Kuulin sattumalta Miljoonasateen kappaleen Marraskuu, ja tuli turvaton olo siitä
Mielikuvia. On pimeää ja synkkää, marraskuu 1987. Kaveriporukka on ajanut toyotalla mökille ryyppäämään koko viikonlopuksi. Perille päästyä joku avaa auton takapaksin ja ottaa sieltä kaksi kaljakoria, ne kilisevät naurunremakan raikuessa ympärillä. Tulee yö. Tuulenpuuska ravistelee alastonta lepikkoa. Humalan syvennyttyä yksi kaveruksista loukkaantuu karkeasta heitosta, ja kaverukset ajautuvat käsirysyyn. Muut repivät tappelupukarit irti toisistaan. Toinen heistä menee laiturille rauhoittumaan, mutta liukastuu ja lyö päänsä. Toinen syyttää itseään ja katoaa yöhön pihalepikoiden taa itsemurhalla uhkaillen. Hänen tyttöystävänsä lähtee huolestuneena perään pelkässä yöpaidassa.
Jotain tuollaista. Ihan varmasti jotain tuollaista on oikeastikin tapahtunut, vaikka ylläoleva olikin vain mielikuvitustani, jota kappale synnytti.
Kommentit (4)
Mistä asti löysit isännän? Kuuluiko tämä biisi illalla siinä autossa vai soitettiinko sitä terassilla vai sisällä?
Ja just kun ne puhu siitä BB:saa. Kuinka sattuikin.
Vierailija kirjoitti:
Ja just kun ne puhu siitä BB:saa. Kuinka sattuikin.
Eivät kaikki seuraa BB:tä. Luulet vain kun itse seuraat sitä.
Se on surullinen laulu. Ihmisten pitää itse löytää onni ja tehdä itseään onnelliseksi. Etenkin märässä ja pimeässä. Muut eivät sitä tee.