Olikohan minulla sittenkin hyvä mies, pitäisikö palata yhteen...
Olen 28-vuotias nainen. Olen seurustellut vakavasti vain kerran, olin mieheni kanssa 5 vuotta. Erosimme kolme vuotta sitten. Minä halusin erota, koska tuntui ettei mitään yhteistä enää ollut. Ei ollut puheenaiheita kotona, eikä missään muuallakaan. Yritimme piristää suhdetta matkoilla, ravintolaillallisilla, lenkkeilyllä ym., mutta yhtä hiljaista oli kaikkialla. Minun asiani eivät kiinnostaneet miestä, eikä miehen minua. Aloin hiljalleen inhota monia piirteitä hänessä. Ero oli nähdäkseni ainut vaihtoehto. Erosimme kuitenkin ystävinä, ja sitä olemme edelleen.
Olen nyt kolme vuotta deittaillut ja etsiskellyt uutta parisuhdetta. On kokeiltu netin deittisivustot, ja livenäkin olen tehnyt tuttavuutta ihmisten kanssa. Olen tutustunut kivoihin ihmisiin, mutta yhtään sellaista en ole tavannut joka tuntuisi hyvältä kumppanilta.
Alan pikkuhiljaa vähän masentua. Eron jälkeen ajattelin, että tästä se sinkkuelämä alkaa ja varmasti löydän jonkun jonka kanssa sovin hyvin yhteen. Deittailu ei vain johda mihinkään. Toiveeni kumppanin suhteen ovat aika realistiset, en välitä esim. ulkonäköseikoista tai rahasta, toivoisin vain mukavaa luonnetta ja samankaltaisia kiinnostuksenkohteita. Jos joku onkin tuntunut lupaavalta, niin sitten vastapuoli ei olekaan ollut kovin kiinnostunut. En arvannut että tämä olisi niin vaikeaa.
Ex ei ole myöskään löytänyt ketään. Olen alkanut ajattelemaan että pitäisikö yrittää hänen kanssaan uudelleen... Kuulostaa kamalalta todeta näin, mutta kun parempaakaan ei suoraan sanottuna tunnu olevan olemassa. Exässä oli tietenkin paljon hyvääkin, sellaisiakin ominaisuuksia mitä en myöhemmissä treffikumppaneissani ole nähnyt.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Minkä ratkaisun teit?
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:45"]
Oletko varma, että ex haluaa yrittää uudelleen?
[/quote]
Kuulemma haluaa. Itse en ole myöntänyt tätä harkitsevani, hän sen sijaan kertoi omista ajatuksistaan.
Ap
jos suhteenne meni aikanaan noin huonoon jamaan niin kestäisikö uusi yritys kuinka kauan? vuoden, kaksi? ajan tuhlausta minun mielestä...
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:01"]
jos suhteenne meni aikanaan noin huonoon jamaan niin kestäisikö uusi yritys kuinka kauan? vuoden, kaksi? ajan tuhlausta minun mielestä...
[/quote]
Tätä mietin itsekin. Tuntuu vaan että keräämäni kokemuksen valossa ruoho ei todellakaan ole vihreämpää missään muuallakaan. Mukavia miehiä on paljon, mutta hyvin harvan kanssa saisi aikaiseksi kestävän parisuhteen. Vähintään ne, joista voisin kiinnostua, eivät kiinnostu minusta. Minulla oli todellakin väärä kuva deittailusta.
Ap
Jos päästit halukkaasti käsistäsi hyvän miehen, omapa oli menetyksesi. Toivottavasti hän löytää paremman naisen.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:45"]
Oletko varma, että ex haluaa yrittää uudelleen?
[/quote]
Kuulemma haluaa. Itse en ole myöntänyt tätä harkitsevani, hän sen sijaan kertoi omista ajatuksistaan.
Ap
[/quote]
Mikset ole? Koska haluat pelata strategisesti ja laittaa äijän alisteiseen asemaan. Se myönsi tunteet, sinä et -> olet voittaja.
Unohda koko juttu, jos olet tuolla asenteella liikkeellä.
Oletko itse millainen? Hauska? Hyväluonteinen? Kaunis?
Joskus sitä ajattelee itsestään liikoja (yleensä enemmän miehet tekevät tätä), ja tavallaan ajattelee "markkina-arvonsa" korkeammaksi, kuin mitä se todellisuudessa on. Enkä sano tätä pahalla.. Sitten voi olla että pitää vaan "tyytyä" johonkin, kun ei saa sellaista kumppania mitä toivoisi, ellei sitten mielummin ole yksin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:45"]
Oletko varma, että ex haluaa yrittää uudelleen?
[/quote]
Kuulemma haluaa. Itse en ole myöntänyt tätä harkitsevani, hän sen sijaan kertoi omista ajatuksistaan.
Ap
[/quote]
Mikset ole? Koska haluat pelata strategisesti ja laittaa äijän alisteiseen asemaan. Se myönsi tunteet, sinä et -> olet voittaja.
Unohda koko juttu, jos olet tuolla asenteella liikkeellä.
[/quote]
En kyllä mitenkään pakottanut häntä asiasta puhumaan... Enkä halunnut vastata ihan vain siksi, etten todellakaan tiedä olisiko uusi yritys edes järkevää. Eikö se vasta väärin olisikin jos ensin näyttäisin vihreää valoa ja sitten peruisin? En aio puhua asiasta ennen kuin olen varma. Kuten kerroin, minä halusin alunperin erota, ja tiedän kyllä että se oli exälle kova paikka. Olen kiitollinen siitä että välimme pysyivät hyvinä, enkä todellakaan halua loukata häntä mitenkään.
Ap
Jos haluat parisuhteen ja lapsia niin palatkaa yhteen.Täydellistä puolisoa ei ole, senhän jo olet huomannutkin. Ilmeisesti ei ole väkivaltainen, juoppo, pettäjä tms.(?) Joten yhteen vaan. Yksinelo ei ole mukavaa.
Olen samaa mieltä kuin 10/10, yhteen vain!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:39"]
Oletko itse millainen? Hauska? Hyväluonteinen? Kaunis?
Joskus sitä ajattelee itsestään liikoja (yleensä enemmän miehet tekevät tätä), ja tavallaan ajattelee "markkina-arvonsa" korkeammaksi, kuin mitä se todellisuudessa on. Enkä sano tätä pahalla.. Sitten voi olla että pitää vaan "tyytyä" johonkin, kun ei saa sellaista kumppania mitä toivoisi, ellei sitten mielummin ole yksin.
[/quote]
Olen mielestäni kaikin tavoin normaali, en siis erityisen loistava mutta en huonokaan vaihtoehto keskivertomiehelle. Itsetuntoni ei ole huippuluokkaa, mutta olen kuitenkin koulutettu, maailmaa nähnyt, sanavalmis, normaalin näköinen ja -painoinen, elämästä nauttiva nuori nainen vailla suurempia ongelmakohtia. Toisin sanoen olen elämääni ihan tyytyväinen, enkä etsi ketään paikkaamaan mitään aukkoa sydämessäni, eivätkä vaatimukseni miehillekään ole kohtuuttomat. Siksipä olen ollutkin yllättynyt siitä, miten monista kivan oloisista miehistä paljastuu odottamattomia asioita (mm. pilven polttelua, elämäntapatyöttömyyttä, ahdasmielisyyttä jne).
Ap
Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.
Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..
Samaa mieltä!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:49"]
Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.
Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:49"]
Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.
Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..
[/quote]
Minäkin olin idealisti eromme jälkeen, mutta monta vuotta on jo kulunut, monia miehiä "kokeiltu" eikä sitä minulle sopivaa ole näkynyt lähimaillakaan. Olen kai vähän menettänyt uskoani asiaan. Olen nyt vasta tajunnut miten monen asian pitää loksahtaa kohdalleen jotta suhde voi onnistua. Olen kyllä onnellinen yksinkin, mutta olen jo siinä iässä että lapsia ym. pitäisi alkaa miettimään :/ Haluaisin nimittäin olla pitkässä parisuhteessa ennen naimisiin menoa ja lapsia. Ja lapsia siis ehdottomasti haluan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:49"]
Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.
Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..
[/quote]
Minäkin olin idealisti eromme jälkeen, mutta monta vuotta on jo kulunut, monia miehiä "kokeiltu" eikä sitä minulle sopivaa ole näkynyt lähimaillakaan. Olen kai vähän menettänyt uskoani asiaan. Olen nyt vasta tajunnut miten monen asian pitää loksahtaa kohdalleen jotta suhde voi onnistua. Olen kyllä onnellinen yksinkin, mutta olen jo siinä iässä että lapsia ym. pitäisi alkaa miettimään :/ Haluaisin nimittäin olla pitkässä parisuhteessa ennen naimisiin menoa ja lapsia. Ja lapsia siis ehdottomasti haluan.
Ap
[/quote]
Minusta olet 28-vuotiaana vielä nuori, eli ei sinun kannata hätäillä, että jäisit lapsettomaksi :) Aivan varmasti niitä lapsia ehdit saamaan! Tietty ymmärrän myös, mikäli toivoisit saavasi lapsia vielä ollessasi nuori..
Tottakai voit yrittää vielä ex-miehesi kanssa uudestaan (mitäs me AV:lla loppujen lopuksi olemme sinua neuvomaan, kun emme teitä tunne), mutta jos mielipidettä kysyt, niin totta puhuen se vaihtoehto kuulostaa huonolta. Ei voi kuitenkaan koskaan tietää, milloin joku juuri sinulle sopiva mies tulee vastaan. Tsemppiä joka tapauksessa!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:49"]
Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.
Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..
[/quote]
Minäkin olin idealisti eromme jälkeen, mutta monta vuotta on jo kulunut, monia miehiä "kokeiltu" eikä sitä minulle sopivaa ole näkynyt lähimaillakaan. Olen kai vähän menettänyt uskoani asiaan. Olen nyt vasta tajunnut miten monen asian pitää loksahtaa kohdalleen jotta suhde voi onnistua. Olen kyllä onnellinen yksinkin, mutta olen jo siinä iässä että lapsia ym. pitäisi alkaa miettimään :/ Haluaisin nimittäin olla pitkässä parisuhteessa ennen naimisiin menoa ja lapsia. Ja lapsia siis ehdottomasti haluan.
Ap
[/quote]
Minusta olet 28-vuotiaana vielä nuori, eli ei sinun kannata hätäillä, että jäisit lapsettomaksi :) Aivan varmasti niitä lapsia ehdit saamaan! Tietty ymmärrän myös, mikäli toivoisit saavasi lapsia vielä ollessasi nuori..
Tottakai voit yrittää vielä ex-miehesi kanssa uudestaan (mitäs me AV:lla loppujen lopuksi olemme sinua neuvomaan, kun emme teitä tunne), mutta jos mielipidettä kysyt, niin totta puhuen se vaihtoehto kuulostaa huonolta. Ei voi kuitenkaan koskaan tietää, milloin joku juuri sinulle sopiva mies tulee vastaan. Tsemppiä joka tapauksessa!
[/quote]
Kiitos onnentoivotuksista :-) En tunne kyllä olevani nuori siinä mielessä, että avioliitto ja lasten saaminen ovat vielä niin kaukana. Ehkä tässä on jotain kriisiäkin pinnassa, sillä exän kanssa suunnittelimme että tässä iässä voisimme perustaa perheen. En oikeasti ole epätoivoinen, mutta tiedostan ajan nopean kulumisen. Ja kun lisäksi olen tajunnut hyvien miehien vähyyden, niin väkisin alkaa miettiä asioita...
Ap
Keski-ikäisen silmin on muuhun vaikea ottaa kantaa, mutta se täytynee todeta, että nykyisin miehetkin katsovat asiakseen nirsoilla ja moni suhde ei pääse ideaksikaan asti siksi, että ollaan kuluttaja-asenteella liikkeellä kuin autokaupassa, ja kaikki osoittautuu vääränväriseksi joten koeajollekaan ei päästä, koskaan. Todennäköisyys on silloin turhan suuri, että ainakin toista ei ihan hotsita tutustua yhtään lähemmin. Mitä enemmän valkkaa, sitä suurempi runsaudenpulaharha, eikä osaa tarttua mihinkään. Minun vanheneviin silmiini tuo vaikuttaa käsittämättömältä vätystelyltä, ja laittaa epäilemään että hormonitasot tosiaan ovat sekaisin. Tai sitten kysymys on vain neuroottisuuden räjähtämisestä käsiin.
Uudessa työpaikassa ensi päivinä kaikki sellaiset tiirailevat, jotka lähemmällä tuttavuudella ovat täysin soveltumattomia. Sellaisen taas sivuuttaa, johon suorastaan hullaantuu aikansa katseltuaan. Persoona alkaa puskea alkuvaikutelman läpi vasta viikon parin sisään. Nykyisin ei katsota tarpeelliseksi antaa tälle aikaa ollenkaan, ja ihmiset käyttävät valtavan määrän aikaa pläräten toisia läpi. Siinä kyynistyy, eikä enää näkisikään sitä oikeaa vaikka naamaan hierottaisiin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:41"]
Jos haluat parisuhteen ja lapsia niin palatkaa yhteen.Täydellistä puolisoa ei ole, senhän jo olet huomannutkin. Ilmeisesti ei ole väkivaltainen, juoppo, pettäjä tms.(?) Joten yhteen vaan. Yksinelo ei ole mukavaa.
[/quote]
Ihana tää joidenkin suomalaisten ajattelutapa että mies on hyvä jos se ei hakkaa, juo tai petä. :D Haloo, noiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä eikä mitään saavutuksia.
Ethän edes tiedä voitko saada lapsia exäsi kanssa. Ei voi olla ainoa syy mennä yhteen se, että perustetaan perhe yhdessä.
Ehkä jos on tosi järki-ihminen, ettei ehkä osaa antaa tunteelle edes mahdollisuutta, niin voi olla ihan hyvä vaihtoehto palata exän kanssa yhteen. En tiedä, meitä ihmisiä on moneksi ja tiedän että jotkut ovat sellaisia.
Kävittekö terapiassa exän kanssa koskaan? Mitä oikein tarkoitat sillä että ei ollut puheenaihetta missään? Toinen halusi puhua politiikasta ja toinen ei tiennyt siitä mitään? Oliko teillä seksiä? Oliko se hyvää? Läheisyyttä?
Oletko varma, että ex haluaa yrittää uudelleen?