo muuttua. Ja miksi lapsi edes yrittäisi olla kunnolla jos kuitenkin jatkuvasti vain huudetaan?

Huutaminen kertoo myös kyvyttömyydestä tunteiden käsittelyyn. Sitten lapselta vaaditaan täydellistä käytöstä ja ihmetellään kun lapsi ei osaa käyttäytyä esimerkiksi koulussa.

Sitä niittää mitä kylvää. Mitä enemmän lastaan pahoinpitelee jatkuvalla huutamisella, sitä enemmän lapsi voi pahoin. Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen, jotta tuo äiti heräisi. Ei väsymys ole tekosyy pahoinpidellä lastaan.

Ei kukaan aikuinenkaan käy työssä jossa huudetaan päivittäin, ainakaan kovin kauaa. Huutaminen kuluttaa ja ahdistaa jopa aikuista ihmistä. Voitte vaan kuvitella mitä se tekee pienelle lapselle, joka ei aina edes ymmärrä mistä huudetaan.