vanhemman mielenterveusongelmaa voidaa käyttää verukkeena

nosto

Pitäähän niitä ongelmia ihmisillä olla, että sossuille riittää töitä. Vaikka väkisin.

Monia lapsia otetaan täysin tarpeettomasti huostaan. Sen sijaan monet oikeasti avuntarpeessa olevat jäävät apua vaille, kuten Vilja-Eerikan tapaus osoittaa.

En usko että ketään otetaan täysin tarpeettomasti huostaan. Sen sijaan on vanhempia jotka ei ymmärrä milloin oma käytös haittaa lapsen kehitys niin pahasti että huosta on parempi vaihehto kahdesta todella huonosta vaihtoehdosta.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 10:27"]

En usko että ketään otetaan täysin tarpeettomasti huostaan. Sen sijaan on vanhempia jotka ei ymmärrä milloin oma käytös haittaa lapsen kehitys niin pahasti että huosta on parempi vaihehto kahdesta todella huonosta vaihtoehdosta.

[/quote]

Ei huostaanottoa tulisi tehdä liian kevyin perustein. Parempi olisi että perheelle tarjottaisiin tukea niin että lapsi voisi asua kotona, koska kyllä se kotoa pois vieminenkin vaikuttaa usein negatiivisesti lapseen. Vain sellaisissa tapauksissa, kun ei ole muita vaihtoehtoja, tulisi lapsi ottaa huostaan.

Uskon tämän.

Minulla on mielenterveysongelma, joka on kuitenkin hallinnassa ja käyn viikottain psykiatrisella hoitajalla juttelemassa. Poikani on lievästi autistinen ja ennen erään loistavan lääkärin väliintuloa KAIKKI syyttivät MINUA poikani käytösongelmista, aggressiosta, tunne-elämän ongelmista, tuhrimisesta...olin niin poikki, että vaan itkin ja häpesin päivät. Edes päiväkodin erityisryhmässä poika ei pärjännyt, lopulta joutui sairaslomalle psykoosiriskin vuoksi, ja sitä myötä tapasimme tuon ihanan lääkärin (jolla myös neurologin pätevyys). Poika muutti hoitolaitokseen asumaan yhteisestä päätöksestä lopulta, ja kaikki loksahti paikoilleen. Hänen käytöksensä on nykyäänkin ihan samanlaista kuin ennen sijoitusta, muuten.

On vaikea ymmärtää mm. psykiatrien ilkeitä sanoja ja suoranaista vittuilua tätä ennen. Esimerkiksi erään kesän aikana en pärjännyt pojan kanssa ollenkaan ja hän karkasi kotoa, kun hetkeksi selän käänsin. Tämän tapauksen johdosta lastenpsykiatrit olivat kimpussani tavallista enemmän (poika löytyi hyväkuntoisena lähistöltä pian), ja vaikka olin yrittänyt hakea apua niin lastensuojelusta, tukiperheistä kuin maksetusta hoitajastakin, sossu sanoi suoraan että kesällä resurssit ovat olemattomat eikä kriisiperheissäkään ole paikkoja. Itkin väsymystäni psykiatreille, jotka haukkuivat minua siitä kun en ollut "laittanut tukiverkkojani kuntoon". Samat ihmiset lupasivat tätä edeltävällä kerralla selvitellä asiaa, jotten minun tarvitsisi kaikkea hoitaa yksin.

Näiden ihmisten kanssa ei vaan voi voittaa, nähtävästi. Sossusta jäi positiivinen kuva, lastenpsykiatreista ei.

Ai sinä taas. Rauhoitu nyt ja nauti raskaudestas. Tämmöinen asioitten vatvominen kertoo, että sinulla ON jotain ongelmia. Mutta uskoisin, että siitä huolimatta ei lastasi oteta huostaan, kun lopetat typeryydet ja alat elää järkevän aikuisen tavoin.

Minulle kyllä jo kotona opetettiin kultaisella 80-luvulla, että mahdolliset mt- ja muut ongelmat kannattaa pitää ihan omana tietonaan. Viranomaisia ei todellakaan kannata sotkea omaan elämäänsä. Ihminen on itse itsensä paras psykologi eikä viranomaisille pidä antaa mitään aseita! Hyvin on toiminut toistaiseksi. P.S. Kumpikin vanhempani oli viranomainen eli uskoisin heidän tienneen oikein hyvin mitä opettivat.

7, on myös mahdollista että sinun mielenterveysongelmasi pahensivat poikasi tilannetta vaikka perimmäinen syy oli muualla. Olen itsekin kärsinyt mielenterveysongelmista ja tiedän omasta kokemuksesta, että tehdyt mokat kasvattajana voi selvitä vasta sitä myöten kun mielenterveysongelmat lievittyy ja oppii näkemään asioita uudella tavalla. Sitä ennen ei kerta kaikkiaan pysty näkemään omia puutteitaan, joten kannattaa ihan oikeasti koettaa olla vastaanottavaisella mielellä niihin viranomaisiinkin päin, että myös heillä voi olla pointti asiassa. Eikä niin että on mustavalkoisesti pahispsykiatrit ja hyvisvanhempi.